Ainoa lapsi, rangaistusko?

[viersa]

Minulla on siis 3-vuotias tyttö. Mieheni ei lukuisista keskusteluista ja hiillostuksista huolimatta halua lisää lapsia. Itselleni olisi tervetullut ainakin yksi. Tiedän tasan myös sen, että meille ei ehkä edes tulisi lisää lapsia (minulla endo ja lievä PCO), mutta sitähän ei vielä voi tietää kun ei ole edes yritetty toista.

Nyt tuntuu surulliselta ajatella, että aina kun näen muualla sisaruksia, niin meidän tyttö on aina yksin. Ei se kaveruus taida olla kuitenkaan sama, kaveri ei jaa tätä arkea niin kuin sisarus. Mitenkä pystyn hyväksymään tämän tilanteen? Kärsiikö lapsi siitä että on ainoa?

Olen tietenkin onnellinen yhdestä lapsesta, hän on tärkeintä mitä minulla on.

 

[noh]

Totta kai hän kärsii. Jos sinulla ei ole antaa lapsellesi seitsemää palatsia niin anna sisaria ja veljiä, sanoivat muinaiset kiinalaiset.

 

[kysyy nyt toinen]

Totta kai hän kärsii. Jos sinulla ei ole antaa lapsellesi seitsemää palatsia niin anna sisaria ja veljiä, sanoivat muinaiset kiinalaiset.

Mitenkä niin tottakai, valaise vähän?

 

[Heinekeeni]

Ei se mikään rangaistus ole, ei elämää kuulu elää tietyllä lailla ja kaikissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

 

[noh]

Totta kai hän kärsii. Jos sinulla ei ole antaa lapsellesi seitsemää palatsia niin anna sisaria ja veljiä, sanoivat muinaiset kiinalaiset.

Mitenkä niin tottakai, valaise vähän?

Koska ilman sisaruksia ihminen on pohjattoman yksin monien asioiden edessä. Seitsemän palatsia eli rikkaudet, suuret rikkaudet, vähän helpottavat yleensä asioiden hoitoa, mutta jos niitä ei ole, niin sisaruksitta elämä on vaikeampaa.

 

[Menhit]

No mie oisin onnellinen jos miulla ois sisaruksia, lapsena oli ihan ok ettei niitä ollut ja sai kaiken huomion itselleen, mutta nyt myöhemmin oon kyllä kateellinen niille joilla sisaruksia on, jos siis ovat edes joissain väleissä. Eniten mie oisin sisarusta varmaan tarvinnu äidin kuollessa, ois ollu joku jonka kanssa asioita hoitaa, nyt kaikki piti tehdä yksin.

Mutta tosiaan, lapsuuttani ei haitannu se että olin ainut lapsi.

 

[4lapsen äiti]

No ei musta mitään ongelmaa tosta kannata tehdä, mutta sinun tapauksessa varmaan alkaisin tukiperheeksi (jos omat voimat riittäisi) voisi samalla auttaa, saisi lapsen/lapsia taloon ja oma lapsi vois hyvinkin saada elinikäisen läheisen suhtaan toiseen. Voisi koittaa valita perheen, jonka kanssa todennäköisesti tulisi pitkä suhde.

 

[Draumsyn]

Lapsuusiässä ei välttämättä ole mitään ongelmia. Lapsi voi olla paljon tyytyväisempikin, kun saa vanhemmiltaan enemmän aikaa. Mutta minun tuttavistani ne, joilla ei sisaruksia ole, ovat aikuisiässä surreet asiaa todella paljon. Ei ole ketään, joka tietäisi koko elämäntaustan ja jonka kanssa olisi sen takia helppo puhua kaikesta. Ja sitten, kun omat vanhemmat menevät huonoon kuntoon, heistä on todella raskasta huolehtia yksin (anopilla on juuri tämä tilanne nyt, ja olemme puhuneet asiasta usein ). Kaikki kaatuu omaan niskaan, ei ole ketään, joka voisi siinä hommassa auttaa. Mutta tietysti, eiväthän kaikki vanhemmat mene huonoon kuntoon - ja jotkut jopa elävät lapsiaan pitempään.

 

[hoh hoh]

En koe yksin ilman sisaruksia olevani pohjattoman yksin monien asioiden edessä. Tärkeä kysymys on, voiko tässä asiassa alistua toisen tahtoon?

 

[ihan sama]

Mulla ei ole sisaruksistani ollut mitään iloa. Yksi ollut suutuksissaan kaikkiin vuosikaudet, no toisen kanssa vähän soitellaan tai hän soittaa.

 

[ap]

No ei musta mitään ongelmaa tosta kannata tehdä, mutta sinun tapauksessa varmaan alkaisin tukiperheeksi (jos omat voimat riittäisi) voisi samalla auttaa, saisi lapsen/lapsia taloon ja oma lapsi vois hyvinkin saada elinikäisen läheisen suhtaan toiseen. Voisi koittaa valita perheen, jonka kanssa todennäköisesti tulisi pitkä suhde.

Minkälaista tuo tukiperhetoiminta on? Kuulostaa mielenkiintoiselta

 

[ap]

En koe yksin ilman sisaruksia olevani pohjattoman yksin monien asioiden edessä. Tärkeä kysymys on, voiko tässä asiassa alistua toisen tahtoon?

Tarkoitatko voinko alistua mieheni tahtoon? Enpä näe muuta vaihtoehtoa, en ole kuitenkaan rikkomassa tämän hetkistä perhettäni ja viemässä näin lapseltani tätä perhettä... se ei ainakaan tunnu hyvältä.

