Ajatella, että vaikka itsellä menisi kuinka huonosti jollain menee aina vielä huonommin

[hmmm]

Muutenkin ihmiset on tosi haluttomia puhumaan tälläisistä asioista. En minäkään mitään sääliä halua tai kunnioitusta tai halauksia. Vaan haluan että jokainen ihan oikeasti pysähtyy ajattelemaan, että kaikella todennäköisyydellä hänenkin lähipiirissään on sietämättömissä olosuhteissa asuvia ihmisiä, joita pitäisi auttaa, mutta joita kukaan ei auta. Ja jokainen voi tehdä jotain. Ihan jo ystävällinen hymykin auttaa, sillä se tuntemattomalta saatu rohkaiseva, ystävällinen hymy voi olla jollekkin ainoa hymy koko päivänä tai viikkona.

Minä kävin lapsena kaverin kotona, joka oli lukkojen takana vessassa ja hänen äiti ja isäpuoli humalassa vessan oven takana. kaveri ei uskaltanut tulla ulos. tiesin että kaikki ei ole kunnossa, mutta ei minulla ollut keinoja auttaa. en tainnut olla vielä koulussakaan, korkeintaan ekalla.

 

[bebes]

Muutenkin ihmiset on tosi haluttomia puhumaan tälläisistä asioista. En minäkään mitään sääliä halua tai kunnioitusta tai halauksia. Vaan haluan että jokainen ihan oikeasti pysähtyy ajattelemaan, että kaikella todennäköisyydellä hänenkin lähipiirissään on sietämättömissä olosuhteissa asuvia ihmisiä, joita pitäisi auttaa, mutta joita kukaan ei auta. Ja jokainen voi tehdä jotain. Ihan jo ystävällinen hymykin auttaa, sillä se tuntemattomalta saatu rohkaiseva, ystävällinen hymy voi olla jollekkin ainoa hymy koko päivänä tai viikkona.

Hienosti kirjoitat !! Ja tuo hymy asia on aivan totta !
Ikävää että sinä olet joutunut asumaan tuollaisissa oloissa !
Ja myös te muut !! Sen olen Suomessa tai muuallakin huomannut
että vaikka ihmiset tietää näistä asioista niin niistä on "häpeä" puhua tai niihin ei vaan voi puuttua !!
Ja jos puututaan niin sitten kukaan ei vaan yksinkertaisesti tee mitään !!
Mielestäni huonot vanhemmat saavat liian monta mahdollisuutta olla niitä hyviä vanhempia mihin ne ei koskaan kykene !!
Viaton / viattomat lapset kärsii turhaan tälläisestä !!

 

[Emilyn]

Muutenkin ihmiset on tosi haluttomia puhumaan tälläisistä asioista. En minäkään mitään sääliä halua tai kunnioitusta tai halauksia. Vaan haluan että jokainen ihan oikeasti pysähtyy ajattelemaan, että kaikella todennäköisyydellä hänenkin lähipiirissään on sietämättömissä olosuhteissa asuvia ihmisiä, joita pitäisi auttaa, mutta joita kukaan ei auta. Ja jokainen voi tehdä jotain. Ihan jo ystävällinen hymykin auttaa, sillä se tuntemattomalta saatu rohkaiseva, ystävällinen hymy voi olla jollekkin ainoa hymy koko päivänä tai viikkona.

Minua kauhistuttaa vieläkin sanat, jotka muistan perheneuvolan tädiltä; "Kyllä sun vanhemmat ihan varmasti rakastaa sinua. Oletko ajatellut että voisitko muuttaa omaa käytöstäsi jollain tavalla?" |O :headwall: Kun lapsena siis kertoo tädille, että kotona vaan huudetaan, pahoinpidellään ja sitä saa pelätä koko ajan - hiljaa olemalla ehkä välttyy siltä, haukutaan..

 

[Emilyn]

Se on kaikista kamalinta että kaikki tietää mutta ei tee v...u yhtään mitään.

