Olen kyllästynyt häpeämään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mutsi on
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mutsi on

Vieras
Minulla on lapsi, jolla on ADHD, tourette-oireita, mahdollisesti uhmakkuushäiriö, aistiyliherkkyyttä. Siis juuri sellainen lapsi, jota ihmiset kaupassa tuijottavat ja ajattelevat, että siinäpä on huonosti kasvatettu kakara, jota ei vanhemmat saa kuriin.

Minä häpeän. Vaikka ei pitäisi. Eihän down-lapsen äitikään häpeä lastaan, eikä CP-vammaisen lapsen äiti häpeä. Suututtaa se, että häpeän.

Olen alkanut välttelemään julkisia paikkoja lapseni kanssa. Jos vain voin, niin en lähde hänen kanssaan muualle kuin sukulaisten luo. Sielläkin hävettää, mutta ei onneksi niin paljon: suvussa on muitakin ADHD-lapsia ja siihen on totuttu, että aina ei kaikki menen niin kuin pitäisi.

Minä pyrin kasvattamaan tuota lasta ihan ohjeiden mukaan, pitämään kuria, olemaan jämäkkä ja palkitsemaan hyvästä käytöksestä, rankaisemaan huonosta. Se vain on niin, että lapsi ei kykene vielä kontrolloimaan käytöstään niin hyvin, että muistaisi aina ne säännöt. Ja tourette-oireille nyt ei voi edes mitään.
 
Voi. Voimia paljon!!! :hug: Ei varmasti ole helppoa. Ja jos suinkin pystyt, niin unohda häpeän tunteesi ja ole ylpeä siitä että kasvatat ja rakastat lastasi täysillä. Hän on oma persoonansa sellaisenaan kun on ja jos katsoo pahalla, anta katsoa. Omapa on häpeensä. Ei sinun.
 
  • Tykkää
Reactions: Mummeliisa
En usko, että kaikki ajattelevat, että onpa huonosti kasvatettu lapsi. Kyllä sitä varmaan valtaosa katseen kääntää, jos kuulee tai näkee jotain huomiota herättävää. Se ei silti tarkoita, että ne kaikki ihmiset ajattelisivat jotakin pahaa. Itse en ajattele oikeastaan yhtään mitään, jos nään jonkun "kauhukakaran".. ei kiinnostaa niin paljon ventovieraiden asiat.
 
Voi. Voimia paljon!!! :hug: Ei varmasti ole helppoa. Ja jos suinkin pystyt, niin unohda häpeän tunteesi ja ole ylpeä siitä että kasvatat ja rakastat lastasi täysillä. Hän on oma persoonansa sellaisenaan kun on ja jos katsoo pahalla, anta katsoa. Omapa on häpeensä. Ei sinun.

Järjen tasolla on helppo todeta, että minun ei tule vaatia lapseltani normaalia käytöstä, koska hän ei ole normaali. Tunnetasolla on vaikeampi ymmärtää tätä.

Tunnen myös kateutta, kun katson tavallisia lapsia: kaupassa ne kävelevät kauniisti ostoskärryn vieressä, eivät puhu tauotta, eivät karkaile ja koeta kiivetä hyllyyn, vaikka vanhemmat eivät koko ajan ole vahtimassa. Jos lähden omani kanssa kauppaan, joudun koko ajan olemaan varuillani, sillä lapsestani ei aina tiedä, mitä hän keksii tehdä.
 
Järjen tasolla on helppo todeta, että minun ei tule vaatia lapseltani normaalia käytöstä, koska hän ei ole normaali. Tunnetasolla on vaikeampi ymmärtää tätä.

Tunnen myös kateutta, kun katson tavallisia lapsia: kaupassa ne kävelevät kauniisti ostoskärryn vieressä, eivät puhu tauotta, eivät karkaile ja koeta kiivetä hyllyyn, vaikka vanhemmat eivät koko ajan ole vahtimassa. Jos lähden omani kanssa kauppaan, joudun koko ajan olemaan varuillani, sillä lapsestani ei aina tiedä, mitä hän keksii tehdä.

