Aivojumit pinoon! :)

ihania!

Itse joskus muutama vuosi sitten talvella parkkeerasin auton marketin parkkipaikalle ja kävin kaupassa. Takaisin tullessani kävelin auton ovelle ja jäin ihmettelemään, että mihin hiivattiin auton ovesta on lukko hävinnyt! Ajattelin, että siinä on vain jäätä päällä (ovessa oli jäätä) ja hinkkasin siinä hyvin tovin jäätä pois, samalla vähän ihmetellen että miten se lukko on voinut niin nopeasti kokonaan jäätyä. No kun lukkoa ei löytynyt jään altakaan, niin kiersin auton toiselle puolelle etsimään toisen puolen lukkoa. Ei löydy. Mitä helvettiä, mietin. Käyn vielä tarkistamassa rekkarista että onhan se varmasti meidän auto. On se. Mietin jo, että pitääkö mennä takakontin kautta sisään, kun lukko on mystisesti kadonnut... Sitten kun kävelen takaisin siihen ovelle niin tajuan etsiväni lukkoa farmariauton TAKAOVESTA! :ashamed: Ajelin useimmiten omalla kolmiovisella pikkuautollani, niin ei jotenkin tullut mieleen että niitä ovia voi autossa olla enemmänkin...

Minäkin muuten raskaana ollessani monta kertaa unohdin olevani raskaana. Etenkin joskus aamuisin kun heräsin ja katsoin unenpöpperössä alaspäin mahaani tai pelistä itseäni, niin tuli semmoinen wtf?!?-mistä-TUO-on-tuohon-ilmestynyt -olo. Oli kylllä niin vaivattomat raskaudetkin että eipähän sitä olotilaansa niin aina muistanut ajatella.

 

Kaveri kävi kyselemässä autoonsa hiukkaskiihdytintä.. autotarvikeliikkeen tyypit olivat nauraneet kuollakseen. Tarvitsi autoonsa siis hiukkassuodattimen.

 

Samainen kaveri kävi etsimässä itselleen housuja ja sovittikin sitten liikkeessä muutamia. Sovituskopissa tuli sitten jonkinsortin unohdus.. puki kengät jalkaansa ja marssi tyytyväisenä ulos. Vasta kun myyjä sai vaivoin pidätettyä nauruaan hän huomasi, että unohti laittaa omat housunsa takas jalkaan.

 

Mä olen jonkun sata kertaa soittanut miehen puhelimeen, kun olen huomannut sen UNOHTANEEN sen puhelimen kotiin...

Tunnustan :ashamed:

Ja niinkin on käynyt, etten löydä luuriani. Pyydän tytärtäni soittamaan siihen. Hän soittaa, ja puhelin löytyy. Jossain vaiheessa sitten soitan tytölle ja totean että "sä oot soittanut?" :headwall:

 

Kaveri kävi kyselemässä autoonsa hiukkaskiihdytintä.. autotarvikeliikkeen tyypit olivat nauraneet kuollakseen. Tarvitsi autoonsa siis hiukkassuodattimen.

Ja täähän oli tietenkin vielä nainen?! Että vahvistaa kunnolla tätä naisautoilijoiden stereotypiaa...

Ei taida nuo hiukkaskiihdyttimet ihan tulla vielä vakiona uusiinkaan autoihin...

 

Neuvolan ajanvaraustiskillä seisoin naama punaisena, kun tiedusteltiin tytön syntymäaikaa. Että voitaisiin varata seuraava aika. Eipä tullut moinen mieleen, ei sitten millään. Onneksi löytyi nimellä

 

Ja mies aikoinaan lapsena teippasi lapun keittiön ikkunaan, jossa luki isolla. Äiti olen ulkona, avaimet on piilossa kukkaruukussa oven vieressä.

 

Ja täähän oli tietenkin vielä nainen?! Että vahvistaa kunnolla tätä naisautoilijoiden stereotypiaa...

Ei taida nuo hiukkaskiihdyttimet ihan tulla vielä vakiona uusiinkaan autoihin...

Mies :xmas: Mut tätä tyyppiä en päästäis lähellekään mitään omia sähkövehkeitäni tai jos autooni pitäis esim vaihtaa renkaat. Muuten on kyl niin loistava tyyppi

 

Odotin neuvolaan pääsyä jossain vaiheessa tämän raskauden aikana. Eräs nainen kysyi että onko tämä sun eka lapsi. "Joo", vastasin jostain syystä, en ollenkaan tajua että miksi.

Hetken päästä totesin: "Eikun toinen".

Sitten muistin, että kolmashan tämä on. Ja kun sanoin sen, nainen katsoi mua jo kuin hullua - vähemmästäkin . Just sen näköisenä, että ei varmaan ihan heti aloita uudestaan keskustelua tuntemattoman ihmisen kanssa.