NIIN!!! Ja arvaa kuka on minun kohdalla saanut syyn kaikesta tästä? Ketä mustamaalataan, ja haukutaan selän takana. No minä itse tietysti. Olin niin paha lapsi, kiero, vaikea, umpimielinen kusipää, että minua kelpaa haukkua. Parempihan on tällaiselle perheväkivalle olla syntipukki, vaikka se lapsi ja nuori joka on sen kohteena. Kyllä minä varmaan olin aika vaikea nuori kotona, koska joka päivä hakattiin. Ei siinä ehtinyt aikuismaisesti alkaa ajattelemaan, kun tuli turpaan taas. Ja pahimmat rikokseni olivat varmaan ruuan varastaminen jääkaapista, kun oli nälkä, ja koulusta tulin vartin liian myöhään, ja kaverin kirje taskussa. Mutta minua kelpaa haukkua ja halveksia. Minä vihaan mun sukuani ja perhettä. Vihaan loppuikäni.

Menneitä ei voi muuttaa, tulevaisuuteensa voi vaikuttaa. Viha vie omia voimia. Koita päästä vihasta yli ja muuttaa se välinpitämättömyydeksi. Niin minä tein. Ne ihmiset eivät ole tunteitteni arvoisia, eivät edes vihan.

 

[vieras]

Se on kyllä totta, että jollain on aina ollut asiat huonommin. Yksi kaverini kerran avautui, että hänen isäpuolensa oli väkivaltainen vankulakundi joka raiskasi sen äitiä ja hyväksikäytti tätä mun kaveria. Minua sentään vaan hakattiin ja terrorisoitiin muuten.

 

[bebes]

Muutenkin ihmiset on tosi haluttomia puhumaan tälläisistä asioista. En minäkään mitään sääliä halua tai kunnioitusta tai halauksia. Vaan haluan että jokainen ihan oikeasti pysähtyy ajattelemaan, että kaikella todennäköisyydellä hänenkin lähipiirissään on sietämättömissä olosuhteissa asuvia ihmisiä, joita pitäisi auttaa, mutta joita kukaan ei auta. Ja jokainen voi tehdä jotain. Ihan jo ystävällinen hymykin auttaa, sillä se tuntemattomalta saatu rohkaiseva, ystävällinen hymy voi olla jollekkin ainoa hymy koko päivänä tai viikkona.

Minua kauhistuttaa vieläkin sanat, jotka muistan perheneuvolan tädiltä; "Kyllä sun vanhemmat ihan varmasti rakastaa sinua. Oletko ajatellut että voisitko muuttaa omaa käytöstäsi jollain tavalla?" |O :headwall: Kun lapsena siis kertoo tädille, että kotona vaan huudetaan, pahoinpidellään ja sitä saa pelätä koko ajan - hiljaa olemalla ehkä välttyy siltä, haukutaan..

Toisaalta ymmärrän tämän kommentin jälkeen miksi niin moni lapsi on vain hiljaa tuollaisissa perheoloissa ! Kukaan ei auta ja käskee muuttamaan omaa käytöstä !! Sitten tähän päälle vielä se että jos vanhemmat kuulevat tästä käynnistä niin onko olot sen jälkeen vielä paremmat !!
Tuntuu että aina vaan puhutaan että tätä ja tätä pitää tehdä lasten hyväksi mutta silti kukaan ei vaan tee mitään vaikka lapsi itse hakee jo apua !!

 

[sama vieras]

Se on kaikista kamalinta että kaikki tietää mutta ei tee v...u yhtään mitään.