Saanko kysyä minkä ikäinen kyseessä?

En paljon tiedä näistä jutuista, mutta lukemani perusteella iän karttuessa, karttuu myös se ettei enää käyttäydy niin impulsiivisesti. Jospa se sit helpottaisi teilläkin..?

Mutta edelleen, voimia paljon :)
 
Tunnen myös kateutta, kun katson tavallisia lapsia: kaupassa ne kävelevät kauniisti ostoskärryn vieressä, eivät puhu tauotta, eivät karkaile ja koeta kiivetä hyllyyn, vaikka vanhemmat eivät koko ajan ole vahtimassa. Jos lähden omani kanssa kauppaan, joudun koko ajan olemaan varuillani, sillä lapsestani ei aina tiedä, mitä hän keksii tehdä.

Toivon sulle voimia kasvatustyöhön, mutta eivät kyllä normaalit lapset nätisti kävele kärryjen vieressä kuin hyvänä päivänä.
 
Saanko kysyä minkä ikäinen kyseessä?

En paljon tiedä näistä jutuista, mutta lukemani perusteella iän karttuessa, karttuu myös se ettei enää käyttäydy niin impulsiivisesti. Jospa se sit helpottaisi teilläkin..?

Mutta edelleen, voimia paljon :)

5-vuotias. Tokihan se käytös tasaantuu vuosien kuluessa. Toivottavasti ainakin. Tai sitten ei: puolella vangeista arvioidaan olevan ADHD.

Minä olen tällä hetkellä vaan aika väsynyt ja toivoton.
 
Toivon sulle voimia kasvatustyöhön, mutta eivät kyllä normaalit lapset nätisti kävele kärryjen vieressä kuin hyvänä päivänä.

Ehkä minä vain bongaan sitten ne lapset, joilla on hyvä päivä?

Minulla on kyllä kamalan korkeat vaatimukset lapseni käytöksen suhteen, myönnän. Mutta kun olen tottunut siihen, että jos antaa vähänkään periksi, niin meno menee mahdottomaksi. Jos siis annan kaupassa vähänkin kulkea nopeammin tai omia teitään, niin vähän ajan kuluttua lasta ei pidättele mikään. Niinpä minä vaadin, että olisi koko ajan kuljettava siinä vieressä.
 
Ehkä minä vain bongaan sitten ne lapset, joilla on hyvä päivä?

Minulla on kyllä kamalan korkeat vaatimukset lapseni käytöksen suhteen, myönnän. Mutta kun olen tottunut siihen, että jos antaa vähänkään periksi, niin meno menee mahdottomaksi. Jos siis annan kaupassa vähänkin kulkea nopeammin tai omia teitään, niin vähän ajan kuluttua lasta ei pidättele mikään. Niinpä minä vaadin, että olisi koko ajan kuljettava siinä vieressä.

Sama tunne täällä. Lapsella asperger ja lisäksi muita diagnooseja. Jos vähänkään höllää, ni heti menee ranttaliksi. Parempi pitää natsimeininki yllä kokoajan. Kurjaa, mutta se on ainoa tapa jolla hommat saa edes jotenkin menemää hyvin.
 
[QUOTE="jenni";26770049]Sama tunne täällä. Lapsella asperger ja lisäksi muita diagnooseja. Jos vähänkään höllää, ni heti menee ranttaliksi. Parempi pitää natsimeininki yllä kokoajan. Kurjaa, mutta se on ainoa tapa jolla hommat saa edes jotenkin menemää hyvin.[/QUOTE]

Sitten saa natsimeininkiä ylläpitäessään pelätä, että miten se vaikuttaa lapsen itsetuntoon, kun koko ajan vanhempi kontrolloi, kieltää ja määrää, antaa negatiivista palautetta. Ei ole hyvä mitenkään.
 

Yhteistyössä