Tervetuloa Jellybean takaisin! Voisi kuvitella, että kun on saanut "putken auki", niin toinen tulee helpommin, varmaan johtuu siitäkin pitkälti, että ei tarvi enää stressata samalla tavalla kuin ykköstä odottaa! Voi vitsi, kun saisi sellaisen ykkösen, olis se niin ihanaa!
Neilikka on kokenut ihan uuden muodonmuutoksen, vau! Joo, onhan tuo vuosikin sellainen rajapyykki, että pelottaa.. Luin Helistimen puolelta eilen sellaista ketjua, jossa noin vuoden yrittäneet olivat siirtyneet ja siirtymässä erilaisiin hoitoihin. Tuleva kyllä pelottaa ja mihin kaikkeen sitä tässä joutuu. En haluais millään alkaa syömään hormooneja, mut kaipa ne sit on edessä jossain vaiheessa.
Lumikukka, mäkin aion tehdä joitan uuden vuoden lupauksia tämän yrityksen suhteen! En vaan oikein tiedä, mitä asioita pitäis karsia liittyen tähän vauvaprojektiin.. Ovistestien käyttö? Netissä roikkuminen? Asiasta vatvominen? Kiertopäivien seuraaminen? Greippimehun litkiminen? Muuten join sitä punaviiniä sitten, kun oli Rosan kanssa puhetta ja mustahan tuli ihan fani, se rupes maistuun oikein hyvältä ja meillä oli vielä sellaista ihan halpaa viiniä, että miltähän ne paremmat punkut oikein maistuvatkaan.. Musta tuli oikeasti aikuinen!
Mä eilen taas murehdin tätä hommaa ja surkuttelin miehelle, että ens oviksen aikaan olen työmatkalla n. 170 km:n päässä, johon hän ihanasti kysyi, että haluanko, että hän tulee silloin sinne sit hoitaan homman kotiin.. Voi vitsi oli kivasti sanottu!
Mun mies vaan suhtautuu tähän jotenkin niin, mikäköhän olisi oikea adjektiivi, rennosti..? Siis uskon, että se haluaa lapsen, mutta se aina vaan sanoo, että yks kaveripariskunta on yrittänyt kauemmin eli meillä ei ole mitään hätää tai taas tulee uusi yrityskerta, älä huoli tai ei me vaan voida tälle mitään, joten ei voida edes murehtia koko asiaa. Hän tuntee kyllä kauheasti alan termistöä jo ja kyseleekin kaikkea jne ja on mukana jutussa, mutta ei tunnu ikinä oikeasti pettyneeltä, kun täti iskee tai ole mitenkään pettynyt siihen, että yritys vaan pitkittyy ja pitkittyy tai siis hän ei vaan ole sen luonteinen, että ikinä surisi tai murehtisi mitään.. Miten teidän miehet, kertokaas vähän?