Aivojumit pinoon! :)

Tää on jo ihan peruskauraa melkein päivittäin... Kahvipöydässä huomaan, et oon ottanu 2 kahvilusikkaa. Toinen on nätisti kahvikupissa ja toinen lautasella ( jos on jotain syötävää mihin tarvii lautasta.) Terkut vaan Anulle...
Olisko tää sit sitä imetysdementiaa?

 

Oltiin miehen kanssa hesellä ja pyysin miestä varaamaan meille pöydän kun itse käyn tilaamassa.
Kassalla sitten tajusin, että hitto mulla taisi jäädä lompakko autoon.
(Lompakko oli vasemmassa kädessani.)
Kohta oli mun vuoroni tilata ja tietenkin keksin että soitan miehelle että tulee jonoon maksamaan ostokset.
Puhelun loputtua sitten kassatyttö odottikin jo vähän myrtsinä ja kysyi mitä tilataan, sepitin siihen tietenkin että lompakko jäi autoon ja mies tulee maksamaan ihan kohta jne...

Hävetti hiukan kun kassa osoittatoista kättäni ja kysyi: "Tarkoitatko tuota lompakkoa?"

 

[QUOTE="vieras";26297407]Lapsen isän kuoleman jälkeisinä kuukausina mä ajattelin monta kertaa että pitää soittaa sille, monesti oli puhelin kädessä kun vasta tajusin.[/QUOTE]


Tuo lienee aika yleistä.

Ystäväni menetti isänsä viime vuonna, ja sanoo että aika ajoin tulee mieleen että pitääkin soittaa iskälle, kunnes muistaa.

Ja isoisäni sanoi usein isoäitini kuoleman jälkeen, että hän on monena aamuna toivottanut hyvät huomenet isoäidille, tai keittänyt kahvit molemmille, kunnes muistaa että eihän isoäitiä enää ole.

 

Muutin 19-vuotiaana opiskelija-asuntoon yhdessä poikakaverini kanssa. Ihan ensimmäisinä viikkoina isäni tullessä käymään hän toi minulle tuliaisiksi kakkuvuoan.
Seuraavana iltana ryhdyin sitten leipomaan tiikerikakkua, ensimmäistä ihan omassa kämpässä ihan omalla kakkuvuoalla. Kun olin saanut sörsselsönit vuokaan ja kakun uuniin, päätin lähteä lähikioskille sadan metrin päähän hakemaan jotain (oliko se nyt maitoa vai suklaata, en muista).
Poikakaveri/avomies päätti lähteä mukaan, olihan ilta kaunis syyskuun ilta. Niin sitä mentiin kioskille ja katseltiin kuuta, tähtiä ja katulamppuja ja höpöteltiin niitä näitä. Mutta kioski olikin, yllätys yllätys, kiinni. Ilma oli silti ihana, ja taisimme molemmat tässä vaiheessa olla unohtaneet koko kakun; päätimme tepastella uusissa maisemissamme kauemmas... ja kauemmas... ja kauemmas.
Olimme lähteneet kymmenen maissa illalla ja tulimme asunnolle yhden jälkeen yöllä. Savu tuprusi keittiön ikkunoista ulos asti. Onneksi se oli vain savua: kakku oli palanut hiileksi, vuoka oli pilalla ja keittiön seinät vähän savuisia, mutta tulipalo ei ollut (vielä) syttynyt. Huhhuijaa huithapeleita muksuja...

 

tyttö oli ollut mummolassa hoidossa ja sen jälkeen menimme kauppaan. lapsi valitti nälkää ja miun piti kysyä " eikö se mummi ruokkinutkaan siuta?" , kun piuhat päässäni menivät totaalisen solmuun ja kysyinkin "eikö se mummi pitänytkään siuta nälässä?". muutama ihminen lähellä katsoi hiukan pitkään..
olen myös kauppareissulla silmäillyt uutuussiidereitä, että voisikin ostaa yhden tölkin maisteltavaksi ennenkuin muistan olevani tukevasti raskaana

 

pistetääs ihan tuorein: tyttö tuli hetki sitten kysymään, että mennäänkö mummolaan katsomaan
kissanpentuja ja mie siihen, että "kulta kun ne eivät vielä ole kuoriutuneet". kuoriutuneet?!

