(Pitkä kirjoitus) Olen valehdellut miehelleni, tuomitkaa :( antakaa mielipiteenne

[vieras]

Ap, sä et ole huono ihminen millään tavalla. Kertomasi valhe oli pieni ja valkoinen! Älä enää edes mieti koko asiaa.

Se miksi ihmisille tulee tekstistäsi olo, että miehesi manipuloi sinua on se, että hän saa sinut selvästi tuntemaan itsesi huonoksi. Sinä ajattelet nyt tuota valhettasi, mutta usko mua, jos kyseessä ei olisi tuo valkoinen valheesi, tuntisit itsesi huonoksi jostakin muusta syystä!

Miehesi haluaa hysteerisesti valvoa, että hän on koko ajan tilanteen herra, jopa niin ettei kukaan vaan vahingossakaan pääse häntä jättämään. Tämähän on aivan selvää! Hän ei luota ihmisiin yleisesti ottaen eikä kokonaan myöskään siis sinuun.

Tuo jokaisen ajatuksen hänelle kertomisen periaate on vääristynyt ja siis omalla tavallaan sairas. Tämä on jo manipulointia! Hänellä on selvästi siis narsistisia piirteitä. Se EI tarkoita sitä, että hän on sairas, mutta että hänellä on selkeitä psyykkisiä ongelmia.

Nuo painajaisesi, pelkosi ja tuo huonouden tunteesi on kaikki hänen aiheuttamaansa. Ne pitävät sinut hyvin raameissa ja miehesi mielessä myös hallittavissa. Vaikka hän välillä huomaisikin että et voi hyvin ja tuntisi siitä pahaa mieltä, hän on kuitenkin ajanut tilanteen tuohon pisteeseen itse ja alitajuisesti tarkoituksella.

Isäni uhkaili aina äitipuoltani itsemurhalla. Usko mua, sekin pitää kumppanin kummasti aisoissa ja 'hallinnassa'. Erolla uhkailu on toinen tällainen kontrollitapa.

 

[voi]

Ap,

Mielestäni parisuhteessa ei tarvitse kaikkea kertoa. Enkä tarkoita nyt valehtelua, se teidän osalta jo tapahtui eikä sille mitään voi, vaan sitä miten vapaa voit olla NYT kun miehesi vangitsee mielesi. Usko tai älä, vielä tulee päivä jolloin et enää uskalla ajatella tiettyjä asioita, kun tiedät että sinun on kerrottava ne miehellesi. Mieluummin petät itseäsi, kuin suututat miestäsi.

PEESI!

Tämä, ap, tulee olemaan se lopullinen hinta suhteesta, jossa jokaista ajatustasikin kontrolloidaan!

Mä olen elämäni miehen kanssa yhdessä ja onnellinen. Silti joskus näen tuhman unen jostakusta muusta miehestä (tuntemastani tai tuntemattomasta). Tai katson miestäni ja olen niin kyllästynyt eikä mikään hänessä nappaa. Tai katson vanhoja valokuvia ja mietin exääni kaiholla. Tai mietin ettei mieheni itse asiassa vastaa ulkonäöltään ihannemiestäni. Tai flirttailen harmittomasti jonkun kanssa hetken. Silti rakastan miestäni yli kaiken enkä kehenkään vaihtaisi.

Jos mun pitäisi olla näistä unista, pohdinnoista ja flirttailuista miehelleni kertoa, tuntisin olevani vankilassa. Eikä meidän suhde voisi mitenkään selvitä!

Ei ole normaalia, että hän yrittää kontrolloida jopa ajatuksiasi.

 

[vieras]

Ootko ap vielä linjoilla?

 

[Onneton]

Sen verran tarkennan vielä että tuo "Jokainen ajatus pitää kertoa" niin siitä mies on joustanut sen verran että nyt olemme sopineet että kerron kaiken joka koskettaa häntä. Tämä lopputulos oli parin eri kerran ja lukemattomien tuntien tappelun tulos. Mies on kyllä katkera aina välillä siitä että minulla on "omia asioita."

