Äiti raskaana äitiyslomalla, esikoinen virikehoidossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi ei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi ei

Vieras
Musta tuntuu, että virikehoito on monelle ihan oikeasti tarpeen. Ärsyttää olla sitä kohtaan niin tuomitseva. Mutta kun ainoa esimerkki virikehoidosta on lähipiiristä sellainen, että äiti oli raskaana äitiyslomalla, otti aurinkoa rannalla päivät pitkät ja lapsi 3,5v oli 30h/viikossa päivähoidossa. Sama jatkunut nyt toisen synnyttyä, esikoinen hoidossa 40h/viikossa (mies vie ja hakee), äiti vauvan kanssa kotona. On kuulemma jopa kiltti ja hyvin nukkuva, tarvitsee vaan omaa aikaa, eikä vauva sitäkään tarpeeksi anna...

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden väärinkäyttöä? Kyseessä taloudellisesti vakaalla pohjalla oleva, "menestyvä" perhe.
 
Ehkäpä ison mahan tai vauvan kanssa ei pysty niin hyvin touhuilemaan.
3,5v on varmaan aika menevä tapaus ja helpottaa sitten iltoja jos käy vähän purkamassa energiaa siellä tarhassa. Saapahan lapsi käydä leikkimässä kavereiden kanssa, jospa äitikin sitten jaksaa paremmin olla lapsen kanssa kun lapsi on kotona.
 
Tossa nyt ihmetyttää että eikö sen oman ajan jo saisi muutamana päivänä viikossa/ muuten osapäivähoidolla.

Mutta kun en tiedä perheen taustoja, niin enpä kommentoi. Mistä sitä tietää vaikka heillä olisi kärsitty esikoisen kohdalla pahasta synntyksen jälkeisestä masennuksesta, tai ennenaikaisista supisteluista joskus raskausaikana.

Monella ei ole muuta tukiverkkoa kuin yhteiskunnan tarjoama, ja siitä tukiverkosta hyvätuloinen humpsahtaa läpi niin että heilahtaa - eli mitään apua et saa vaikka kipeästi tarvitsisit.
 
Itsellä on juurikin tuo tilanne että olen raskaana (34+1) ja esikoinen 1,5vuotta... Meillä esikoinen ei ole hoidossa kun kunnalla ei ollut tarjota kuin 30km:n päästä hoitopaikka jonka aukioloajat taas eivät sopineet millään tapaa miehen työaikoihin (meillä vain yksi auto joten kulkemiset suunniteltava miehen töiden mukaan), eikä meillä kuulemma ollut ollenkaan niiiin pakottavaa tarvetta etteikö saataisi siihen tyytyä tai sitten vain odottaa toista paikkaa.... Jos hoitopaikka olisi löytynyt yhtään inhimillisemmän matkan päästä olisin vienyt esikoista muutamaksi tunniksi/päivä hoitoon riemusta kiljuen, vaikka olenkin ollut sairaslomalla (=maannut kotona kuten moni varmasti asian esittäisi) jo pari kuukautta kun en pystynyt supistusten ja selän vuoksi tekemään fyysisesti raskasta työtäni.
Esikoinen tarvitsisi aivan ehdottomasti paljon enemmän virikkeitä päivän mittaan kuin mitä itse ehdin/jaksan antaa ja purkaa sitten tylsistymistään kiukuttelemalla minulle, mistä toista en voi syyttää, kyllä itselläkin alkaa hetkittäin seinät kaatua päälle, josta taas pääsemme siihen tosiasiaan että tarvitsisin kipeästi apua omaan (fyysiseen ja psyykkiseen) jaksamiseeni mutta oma perheeni asuu 100kmn päässä eikä miehenkään perhe juuri sen lähempänä majaile ja välimatkan lisäksi heillä kaikilla on omat työnsä/perheensä huolehdittavana. Ei se äiti laiskuuttaan siis välttämättä makaa, raskaus voi olla fyysisesti todella rankkaa ja väsymys hetkittäin todella ylitsepääsemätöntä, raskaudet kun ovat erilaisia (ykkösen kanssa ei ollut ongelmia lainkaan, tämän kakkosen kanssa jo melkein kaikki mahdollinen). Jos vaihtoehdot ovat että lapsi viettää päivänsä ikätovereiden seurassa turvallisessa ympäristössä ja äiti sillä välin lepää/tekee kotiaskareita oman jaksamisensa mukaan tai sitten se mikä meillä on hetkittäin tilanne; molemmat istuvat lattialla parkumassa täyttä päätä väsymystään tai kiukkuaan paskan kasvaessa nurkissa tai että äiti pahimmassa tapauksessa joutuu juoksemaan pannuhuoneeseen potkimaan seinää ja huutamaan kun tuntuu ettei enää vain jaksa, mutta tietää että on silti vain pakko, niin kumman itse valitsisit?
Annetaan siis kaikkien olla ja elää elämäänsä, me emme ulkopuolisina tiedä siitä mitään.
 
