Ajatuksissa 6

[Anttuli]

Jospa yritän keretä aloittaa uuden..

Eli kaikki, jotka haaveilevat vauvasta tai pelkästä vauvvan yrittämisen aloittamisesta tai jo yrittävät vauvaa, niin tervetuloa!

Katriina, höpötä vaan rauhassa niin paljon omasta nassusta kuin vaan kerkeät. Niinhän se teen minäkin, vaikkeen edes ole vielä raskaana.

Toivottavasti nappasin tuon oikean listan.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27 + 31, Y3/06 - > + 19.8. Kp 35/32
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
Vanilla 26 + 24, Y3/06 -> LA 02/07
Sella 23 + 23, Yjossain tulevaisuudessa
Annemaria 23 + 28
minna78 29 + 40
Meea 22+23 Y11/06 (ehkä)

 

[Daisy]

Heipsansaa,

Vanilla kyseli, että aiotaanko selvittää vauvan sukupuoli. Vaikkei asia vielä ajankohtainen olekaan, niin kyllä mä luulen, että sen haluan tietää etukäteen, jos siis ultrassa näkyy! En kuitenkaan erikseen ala selvittelemään. Jollain paikkakunnilla sitä ei kuulemma kerrota, mutta täällä vissiinkin kysytään haluaako tietää ja jollain kavereilla rakenneultra ei ole jättänyt mitään arvailujen varaan, kun pikkunen on esitellyt reteänä vehkeitään.

Sukunimestä oli myöskin juttua ja vaikkei tämäkään asia meillä ole ajankohtainen niin vastaan kuitenkin. Mä pitäisin mielellään omani, mutta koska miehenkään nimessä mitään vikaa ole, niin voisin kyllä senkin ottaa. Lapset meillä joka tapauksessa kastetaan miehen nimelle.

Katriina, älä turhaan huoli liiasta itsestä kirjoittelusta, mielelläänhän me sun juttuja luetaan (niin kuin kaikkien muidenkin) Niitä valkoisia valheita olen kyllä huono keksimään, mutta tuo kipeäksi tulo nyt ainakin kuulosti ihan uskottavalta. Toisaalta jos sanot vaan napakasti, ettet menekään leikkaukseen, niin kehtaako siitä joku sitten tarkemmin kysellä?

Mun ruokaremontti on pitänyt sisällään kahvin rajoittamisen yhteen kuppiin päivässä, sokerin ja alkomahoolin välttelyä ja kasvisten lisäystä. Lisäksi greippimehua pari lasillista päivässä ja Multitabseja yksi aamulla ja toinen illalla (niitä raskaana oleville tai sitä suunnitteleville). Lisäksi enemmän liikuntaa ja ulkoilua. Toivottavasti tuottaisi tulosta niin vauvan kuin muutaman kilon pudotuksenkin suhteen! Ja jos jo plussanneilla on jotain muita vinkkejä, miten se tehdään, niin ilolla otetaan vastaan Vähänkö alan olemaan epätoivoinen!

Gyne on muuten juuri ovulaation aikoihin eli pitäisi kaiketi saada selville tapahtuuko siellä mitään. Mua alkoi huolettamaan sekin, kun mua on lapsena/nuorena lonkkavian takia röntgenkuvattu tolta alueelta tosi paljon, että jos se vaikka olisi aiheuttanut jotain vaurioita. Hmmm... vainoharhaisuus siis nostaa täälläkin päätään, mulla taitaa olla liikaa aikaa miettiä näitä! Tulehan Vilkku kertomaan sitten, miten käyntisi meni!

-Daisy kp. 7/27-28

 

[Vanilla]

KATRIINA : Sä todellakin saat ja on aivan älyttömän ihanaa, että kerrot meille tuntemuksiasi. Kukaan tuskin laittaa pahakseen. Ja on aivan ymmärrettävää, että ajatukset pyörii nyt tuossa pienessä ihmeessä joka sun sisälläsi kasvaa. Mulla oli/on aivan sama juttu, puhe kääntyy aina jossain vaiheessa vauvoihin ja raskauteeni..olen vain todella huono laittamaan ajatuksiani kirjalliseen muotoon, joten on hyvä että joku osaa =) Voin sitten vain yhtyä samaan..

Joop, eli siittä alkuraskauden ultrasta vielä.. silloin ekalla lääkärikäynnillä (rv 8+2) mulle kirjoitettiin ultralähete äitiyspolille. Ja äitiyspolilta lähettivät kutsun suoraan kotiin, johon oli jo valmiiksi varattu aika ultraan. Joten mun ei tarvinnut asian eteen tehdä mitään (tai olisi pitänyt, meillä matkaan tuli mutkia, mutta näin sen olisi oikeasti pitänyt mennä). Kaiken siis pitäisi hoitua kuin itsestään ! Käytäntöjä voi tosin olla monia erilaisia.

Mulla eka ultra oli rv 13+0 (ultran tehneen kätilön mukaan raskaus on +6 pvää edellä =)) ja ultra suoritettiin kaupunkimme keskussairaalan äitiyspolilla, vatsanpeitteiden läpi, hinta 22 €. Ja ota mies mukaan, jos vain mahdollista !! Viimeistään tuolloin asia konkretisoituu hänelle =)

Meillä mies on heti alusta saakka ollut aivan innoissaan tästä vauvasta ja raskaudestani =) Ja pitänyt hyvänä aivan eri tavalla kuin ennen. Aika suloista. Enkä olisi koskaan uskonut. Mutta meitä on niin kovin erilaisia. Voisin kuvitella, että harva mies käyttäytyy sillä tavalla kuin oma mieheni. Mun anoppikii kysyi tuossa taannoin, että kumpis teistä nyt olikaan raskaana ?! Eli muutkii ovat saman huomanneet. Mieheni osaa jopa selittää ja muistaa neuvolakäynneillä ja ultrassa läpi käytyjä asioita paljon paremmin kuin minä !! Mutta älä sure, Sellan teksti osui ja upposi. Näinhän ne miehet varmasti yleensä käyttäytyvät/ajattelevat. Ovat ensin hämillään ja tarvitsevat "sulattelu" aikaa. Onhan tässä isosta asiasta kuitenkii kyse.

PINJA: Mikäs tilanne teillä ? Onko oireet lisääntyneet ? Ja mitä muutenkii kuuluu ?

VILKKU: Tsemppiä gynekäynnille ja kovasti yritystä ja plussatuulahduksia teille ! Pidähän lippu korkealla =)

Anteeksi, kun en ehtinyt (taaskaan) keskittymään muihin, mutta mies on laittanut ruuan valmiiksi (ja kattanut pöydän) ja mun on nyt mentävä.. moips !!