Jos JOSKUS edes miettisi sekunnin ennen kun avaa suunsa, niin ei ehkä joutuisi tällaisiin tilanteisiin.

 

Ai hitto nää on hauskoja!

Kuopus oli ihan vauva ja yöunet tosi vähissä. Väsymys oli melkoista. Mun piti täyttää jotain planketteja joissa kysyttiin mun ikää.

Meni muuten tovi jos toinenkin kun en muistanut kuin oman syntymävuoden. Siitä yritin laskea sormilla miten vanha olen, mut enhän mä saanut päähäni mitä vuotta eletään.

Joo, sain mä sen oman ikäni lopulta selville

 

Nöppönen, tuolla kaivataan sua

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2141829-nopponen-mihin-aikaan-miehesi-tulee-huomenna-suomeen-oletko-jarjestanyt-hanelle-jotain-tervetuliaisohjelmaa/

 

Odotin neuvolaan pääsyä jossain vaiheessa tämän raskauden aikana. Eräs nainen kysyi että onko tämä sun eka lapsi. "Joo", vastasin jostain syystä, en ollenkaan tajua että miksi.

Hetken päästä totesin: "Eikun toinen".

Sitten muistin, että kolmashan tämä on. Ja kun sanoin sen, nainen katsoi mua jo kuin hullua - vähemmästäkin . Just sen näköisenä, että ei varmaan ihan heti aloita uudestaan keskustelua tuntemattoman ihmisen kanssa.

Jos JOSKUS edes miettisi sekunnin ennen kun avaa suunsa, niin ei ehkä joutuisi tällaisiin tilanteisiin.

 

Kaveri kävi kyselemässä autoonsa hiukkaskiihdytintä.. autotarvikeliikkeen tyypit olivat nauraneet kuollakseen. Tarvitsi autoonsa siis hiukkassuodattimen.

 

Keittelin mannapuuroa, mutta vaikeaa oli. Maito ei tuntunut lämpiävän ollenkaan ja keittiössä alkoi levitä paha hajukin. Villa palaa?

Vähitellen hoksasin, että väärä levy oli päällä ja raskausvatsani oli kuuman levyn päällä. Villapaitaan tuli isot reiät.

 

Kaupassa oltiin miehen kanssa, maksettiin ostokset ja lähettiin siitä maksamisen jälkeen vaan käveleen kohti ovea.. kunnes kassa neiti huutaa: otattekos nää teidän ostokset??

 

Mieheni neronleimaus;

Oli unohtanut avaimet kotiin, ja pääsi töistä joskus aamuyöllä. Ajattelevaisena miehenä tuli siihen tulokseen, että jos soittaa mulle tai koputtaa makuuhuoneen ikkunaan, niin minä säikähdän. Eikä hän halunnut mua pelästyttää.

Hän siis irroitti takapihalla olevasta isosta lyhdystä sellaisen "kahvan" (paksua metallilankaa), ujutti sen raollaan olevasta olkkarin ikkunasta sisään, ja yritti avata takaovea. Siinä on sellainen pieni vipu jonka teoriassa voisi saada työnnettyä tuolla lailla ylös, jolloin ovi aukeaa.

Niin, enhän mä suinkaan yhtään pelästynyt, kun heräsin aamuyöllä siihen, että takapihasta ja takaoven luota kuuluu ihmeellistä rapinaa jonkun yrittäessä murtautua meille sisään. ja kun kurkkaan niin näkyy vain tumma ihmisen siluetti kyyryssä oven vieressä :kieh:. Oli niin lähellä etten soittanut poliiseja - onneksi huomasin siinä ihmishahmossa jotain sangen tuttua.

 

[QUOTE="vieras";26297266]Kaupassa oltiin miehen kanssa, maksettiin ostokset ja lähettiin siitä maksamisen jälkeen vaan käveleen kohti ovea.. kunnes kassa neiti huutaa: otattekos nää teidän ostokset??[/QUOTE]
Tämäkin osuu ja uppoaa :ashamed:

Silloin odotin toista muksua. Raskaus tuo esiin parhaat puolet mun älykkyydessä.

 

Mieheni neronleimaus;

Oli unohtanut avaimet kotiin, ja pääsi töistä joskus aamuyöllä. Ajattelevaisena miehenä tuli siihen tulokseen, että jos soittaa mulle tai koputtaa makuuhuoneen ikkunaan, niin minä säikähdän. Eikä hän halunnut mua pelästyttää.

Hän siis irroitti takapihalla olevasta isosta lyhdystä sellaisen "kahvan" (paksua metallilankaa), ujutti sen raollaan olevasta olkkarin ikkunasta sisään, ja yritti avata takaovea. Siinä on sellainen pieni vipu jonka teoriassa voisi saada työnnettyä tuolla lailla ylös, jolloin ovi aukeaa.

