Brou on ollut taas kauneusunillaan.. (Niitä tosiaan tarvitaan tällä hetkellä, vaikutusta en vielä ole huomannut, hieman turvottaa ehkä..) Olen samaa mieltä, että tänään olisi oikein loistava päivä syntyä, mutta tuo mölli ei taida olla samaa mieltä. (No, mä lähden taas kohta hätyyttelemään sitä tuonne lenkkeilyn merkeissä.) Mutta kiitos teille ihanaisille tsempityksistä, kyllä se pian syntyy. Vaikka itsestä tuntuu niin jännältä, kun sitä ajattelee että kyllä se syntyy pian joka tapauksessa, mutta joka päivä ajattelee samalla että ei se kuitenkaan juuri TÄNÄÄN synny. Joku päivä on kuitenkin juuri se "tänään". Mä uskon kans siihen Angsterin 40+ viikkoon, sehän oli positiivista ettei menty 41+ tai sinne käynnistykseen mitä ajatusta kammoan

Saapas nähdä sen prinsessan suhteen
Rosalle iso lämmin halaus! Ei sillä ole mitään merkitystä kuinka vanha ihminen on, samalla tavalla sitä suree ja se on iso menetys kun oma isovanhempi kuolee. Ja samaa mieltä täällä ollaan, että voitte varmasti pitää suunnittelemanne juhlat peräkkäisinä päivinä. Itse ajattelisin että se on vain positiivinen asia, että on noin ihana juhla hautajaisten jälkeen. Juuri sillä ajatuksella, että elämän on tarkoitus jatkua. Varmasti edellisen päivän hautajaiset jollain tasolla painaa takaraivossa kaikilla sukulaisilla, mutta sitten toisaalta uuden elämän juhliminen tuo lohtua. Näin mä miettisin.
Sitten halit Angsterille miehen hölmöilyn takia! Tosi pönttö kun ei pussannut töihin lähtiessä eilen. Toivottavasti olette jo sopineet ja mies anelee niitä suukkoja siellä. Todellakin miehen pitäisi pistää omat vanhempansa ruotuun, mutta ehei se niin mene. On huomattu tuhansia kertoja. Eri asia on jos kuitenkin yrittää (niinku oli kuitenkin siitä tuoliin sahaamisesta varotellut) ja toinen vaan on niin jäärä ettei usko. Mulla tulee Angsteri niin oma isäni mieleen noista sun appiukon jutuista! Siis sillälailla, että kun se tekee jotain niin se on vaan yhtä riuhtomista. Mut se uskoo sitten kun äiti käy sille nalkuttamassa, että nyt rauhotut! Ja meille se laitto ihan rauhassa remppahommia, mutta mä lähdin suosiolla pois jaloista

Mä - asiasta viidenteen- kauhulla odotan sitä, kun mennään miehen kotona käymään nyt vauvan syntymän jälkeen ekakerran, se edellyttää vakavahenkistä keskustelua tuon miehen kans, miten mä haluan sen toimivan siinä vaiheessa kun anoppi alottaa oman shownsa. Soittelee myös jatkuvasti tänne ja tinkaa ihan ihmeasioita. Plaah.
Neilikselle ja Baltsulle ihania pikkujouluja! Täytyy tunnustaa että olen hieman kateellinen

Olis kiva päästä itsekin, tosin ei nyt tässä tilanteessa ole mahdollista! Onko luvassa kunnon bileet vai rauhallisempaa menoa syömisen merkeissä?
Neilikka juu muistan kyllä tuon vatsan kutituksen (ja jenkkakahvojen myös)

Rasvailu helpotti oloa kummasti.
What else.. Tässä kohtaa muistin rajat tuli vastaan. Sadelle pikaista paranemista, toivottavasti jo ensi viikolla vauvanhoito sujuu täydemmällä teholla. Mutta mun mielestä voi ihan hyvin antaa itselleen aikaa toipua, ilman tunnontuskia. Onneks sun mies on niin ihana että se on ottanut oman vastuunsa
Tosiaan olis taas perjantai. Uskaltaakohan sitä pitää sen normaalin karkkipäivänsä...