M
mutsi on
Vieras
Minulla on lapsi, jolla on ADHD, tourette-oireita, mahdollisesti uhmakkuushäiriö, aistiyliherkkyyttä. Siis juuri sellainen lapsi, jota ihmiset kaupassa tuijottavat ja ajattelevat, että siinäpä on huonosti kasvatettu kakara, jota ei vanhemmat saa kuriin.
Minä häpeän. Vaikka ei pitäisi. Eihän down-lapsen äitikään häpeä lastaan, eikä CP-vammaisen lapsen äiti häpeä. Suututtaa se, että häpeän.
Olen alkanut välttelemään julkisia paikkoja lapseni kanssa. Jos vain voin, niin en lähde hänen kanssaan muualle kuin sukulaisten luo. Sielläkin hävettää, mutta ei onneksi niin paljon: suvussa on muitakin ADHD-lapsia ja siihen on totuttu, että aina ei kaikki menen niin kuin pitäisi.
Minä pyrin kasvattamaan tuota lasta ihan ohjeiden mukaan, pitämään kuria, olemaan jämäkkä ja palkitsemaan hyvästä käytöksestä, rankaisemaan huonosta. Se vain on niin, että lapsi ei kykene vielä kontrolloimaan käytöstään niin hyvin, että muistaisi aina ne säännöt. Ja tourette-oireille nyt ei voi edes mitään.
Minä häpeän. Vaikka ei pitäisi. Eihän down-lapsen äitikään häpeä lastaan, eikä CP-vammaisen lapsen äiti häpeä. Suututtaa se, että häpeän.
Olen alkanut välttelemään julkisia paikkoja lapseni kanssa. Jos vain voin, niin en lähde hänen kanssaan muualle kuin sukulaisten luo. Sielläkin hävettää, mutta ei onneksi niin paljon: suvussa on muitakin ADHD-lapsia ja siihen on totuttu, että aina ei kaikki menen niin kuin pitäisi.
Minä pyrin kasvattamaan tuota lasta ihan ohjeiden mukaan, pitämään kuria, olemaan jämäkkä ja palkitsemaan hyvästä käytöksestä, rankaisemaan huonosta. Se vain on niin, että lapsi ei kykene vielä kontrolloimaan käytöstään niin hyvin, että muistaisi aina ne säännöt. Ja tourette-oireille nyt ei voi edes mitään.