minusta 1.5 vuotiaan hoidosta ei voi puhua 'virikehoitona' vaikka ymmärrän hyvin että joskus perheen kannalta on parasta että noinkin pieni on hoidossa. Pakko silti kysyä äitix2 oliko tämä toinen raskaus vahinko vai tuliko sulle muuten jotenkin yllätyksenä ettet kahden lapsen kanssa pärjää? eikö teillä oo mitään äiti-lapsi ryhmää, perhekerhoa, perhekahvilaa, avointa päiväkotia tms, missä voisitte käydä lapsen kanssa saamassa niitä virikkeitä?
 
[QUOTE="annika";25640683]minusta 1.5 vuotiaan hoidosta ei voi puhua 'virikehoitona' vaikka ymmärrän hyvin että joskus perheen kannalta on parasta että noinkin pieni on hoidossa. Pakko silti kysyä äitix2 oliko tämä toinen raskaus vahinko vai tuliko sulle muuten jotenkin yllätyksenä ettet kahden lapsen kanssa pärjää? eikö teillä oo mitään äiti-lapsi ryhmää, perhekerhoa, perhekahvilaa, avointa päiväkotia tms, missä voisitte käydä lapsen kanssa saamassa niitä virikkeitä?[/QUOTE]
Jospa sairaslomalla olevan voimat ei vaan riitä sellaisissa käymiseen...? Ainakin mä sain tuosta kirjoituksesta sen kuvan, että raskaus ei ole helpoin mahdollinen eikä äiti kovinkaan hyvissä voimissa.
 
Heitetään taas tää kortti keskusteluun - miksi niitä lapsia on hankittava useampia jos kotonaollessa ne on hoidatettava muualla?

Joo, osin ymmärrän osin en. Eniten korpeaa kun omat lapset ei saaneet hoitopaikkaa toivotuista paikoista. Ja molemmissa pph:ssa virikelapsi(a). Jonkun paikan ne aina vie, karu totuus.
 
Meillä oli sama tilanne 3,5-vuotiaan lapsen kanssa. Omaa itsekkyyttäni en halunnut ottaa lasta pois vieraskielisestä hoitopaikastaan, vaan hän jatkoi hoidossa 30h/vko vaikka jäin kotiin vauvan kanssa
 
[QUOTE="annika";25640683]minusta 1.5 vuotiaan hoidosta ei voi puhua 'virikehoitona' vaikka ymmärrän hyvin että joskus perheen kannalta on parasta että noinkin pieni on hoidossa. Pakko silti kysyä äitix2 oliko tämä toinen raskaus vahinko vai tuliko sulle muuten jotenkin yllätyksenä ettet kahden lapsen kanssa pärjää? eikö teillä oo mitään äiti-lapsi ryhmää, perhekerhoa, perhekahvilaa, avointa päiväkotia tms, missä voisitte käydä lapsen kanssa saamassa niitä virikkeitä?[/QUOTE]

