Äitini mielestä mieheni on varmaan kauhea k***pää...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hörö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hörö

Vieras
Äidilläni ja ukollani on aina ollut läheiset, lämpimät välit ja äiti on kertonut arvostavansa miestäni. Mutta mitäköhän se ajattelee meidän kahden ihmissuhteesta....

Joka kerran, kun puhun äitini kanssa (maraton-)puhelua, lapsi pistää shown pystyyn ja keksii kaikkea saadakseen huomiota. Varmaan muissakin lapsiperheissä ihan tuttu ilmiö. No ei siinä mitään, mutta jos ukko on kotona, niin muahan se hätiin huutaa kun jotain tapahtuu! Ja joudun lopettamaan puhelun äkisti "mun pitää nyt mennä, moi". Sitten hoidetaan draama (yleensä korjataan vahingot, riidellään ja sovitaan..:)).

Mutta äitihän jää sinne luurin toiseen päähän hölmistyneenä, varmaan aattelee että taas se tytärparka siellä joutuu hoitamaan kaikki yksin ja voivoi mitä se mies sille karjuu...

Kun eihän se kuule sitä anteeksipyyntö-sovintovaihetta. Eikä sitä, miten itsekin olen välillä täysi jumikuula miehelleni. Tai sitä, miten ukko hemmottelee mua tai ottaa likan kauppareissulle niin että saan levätä jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hörö:
Äidilläni ja ukollani on aina ollut läheiset, lämpimät välit ja äiti on kertonut arvostavansa miestäni. Mutta mitäköhän se ajattelee meidän kahden ihmissuhteesta....

Joka kerran, kun puhun äitini kanssa (maraton-)puhelua, lapsi pistää shown pystyyn ja keksii kaikkea saadakseen huomiota. Varmaan muissakin lapsiperheissä ihan tuttu ilmiö. No ei siinä mitään, mutta jos ukko on kotona, niin muahan se hätiin huutaa kun jotain tapahtuu! Ja joudun lopettamaan puhelun äkisti "mun pitää nyt mennä, moi". Sitten hoidetaan draama (yleensä korjataan vahingot, riidellään ja sovitaan..:)).

Mutta äitihän jää sinne luurin toiseen päähän hölmistyneenä, varmaan aattelee että taas se tytärparka siellä joutuu hoitamaan kaikki yksin ja voivoi mitä se mies sille karjuu...

No ihan voin asiaa sen kummemmin tuntematta sanoa, että jos tuo on suurin murheesi, niin pienet ne teillä silloin on.

Kun eihän se kuule sitä anteeksipyyntö-sovintovaihetta. Eikä sitä, miten itsekin olen välillä täysi jumikuula miehelleni. Tai sitä, miten ukko hemmottelee mua tai ottaa likan kauppareissulle niin että saan levätä jne...

 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Siis piti sanoa, että pienet on murheet - hyvä niin.

Niinpä! :) Ja olen onnellinen siitä, että nyt just ei ole suurempaa murhetta, niitäkin on ollut! Ajattelin vaan jakaa tän pöljän jutun täällä, kun eikös tää ole sellanen palsta että on täällä hullumpiakin tarinoita nähty...
 

Yhteistyössä