-Vanilla-

 

[Katriina]

TAAS surffaamassa. Telkusta ei tuu mitään ja mitään ei oikein jaksa tehdä. On silleen hirveen vetämätön, uupunut olo. Kuulunee oireisiin tääkin? Yritin käydä lenkilläkin vähän, mutta eihän siitä oikein mitään tullut, kun mahaa alkoi nipistää ilkeästi ja kaikki tollaset varmaan ihan normaalit nipistelyt pelottaa vaan niin kovasti, joten katsoin parhaaksi kävellä rauhallisesti lyhintä reittiä kotiin.

Mä oon tässä miettinyt, että kuvittelenkö mä tän etovan olon, vai onko mulla se oikeesti. Se ei oo niin paha, että tarvisi oksentaa, mutta sellainen inhottavan oksettava olo kuitenkin, vaikea selittää. Ja tuntuu, että kun syö, niin se menee hetkeksi ohi, mutta tosiaan vaan hetkeksi. Ja tätä tällaista oloa alkaa esiintyä mulla vasta iltapäivästä. Taitaa olla vaan alkusoittoa...

Tänään mies jo vähän osoitti kiinnostumisen merkkiä ja huolehtimisesta, mutta kaipaisin vähän lisää tietenkin. Kyseli soitinko sairaalaan (siitä kohta lisää) ja ihan sellaisista tulevaisuuden käytännön jutuista juteltiin jotain.

Niin siitä sairaalasta. Yritin soittaa ensin sinne naistenpolille, jossa oon käynyt tutkittavana, mutta siellä ei vastattu puhelimeen!! Sitten soitin sinne osastolle, jonne mulla se laparoskopia oli varattu ja kerroin tilanteen. No, laparoskopia nyt sitten peruttiin, koska sitä ei tehdä raskaudessa ja hoitsu lupasi soitella mulle huomenna, kun konsultoi lääkärin kanssa, että pitääkö mun kuitenkin tän endoasian tiimoilta käydä jossain kontrollissa. Epäili kumminkin, että tästä eteenpäin vaan ihan normaalit neuvolat jne. eikä mitään ihmeitä tän endon suhteen. Yritän kumminkin huomenna tavoittaa vielä naistenpolilta jonkun langan päähän. Unohdin nimittäin mainita tästä vuotelusta, sitä on nyt ollut, mutta tosi vähäistä eikä kertaakaan oo ehtinyt housuihin asti, pyyhkiessä vaan.

Niin, tulipa tossa mieleen sellainenkin asia, että mullahan on astma ja kaikkialla sanotaan, että astmapotilaan pitäisi jutella lääkärin kanssa jo ennen raskautumista tai välittömästi raskauduttua. Ehkäpä siis otan tämänkin asian huomenna puheeksi. Vaikka toisaalta sanotaan myös, että hengitettävät astmalääkkeet, joita siis käytän, on täysin turvallisia ja äidin (siis minusta tulee äiti!!!) pitää huolehtia itsestään. Tällä lääkityksellä mun astma on pysynyt kurissa enkä sitä aina edes muista.

Niin - mä tosiaan haluaisin kuulla Pinjan kuulumisia. Onhan kaikki varmasti hyvin?

Musta toi ultra-asia on vähän hassu. Mä oon tottunut nyt viimeisen vuoden aikana siihen, että mut ultrataan sekä sisältä että ulkoa ja nyt sitten kun mahassa kasvaa ihminen, niin ei yhtäkkiä saakaan enää katsoa sinne. Tai tietty rahallahan saa vaikka mitä, mutta säästääkin pitää yrittää. Mä oon kuitenkin aikeissa varata yksityiseltä ihan varhaisultran, jotta nään, että kaikki on varmasti hyvin ja että tyyppi on hengissä ja oikeessa paikassa. Siis ellei ne halua mua sinne polille.

Mä taidan lähteä suihkuun ja kattoon Salkkareita. Mun on siis pakko nähdä ne joka kerta ja jos oon töissä niin nauhalle menee. Palaillaan taas huomenna. Kun väsyttääkin niin pirusti.

 

[Vanilla]

Mä täällä myös surffailees ennen elokuvaillan alkua.. vuokrattiin miehen kanssa leffa ja ostettiin iso pussillinen karkkia. Joop, tosi terveellisellä linjalla mennään. Mä en oikeesti jaksa niin hirveästi stressata.. tietysti järjen käyttö on sallittua.

Nam, oli muuten mies tehnyt aivan ÄLYTTÖMÄN ihanaa ruokaa. Ja oli myös tiskannut, siivonnut ja pessyt pyykkiä ollessani töissä. Aika helmen olen tainnut löytää =) Hän on siis viikon verran ollut tässä kotona viettämässä vapaitaan. Huomen aamusti hän lähtee taas takas töihin.. sniif.

Mulla on myös astma - jos en ole koskaan huomannut mainita. Lääkkeinä Beclomet ja Buventol (mahtoiko mennä nimet oikein?). Oon sairastanut astmaa 18 vuotiaasta saakka, elikkäs runsaat 8 vuotta. Mulla on aikas paha allerginen astma (eläimet, pöly ja pakkanen ovat pahoja aiheuttajia).

Mulle neuvolassa sanottiin, että lääkkeitä voi käyttää aivan normaalisti raskaana ollessa (riippuu ehkä hiukan lääkkeestäkii ?! En tiiä.).. koska jos äidillä on hyvä hapensaanti ja hyvä olla, sehän vaikuttaa myös hyvin vahvasti massuasukin olotilaan. Eli siis mulla raskautuminen ei vaikuttanut lääkitykseeni mitenkään. Toimitaan samalla tavalla kuin ennenkii.

No niin.. oiskos tämä surffailu mun osaltani tältä illalta tässä.. takas miehen kainaloon =)

-Vanilla-

 

[Pinja]