Juuri tätä itsekin olisin kysellyt. Minusta virikehoidosta voidaan puhua vasta yli 3vuotiaiten, eniten ehkä 4-5v kohdalla. Ei tälläinen 1,5v tarvitsee tai kaipaa mitään samanikäistä leikkiseuraa, kavereita tai vastaava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pian äitiX2;25640649:
Itsellä on juurikin tuo tilanne että olen raskaana (34+1) ja esikoinen 1,5vuotta... Meillä esikoinen ei ole hoidossa kun kunnalla ei ollut tarjota kuin 30km:n päästä hoitopaikka jonka aukioloajat taas eivät sopineet millään tapaa miehen työaikoihin (meillä vain yksi auto joten kulkemiset suunniteltava miehen töiden mukaan), eikä meillä kuulemma ollut ollenkaan niiiin pakottavaa tarvetta etteikö saataisi siihen tyytyä tai sitten vain odottaa toista paikkaa.... Jos hoitopaikka olisi löytynyt yhtään inhimillisemmän matkan päästä olisin vienyt esikoista muutamaksi tunniksi/päivä hoitoon riemusta kiljuen, vaikka olenkin ollut sairaslomalla (=maannut kotona kuten moni varmasti asian esittäisi) jo pari kuukautta kun en pystynyt supistusten ja selän vuoksi tekemään fyysisesti raskasta työtäni.
Esikoinen tarvitsisi aivan ehdottomasti paljon enemmän virikkeitä päivän mittaan kuin mitä itse ehdin/jaksan antaa ja purkaa sitten tylsistymistään kiukuttelemalla minulle, mistä toista en voi syyttää, kyllä itselläkin alkaa hetkittäin seinät kaatua päälle, josta taas pääsemme siihen tosiasiaan että tarvitsisin kipeästi apua omaan (fyysiseen ja psyykkiseen) jaksamiseeni mutta oma perheeni asuu 100kmn päässä eikä miehenkään perhe juuri sen lähempänä majaile ja välimatkan lisäksi heillä kaikilla on omat työnsä/perheensä huolehdittavana. Ei se äiti laiskuuttaan siis välttämättä makaa, raskaus voi olla fyysisesti todella rankkaa ja väsymys hetkittäin todella ylitsepääsemätöntä, raskaudet kun ovat erilaisia (ykkösen kanssa ei ollut ongelmia lainkaan, tämän kakkosen kanssa jo melkein kaikki mahdollinen). Jos vaihtoehdot ovat että lapsi viettää päivänsä ikätovereiden seurassa turvallisessa ympäristössä ja äiti sillä välin lepää/tekee kotiaskareita oman jaksamisensa mukaan tai sitten se mikä meillä on hetkittäin tilanne; molemmat istuvat lattialla parkumassa täyttä päätä väsymystään tai kiukkuaan paskan kasvaessa nurkissa tai että äiti pahimmassa tapauksessa joutuu juoksemaan pannuhuoneeseen potkimaan seinää ja huutamaan kun tuntuu ettei enää vain jaksa, mutta tietää että on silti vain pakko, niin kumman itse valitsisit?
Annetaan siis kaikkien olla ja elää elämäänsä, me emme ulkopuolisina tiedä siitä mitään.


