Helou ihanaiset. Olipa jo ikävä tänne ja teitä. En millään ehtinyt aamulla kertomaan, että Puppelsiinilla kaikki hyvin. En edelleenkään usko että hampaista vielä kyse. Luulen että kyse oli siitä, kun annoin päivällä eka kertaa pastaa ja broileria -purkkiruuan (5-6kk), ja Puppe veti heti koko purkin. Olisi pitänyt varmasti antaa vain vähän. Pasta oli varmaan aika tälli mahalle yhdellä kertaa. Huuto loppui viimein supon vaikutettua, mutta kyllä oli hurjaa huutoa. Ihan kamala olo kun ei osaa auttaa pientä.
Mulla oli miljoona asiaa kommentoitavana... enkä muista yhtäkään...
JB, valokuvissa näkyi että sulla on ihanat hiukset! Älä vaan mene liikaa muuttamaan, sulla on luonnostaan niin kauniin väriset! Tää on kauheeta tällainen värjäyskierre, loputon suo.
Saden kanssa samoja kyselen, että mitä ihmettä päälle nyt kun ilmat vähän lämpenee?
Pimmu, mietin tuota raskausmahaani (kun kyselit mahan kokoa pukua varten). Tosi pitkälle mulla oli aamuisin tuskin huomattava maha, mutta iltaa kohden se paisui ihan mielettömäksi. Eli kyse ei niinkään ollut viikoista, vaan vuorokaudenajasta. Iltaisin se laskeutui tosi alas ja eteen.
Eilen oisin laittanut vätyksen vaihtoon, mutta tänään oli niin mukavaa että pidän itsellä (toistaiseksi). Eilen mulla oli selkeä ovis tuloillaan. Hassua miten tässä iässä oviskivut on paljon kovempia kuin kuukautiskivut. Angsterin tavoin mä olen se räväkämpi puheistani. No, vaunuiltiin kotiin (ennen pastabroileria & huutohässäkkää), ja sanoin miehelle romanttisesti että " Mulla on ovis, haluatko panna?" Se vastas että "Haluatko sä?". Tajusin kyllä että se tarkoitti että haluanko mä yrittää toista lasta, mutta että mua ketuttaa noi vastakysymykset. Eli saatiin riita aikaiseksi siitä, että mä en jaksa että se aina vastaa vaikeisiin vastakysymyksellä sen sijaan että kertoisi rehellisesti mitä mieltä on. Mä ärsyynnyin ja sanoin että oisko siistiä että aina kun se kysyy että mitä kello on tai missä futissukat on, mä vain toistaisin papukaijana samoja kysymyksiä. Argh. No, Puppe pelasti isolta riidalta huutamalla koko illan.
Matottomia täälläkin. Ennen olin mattoihmisiä, mutta nyt kun on lattiat puuta, niistä nauttii tuollaisina. Keittiössä harrastan välillä mummolameininkiä ja värikkäitä räsymattoja, jotka saa helposti pestyä kun työntää EI-OMAAN pesukoneeseen (tarkoitan äitini taloyhtiön pesutupaa), tai jaksaisi pestä ihan itse.