Hei tytsyt!
Jopas on käynyt kuhina täällä. Mulla on kaikki hyvin. (kivaa, että täällä ollaan heti huolissaan.)Jos ei oteta huomioon selkä särkyy, rintojen kosketus arkuutta, aivan käsittämätöntä väsymystä ja koko ajan pahenevaa kuvottavaa oloa. Huono olo alkaa mulla kanssa puolen päivän paikkeilla ja pahenee iltaa kohti. Oksentanut en ole vielä kertaakaa, mutta muutamana iltana on ollut niin huono olo, että olis tehnyt mieli laittaa sormet kurkkuun ja käydä heittää laattaa. mutta en valita.Pahempikin olo voisi olla.
Mun mies on ollut nyt kanssa aika vaitonainen vauvasta. Ei juuri kysele vointia eikä muutenkaan juttele asiasta, mutta kyllä se taitaa olla niin, että miehet ei vaan kykene tajuamaan tilannetta vielä. Tiukkaa se tekee kyllä mullekkin. Asia varmaan muuttuu kunhan ensimmäinen ultra on yhdessä koettu ja toivottavasti nähty uusi tulokas hyvissä voinneissa.
Mun eka neuvola on kun raskausviikkoja on 9. Taitaa olla aika paikkakunta kohtaista millon pääsee.
Mä olen myös jo kertonut lähimmille ystäville ja siskolleni. Vanhemmat ei vielä tiedä ja odottelenkin enään vain sitä, että tapaan heidät. En halua asiaa puhelimessa kertoa. Sisko liikuttu niin, että rupesi täpötäydessä ruoka ravintolassa kyynelehtimään. Mä olen kanssa niin jotenkin herkällä tuulella, että perässä tulin. siinä oli muut asiakkaat ihmeissään. Ja mä tiedän, että mun äiti sekoaa totaalisesti kun kuulee. se on niin kauan odottanut, että siitä tulee mummi. Ja mä olen myös sitä mieltä, että kerron jos haluan raskaudesta, että jos keskenmeno tulee on ainakin laaja tukipiiri ympärillä.
Mä ajattelen kanssa niin, että ei voisi vähempää kiinnostaa mitä pomot ja työkaverit ajattelee mun raskaudesta. Mä uskon kyllä, että ne ymmärtää. Meillä on onneksi niin , että kaikki tehdään samaa työtä ja joku muukin pystyy mun hommat hoitaa. Vaikka mä olen tietenkin paras. Tänään jouduin yhdelle kollegalleni sanomaan kun työtilanne rupesi menemään yli mun jaksamisen. Vajetta kun porukasta on niin joutuu tekemään toistenkin työt ja mun väsymys taitaa olla huipussaan. Ja mä kun teen vielä fyysistä työtä niin itku meinas tänään tulla kun mietin vaan, että miten hemmetissä mä jaksan vielä muittenkin hommat. Niin oli sitten pakko kertoa, että eivät odota multa liikoja. Hyvin onnellinen tämä ainakin mun puolesta oli. No luulen, että juorut lähtee nopeesti liikkeelle.

Annoin sit kuitenkin rukkaset. En halua tähän vielä häitä ruveta järjestelemään. Mutta kihlaus päivä lyötiin lukkoon. Ja se tuntu sopivan miehelle. Vanhan aikanen kun olen, otan miehen sukunimen. Ja niin oletan miehenkin ajattelevan.

Minnille: TOIVOTAN HURJAN PALJON ONNEA!

Vilkku: Kuulosti noi sun treffit aivan mahtavilta. Voi kun mäkin pääsisin.

Lopuksi haluan sanoa miten mahtava porukka meillä on kasassa. Kaikki jaksaa ja haluaa kannustaa toisia niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Ja iloita muiden onnesta. Kävin nimittäin käntymässä tuolla raskautuneiden puolella ja yritin liittyä mukkaan yhteen ketjuun, muta vastaan otto ei ollut yhtä lämmintä mitä meillä täällä. Joten taidan jäädä tänne teidän riesaksi

 

[Pinja]

Ai, niin. Pitää päivittää.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27+31, Y3/06¨- +19.8 kp 35/32
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)

Tässä listassa rupeaa jo olemaan tekemistä, huh.

Hyvää yötä!

 

[Vilkku]

Heippatirallaa!
Sataa!!!!! Waude! Kyl on ollut niin tukahduttavan kuuma ja kostee ilma et nyt vois pamahtaa oikee kunnolla.

Voi Katriina, niinkuin edelläkin niin tottakai saat pulista noita tuntojas tännenäin - niinhän me muutkin tehdään! Aika ajoin kaikilla meillä on ollut ja tulee olemaan fiilikset eri syistä vähä down mut ku tänne purkaa niin heti helpottaa. Ja joskus on itseasiassa lohduttavaa kuulla että muillakin on murheita kuin vain itsellä. Ollaan kyl varmaan kaikki perässä tulijat ihan yhtä itsekeskeisiä ja "neuroottisia" kun meillä koittaa tuo aika.
Ja sitten tuohon miehesi reaktioon - uskon Sellan sanojen pitävän pitkälle paikkansa mutta luulen myös että miehelle on niiin vaikea tajuta tilannetta koska mitään ulkoisia merkkejähän ei heti näy ja niitä naisen mainitsemia tuntemuksiahan mies ei millään voi tuntea... Mietipä vaan itseäsi miten epätodelliselta itsestäsikin tuntuu tilanne vaikka se siemen siellä sinun sisälläsi onkin! Kannatan Vanillan ehdotusta - mies ehdottomasti mukaan ultraan et saa nähä jotain konkreettista!
Sit vielä noihin sun tilastotietoihin - vitsi kun mua naurattaa kun sulla löytyy meidän kaikkien eri ongelmiin joku tilastotieto! =) IHANAA et joku rohkaisee meitä fakta-tiedolla, älä vaan lopeta!!!!
Ai niin, ja kyl me joku valkoinen valhe sinne työpaikalles keksitään... Jos kehittelis sitä sairastumista... Meniskö se läoi äidilleski?

Daisy, mullakin lähestyy ovis gynekäynnin alla joten ehkä se vois sanoo jtk siitä. Tsemiä meille! Niin ja kiitos kaikille kannustuksesta!

Ja Anttulia saadaan jännätä viikon loppuna!!!!! =) =) Jippiiii! ++++++++++++++++++tuulia puhaltelen sinne!

Kävin sit eilen googlettamassa koiranpentuja ja voi elämä miten lutusiiiii!!!! IIIIIIK. Mä haluun.... Yhetkin kultikset oli syntyneet elokuun alussa ja luovutus on lokakuussa.... No, siemenenä nekin muhii tuolla pääkopassani mut katotaan nyt mitä se gyne sanoo eka.... Tiedän vaan niiiin varmaan et jos sielt tulis huonoja uutisia niin oon varmaan samana iltana ostamassa pentua...karvaista siis...=)

Ja, nyt syömään OMIA tomaatteja=)
Vilkku

PS. Ovis- & raskaustestit tuli tänään postissa...alkaa taas polttelee käsissä
;-)

 

[Erica:)]

Hellou!

Onpas tänne taas tullut tekstiä , ihanaa kun on näin aktiivista!

Alkajaisiksi Minnalle jaksuhaleja ja tsemppiä, tarrasukkia matkaan lähettelen myös minä täältä!! Pidetään peukkuja että kaikki menis nyt hyvin!!

Ihanaa lukea teijän raskautuneiden kirjoituksia! Ja tottakai te höösäätte ja kirjoittelette omia juttuja, missäs muualla jos ei täällä, voi kirjoitella omia tuntemuksia. Sitä vartenhan me ollaan täällä! Ja niitä juttuja on ihana lukea!!

Anttulille miljoonasti plussa tuulia ++++++++++++++++++-puuh!