1½ vee saa kotoaan kaikki virikkeet. Eihän edes osaa vielä ryhmässä leikkiä. Ehkä porukassa, mutta heitä saa olla koko ajan opastamassa.
Siellä virikehoidossa lapsesi päinvastoin turhautuu, kkun aina kielletään, neuvotaan, siirretään toiseen paikkaan. Onneksi teillä noin pitkä matka hoitoon, niin lapsesi saa olla kotona, toivottavasti sisaruksen synnyttyäkin.
 
ei yli kolmevuotiaalle riitä äidin seura. sanokaa mitä sanotte. mua hoiti isoäitini kun olin reilut 3-vuotias. ei ollut yhtään sama asia kuin olla tarhassa! vai riittääkö teille aikuisille ainoaksi seuraksi elämässänne 3-vuotias? molemmilla yhtä hauskaa, sekä lapsella että aikuisella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meillä samoin;25640723:
Meillä oli sama tilanne 3,5-vuotiaan lapsen kanssa. Omaa itsekkyyttäni en halunnut ottaa lasta pois vieraskielisestä hoitopaikastaan, vaan hän jatkoi hoidossa 30h/vko vaikka jäin kotiin vauvan kanssa

No just näissä tapauksissa ymmärrän hyvinkin, että kyseisestä hoitopaikasta ei halua luopua. Pitäis olla joku määräaikainen irtisanomisoikeus ja takuu että lapsi (sisarukset)pääsisi samaan paikkaan takaisin, mut käytännössähän se on ihan mahdotonta toteuttaa.
 
Minä vein 2 v:n puistotädeille hoitoon, kun en yksinkertaisesti pysynyt pyryharakan menossa mukana hirveiden liitoskipujen kanssa.

Ja yli nelivuotiaan hoitoon viemisen ymmärrän ja senkin, että voi olla sen 40 h, jos isällä on ainoa kulkuneuvo ja matkaa hoitoon on paljon.
 
No just näissä tapauksissa ymmärrän hyvinkin, että kyseisestä hoitopaikasta ei halua luopua. Pitäis olla joku määräaikainen irtisanomisoikeus ja takuu että lapsi (sisarukset)pääsisi samaan paikkaan takaisin, mut käytännössähän se on ihan mahdotonta toteuttaa.

Lapsi on yksityisessä päiväkodissa (nykyään jo lähes 6v). Halusin pitää hänet siellä ensisijaisesti oppimansa kielen takia. Uskoisin, että olisimme saaneet hänet takaisin samaan päiväkotiin myöhemminkin ilman ongelmia (siis ei pelkoa siitä että paikka olisi mennyt), mutta haluisin lapseni oppivan toisen kielen hyvin.

Olen monesti ajatellut olleeni itsekäs ja varmaan sitä olinkin, mutta lapseni viihtyi erinomaisesti. Tehty mikä tehty.
 
Minun lapsillani on ikäeroa 1,5 vuotta ja hoidin molemmat itse kotona siihen asti, että menin töihin. Mieheni oli sen jälkeen hoitovapaalla puolisen vuotta ja nyt 3- ja 4-vuotias ovat päivähoidossa ja olen osittaisella hoitovapaalla. Olin kyllä aivan puhki ensimmäiset vuodet näiden kanssa. Kävimme ahkerasti perhekerhoissa ja kolmevuotiaana esikoinen kävi virikekerhossa. Välillä mietin, että olisiko ollut parempi viedä esikoinen jonnekin hoitoon, mutta kyllähän sen tiesin, että virikehoitopaikkaa olisi ollut todella vaikea saada eli koko homma jäi ja siis itse hoidimme lapset. Lapseni on aika epäsosiaalinen ja laitan tätä suureksi osaksi sen syyksi, että lapseni aloitti hoidon vasta nelivuotiaana. toki luonteissa on eroja, mutta ajattelen asian näin, koska minä yritin käydä ulkoilemassa/perhekerhoissa toisten lasten seurassa aina kun mahdollista. Yhden vanhan pph:n mielestä kävin jopa liian usein perhekerhoissa (3 krt vko) kun lapset olivat 1 ja 2. Minulle se oli selviytymiskeino, en olisi muuten jaksanut kahden lapsen kanssa useampaa vuotta kotona. Outoa että siitäkin valitetaan, itse hoidin lapsiani kotona ja halusin että he tottuisivat myös toisiin lapsiin (meillä ei ole pieniä sukulaislapsia täällä missä asutaan)....
 