NIIN!!! Ja arvaa kuka on minun kohdalla saanut syyn kaikesta tästä? Ketä mustamaalataan, ja haukutaan selän takana. No minä itse tietysti. Olin niin paha lapsi, kiero, vaikea, umpimielinen kusipää, että minua kelpaa haukkua. Parempihan on tällaiselle perheväkivalle olla syntipukki, vaikka se lapsi ja nuori joka on sen kohteena. Kyllä minä varmaan olin aika vaikea nuori kotona, koska joka päivä hakattiin. Ei siinä ehtinyt aikuismaisesti alkaa ajattelemaan, kun tuli turpaan taas. Ja pahimmat rikokseni olivat varmaan ruuan varastaminen jääkaapista, kun oli nälkä, ja koulusta tulin vartin liian myöhään, ja kaverin kirje taskussa. Mutta minua kelpaa haukkua ja halveksia. Minä vihaan mun sukuani ja perhettä. Vihaan loppuikäni.

Menneitä ei voi muuttaa, tulevaisuuteensa voi vaikuttaa. Viha vie omia voimia. Koita päästä vihasta yli ja muuttaa se välinpitämättömyydeksi. Niin minä tein. Ne ihmiset eivät ole tunteitteni arvoisia, eivät edes vihan.

Olen mä yrittänyt, ja olen itselleni vuosia uskotellut, että jopa ymmärrän sen heidän puoleltaan, enkä kanna kaunoja. Mutta joskus ne samat tunteet, joita tunsi lapsena, tulee pinnalle. Enhän minä aikuinen tasapainoinen ihminen näytä ulospäin, että minulla on tällaisia tunteita, mutta se lapsi minussa vieläkin häpeää ja pelkää. Varmaan ikuisesti.

 

[WompaTiger]

Muutenkin ihmiset on tosi haluttomia puhumaan tälläisistä asioista. En minäkään mitään sääliä halua tai kunnioitusta tai halauksia. Vaan haluan että jokainen ihan oikeasti pysähtyy ajattelemaan, että kaikella todennäköisyydellä hänenkin lähipiirissään on sietämättömissä olosuhteissa asuvia ihmisiä, joita pitäisi auttaa, mutta joita kukaan ei auta. Ja jokainen voi tehdä jotain. Ihan jo ystävällinen hymykin auttaa, sillä se tuntemattomalta saatu rohkaiseva, ystävällinen hymy voi olla jollekkin ainoa hymy koko päivänä tai viikkona.

Minua kauhistuttaa vieläkin sanat, jotka muistan perheneuvolan tädiltä; "Kyllä sun vanhemmat ihan varmasti rakastaa sinua. Oletko ajatellut että voisitko muuttaa omaa käytöstäsi jollain tavalla?" |O :headwall: Kun lapsena siis kertoo tädille, että kotona vaan huudetaan, pahoinpidellään ja sitä saa pelätä koko ajan - hiljaa olemalla ehkä välttyy siltä, haukutaan..

Juu, toi on niin tuttua. "Kyllä ne sua rakastaa". Ihan kun se rakkaus sitten tekisi elämästä siedettävämpää, vaikka muuten kohdellaan kuin roskaa. Ja kyllä mä sen uskon että omalla, kierolla tavallaan ne varmaan minua rakastikin ja itsekin jollain pimitiivisellä tasolla rakastan heitä. Mutta olisin sillti halunnut pois ja turvaan.

 

[WompaTiger]

Muutenkin ihmiset on tosi haluttomia puhumaan tälläisistä asioista. En minäkään mitään sääliä halua tai kunnioitusta tai halauksia. Vaan haluan että jokainen ihan oikeasti pysähtyy ajattelemaan, että kaikella todennäköisyydellä hänenkin lähipiirissään on sietämättömissä olosuhteissa asuvia ihmisiä, joita pitäisi auttaa, mutta joita kukaan ei auta. Ja jokainen voi tehdä jotain. Ihan jo ystävällinen hymykin auttaa, sillä se tuntemattomalta saatu rohkaiseva, ystävällinen hymy voi olla jollekkin ainoa hymy koko päivänä tai viikkona.