Vilkku, joo noi koiranpennut vie järjen... Ja viimeistään siinä vaiheessa peli on selvä kun lähdetään niitä ihanuuksia katsomaan "ihan mukamas muuten vaan" joopa joo, en tiedä ketään joka ei ko. reissulla olisi sitten varannut pentua itselleen Äitini teki tän virheen minun ollessa 15v., ajettiin Lahteen "vain" katsomaan pentuja. Äiti siis sanoi, että ei lupaa mitään ja vain katotaan. Noh, kun me nähtiin ne pumpulinvalkoiset musta ja nappi silmäiset ihanuudet telmimässä yhdessä kasassa, oli päätös selvä- yks tommonen meille ! Näin se vaan menee! On ne vaan ihania...*huoh*
Tsemiä sinne gyneen Vilkku, hyvin se menee!! Toivotaan hyviä uutisia!!!

Pinja, samaa mieltä täällä! Meillä on kyllä ihan huippu jengi kasassa. Ei ole semmosta asiaa mitä en tänne voisi kirjoittaa. Olette ihania! Hali ja pusu kaikille!!

Tosta sukunimi jutusta, avokillani on vähän harvinaisempi sukunimi, mutta toisaalta niin on minullakin. Olen kuitenkin sen verran vanhanaikainen ja avokkini myös, että haluan ottaa avokkini nimen, niin että koko perheellä on sitten sama nimi.

Sukupuolesta, jos joskus sinne asti päästään että kaksi viivaa on ilmestynyt tikkuun niin sanoisin etten halua tietää kumpi sieltä on tulossa...mutta muuta mieli voi muuttua ja houkutus käydä suureksi jos ultrassa täti sanookin että "tää ois nyt ihan selvästi näkyvissä täällä..." hmmm, sen näkee sitten kun sen aika on!

Hoh, mun pitäisi nyt olla työreissulla mutta kotona makaan ja rohisen. Hitsi vie, iski kunnon lentsu...ääni lähti ja sain puhekiellon ja kuume nousi komeasti. Nyt olen koko viime yös yskinyt ja avo ei saanut kunnolla nukuttua, raasu... Harmittaa ja nolottaa kun kerran olen vasta aloittanut siellä uudessa paikassa... mutta minkäs teet ja lääkäri KIELSI minua lentämästä joten ei mahda mitään...nyyh.

Nyt lähden taas lämmittämään kuumaa mehua...

 

[Katriina]

HUONO päivä.

Soitin aamulla polille. Hoitsu lupasi tarkistaa heti mua tutkineen lääkärin kanssa, että pitäskö mun tulla johonkin kontrolliin a) endon takia b) vuotojen takia. Sanoi jopa runsaampienkin vuotojen olevan yleensä ihan normaaleita. Ja lupasi soitella mulle joka tapauksessa takaisin. No, eipä ole soittanut. Ja nyt on iltapäivä jo pitkällä. Soitan huomenna aamulla uudestaan ja erittäin vihaisena!

Soitin myös neuvolaan, etsin netistä oman alueeni neuvolan ja soitin sinne. No, se meni vastaajaan, jossa kerrottiin, että terveydenhoitaja on sairauslomalla ja tulee perjantaina takaisin. No, koska olin lukenut tätin nimenkin netistä ja vastaajassa sanottiin ihan eri nimi, niin kaivoin puhelinluettelon esiin ja etsin uudelleen oman alueeni neuvolan numeron ja se oli sitten ihan eri numero. No soitin sinne ja varasin ajan ja täti langan päässä kyseli vointeja etc.

Mut sitten kun se kysyi osoitteen niin se ilmoittikin, että en mä sieltä voikaan varata aikaa, vaan mun pitää soittaa toiseen numeroon, mutta että se neuvolantäti on nyt sitten sairauslomalla, ja että pitää soittaa perjantaina uudelleen. Ää, hermot menee.

Mut muuten voin erittäin "raskaasti". Koko ajan on päällä sellainen etova olo ja väsymys. Ja ajatukset pätkii ihan totaalisesti. Vispipuuro meinas tulla tänään samointein ulos, ja noloa ois ollut, kun oisin siinä työpaikkaruokalassa keskelle lautasta puklannut.

Voi että, mun äiti ja mun kollegat on edelleen siinä uskossa, että mut leikataan viikon päästä. Mitä ihmettä mä keksin? Vai tulisko ihan vaan pokkana töihin ja kukaan ei keksisi kysyä mitään. Siinä on vaan se, että nähdään äitinkin kanssa työmaalla melkein päivittäin, vaikkei muuten juuri yhteyksiä pidetä.

Huomenna yritän varata aikaa siihen varhaisultraan yksityiselle. Saan sitten mielenrauhan näille vuodoille ja muulle, kun kerran kunnallinen puoli tökkii totaalisesti.

 

[Anttuli]

No jopas täällä on kurjaa.

Pikaiset parantumiset Ericalle! Ei ole kivaa maata sängyn pohjalla kipeänä. Toivottavasti lentsu menee ohi ja nopeasti.

Kylläpä Katriinallaki vastustaa. Ite vieraille soittamista inhoavana voin hyvin kuvitella tuon turhautumisen. Tapana onki ollu, että saan itteni esiteltyä nii sanon saman tien, mistä oon ennen ko alan muuta selittään. Hyi.

Mulla on kyllä pää ihan tyhjä tuon valkoisen valheen suhteen. Ei sitten yhtään mitään ajatusta.

Tuosta lapsen sukupuolesta. Tällä hetkellä oon sitä mieltä, että halluan tietää sukupuolen. Saa sitten nähä, miten mieli muuttuu kun siihen tilanteeseen ehtii. Nyt kuitenki haluaisin tietää.

Onnea Daisylle ja Vilkulle gynekäynnille!

Ja kiitoksia peukuista. Minusta vaan tuntuu, ettei tällä kertaa tärppää. Ei nimittäin ole yhäkään yhtään minkäänlaisia oireita. Vaan lauantainapa sen näkee. Ellei sitten kierto päätä kasvaa niin ko oon lueskellu noitten pillerien jättämisen jälkeen..

 

[Katriina]

Anttuli - mullakaan ei ollut viikko sitten oireita. Ei menkkaoireita eikä raskausoireita... Kyllä sieltä vois se plussa tulla. Niin mä ainakin toivon.¨

Ja siks mä just mietinkin koko ajan, et onks nää mun oireet nyt kuviteltuja, kun ne alkoi tulla vasta testin teon eli todisteiden jälkeen. Mut ei - ei tää etova olo ole tosiaankaan kuvittelua. Vähän kun syö, niin helpottaa hetkeksi, mutta olotila palaa 15 minuutin sisään takaisin. Tätä menoa paisun melkoisen isoksi, kun koko ajan pitää syödä ettei tulis huono olo. Ja muutenkin on ihan koko ajan nälkä.

 

[Vanilla]

ANTTULI - myöskään mulla ei ollut minkäänlaisia oireita ennen testaamista. Mutta aika pian testaamisen jälkeen alkoi ilmeistyä.. rinnat olivat todella arat ja tuo etova olo oli myös mulla ne vahvimmat oireet raskaudesta. Ja mua etoi ensimmäisenä aamusti sekä heti jälkeen ruokailun tai ruokailun aikana.. Välillä (n. 3-4 pvänä vkossa) täytyi käydä ihan oksulla. Mutta en mä sitä niin pahana pitänyt, kun "syy" oli tiedossa. Ja "olot" mulla jäi kokonaan sinne ultrahuoneeseen =) Ei ole sen jälkeen oksettanut kertaakaan.