[QUOTE="vieras";25640814]Minä vein 2 v:n puistotädeille hoitoon, kun en yksinkertaisesti pysynyt pyryharakan menossa mukana hirveiden liitoskipujen kanssa.
[/QUOTE]
Minä vein 1 v 8 kk ikäisen puistotädille ilman mitään varsinaista syytä - enkä edes ajatellut että se olisi hoitoa, tai että siihen pitäisi olla jokin syy :)
 
En puhunutkaan virikehoidosta, vaan hoidosta noin muuten ja kuten totesin niin pitäisin itse esikoista muutaman tunnin kerrallaan hoidossa, sen verran siis että saisin edes sen pari kertaa viikossa pestä pyykit ilman että laitan ne narulle kuivumaan neljä kertaa kun pari ahkeria käsiä repii niitä narulta samaa tahtia tai sitten vain voisin nostaa jalat hetkeksi ylös (ja mies on sen verran hyvätuloinen eikä omatkaan tulot ole niin huonot että joutuisin maksamaan tästä ilosta ihan täyden hinnan, ihan vain tiedoksi kaikille niille joilta olisin sen paikan vienyt).
Ja kuten Anatolia huomasi, raskaus ei ole ollut helppo, muutamaan otteeseen olen jo joutunut sairaalaan pakkolepoon ja koko ajan on pelko päällä että sinne taas joudun (mies on palkattomalla nämä pätkät) kun viikon välein käyn seurannassa äitiyspolilla. Samalla siis vastaukseksi ihmettelyyn enkö tiennyt etten tule pärjäämään; no en kuule tiennyt, taisi olla kristallipallossa sormenjälkiä siinä kohtaa missä näkyi tämä uusi raskaus ja kaikki sen vaivat.
Ja mitä tulee näihin tietäjiin jotka tietävät ettei 1,5-vuotias kaipaa virikkeitä niin höpö höpö, lapset ovat erilaisia ja tämä on todella vilkas tapaus (tästä on olemassa ihan ammattilaistenkin lausuntoja), ja kai nyt itse tiedän kuinka paljon helpompaa meillä on loppupäivä jos päästään käymään päivällä pariksi tunniksi jonnekin katselemaan muutakin kuin näitä seiniä kotona.

Tämä oli ensimmäisiä kertoja kun tällä palstalla kävin tai tänne kirjoittelin, ja kyllä taitaa myös viimeiseksi jäädä, aivan uskomaton lynkkaus mentaliteetti, äiti on todella susi toiselle äidille, surullista.

Laiskuudesta valittajalle vielä toteisin, että älä huoli, en ole laiska, kaikesta huolimatta meillä kun ei ole sitä hoitopaikkaa, kotona siis hoitelen mukulani.
 
[QUOTE="neljän äiti";25640716]Kyllä on laiskoja äitejä,ei voi muuta sanoa. Selittäkää mitä haluatte.[/QUOTE]


