Olen tunneköyhä ja kylmä - äitini mielestä :-(

[Miksi aina minä]

On todella surullinen olo nyt. Mä kait sitten saan loppuelämäni tasaisin väliajoin muistutuksen omasta huonoudestani ja epäonnisuudestani. Koko ajan on tunne ettei minussa ole mitään hyvää. Viikonloppuna sanailtiin taas äitini kanssa ja hän tunnusti, kuinka hänen ja isäni ensimmäinen kriisi johtui minun epäonnistuneista yo-kirjoituksistani. Siskoni koulumotivoimiskeino on ollut pelottelu minun kohtalollani. Aina oon saanut kuulla äidiltäni, kuinka olen huono koulussa ala-asteelta lähtien (keskiarvo ysillä 8,5). Seurustelusuhteissa poikaystävät haukuttiin, nykyinen mieheni on arvosteltu. Lapsestani ei ole välitetty jne. Miksi mun äiti ei voi olla sellainen rakastava mummo, joka voi olla läsnä meidän perheen elämässä. Nyt hän vielä ilmoitti minun olevan tunneköyhä, joka ei hyväksy erilaisuutta. Mä alan jo itsekin ajatella koko ajan, että kaikki mihin ryhdyn epäonnistuu kuitenkin. Pelkään mm. onnettomuuksia paljon, koska tuntuu että sehän vielä puuttuisi tästä mun elämästä.

 

[Scarlett O Harava]

Kylla se vika taitaa olla sun aidissa eika sussa! :hug: :hug:

 

[Ap]

Mä en tiedä miten mun pitäisi itselleni ja äidilleni todistaa, että olen kaikesta huolimatta hyvin menestynyt esim. työelämässä (keskimääräistä paremmin). Joskus olen joutunut kulkemaan terapiassa reilun puoli vuotta, mutta eikait nekään musta ihmistä saa.

 

[fanta]

Mä en tiedä miten mun pitäisi itselleni ja äidilleni todistaa, että olen kaikesta huolimatta hyvin menestynyt esim. työelämässä (keskimääräistä paremmin). Joskus olen joutunut kulkemaan terapiassa reilun puoli vuotta, mutta eikait nekään musta ihmistä saa.

Voisitko ajatella niin, ettei sinulla ole mitään velvollisuutta todistella menestymisestäni kenellekään? On tietysti hyvä, että itselleen sen pystyy todistamaan ja ihan selvästi kyllä tunnet itseäsi, et kirjoita itsestäsi vähättelevästi. Se on hyvä asia. Ikävä kyllä sitä toista ihmistä, tässä kohtaa äitiäsi, ei voi muuttaa, eikä hän sinua. Ja oikeastaan se on hyväkin. Vaikkei aina helppoa.

 

[Samaa mieltä]

Vika on äidissäsi, ei sinussa! Esimerkiksi koulussa sinä olet pärjännyt hyvin todistuksesi perusteella. Keskity sinä elämään omaa elämääsi perheesi parissa ja tee sellaisia asioita, joista itse nautit ja tee ne sillä tavalla kuin itse haluat. Älä kuuntele äitiäsi!

 

[Ap]

Mun äiti on maailman vaikein ihminen. Penskanakin painittiin käsirysyssä kun otettiin yhteen. Raahas mut pihalle sukkahousuissa jne. jos murrkuna tuli jotain riitaa. Toitotti vain aina, ettei susta tule mitään, et kuitenkaan osaa, kyllä se Tiina osaa muttet sinä jne. Nyt vain tuntuu taas tuolla sellainen möykky, joka vain painaa ja painaa.

 

[fanta]

Mun äiti on maailman vaikein ihminen. Penskanakin painittiin käsirysyssä kun otettiin yhteen. Raahas mut pihalle sukkahousuissa jne. jos murrkuna tuli jotain riitaa. Toitotti vain aina, ettei susta tule mitään, et kuitenkaan osaa, kyllä se Tiina osaa muttet sinä jne. Nyt vain tuntuu taas tuolla sellainen möykky, joka vain painaa ja painaa.

Sinuna minä ottaisin vähän etäisyyttä äitiin.

 

[vieras]

...Nyt hän vielä ilmoitti minun olevan tunneköyhä, joka ei hyväksy erilaisuutta.

Tuohon olisin vastannut aurinkoisesti hymyillen, että niin taidan olla olethan sinä minut kasvattanut

Vakavasti ottaen äitisi on sairas ihminen Yleensä lapsia kannustetaan elämässä eteenpäin eikä poljeta maan rakoon.

 

[papuneiti harmaana]

Kuullostaa niin mun äidiltä.. Vika ei ole sinussa vaan äidissäsi! Mulle voi laittaa yv:tä!

 

[Ap]

Kiitti tuhannesti kaikille. Tiedättekö tämäkin auttaa niin paljon. Mä en oikein ole viittinyt edes mun kavereille kertoa näistä asioista kun häpeän tuota yo-lakin puutetta. Jotenkin sitä on niin kiltti (tämäkin johtunee tuosta lapsuudesta) ettei halua omilla asioillaan muita vaivata.