Minua kauhistuttaa vieläkin sanat, jotka muistan perheneuvolan tädiltä; "Kyllä sun vanhemmat ihan varmasti rakastaa sinua. Oletko ajatellut että voisitko muuttaa omaa käytöstäsi jollain tavalla?" |O :headwall: Kun lapsena siis kertoo tädille, että kotona vaan huudetaan, pahoinpidellään ja sitä saa pelätä koko ajan - hiljaa olemalla ehkä välttyy siltä, haukutaan..

Toisaalta ymmärrän tämän kommentin jälkeen miksi niin moni lapsi on vain hiljaa tuollaisissa perheoloissa ! Kukaan ei auta ja käskee muuttamaan omaa käytöstä !! Sitten tähän päälle vielä se että jos vanhemmat kuulevat tästä käynnistä niin onko olot sen jälkeen vielä paremmat !!
Tuntuu että aina vaan puhutaan että tätä ja tätä pitää tehdä lasten hyväksi mutta silti kukaan ei vaan tee mitään vaikka lapsi itse hakee jo apua !!

Ja kun se kynnys lapsella nousta vanhempaa vastaan on niiiiiiin valtava, vaikka se vanhempi olisi millanen. Sitten kun kokoaa rohkeutensa ja kertoo asioista, kukaan ei autakaan.

 

[jill]

Itse ajattelen asian niin, että on hyväkin kun sen pelon ja muun paskan muistaa,sittenpähän osaa eläytyä aikuisena paremmin lapsen hätään.Osaa auttaa jos tietää jonkun lapsen olevan samassa tilanteessa tai ainakin ymmärtää olla kohtelematta omia lapsiaan samoin.

 

[JosSanon]

Minkälaiset suhteet teillä on nyt vanhempiinne vai onko mitään suhteita?

Onpa monella ollut kurja lapsuus, halaus teille! :hug:

 

[lalla]

saako kysyä, missä tekemisissä olette näiden "vanhempienne" kanssa nykyään, te jotka olette tämän paskan kokeneet?

 

[Levoton Strutsi]

:/ :'( :hug:

 

[Vieras]

Itku tuli kun luin teidan kertomuksia

 

[vieras]

Ja että tämä on niin yleistä että tähänkin keskusteluun osallistui jo monta saman kokenutta. Ihan menen sanattomaksi. Miten uskomaton voima lapsilla onkaan selvitä. Käsittämätöntä että lasta joka tuollaisesta kertoo, ei kuunnella.

 

[Puhu, on niin pimeää]

Että pystyin edes tämän ketjun lukemaan loppuun johtui siitä, että ketjun aloittaja on mitä ilmeisimmin itseään hyvin ilmaisemaan oppinut ja itseään kunnioittava aikuinen ihminen kokemuksistaan huolimatta. Jos ajattelen vain sitä lasta, joka nälissään halaa pupua ja pelkää, minusta tuntuu että pää räjähtää. Itkin kun luin. Olisin syli kaikille jos osaisin tai voisin, mutta loppujenlopuksi se aina kutistuu siihen että hipsin makuuhuoneeseen ja silitän hiljaa oman nukkujani päätä...että jos ei minusta ole pelastamaan kaikkia, anna voimaa olla vahva edes tälle yhdelle. Haluaisin tehdä, olla ja kyetä enempään mutta miten?

 

[WompaTiger]

saako kysyä, missä tekemisissä olette näiden "vanhempienne" kanssa nykyään, te jotka olette tämän paskan kokeneet?

Väleissä, mutta heikonlaisissa. Tavallaan odotan heidän kuolemaansa ja sitä että kaikki on loppu, saan asian päätökseen. Mitään lämpimiä välejä meillä ei ole, lähinnä verisiteisiin liittyvää, satunnaista kohtailua.

 

[unikuu108]

mä ainakin kelaan vieläkin että jos en olis käyttänyt huumeita niin en olis selvinnyt järjissäni mun lapsuudesta ja teini-iästä..
täällä siis kans oli todella erikoinen ja sairas isäpuoli ja erittäin pelokas äiti. kukaan ei tehnyt mitään vaikka kaikki tiesi millainen mies se oli.
vuosia sitten annoin jo anteeksi ja jatkoin elämääni ja välillä jopa mietin onko kaikki ollut edes totta.