>Niin peesi. Äidit eivät jaksa omia lapsiaan, vaan tarviavat omaa aikaa. <sitä saa liikaakin, kun lapset kasvavat, eikä ongelmia murkkujen kanssa, jotka ovay saaneet vanhempiensa aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pian äitiX2;25640932:
En puhunutkaan virikehoidosta, vaan hoidosta noin muuten ja kuten totesin niin pitäisin itse esikoista muutaman tunnin kerrallaan hoidossa, sen verran siis että saisin edes sen pari kertaa viikossa pestä pyykit ilman että laitan ne narulle kuivumaan neljä kertaa kun pari ahkeria käsiä repii niitä narulta samaa tahtia tai sitten vain voisin nostaa jalat hetkeksi ylös (ja mies on sen verran hyvätuloinen eikä omatkaan tulot ole niin huonot että joutuisin maksamaan tästä ilosta ihan täyden hinnan, ihan vain tiedoksi kaikille niille joilta olisin sen paikan vienyt).
Ja kuten Anatolia huomasi, raskaus ei ole ollut helppo, muutamaan otteeseen olen jo joutunut sairaalaan pakkolepoon ja koko ajan on pelko päällä että sinne taas joudun (mies on palkattomalla nämä pätkät) kun viikon välein käyn seurannassa äitiyspolilla. Samalla siis vastaukseksi ihmettelyyn enkö tiennyt etten tule pärjäämään; no en kuule tiennyt, taisi olla kristallipallossa sormenjälkiä siinä kohtaa missä näkyi tämä uusi raskaus ja kaikki sen vaivat.
Ja mitä tulee näihin tietäjiin jotka tietävät ettei 1,5-vuotias kaipaa virikkeitä niin höpö höpö, lapset ovat erilaisia ja tämä on todella vilkas tapaus (tästä on olemassa ihan ammattilaistenkin lausuntoja), ja kai nyt itse tiedän kuinka paljon helpompaa meillä on loppupäivä jos päästään käymään päivällä pariksi tunniksi jonnekin katselemaan muutakin kuin näitä seiniä kotona.

Tämä oli ensimmäisiä kertoja kun tällä palstalla kävin tai tänne kirjoittelin, ja kyllä taitaa myös viimeiseksi jäädä, aivan uskomaton lynkkaus mentaliteetti, äiti on todella susi toiselle äidille, surullista.

Laiskuudesta valittajalle vielä toteisin, että älä huoli, en ole laiska, kaikesta huolimatta meillä kun ei ole sitä hoitopaikkaa, kotona siis hoitelen mukulani.

tarkoitus ei ollut lynkata, varsinkin kun tekstistäsi huomaan kyllä ettet voi hyvin. mieti silti vielä mitä edellytyksiä lapsellasi on pärjätä ryhmässä toisten 1-3 vuotiaiden kanssa? osaako hän puhumalla ratkaista kahnauksia, riitoja leluista yms, vai veisikö hän toisilta lapsilta lelut kädestä, tai toiset lapset häneltä, jolloin hän ehkä turvautuisi väkivaltaan itseään puolustaakseen? vai ottaisiko hän iskuja/huutoja/tönimistä vastaan kun menisi 'tutkimaan' vähän isompien lasten tekemää junarataa tai legorakennusta? Luuletko että hän tästä hyötyy?
Ihan todella, jos miettii semmosia ryhmiä missä lapset on äitien kanssa, semmosissakin tahtoo ollla sitä tönimistä, lelujen vientä yms, vaikka päältäkatsojia on paljon enemmän kuin tyypillisessä päiväkodin pienten ryhmässä.
Miten lapsesi viihtyy ulkona näillä keleillä? keksiikö tekemistä vai turhautuuko? päiväkodissa on kuitenkin useita tunteja ulkoilua päivittäin, eikä välttämättä tarpeeksi sylejä kaikille ketkä ei viihdy.

ja joo, aion laittaa omat lapseni syksyllä hoitoon, pienempi on silloin 1v 8kk.. enkä tiedä onko sekään hyvä idea, vaikka töihin haluankin mennä.
 
[QUOTE="annika";25641016]tarkoitus ei ollut lynkata, varsinkin kun tekstistäsi huomaan kyllä ettet voi hyvin. mieti silti vielä mitä edellytyksiä lapsellasi on pärjätä ryhmässä toisten 1-3 vuotiaiden kanssa? osaako hän puhumalla ratkaista kahnauksia, riitoja leluista yms, vai veisikö hän toisilta lapsilta lelut kädestä, tai toiset lapset häneltä, jolloin hän ehkä turvautuisi väkivaltaan itseään puolustaakseen? vai ottaisiko hän iskuja/huutoja/tönimistä vastaan kun menisi 'tutkimaan' vähän isompien lasten tekemää junarataa tai legorakennusta? Luuletko että hän tästä hyötyy?
Ihan todella, jos miettii semmosia ryhmiä missä lapset on äitien kanssa, semmosissakin tahtoo ollla sitä tönimistä, lelujen vientä yms, vaikka päältäkatsojia on paljon enemmän kuin tyypillisessä päiväkodin pienten ryhmässä.
Miten lapsesi viihtyy ulkona näillä keleillä? keksiikö tekemistä vai turhautuuko? päiväkodissa on kuitenkin useita tunteja ulkoilua päivittäin, eikä välttämättä tarpeeksi sylejä kaikille ketkä ei viihdy.