Niin, enhän mä suinkaan yhtään pelästynyt, kun heräsin aamuyöllä siihen, että takapihasta ja takaoven luota kuuluu ihmeellistä rapinaa jonkun yrittäessä murtautua meille sisään. ja kun kurkkaan niin näkyy vain tumma ihmisen siluetti kyyryssä oven vieressä :kieh:. Oli niin lähellä etten soittanut poliiseja - onneksi huomasin siinä ihmishahmossa jotain sangen tuttua.

 

Kaverini kerran pohti kun löysi (saksalaisen) 2 euron kolikon että minkä maan eurossa on kotka toisella puolella, ei tiennyt siis varmaksi minkä maalainen se kolikko oli mutta ihan tosissaan oli sitä mieltä että se on yhdysvaltojen Tajusi kyllä melkein heti perään että eihän siellä ole euroja ja jotenkin liitti kotkan ja yhdysvallat toisiinsa siis..

Itse puolestani juttelin kerran kaverin kanssa kännykässä ja piti tarkistaa päivämäärä kännykän kalenterista, mutta aloin tuskailemaan kun kännykkää ei löydy ja kaveriltakin kysyin missä se voi olla. Ihmettelinkin ensin miksi kaveri nauraa mulle

 

Tämän odotuksen aikana olen myös huhuillut lapsia pari kertaa: "Niksu....niin ja se, se, se toinen lapsi, tulkaas nyt syömään"

 

Saa olla sekä omia että toisten tähtihetkiä.

Mä voin aloittaa.

Mies ehdotti, että pakastaisin ruokaa jäätelöpurkkeihin (siis Aino-jätskin muovipurkkiin ja mitä niitä nyt on). Mietin, että mistä mä tiedän, kestääkö ne purkit pakastamista... :xmas:. Nii-i, mistähän?!

Toinen lapseni meni yökylään tänään. Ajattelin, että jee: nakitan toisenkin lapsen jonnekin, ja sitten lähden baariin. En olekaan pitkään aikaan ollut viihteellä, ja mojito-lonkero maistuisi, sitä uutta leguaaniakin voisi maistaa. Sitten muistin että ai juu, ei hitto, mähän oon raskaana viikolla 37 :snotty:. Ei kaikkea voi muistaa.

Samantapainen muutaman kuukauden takaa. Saatin kavereiden kanssa kutsu eräisiin pippaloihin, jotka olivat toisella paikkakunnalla. Innoissamme suunniteltiin reissua, puolisotkin oli toki kutsuttu. Yhdellä meistä oli vajaan vuoden ikäinen lapsi ja ulkomuistista innoissani tokaisin, että 'Maijahan' on sitten kuskina, voidaan muut ottaa ne maljat. Yksi katsoi mua vähän ällistyneenä kunnes muistin, että aijjuu, mä olen se raskaana oleva...

 

Lähdin nuorempana kävelemään koulua kohti, kunnes päähäni putkahtaa ajatus, että silmälasit jäi. Palaan kotiin ja alan kuumeisesti niitä etsimään. Äiti ihmettelee mitä nyt jäi? No, silmälasit!!!! ÖÖÖÖööö... niin ne on sun päässä

 

Kerran teininä, oltiin mieheni kanssa nauttimassa alkoholia meillä. Miehen perhe asui silloin ihan meidän talon vieressä. Oltiin sitten päätetty jossain vaiheessa mennä yöksi miehen kotiin. Aamulla löysin omaa vaatetusta villapaidan ja lenkkarit. Miksi lienee kumpikaan ei huomannut, etten ollut pukenut housuja saati sitten alushousuja. Onneksi miehen sisko ja minun paras kaveri pelasti pulasta.

 

Lapsen isän kuoleman jälkeisinä kuukausina mä ajattelin monta kertaa että pitää soittaa sille, monesti oli puhelin kädessä kun vasta tajusin.

 

Hauskoissa kotivideoissa oli taannoin hyvin kuvaava pätkä tämmösistä aivojumeista.

Isä ja äiti kuvannu innoissaan pikkutytön synttärikakkua ja tyttöä, ja tyttö sitten nokkelana laski kynttilät ja totesi notta "tässä on kolme kynttilää". Vanhemmat jotain sanoivat siihen että niin taitaa ollakin, ja lapsi edelleen närkästyneenä "tämä on kolmevuotiaan kakku, minä en halua tätä" (tai muuta vastaavaa, en muista tarkalleen) Tämän jälkeen vanhemmat tajusivat, ja möläyttivät vielä ääneen että "Ai niin joo, sähän täytätki neljä etkä kolme!"

Ihan vaan asiasta kukkaruukkuun, tuli vaan mieleen ku silmäilin telkkaria äsken