Ja tämä kone on tosiaan sellainen ettei mies siihen pääse. Eikä ole tietääkseni osoittanut mielenkiintoa nettisivuihin joilla käyn. Kaikesta huolimatta uskon että mies luottaa minuun nyt esim. etten pettäisi ja että kerron hänelle asiat. Tiedän että kertomani valossa kuulostaa ristiriitaiselta mutta luulen ettei hän stalkkaisi kotikoneeltakaan käymiäni sivuja. Ja olenhan luotettava eikä ole syytä minua mistään epäilläkään, sen olen tehnyt selväksi kai teille ja myös miehelleni. Se on vain se yksi valhe joka painaa. Enkä todella haluaisi ajatella miten pahasti mies raivostuisi jos jostain kuitenkin ketjun löytäisi. Tämä tällainen, tapahtuipa kuinka vain netissä anonyyminä olisi taas luottamuksen pettämistä

En tiedä muuten kuulostanko kiitolliselta mutta vakuutan että jokaisen viestin luen ja useampaan kertaan ja tosiaan olen kiitollinen joka mielipiteestä joita kyllä mietin.

 

[Huspati Huta]

Minusta on todella ahdistava ajatus, se etteivät ihmisen ajatukset olisi hänen omiaan, ihan sama keitä ne ajatukset koskevat. Ihan loppumaton tie on se, että jokaista ajatustaan pitäisi vahtia, että pitääkö tämä kertoa vai ei. Ja sittenkin, kukaan ei tiedä mitä kenenkin päässä liikkuu, joten ihan turha edes luvata, että kertoisi ns kaiken.

 

[tähtinen]

Yhä vahvemmin olen sitä mieltä, että mene sä psykologille, niin hän avaa sun silmäs. Miehesi käytös on sairasta. Tilanne vain pahenee. Usko pois. Nyt elätte suvantovaihetta - mutta kuinka kauan?

Nyt sua alkaa painaa tämänkin viestiketjun salailu. Tämähän nimenomaan koskettaa miestäsi.

 

[vieras]

Sen verran tarkennan vielä että tuo "Jokainen ajatus pitää kertoa" niin siitä mies on joustanut sen verran että nyt olemme sopineet että kerron kaiken joka koskettaa häntä. Tämä lopputulos oli parin eri kerran ja lukemattomien tuntien tappelun tulos. Mies on kyllä katkera aina välillä siitä että minulla on "omia asioita."

Ja tämä kone on tosiaan sellainen ettei mies siihen pääse. Eikä ole tietääkseni osoittanut mielenkiintoa nettisivuihin joilla käyn. Kaikesta huolimatta uskon että mies luottaa minuun nyt esim. etten pettäisi ja että kerron hänelle asiat. Tiedän että kertomani valossa kuulostaa ristiriitaiselta mutta luulen ettei hän stalkkaisi kotikoneeltakaan käymiäni sivuja. Ja olenhan luotettava eikä ole syytä minua mistään epäilläkään, sen olen tehnyt selväksi kai teille ja myös miehelleni. Se on vain se yksi valhe joka painaa. Enkä todella haluaisi ajatella miten pahasti mies raivostuisi jos jostain kuitenkin ketjun löytäisi. Tämä tällainen, tapahtuipa kuinka vain netissä anonyyminä olisi taas luottamuksen pettämistä

En tiedä muuten kuulostanko kiitolliselta mutta vakuutan että jokaisen viestin luen ja useampaan kertaan ja tosiaan olen kiitollinen joka mielipiteestä joita kyllä mietin.

Tuo sinun kertomasi ei mun kirjoissa ole edes valehtelua!! Anna nyt jo asian olla!