Joten aivan älyttömästi positiivisia ajatuksia sinulle, jotta saisitte sen toivotun tuloksen =) PLUSSIA PLUSSIA !!

KATRIINA - mulla oli aivan sama juttu tuon ensimmäisen neuvolakäynnin varaamisen kanssa. Soitin ekaksi väärään paikkaan, sanoivat etten kuulu heidän alueeseensa. Antoivat uuden (oikean) nron, johon soitin ja siellä sanottiin, että mun neuvolatätini sattuu olemaan juuri sinä päivänä poissa (yllätys yllätys) ja pyysivät soittamaan uudelleen.

Kun sitten seuraavana päivänä soitin uudelleen, ei täti ollut taaskaan paikalla, mutta ystävällinen nainen langan päässä antoi mulle seuraavalle viikolle kuitenkii ajan. Ja sitten kun mulla se ensimmäinen neuvola-aika oli ja meidät kutsuttiin huoneeseen, meille selvisi että tämä oikea tätimme onkii kesälomalla ja hän joka meidät otti vastaan on vain hänen sijaisensa loman ajan. Oikein mukava sijainen tosin, joten hänessä ei moittimista. Että ei se ihan helposti käynyt täälläkään. Mutta saatiin pyörät liikkeelle kuitenkii ja se on jo jotain =) Eikö ? Joten älähän lannistu, kyllä se siittä. Välillä vain täytyy mennä sen vaikeimman kautta. Sinä jos joku sen tiedät.

Muista antaa hieman palautetta polin hoitsulle, hänen soittamatta jättämisestään. Unohduksia toki tapahtuu itsekullekkii ja erehtyväisiä ollaan, mutta nämä ovat kuitenkii sellaisia asioita meille, että olisi kiva saada mahdollisimman nopeasti asioihin selvyys. Ja varsinkii, kun sun raskaus ei kuulu ihan näihin "normaalitapauksiin" tuon endon vuoksi. Tsemppiä sinne suunnalle.. eiköhän epäselvät asiat piakkoin selviä =)

Myös mun puolestani ERICALLE pikaista tervehtymistä !! Ja muistahan levätä.. ja juoda riittävästi =) Äläkä murehdi työjuttujasi, sairastumisille kun ei oikein itse mitään voi.

Ai niin, meinasin aivan unohtaa.. Meillä kävi tänään työpaikalla eräs entinen eläkkeellä oleva työntekijä (jonka tilalle mä tulin viisi vuotta sitten) ja sanoi, ihan kuin olisi päivänselvästä asiasta kyse, että "teillekkii on sitten tulossa perheenlisäystä" ja jatkoi "on hieman vatsanmalli muuttunut". Mä olin aivan totaalisen hämilläni, mutta tottakai onnellisesti hymyillen myönsin asian ja kerroin, että helmikuussa olisi vauvan aika syntyä..

Hän ei ole voinut asiaa mistään etukäteen kuulla, koska ainoastaan työkaverini ovat asiasta tienneet eikä heillä ole ollut mahdollisuutta kertoa asiasta, koska eivät ole nähneet koko ihmistäkään aikoihin.. tästä siis pääsemme asiaan. Mulla masu näkyy jo sen verran etten enää näytä pelkästään hyvin syöneeltä !! Ihanaa. Ja työkaverini myönsivät, että kyllä se ihan vauvamasulta jo alkaapi näyttämään. Ei nyt miltään suunnattomalta vielä tietenkään, mutta pienesti pyöristyneeltä.. JIPII !!

-Vanilla-

 

[Anna]

Tervehdys kaikille!
Kukas se olikaan, joka lopetti myös pillerit tässä jokin aika sitten? Hups, kun on huono nimimuisti. Mitä muutoksia olet huomannut? Niin mähän lopetin Diane Novat kaksi ja puoli kuukautta sitten ja nyt on sitten "tutustuttu" omaan itseeni ilman hormooneja. Eka kierto oli 34 päivää ja nyt mennään 37 päivää, joten varmaan kierto hakee vielä itseään, tuntuu vähän, että mulle tulee suht pitkä kierto olemaan, sit kun se vakiintuu. Olo on kyllä vähän outo siinä mielessä, että kun ei yhtään tiedä, koska ne kuukautiset sitten alkaa. Eilen tuli sellainen olo, että josko tässä on sitten raskaana, kun kuukautisista ei merkkiäkään, mutta ollaan kyllä kiltisti käytetty kondomia, joten ei se siitä siis ole. Pillereiden kanssa oli kyllä luksusta, kun tiesi aina se kuukautisten alkamisajankohdan ja niitä pysty sitten siirtelemäänkin helposti menojen vuoksi. Mulla on tullut rintaan sellaista pientä nyppyä ja alussa oli vähän niskassakin ja naamassa, mut nyt ei taas ole. Sit tuntuu, että tukka rasvoittuis helpommin, samoin kuin iho myös, mutta en tiedä liittyykö ne tähän. Mulla on melkein sellainen yks kuiva ihottumakohtakin parantunut, mikä on ollut ajat, eikä ennen ole lähtenyt pois. Mut olis siis kiva kuulla, mitä "oireita" sulle on tullut pillereiden lopettamisen jälkeen.
Mä haluisin kanssa tietää lapsen sukupuolen, onhan sekin osa sitä valmistautumista vauvaan. Mut meillä täällä neuvolassa ei kerrota sitä, joten pitäis kai sitten käydä yksityisellä, jos sen haluaa tietää. No, ei se ole nyt tämän päivän murheita! )
Sukunimestä, otan kyllä mieheni sukunimen, vaikkakin mulla on todella harvinainen sukunimi, mutta kun mies ei suostu vaihtamaan ja haluan, että koko perheellä on sama sukunimi. Olen tässä kyllä vähän miettinyt, että miten sitä sitten tottuu siihen uuteen nimeen, kun jotenkin mulle muodostuu kaikista nimistä joku mielikuva ihmisestä ja se uudenniminen Anna ei ole se sama Anna kuin nyt. En osaa selittää ehkä, mitä tarkoitan.
Kaikille tsemppiä ja viikonlopun odotusta!

 

[Anttuli]

Hihi. Minä täällä parhaani mukaan yritän hokea ittelleni, että et ole raskaana, turha ees kuvitella ja sitte tulette te Katriina ja Vanilla kertomaan, ettei se oireettomuus meinaakkaan välttämättä sitä, ettei ole raskaana.. Kiitos teille kuten muillekin tsemppareille.