 

[WompaTiger]

mä ainakin kelaan vieläkin että jos en olis käyttänyt huumeita niin en olis selvinnyt järjissäni mun lapsuudesta ja teini-iästä..
täällä siis kans oli todella erikoinen ja sairas isäpuoli ja erittäin pelokas äiti. kukaan ei tehnyt mitään vaikka kaikki tiesi millainen mies se oli.
vuosia sitten annoin jo anteeksi ja jatkoin elämääni ja välillä jopa mietin onko kaikki ollut edes totta.

Jotenkin sitä ihmismieli oppii sulkemaan ikävät asiat pois.

 

[LoruLiisa]

:'(

 

[Emilyn]

saako kysyä, missä tekemisissä olette näiden "vanhempienne" kanssa nykyään, te jotka olette tämän paskan kokeneet?

En todellakaan ole tekemisissä. En ole ollut kohta kymmeneen vuoteen, yläasteen jälkeen muutin kotoa pois. Ovat ihan samanlaisia nykyäänkin, tosin kukaan lapsista ei asu kotona ja isä vetelee viimeisiä henkoisiaan mutta ei herätä mitään tuntemuksia, korkeintaan helpottuneen olon.

 

[AavikonNorsu]

saako kysyä, missä tekemisissä olette näiden "vanhempienne" kanssa nykyään, te jotka olette tämän paskan kokeneet?

isäni on kuollut ja äitini elää..äitiäni näen välillä. ja ihan ok väleissä olen. Kaikki paska tapahtuikin isäni luona. Sellainen paska josta en aio puhua. vaikka ap sanoikin että ihmiset eivät näistä kauheesti puhu..mutta pitäis ymmärtää että kaikki eivät halua puhua

 

[vieras]

kyllä tuli paha olo, surullinen mieli teidän puolesta jotka olette kokeneet noin kamalan lapsuuden. Todellakin herätteli taas ajattelemaan kaikkia niitä lapsia jotka tälläkin hetkellä kärsii...
Sulkisin syliini kaikki jos voisin. Mistä herää juurikin se kysymys, että mitä voisin ihan oikeasti tehdä?
En tiedä ainuttakaan perhettä jossa lapsi/ lapset kärsisivät.

voimia ja halauksia kaikille jotka sitä tarvitsevat! On ihanaa, että te uskallate avata suunne.

 

[unikuu108]

mä ainakin kelaan vieläkin että jos en olis käyttänyt huumeita niin en olis selvinnyt järjissäni mun lapsuudesta ja teini-iästä..
täällä siis kans oli todella erikoinen ja sairas isäpuoli ja erittäin pelokas äiti. kukaan ei tehnyt mitään vaikka kaikki tiesi millainen mies se oli.
vuosia sitten annoin jo anteeksi ja jatkoin elämääni ja välillä jopa mietin onko kaikki ollut edes totta.

Jotenkin sitä ihmismieli oppii sulkemaan ikävät asiat pois.

niin.helpoin tapa varmaan suojella itseään.. jos niitä aikoja muistelee niin ne tuntuu jo niin kaukaisilta ja se on hyvä. eikä ne pysty enää musta ottamaan otetta. on varmasti jäänyt alitajuntaan paljonkin outoja juttuja sieltä mutta näin päällisin puolin ja 1osenttiä siitä alaspäin kaikki on kunnossa.
eikä huumehörhöilystä ja siihen pakenemisestakaan jäänyt mitään jälkiä. tuskin kukaan mut nykyyän tunteva uskois jos kertoisin mitä olen tehnyt.. ei se vaikuta mitenkään elämääni muuten kuin että verta vaan ei saa koskaan luovuttaa..

 

[tähdenlento09]

:hug: