Äitini mielestä olen lapsi lapsieni joukossa...

["Just"]

Että näin.

Olen kova iskemään juttua lasten kanssa, meillä on ihan oma huumorinlaji/maailma, miten sen nyt osaisi sanoa. Ja äitini on sitä mieltä etten ole äiti laisinkaan, vaan lapsi lasteni kanssa. Huh huh. En ota herkästi itseeni ja tuo alkoikin lähinnä naurattaa. Että jos vitsailee paljon lastensa kanssa, makailee sohvalla lapsi sylissä ja kikattaa jonninjoutavia lasten kanssa, on lapsi itsekin eikä kykene kuria pitämään.

Meillä kyllä kuri on lapsille, mutta olen myös hauska ja kiva äiti. Poikkeuksetta olen kuullut vain hyvää lasteni käytöksestä koulussa ja muualla.

 

[-ö,äö]

Ehkä äitisi on kateellinen kun ei itse aikoinaan osannut olla yhtä rento äiti? Minä taas olen huono ja ripustautuva äiti kun halailen, suukottelen ja vietän lapseni kanssa paljon aikaa yhdessä (lapsi alle vuoden). Minun tapauksessa syyttelijä ei ole oma äiti. Tiedän että hän on ollut huono äiti lapsilleen eikä juuri ole viettänyt aikaa lapsiensa kanssa.

 

["Alkup"]

Ehkä äitisi on kateellinen kun ei itse aikoinaan osannut olla yhtä rento äiti? Minä taas olen huono ja ripustautuva äiti kun halailen, suukottelen ja vietän lapseni kanssa paljon aikaa yhdessä (lapsi alle vuoden). Minun tapauksessa syyttelijä ei ole oma äiti. Tiedän että hän on ollut huono äiti lapsilleen eikä juuri ole viettänyt aikaa lapsiensa kanssa.

Mun äitini on juoppo. Myöntää sen itsekin ja on monasti pyydellyt anteeksi millaisen lapsuuden antoi meille. Ja itse hän on mummina yksi vitsiniekka, liikaakin. Lapset yleensä hämmentyy mumminsa huumorista kun vetää sen niin yli.

En usko että on kade kuten se yleensä ymmärretään, mutta ehkä kade siitä että mun nk huumori uppoaa lapsille eritavalla kun hänen. Mene ja tiedä. Oli vaan niin naurettava kommentti että oli pakko kertoa se jonnekin. Eli tänne.

 

["samma här"]

No sitten minäkin ole lapsi lapsilleni tuolla mittapuulla ja varmaan äitinikin mielestä vaikkei koskaan sitä ääneen ole sanonut. Sen näkee vain hänen ilmeistään yms, kun pidetään lasten kanssa hauskaa, hassutellaan, vitsaillaan ja nauretaan. Minusta se on huumoria ja hauskaa yhdessäoloa lasten kanssa. Kuri meilläkin on kova, mutta osataan kyllä pitää hauskaa ilman että karkaa kenelläkn mopo käsistä.

Oma äitini on aina ollut melko tosikko, eikä osannut hassutella lapsuudessani lasten kanssa. Isäni hoiti aina sen puolen. Siksi ehkä olinki aina isin tyttö, kun meillä huumori kohtaa paremmin kuin äitini kanssa. Vielä nykyäänkin äidin kanssa jutellaan vain haudanvakavista aiheista, sairauksista yms (hohhoijaa), kun taas isäni kanssa pystyn keskustelemaan kevyemmistä aiheista ja vitsailemaan asioille.