Anna, minä lopetin noitten mercilonien popsimisen pari kuukautta sitten. Ensimmäinen kierto oli 28 ja nyt on menossa kp 26. Toivottavasti ei kovin veny. En ole oikeastaan mitään fyysistä muutosta huomannu tuon lopettamisen jälkeen. Ovikseen liittyy noita pieniä oireita kuten vihlontaa ja rintojen arkuutta, mitä ei pillerien kanssa ollut. Ja himot miestä kohtaan ovat kasvaneet. Muuta en kyllä osaa näin äkkiseltään sanoa.

On kyllä suloista, että Vanillalla on jo pieni vauvamasu. jotenki niiin ihanaa.

 

[Vanilla]

Nostetaas hiukan.. ja kauniita unia naiset =)

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06
Katriina, 27+31, Y3/06¨- +19.8 kp 35/32
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)

-Vanilla-

 

[Vilkku]

Haukotus...
Hoh, pitkä päivä takana mut PAKKO oli tulla piipahtamaan täällä! Olen aivan samaa mieltä Pinjan ja Erican kanssa ketjustamme - IHAN HUIPPU! Ei enää voi oikeen ees kuvitella et tätä vois sit joskus lopettaa...eli eiköhän me sit vaan siirrytä eri elämäntilanteiden mukaan yhdessä ketjuna eteenpäin...

Ericalle pikaista paranemista ja älä mieti niitä työjuttuja!!!

Katriinalle jaksamishali ja pitkää pinnaa!

Anttulille puuskutan jo +++++++++++++++++++++++aa......

Ja muillekin tietty hugseja!

Mulla huomenna siis gynis illansuussa ja sieltä synttärikemuihin (toivottavasti mieli korkealla).. Jännittää vaikka yritän ajatella positiivisesti. No, tsempityksenne rohkaisevat ja onhan mul noi koiranpennun ostokset sit varalla jos saan lannistavia uutisia...

Nyt nukkumaan...
Vilkku kp.13/29-34

 

[Erica:)]

Oli pakko tulla tänne kirjoittamaan kun tuntuu niin pahalle.

Meillä oli/on karsee riita joka alkoi tyyliin tyhjästä. Eli olen ihan puulla päähän lyöty. En tiedä onko toinen vain ilkee, vai tuleeko niitä totuuksia lauottua näin riidan tiimellyksessä?!

Puhuttiin tänään meidän ensi talven loma-matkasta ja jotenkin olen ajatellut että se matka olisi ollut meidän hää-matka. Ja olin hieman hämilläni kun alettiin puhumaan ajankohdasta. Kun eihän me mistään häistäkään olla sovittu mitään. Yrityksen aloittamisesta kuitenkin ollaan sovittu (tai siinä uskossa minä olen ollut, kun moneen kertaan on avo lupaillu että talvella jätetään ehkäisy pois) ja avokun ei halua yritystä aloittaa ennenkuin ollaan naimisissa (olen siis mielessäni laskenut 1+1 yhteen).

Vuodenvaihde on oikeesti kohta ja olenkin alkanut miettiä, että mahtaako tuo olla tosissaan sen yrityksen kanssa kun ei ole puhunut mitään naimisiin menosta... Haluan meinaa edes muutaman kuukauden aikaa suunitella meidän häitä, enkä mitään "juostenku..tu" suunniteltua.. Sillä onhan se meille suuri päivä!

Noh, en kuitenkaan ole koskaan millään lailla asiaa ottanut puheeksi. Olen kunnioittanut häntä, sillä tiedän, että hän haluaa "yllättää" mut kosinnalla.

Takaisin riitaan: Jossain vaiheessa keskustelu loma-matkasta ja syksyn menoista päättyi kuitenkin mielettömään riitaan, syystä jota en oikeesti tiedä. Avo veti herneen nenään jostain ihan älyttömästä jutusta (joka ei siis millään lailla liittynyt lapsiin taikka häihin) ja kun yritin toppuutella, avon raivo eikun yltysi. En oikeesti halunnu tapella ja sanoin että annetaan asian olla ja menin koneen ääreen surffaillakseni hetken ja antaakseni tilanteen rauhoittua. Noh, siitähän avo vasta innostu ja tuli huutamaan perään et: aina säkin siellä netissä roikut, eikö sulla ole parempaa tekemistä? Siellä sulla varmaan on parempia kavereita?!
Mä olin tähän ihan et, häh!!! En mä täällä kuitenkaan tuntikaupalla roiku päivittäin! Käväsen ja luen jutut. Ihan normaalia mun mielestä..

En ole tiennytkään että häntä noin paljon ärsyttää mun netti surffailu. Noh, tässä vaiheessa mulla meni hermo. Ja taisin sanoa pari rumaa sanaa. Sit se yhtäkkiä vetää nää vauva jutut mukaan kuvioon josta ei olla puhuttu koko illan aikan halaistua sanaa, viimeeksi siellä reissussa, jossa ääni kellossa oli tyystin toinen...

Ja nyt yhtäkkiä hän ei olekaan luvannut mitään!!! Ja sano vielä päälle, et "tiedät varsin hyvin et haluan olla naimisissa ennenkuin yritys aloitetaan"
Mitä mä olisin tohon voinut sanoa?? En voinut huutaa perään et "ei oo kosintaa kuulunut", se ois pilannu kaiken. Eli hän on nyt sitten pyörtänyt puheensa mitä ilmeisemmin, se siitä yrityksestä ja haaveista...

Mä oon tytöt ihan rikki... tuntuu et haavet ja unelmat on murskattu kertaheitolla ja et joku demoni tai joku on vallannu avokkini mielen. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä!?
Nyt se räyhää tuolla, et MINÄ olen pilannut kaiken! MÄ, joka en sanalla tai eleelläkään ole vihjannut tähän asiaan mitenkään..

Taitaa olla niin tytöt, että ei hän ole lähelläkään sitä mitä luulin ; eli kypsä ajatukselle että ME perustetaan perhe ja ME ollaan pari isolla p:llä. Huoh. Mulle tärkeintä on se, että MOLEMMAT on 110% ajatuksessa mukana, yhtä innoissaan ja toivekkaina plussauksesta... Pelko nousee pintaan; onko hän ikinä valmis??

Täällä mä itkeä vollotan räkäsenä ja onnettomana. Kurja olo kaiken kaikkiaan. En nyt osaa muuta sanoa tähän. Halusin vain vähän purkaa oloani tänne.