Minusta on kaikkein hurjinta se, että yhä ajattelet asiaa, tätä maailman pienintä ja hyvässä tarkoituksessa kerrottua valhetta. Se, että asia yhä painaa sinua, EI ole normaalia, vaikka miten asiaa selittäisit. Ja se kertoo siitä, että miehesi kyllä kontrolloi sinua, vaikka sanotkin että olet taistelujen kautta saanut 'luvan' omille ajatuksillesi.

Mene ammattiauttajalle, itseksesi. Siten saat parhaan näkökulman asiaan ja pystyt näkemään koko jutun objektiivisemmin. Samalla miehesi on pakko hyväksyä se, että tämä asia (se että pelkäät häntä ja jättämistä) on oikea ongelma. Suuri sellainen. Ja että vaikkei hän arvosta terapiaa, hänen on hyväksyttävä se, että SINÄ arvostat ja haluat sitä kautta apua. Pidä leuka pystyssä.

Se mitä mies on sinulle tehnyt on satakertaisesti pahempaa kuin mitä sinä olet (muka) tehnyt hänelle. Muista tämä koko ajan. Se, että pelkäät ja joudut taistelemaan omasta tilasta, on oikeasti syvien haavojen aiheuttamista. Et vain näe vielä kuinka syvästi ajatuksiisi ja mieleesi miehesi vaikuttaakaan koko ajan.

 

[vieras]

Ap muuten, pystytkö yleensä ajattelemaan tilannetta että vastustat miehesi mielipidettä ja menet terapiaan? Tai vaadit että menette yhdessä terapiaan? Voitko thedä niin ilman että syntyy riita jonka yhteydessä hän alkaa uhkailemaan erolla ja kutsumaan sinua 'säälittäväksi' (niin kuin niitä tuttujanne)?

Normaalissa, tasapainoisessa parisuhteessa nimittäin pitäisi pystyä olemaan tällaisestakin asiasta eri mieltä ilman että maailma järkkyy. Ja ilman erouhkailuja.

Pidättäydytkö eriävien mielipiteiden esittämisestä hänelle, vaikka jyrkästikin, koska et halua aloittaa riitaa?

Jos et pysty vastustamaan häntä tai tunnet ettet halua olla kovasti eri mieltä hänen kanssaan riidan välttämiseksi, tilanne on hälyttävä ja epänormaali.

 

[PipariSuu]

Jos nykyään puhut hänelle ja olet kertonut mm. pelkäämisen yms. niin minusta asiat on jo varsin hyvällä mallilla ja jos mies on lopettanut tuollaisen kiristämisen erolla.

Jos ainoa asia mikä vaivaa on joku ikivanha valkoinen vale pelästyksissään, niin unohda se. Harvemmin neuvon näin päin, yleensä neuvon aina puhumaan kaikki, mutta tuollainen vanha ikivanha asia ja noinkin "mitätön", on sellainen asia, ettei mulle itselleni tulisi omatunto kolkuttaankaan, vaikka oisin sanonut samanlailla kuin sä. Ja syy siihen on se, että tuollaista asiaa ei välttämättä tarvisi alunperinkään sanoa toiselle. Yritä keksiä joku keino millä unohdat tuommoisen ja jatka elämää puhtain omatunnoin ja puhtaalta pöydältä.

Jos teidän sopimus on nyt se, että kerrot kaikki, jotka liittyvät häneen, niin toimi sitten niin. Toki inhimillisyyttä tuossakin pitää olla eli jos esim. kaupassa pohdit jotain miehestäsi, niin ei kai nyt semmoista tarvi raportoida toiselle...? Ei kai sun tarvi pitää mielessäsi kirjaa, että koska olet raporttivelvollinen ja koska et? Jos on näin niin luulisi se tekevän elämän vaikeaksi. Koita tehdä sopimus, että jos miehes kysyy niin kerrot, muuten kerrot vain ne jotka koet tarpeelliseksi kertoa. Näin sekään asia ei raskauta sua suotta.