ja joo, aion laittaa omat lapseni syksyllä hoitoon, pienempi on silloin 1v 8kk.. enkä tiedä onko sekään hyvä idea, vaikka töihin haluankin mennä.[/QUOTE]

Voi herranen aika, lapset ovat lapsia ja kohtelevat toisiaan sen mukaan, eipä 1-3 vuotiaitten ryhmästä taida muutenkaan kovin montaa keskustelijaa löytyä joka konfliktit ratkaisisi puhumalla ja miettimällä kuinka tämäkin ongelma nyt ratkaistaan! :D Oma äitini ja miehen äiti ovat molemmat lastenhoitajia ammatiltaan, niin että kyllä minulla jonkinlainen käsitys on siitä millaista se elämä on hoidossa (tässä kohtaa huomauttaisin että hoitomuotojahan on vaikka kuinka monta erimoista, eikä meiltä täältä maalta edes löydy paikkaa jossa olisi se surullisen kuuluisa "ainakin 20 lasta per hoitaja"-tilanne), eikä siellä suurin osa päivästä kulu toisia pieksemällä, lapset kun tekevät paljon kaikkea kivaa hoitajien ohjauksessa ;) Eikä ne pienimmät (varsinkaan näillä pakkasilla) siellä ulkona vietä "useita tunteja".
Ja niin kuin edellisessä tekstissä yritin todeta, minulla on myös tämä syntymätön lapsi huolehdittavana, (samoin kuin oma terveyteni ja kaikki kotitaloustyöt) en minä siis eroon esikoisestani halua, hänhän on minulle maailman rakkain pieni tonttu, mutta haluaisin että minä, esikoinen ja vielä syntymätön lapseni voisimme kaikki hyvin, ja se toive ei nyt toteudu oikein millään määreellä, kaikki voisivat olla vielä vähän tyytyväisempiä elämäänsä.
Alkup tarkoitukseni on ollut nimenomaan hoitaa molemmat lapset mahdollisimman pitkään (=niin kauan kuin talous antaa myöten) kotona, mutta koskaan en ole siihen uskonut että lapset kasvavat tasapainoisiksi ihmisiksi kyyhöttämällä kanssani kotona ensimmäiset 3-4 vuotta, varsinkin kun tiedän että itselläni pää hajoaisi jos en koskaan kotoa mihinkään pääsis (en nyt tarkoita mitään "omaa aikaa", olen aina mielelläni liikkunut lapsen kanssa enkä koskaan ole tuntenut häntä taakaksi), enkä nyt tarkoita tällä toteamuksella haastaa riitaa eri tavalla ajattelevien kanssa koska omassa ammatissani olen päässyt toteamaan monta kertaa kuinka perheet, tilanteet ja ihmiset ovat niin erilaisia että niitä ei vain voi vertailla keskenään, puhun siis omasta tilanteestani ja perheestäni.
 
Päivähoidon maksukattoa pitäisi nostaa ja paljon. Näin ei lapsia sinne turhaan mammat raahaisi, kun joutuisi maksamaan enemmän. Muutenkin naurettavaa, että melko pienillä tuloilla joutuu maksamaan saman kuin erittäin hyvätuloiset pariskunnat.
 

Yhteistyössä