E

 

[Vilkku]

Voi Erica!!!!!!
Oltiin samoihin aikoihin linjoilla ja nyt haluisi vaan tulla "lankoja" pitkin halaamaan sua. Joudut nyt tyytymään isoooon virtuaalihaliin(((((((()))))))))
Tuntuu itsestäkin ihan kauhealta kun tietää tarkalleen miltä tuo tuska tuntuu ja miten ahdistavaa on kun epätoivo yrittää päästä valloilleen. En tiedä muuta lohdutuksen sanoja kuin että kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu!!!! Luota siihen. Muistan joskus meidän riitojen jälkeen kun olen ollut niin vihainen miehelle riideltyämme että haluaisi vaan olla ihan tuppisuuna sille mut sit taas kun en haluaisi koskaan mennä nukkumaan pahalla mielellä niin tekee mieli antaa periksi ja saada asiat sovittua niin että voi mennä levollisin mielin nukkumaan.. Mutta miksi meidän naisten pitää sit aina olla siinä sovittelijan tai periksiantavan roolissa...
Kyllä nuo miehesi tekoset ja juttelunne reissusta kuulostivat kuitenkin niiin lupaavilta että nyt tulee kyllä vaan mieleen et ehkä miehelläsi ollut huono päivä ja sai sen jotenkin kääntymään nurin sinun syyksesi...
Ehkä sellainen tunteiden selvittely-kirje miehelle olisi taas neuvoni. Nehän minua ja muistaakseni Anttuliakin auttoivat. Saa sitten mörökölli rauhassa itsekseen lukea Sinun ajatuksia ja toiveita ja voi punniskella niitä.. Meepäs ottaa nyt jokin minttu-kaakao, baileys tai muu vastaava ilta-myssy ja ajattele että huomenna asiat ovat taas paremmin päin! =)
Haliiii,
Vilkku

 

[Anttuli]

Suuret voimahalit Ericalle!! Tuohan on kauheaa. En voi edes kuvitella kuinka kauhealta susta tuntuu. En osaa edes sanoa mitään. Tuli vaan hirveän hiljainen olo. Toivottavasti saatte sovittua. Kirjoita vaikka se kirje, mitä Vilkkukin tuossa ehdotti. Se voi hyvin auttaa. Meillä ei koskaan riidellä niin tuntuu tosi pahalta kun muualla riidellään.

 

[Katriina]

Huomenta,

Soittelin taas aamulla sinne polille, kun eivät soittaneet mulle eilen. Mut syykin selvisi - > eilen eivät olleet pystyneet käydä mun tilannetta läpi, koska siihen tarvittiin lääkärin lisäksi muitakin ammattilaisia. Olivat juuri palaveeraamassa mun asiasta, kun soitin ja lopputulos oli se, että katsovat mun tilanteen. Eli mulla on nyt sitten ens viikon torstaina lääkäri ja samalla ultra ja ensi viikolla siksi, jotta sikiö (kai se on alkio vielä tässä vaiheessa, mutta niin se hoitsu sanoi) näkyisi myös varmasti. Kerrankin jotain positiivista sanottavaa kyseisen laitoksen toiminnasta.

Vanilla: Mulla oli myös alkuun Beclomet ja Buventol, mutta ne oli mulle aivan liian tehottomia. Nyt mulla on ollut jo usean vuoden ajan Seretide hoitavana ja Ventoline avaavana lääkkeenä. Pääsen tästäkin asiasta nyt sitten lääkärin vastaanotolla kysymään, mutta uskon, että saan lääkityksen pitää, koska ilmankaan en oikein voi olla. Myös mun astma on allergista sorttia, mutta rasituskin aiheuttaa oireita, pahoja ovat myös tupakansavu, eläinpölyt ja pakkanen. Pelottaa oikein jo ens talvi, kun jos saan olla maha pystyssä ja pakkasta on kovasti. Onneksi LA ei olis sitten pahimpaan nuha- ja piiputteluaikaan (laskin, että se ois varmaankin 26.4.).

Daisy: Mä en usko, että röntgenillä ois kauheesti vaikutusta raskautumismahdollisuuksiin. Mut en tietty tiedä. Onhan siinä riskinsä, mutta eikös sitä kuitenkin melko lailla pyritä suojaamaan ja kuvaamaan mahdollisimman vähän. Muakin kuvattiin joskus aika paljon keuhkoista ja hammasröntgenissä oon ravannut tosi usein.

Anttuli: No, jokos on oireita ilmassa =)? Tai lisää oireettomuutta.. Olihan mulla siis jotain oireita ennen plussaa, mutta en uskaltanut niitä ääneen sanoa enkä oikeasti tiedä liittyikö ne tähän vai mihin. Nyt on edelleen koko ajan vähän etova olo, väsyttää ja tiputtelee välillä, ei koko ajan (eilen tuli ihan vertakin, mutta se taas kakkakäynnin yhteydessä, joten uskon et tää taas liittyy siihen endoon). Mut ei tää ole ylitsepääsemätöntä.

Mä yhdyn muiden mielipiteeseen tän ketjun mahtavuudesta. Kävin kanssa lukemassa tota huhtikuisten odotusketjua, mutta jotenkin en mäkään saanut siitä positiivista kuvaa. Tähän on kovasti kiintynyt ja koko ajan kun netissä on, niin pitää käydä tsekkaamassa onko kukaan kirjotellut lisää=).

Erica: Voi että, riidat on tosi ikäviä. Tsemppihalit sulle. Mä itse oon meillä yleensä se, joka aiheuttaa riidat jostain ihan älyttömästä syystä ja sitten pyytelen anteeksi ja mies voi mököttää montakin päivää. Mut mä kanssa oon siinä uskossa, että sun miehellä oli vaan jostain syystä huonompi päivä ja asiat otti päähän ja ne on aina purettava tottakai just kotona, just siihen ihmiseen, jolla ei oo mitään osaa eikä arpaa koko juttuun. Niinhän mäkin teen.

Anna: Pillereistä sen verran, että mulla ainakin alkuun tuli otsaa pieniä finnejä ja iho rasvoittui muutenkin nopeemmin ja hiukset myös. Sitten jonkun aikaa oli ok, mut varmaan oman näpertelyni takia iho meni tosi huonoon kuntoon ja isoja kipeitä finnejä tuli enimmäkseen poskiin ja leukaan. Mut nyt tässä kierrossa ei tullut (syyn tiedätte) ja itse asiassa mun mielestä iho voi nyt tosi paljon paremmin kun pitkiin aikoihin.

Netin käytöstä tuli mieleen tää mun hormonien sotkema mieli. Kun mies vaan ihan kuittaillakseen tossa yks ilta sanoi, että mitäs mä taas oon tekemässä netissä niin mä vaan purskahdin itkuun. Ihan älytöntä. Siis se ei sanonut sitä millään pahalla, kuhan vaan kuittaili, kun tosiaan käyn netissä aika ajoin etsimässä kaikkea vauvatietoutta=). Muitakin samanlaisia tilanteita on tässä nyt ollut. Samoin mua voi ihan hervottomasti ruveta naurattamaan joku ihan älytön juttu, ihan yksin.