 

No ehkä hauskin on se kun olin töissä neuvolassa. Siellähän toimitaan niin, että huudetaan seuraava asiakas sisään mutta yhtenä aamuna mulle iski vissiin totaalinen aivojumi koska kun lähin aukasemaan ovea, että kutsun seuraavan asiakkaan sisään niin huomasin koputtavani omaan oveen Sieltä sisäpuolelta siis koputtelin

 

-
En tiedä, onko tämä aivojumi vai väärinymmärrys, mutta kirjoitan sen kuitenkin.
Tästä on muutama vuosi.
Isäni siivosi taloansa ja sieltä kaiken ylimääräisen romun pois ja minä olin menossa auttamaan.
Vaimoni oli siskonsa luona kylässä ja oli jättänyt mulle muistilapun, jossa oli ihan normaaleja asioita, jotka pitää muistaa, tyyliin "Leikkaa nurmikko." jne.
Siihen oli sitten kirjoitettu, että "Hirvi meille, kysy isältäsi!".
Ajattelin, että vaimo tarkoittaa sitä hirvenpäätä, joka isällä on metsästysmuistona - isä metsästää harrastuksekseen.
Menin sitten käymään isällä ja tyhjättiin taloa ja sieltä lähti myös se hirvenpää - kysyin sitten, saanko ottaa sen, kun Jaana (vaimoni) sen haluaisi ja sain sen.
Vaimoni tuli illalla kotiin ja vähän aikaa siinä small talkia höpistiin, kun se sitten kysyi: "Oliko isälläsi ylimääräistä hirveä?" ja vastasin, että tuolla se on kylpyhuoneessa.
Vaimo meni katsomaan, samalla ihmetellen, miksi se on kylppärissä ja sitten kuuluikin: "Mitä helvettiä tuo täällä tekee?"
Selvisi, että vaimoni oli tarkoittanut hirvenlihaa, mutta minä sitten vähän jumittelin/väärinymmärsin ja tuo oli tuloksena.
Tälle nauretaan vieläkin, vaikka tästä muutama vuosi.

 

-
Niin ja olen joskus herännyt yöllä ja ottanut kaksi korvatulppaa veden kanssa - siis niellyt.
Sen kummempaa selitystä asialle ei ole, kuin aivojumi.

 

[QUOTE="äiti";26298626]No ehkä hauskin on se kun olin töissä neuvolassa. Siellähän toimitaan niin, että huudetaan seuraava asiakas sisään mutta yhtenä aamuna mulle iski vissiin totaalinen aivojumi koska kun lähin aukasemaan ovea, että kutsun seuraavan asiakkaan sisään niin huomasin koputtavani omaan oveen Sieltä sisäpuolelta siis koputtelin [/QUOTE]

Voi voi sitä se kiire ja pakkotahti aiheuttaa.

Olen terveyskeskuksessa mm. aloittanut sanelun puhelimen luuriin, huutanut käytävästä oman nimeni (potilaan nimen sijasta) ja kätellessäni potilasta sanonut näkemiin (piti sanoa päivää)

 

oon kertonut tätä aiemmin mutta kerran vielä. kävin muutma vuos sitten apteekissa ja otin vuorolapun. sain numeroa 660. katoin sitten taululle ja menossa oli jotain 095 (en muista tarkkaan). kelasin siinä sitten että voi prkl kun tässä menee ikuisuus. jonkun aikaa siinä seisoin tuskanhiki otsassa kunnes tajusin että pidin sitä ylösalasin. :saint: eikä tullu edes mieleen että mihin kaikki mun eellä olevat olisi ollut, siitä olisi jo voinut päätellä että numero ei täsmää.. :headwall:

 

Meikäläisen aivojumimöläytykset:

"Hei, onko se Auschwitz Saksan pääkaupunki?"
"Onko Saksa rannikkokaupunki?"

Ei taida maantieto olla mun vahvin lajini..


Ja välillä menee omat ja kaverien lapset sekasin, ihmettelin kun ei kaverin 1kk ikänen vauva lähteny konttaamaan kun laskin sen lattialle.

 

Mä olen sairaalassa töissä ja niin on tavat jumittununeet, että koputan usein oveen huuhtikseen mennessäni (potilashuoneen oveen koputetaan ennen kuin mennään sisälle). Huuhteluhuone on siis sellainen koppi, missä on roskikset, pyykkipussit, kaatoaltaat, instrimenttien pesukoneet jne. Onneksi en ole jäänyt odottamaan, että vastaako joku koputukseen

Kerran minulta "varastettiin" auto Prisman parkkihallissa. Jätin auton halliin, liukuportaita ylös myymälään ja kohta takaisin. Avot, auto kadonnut sillä välin, eikä mistään löydy. Olin 100% varma siitä, mihin autoni olin jättänyt. Eikä muuta kuin poliisille soittamaan ja ilmoittamaan varkaudesta! Sitten mulla välähti, olin tullut rullaporrasaulasta ulos väärästä ovesta :ashamed: Auto löytyi identtisestä paikasta toiselta puolen hallia...Ja ei kun uusi soitto poliisille...

