Voih, mä oon yrittäny olla tukkimatta palstaa ihan kokonaan monologilla. Ja toisekseen sen takia, kun päässä asiat vilistää niin hirmuista kyytiä, että niiden saaminen kirjalliseen muotoon ja vielä ymmärrettäväksi on aika haastellista. Ja kun hehkuttamisesta tulee jotenkin huono omatunto...
Olen surffaillut koko päivän, kun ajatukset eivät kestä työasioissa ollenkaan. Ja kun tuntuu, että on niin paljon asioita, joita en tiedä. Päivän ahaa-elämys on se, että raskausviikot lasketaan menkoista 0+X-päivää. ei 1+X.... Tuli taas pikkuisen blondi olo...
Kamalaa kun tekisi mieli hyppiä ja kiljua riemusta ja julistaa koko maailmalle, että meitä on kohta kolme. Mutta silti ei vielä uskalla sanoa kenellekään mitään, jos siellä ei olekaan mitään tai jos menee kesken heti. Kun tulee kuitenkin niitä menkkakipukohtauksia.
Koko juttu tuntuu samalta kuin hyppäisi pilvenpiirtäjän katolta alas pumpulisen pilven päälle. Vaikuttaa kestävälle, mutta entäs jos ei kestäkään? Onnistuuko tämä oikeasti? Mitäs jos ei onnistu? Onko siellä oikeasti joku? Miten me miehen kanssa jaksetaan? Kestääkö meidän parisuhde? Voinko mä mennä body pumppiin? Aiheutanko mä keskenmenon, jos suostun rakastelemaan? Hirveästi kysymyksiä risteilee päässä, osa todella hölmöjä, osaan selkeä vastaus, osaan ei mitään vastausta.
Mutta silti on niin äärimmäisen onnellinen olo. Sellainen olo kuin olisi iso, punainen, pyöreä omena. Nyt on totetunut, ainakin toivottavasti, se mistä mä olen niin pitkään haaveillut.
Ja the oireista. Kaikkein oudoin oli varmaan se, että orgasmit muuttuivat ihan ihmeellisiksi. Jotenkin osittaisiksi ja nyt viimeeksi osittaiseksi ja laimeaksi. Menkkakiukuttelut eivät valitettavasti jääneet pois... Viitaten viime perjantaihin... Krhm... Että peukkuja Lumikselle!
Mun on varmaan alettava pitämään jotain ruokapäiväkirjaa. Maha on aivan älyttömän turvoksissa. Toissapäivänä oli aivan tuskaista olla farkuissa ihmisten ilmoilla. Eilen olin kaukofiksu ja laitoin töihin väljemmät suorat housut, niin ei ahdistanut. Tänään mulla ei näköjään järki juossut ollenkaan, olen niissä farkuissa taas.
Tämä väsymys on ihan ylimaallista. Joo, kyllä mua normaalistikin väsyttää, mutta neljänä iltapäivänä ja iltana olen ottanut päikkärit, kun en vaan kestä hereillä. Nytkin voisin nukahtaa saman tien, jos vaan saisin painettua pään tyynyyn.
Jännittää, kauhistuttaa,pelottaa, itkettää onnesta. Miesparka...
Nyt vain pupuileen urakalla... Aivan mielettömän upeelta kuulostaa 