Mun on pitänyt jo monta kertaa sanoa, mutta en oo koskaan muistanut, että jotenkin tuntuu nyt niin väärältä, kun oon itkenyt täällä ja pelännyt sitä lapsettomuutta endon takia ja muutenkin. Ja sitten kuitenkin pamahdan raskaaksi kertalaakista. Oli nimittäin täsmälleen eka kerta, kun laskin, että taidettiin osua oletettuun ovulaatioajankohtaan. Muistaako muut, kun mä tossa joku aika sitten sanoin, että musta tuntuu, että siinä kierrossa mä ovuloin? Olin siinä erittäin oikeassa. Ja hyvä niin.

Päivänjatkoja teille.

 

[Daisy]

Heippu,

Toivottavasti Ericalla on jo parempi päivä ja mieli! Jaksuhaleja täältäkin! Tuli mieleen, että tietääkö sun miehesi mitä sä netissä teet? Meillä nimittäin tapeltiin samasta asiasta taannoin. Mä aina salailin sivuja, joilla olin (näitä siis) ja mies sai jostain päähänsä, että mä surffailen treffipalstoilla. Olen aikaisemman hellun löytänyt netistä ja ilmeisesti se siellä putkiaivoissa sitten muotoutui niin, ettei neitissä voi muuta tehdä. No toivottavasti joka tapauksessa saatte puhuttua ja sovittua! Riitely tekee välillä ihan hyvääkin, puhdistaa ilmaa ja ukkosen jälkeen tulee aina kuitenkin auringonpaistetta.

Nyt pitää rientää kahville...

 

[Pinja]

Hei!

Ihana aamu. Vapaa päivä pitkän työrupeaman päälle. Saanu vaan olla ja kattoo aamu sarjoja ja syödä aamupalaa sängyssä koirien kanssa. Kahvi jäi ekaa kertaa juomatta. Ei vaan todellakaan tehnyt mieli. On jotenkin semmonen auvoinen olo. Kunpa tää olotila jatkuis läpi raskauden.

Voi Erica. Iso hali sinne sulle. Mä en oikein osaa sanoa muuta . Meillä ei juuri koskaan tapella. Tai se tehdään niin eri tyylillä. Siis mä olen semmonen mököttäjä ihminen. Mikä ei suinkaan ole hyvä asia, mutta mä menen jotenkin aivan lukkoon kun tarpeeksi suutun ,etten saa mitään suustani ulos. Saatan pitää mykkäkoulua montakin päivää ja lopulta luovutan kun mies ei aijo ottaa asiaa esille millään lailla. Ja pakkohan sitten lopulta on asia selvittää puhumalla. Mutta siinä vaiheessa ainakin molemmat on jo rauhottunut. Ja onneksi tätä sattuu äärimmäisen harvoin.

Vilkulle onnea lekuriin!

Anttulille ++++++++++onnea!

Mä olen vihreenä kateudesta Katriina kun jo nyt pääset sinne ultraan. En meinaa millään jaksaa odottaa, että pääsisin sinne neuvolaan edes. Mutta toivottavasti kaikki on niin kuin pitääkin ja vauva voi hyvin.

Taidampa jatkaa laiskottelua...

 

[Anttuli]

Tulipahan tuossa mieleen, että onneksi meillä ei ole näitä nettiin ja surffailuun liittyviä ongelmia. Ite kyllä roikun netissä vähän väliä. Toisin sanoen aamulla kone päälle ja illalla nukkumaan mennessä kiinni. Tosin tuossa iltapäivällä vaihtuu pöytäkone läppäriin ja paikka tuolilta sohvalle. Vaan sen siitä saa kun kaksi nörttiä menee ja rakastuu. Talossa pitää olla vähintään se kaksi konetta.

Alussa kyllä oli sellanen olo, että pitäskö pyyhkiä sivuhistoriat ym, mutta kun meillä kummallakin on omat osiot kummallakin koneella niin ei sitä enää. Ja kun tuo avokkini tietää, että olen jossakin höpöttämässä vauvajuttuja niin enemmänkin tyytyväinen.

Jaaha. Tästä viestistä näyttää tulevan vain minäminäminä, mutta jatketaan..

Nuista oireista kun alan ettimällä ettimään: Iltaisin palelee kun menen nukkumaan (ikkuna päivät auki makkarissa), väsyttää (mikä ihme minut sitten laittoi pomppaamaan ylös kasilta tänä aamuna, vaikkei ois mikään tarve..), rinnat hieman arat (niin oli viimekierrossakin), koko ajan pitää rampata vessassa (mitä sitä juo litratolkulla vettä heti aamusta lähtien), tänä aamuna meinas taju lähteä (mitä sitä pomppaa ylös turhan nopeaan..).

Kiva, että Katriina pääsee sinne ultraan jo nyt. Eli tuo on samaan aikaan ko piti olla sen leikkauksen? Ei tarvikan keksiä sitä valkoista valhetta?

 

[Erica:)]

Huomenta.

Vähän enemmän rauhoittuneena kuin eilen illalla mutta synkin mielin silti. Avo oli sitten mennyt nukkumaan ja kun itse kiipesin vällyjen väliin, käänsi vain kylkeä ja alkoi nukkumaan täysin levollisesti??! Mä en ymmärrä, mulle kans teettää vaikeuksia mennä "vihasena" tai eripurasena nukkumaan mutta ei näköjään hänelle. Ja nyt olen todellakin sitä mieltä, että en ala nöyristelemään ja pyytelemään anteeksi jotain semmosta mitä en ole tehnyt... Ei ole ylpeydestä kysymys, vaan siitä faktasta, että se oli HÄN joka räyhäsi minulle.

Nyt oli aamulla lähtenyt töihin sanaakaan sanomatta.

Mä en vain tajuu, en kertakaikkiaan. Olo on jotenkin painostava rinnassa ja tuntuu, että itku on ihan pinnassa. Mitä on ollut ne puheet "meidän Tinosta ja Tonista" ja farkku-auton hankkimisesta. Viimeeksi muutama päivä sitten sanoi jonkun jutun yhteydessä, että sitten kun meidän pääluku kasvaa jne. Mä en vaan tajuu.

Toivottavasti olette oikeassa, että hänellä oli ollut huono päivä tai jotain, mutta kovin raalla tavalla hän sen minun niskaani syytää...

Tosta nettihommasta, kaipa se tietää mitä täällä teen. En usko että ajattelee mitään treffipalsta juttuja. Olen kyllä kertonu tästä palstasta ja siitä mistä täällä noin keskustellaan. En vain halua, että hän tulee tänne lukemaan näitä juttuja joita kirjoitan. Se ois kuin lukisi minun päiväkirjaa... Kaipa se jotenkin ajattelee asiaa uhkana jos täällä kerran vauvoista ja niiden haavelusta puhutaan. Nähtävästi häntä ajatus ahdistaa...

Kuume on laskenut ja huomenna töihin...jospa sitä lähtis rauhalliselle metsäkävelylle koirien kanssa haistelemaan raitista (ihanaa! Savutonta!) ilmaa ja selvittämään ajatuksia.

Kiitos kaikille myötätunnosta, ootte ihania!!!

E