 

Muistan myös, kun odottaessani toista lasta tein tutkimustyötä, joka edellytti arkistohakua - jota taas oli kätevintä tehdä yöllä, kun arkistossa oli muuten hiljaista. Olin tuohon aikaan melko kroonisesti väsynyt, ja sitten lähtiessäni ajamaan kotiinpäin kävi useinkin niin, etten muistanut heti minne parkkipaikalle olin autoni jättänyt. Mutta nolointa ehkä oli, kun yhtenä yönä odotin parkkipaikan lähellä olevassa risteyksessä liikennevalojen vaihtumista. Odotin ja auto kävi, ja mietin omiani, kunnes havahduin ihmettelemään että kumma kun ei ollenkaan tule vihreä. No ei tullut, tuli keltainen, keltainen, keltainen. Vilkkukeltainen päällä, nääs, yöaikaan.

 

Taidampa nyt laittaa tämän tännekin:

Note to self:
Älä hermostu jos sytkä on hukassa. Jos löydät sytkän, ja saat aivojumin että haluat sytyttää kynttilän sen varalta että sytkä katoaa uudelleen, älä sytytä sitä huonointa kynttilää minkä talosta löydät. Jos päätät kuitenkin tehdä näin, älä tee sitä paperipinon päällä. Kynttilästä voi tippua palavaa steariinia papereiden päälle, ja ne saattavat syttyä palamaan. Palovaroitin voi tällöin alkaa huutamaan. Älä ota läheltä löytyviä veropapereita ja huido niillä palovaroitinta, ne saattavat livetä käsistä ja lentää suoraan palavaan steariininesteeseen. Kun olet saanut palavan keittiön pöydän sammutettua, ja palovaroittimen hiljaiseksi, ota kuppi kahvia ja mene parvekkeelle itkemään avuttomuuttasi.

Että hyvää huomenta, Suomi! Heräs varmasti sitte koko hemmetin taloyhtiö.

 

Oltiin joku kesä laivalla ja kateltiin kannelta Tukholman saaristossa niitä upeita taloja. Ne kun on niin valtavan suuria ni kysyin ukolta että "onko noi oikeesti.....niitä....yhdenperheentaloja?" Ei vaan mitenkään tullu mieleen sana omakotitalo.

 

aika usein olen lähtenyt duunissa pukkarilta hyvässä tällingissä eli tukisukat, työkengät, työpaita, tukka ponnarilla ja ripsarit kohdillaan mut housut puuttuu.... kiva siitä käytävältä, jossa on paljon liikennettä, palailla pikaisesti vaatetangon kautta takaisin...
aina nykyään mun pitää AJATELLA siinä ovella, et onhan mulla nyt housut jalassa eli tarkastaa...

 

Tuo lienee aika yleistä.

Ystäväni menetti isänsä viime vuonna, ja sanoo että aika ajoin tulee mieleen että pitääkin soittaa iskälle, kunnes muistaa.

Ja isoisäni sanoi usein isoäitini kuoleman jälkeen, että hän on monena aamuna toivottanut hyvät huomenet isoäidille, tai keittänyt kahvit molemmille, kunnes muistaa että eihän isoäitiä enää ole.

mä olen kanssa monta kertaa ollut soittamassa äidille, mut kun vuodet kuluu, niin ne ikävät kerrat vähenee...

 

ja kutsun myös aika usein lastani kanin nimellä ja toisinpäin... ja laitoin pari iltaa sitten 2 korvatulppaa samaan korvaan ja se sattui...

 

Olen ajanut kauniina iltapäivänä autollami, kun yhtäkkiä tuli tyhjä olo ja aloin miettiä, miksi olin liikenteessä ja minne menossa. Kun muistin, piti tehdä u-käännös ja körötellä muutama kilsa takaisinpäin, olin töihin menossa ja huristellut aatoksissani työpaikan ohi.

Pari kertaa multa on meinannut kaatua vauva, kun olen laskenut sen sylistä lattialle. Onneksi en päästänyt otetta kainaloiden alta vaan huomasin, että lapsi on omituisen vetelä maahan laitettaessa. Kuvittelin, että sylissä on esikoinen, joka tietysti osasi seistä ja kävellä, mutta mulla olikin siinä muutaman kuukauden ikäinen kuopus. :ashamed:

Yhden kerran ruoanlaitto aiheutti päänvaivaa. Valmistin nakkikeittoa. Kuorin ja pilkoin perunat, pilkoin ja ruskistin nakit, otin pakasteesta keittojuurekset, kypsensin, maustoin jne. Maistoin keittoa, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Suolaa oli tarpeeksi, mutta jotakin puuttui. Maistelin ja maistelin lientä, pippuriakin alkoi olla aika tavalla, mutta MIKÄ IHME soppaa oikein vaivasi???? Se vain ei maistunut nakkikeitolta. Kävin päässäni läpi ne vähät aineet, mitä soppaan muistini mukaan kuului. Nojasin päätäni liesikupuun ja tuijotin jokseenkin tyhjin katsein eteeni. Jossain vaiheessa älysin, että tuijotan juuri isoa pannullista ruskistettuja nakkeja. Kun ne kaatoi kattilaan, ongelma poistui.

 

Asumme tällä hetkellä vuokralla erään liikkeen päätyasunnossa. Olin käymässä asioilla ennen töitä ja päätin kipaista tarkistamaan postin vielä ennen töihin lähtöä. Jätin autoni liikkeen parkkipaikalle ja kipaisin laatikolle. Otin postin mukaani ja selailin mitä on tullut samalla kun hyppäsin autoon. Autossa aloin etsiä käsilaukkua että saan tärkeät kirjeet sinne jemmaan. Laukkua ei löydy mistään ja hätä iski päälle! Kuka hemmetti ehti varastaa laukun sillä aikaa kun kävin noin 5m päässä. Lopulta huomasin että hetkinen etupenkillä on kaksi askia tupakkaa mitä en polta. Vielä tarkemmin katsottuani huomasin että ohhoh, tämä ei ole minun auto ja ilmeisesti auton omistaja katselee vastapäisestä liikkeen ikkunasta kummastuneena. Ei muuta kuin äkkiä autosta ulos ja omaan autoon joka oli väärän auton vieressä ja kaasu pohjassa pihasta pois naama punaisena .

Muutama vuosi sitten ystävä käytti minua apteekissa. Asioituani kävelin takaisin autolle ja istuin vänkärin paikalle vain huomatakseni että minua katselee ihan outo nainen kuskin paikalla. Hän ehti muutaman kirosanan säestyksellä tiedustella miksi tungen hänen autoon, ennen kuin tajusin tilanteen... Tuli äkkilähtö siitäkin autosta .

 

Voi voi sitä se kiire ja pakkotahti aiheuttaa.

Olen terveyskeskuksessa mm. aloittanut sanelun puhelimen luuriin, huutanut käytävästä oman nimeni (potilaan nimen sijasta) ja kätellessäni potilasta sanonut näkemiin (piti sanoa päivää)

Olen tehnyt saman
Ja lähettävän lääkärin nimellä oon myös kutsunut potilasta sisään :snotty:

 

Olin raskaana seitsemännellä kuukaudella ja päätin vapaa päivän kunniaksi lähteä ostoksille naapurikaupunkiin. Aika hujahti kivasti kaupunkia ja kauppoja kierrellen. Päätin viedä kassit autoon ja käydä vielä muutamassa putiikissa ostoksilla, mutta autoa ei vaan löytynyt mistään vaikka kiersin kaikki parkkipaikat joita reitin varrella oli. No ei muuta kun soitto miehelle, että mihin olen jättänyt auton. Mies oli hiukan ihmeissään, että mistähän hän nyt sen voisi tietää kun ei edes mukana.

 

Olin raskaana seitsemännellä kuukaudella ja päätin vapaa päivän kunniaksi lähteä ostoksille naapurikaupunkiin. Aika hujahti kivasti kaupunkia ja kauppoja kierrellen. Päätin viedä kassit autoon ja käydä vielä muutamassa putiikissa ostoksilla, mutta autoa ei vaan löytynyt mistään vaikka kiersin kaikki parkkipaikat joita reitin varrella oli. No ei muuta kun soitto miehelle, että mihin olen jättänyt auton. Mies oli hiukan ihmeissään, että mistähän hän nyt sen voisi tietää kun ei edes mukana.

Mistä auto löytyi sitten loppujen lopuksi?

 

Ei ole mikään yksi kerta, kun töissä mp3:sta kuunnellessani mietin "hei tää on hyvä kappale, onkohan mulla tää jo soittimessa?"

Ja yleensä tuolla aamu 7-8 välillä tulee sekoiltua yhtä sun toista.