 

[Draumsyn]

No ei musta mitään ongelmaa tosta kannata tehdä, mutta sinun tapauksessa varmaan alkaisin tukiperheeksi (jos omat voimat riittäisi) voisi samalla auttaa, saisi lapsen/lapsia taloon ja oma lapsi vois hyvinkin saada elinikäisen läheisen suhtaan toiseen. Voisi koittaa valita perheen, jonka kanssa todennäköisesti tulisi pitkä suhde.

Minkälaista tuo tukiperhetoiminta on? Kuulostaa mielenkiintoiselta

Tukiperhetoiminnassa teille tulisi jonkun perheen lapset esim. kerran kuussa viikonlopuksi. Vanhemmat saavat omaa aikaa ja voivat levätä.

 

[x]

Totta kai hän kärsii. Jos sinulla ei ole antaa lapsellesi seitsemää palatsia niin anna sisaria ja veljiä, sanoivat muinaiset kiinalaiset.

Mitenkä niin tottakai, valaise vähän?

Koska ilman sisaruksia ihminen on pohjattoman yksin monien asioiden edessä. Seitsemän palatsia eli rikkaudet, suuret rikkaudet, vähän helpottavat yleensä asioiden hoitoa, mutta jos niitä ei ole, niin sisaruksitta elämä on vaikeampaa.

haist home. oon ainut lapsi enkä oo ikinä tuntenu olevani pohjattoman yksinäinen minkään asian kanssa. mulla on ystäviä jotka voivat olla läheisempiä ku verisisaret/veljet joillekin. Isoissa perheissä ei opita ku kyynerpäätaktiikkaa ja tappelua. Lapsestasi voi tulla onnellinen ilman sisarustakin mutta sitä en tiedä voitko sä olla onnellinen jos toista toivot.

 

[4lapsen äiti]

No ei musta mitään ongelmaa tosta kannata tehdä, mutta sinun tapauksessa varmaan alkaisin tukiperheeksi (jos omat voimat riittäisi) voisi samalla auttaa, saisi lapsen/lapsia taloon ja oma lapsi vois hyvinkin saada elinikäisen läheisen suhtaan toiseen. Voisi koittaa valita perheen, jonka kanssa todennäköisesti tulisi pitkä suhde.

Minkälaista tuo tukiperhetoiminta on? Kuulostaa mielenkiintoiselta

Tukiperhetoiminnassa teille tulisi jonkun perheen lapset esim. kerran kuussa viikonlopuksi. Vanhemmat saavat omaa aikaa ja voivat levätä.

Yleensä siis toiminta on kerran kk viikonloppu teillä, mutta muutakin yleensä voidaan sopia. Monesti ei ole kun esim. yh-äiti ilman tukiverkkoa, joten hän saa hetken levätä ja lapset pääsevät mukavaan ja turvalliseen paikkaan. On myös tukiperheitä jonne tulee lapset sen takia että heillä on erityisiä vaateita, esim. kehityksellisiä ongelmia tms, joten vanhemmat väsyvät.

Mutta monesti on tosiaan ihan tavallisia, ihania lapsia ja tukiperheen tehtävä on tarjota ihan tavallista, mukavaa, turvallista arkea. Teille etuna olisi se, että lapsista tulisi varmasti hurjan tärkeitä teille kaikille. Kyse ei kuitenkaan ole mistään sijaisperhetoiminnasta, eli lapsilla on oma koti, mutta tulevat teille "Kylään"

Myös sijaisperhetoimintaa on, googlaile ainakin tota tukiperhetoimintaa.

 

[ap]

Totta kai hän kärsii. Jos sinulla ei ole antaa lapsellesi seitsemää palatsia niin anna sisaria ja veljiä, sanoivat muinaiset kiinalaiset.

Mitenkä niin tottakai, valaise vähän?

Koska ilman sisaruksia ihminen on pohjattoman yksin monien asioiden edessä. Seitsemän palatsia eli rikkaudet, suuret rikkaudet, vähän helpottavat yleensä asioiden hoitoa, mutta jos niitä ei ole, niin sisaruksitta elämä on vaikeampaa.

haist home. oon ainut lapsi enkä oo ikinä tuntenu olevani pohjattoman yksinäinen minkään asian kanssa. mulla on ystäviä jotka voivat olla läheisempiä ku verisisaret/veljet joillekin. Isoissa perheissä ei opita ku kyynerpäätaktiikkaa ja tappelua. Lapsestasi voi tulla onnellinen ilman sisarustakin mutta sitä en tiedä voitko sä olla onnellinen jos toista toivot.

Minun on vaan kait jollakin tavalla hyväksyttävä tämä, muuten se painaa mieltäni koko ajan..... Silloin ainakin on kourassut kovasti, kun tyttö on kysynyt miksei hän saa siskoa tai veljeä... ja ikääkin hänellä vasta 3v. En ole hänen kuulleen sitten todellakaan puhunut sisaruksista tms. tai ylipäätänsä näistä vauva-asioista.

 

[ap]

No ei musta mitään ongelmaa tosta kannata tehdä, mutta sinun tapauksessa varmaan alkaisin tukiperheeksi (jos omat voimat riittäisi) voisi samalla auttaa, saisi lapsen/lapsia taloon ja oma lapsi vois hyvinkin saada elinikäisen läheisen suhtaan toiseen. Voisi koittaa valita perheen, jonka kanssa todennäköisesti tulisi pitkä suhde.

Minkälaista tuo tukiperhetoiminta on? Kuulostaa mielenkiintoiselta

Tukiperhetoiminnassa teille tulisi jonkun perheen lapset esim. kerran kuussa viikonlopuksi. Vanhemmat saavat omaa aikaa ja voivat levätä.

Yleensä siis toiminta on kerran kk viikonloppu teillä, mutta muutakin yleensä voidaan sopia. Monesti ei ole kun esim. yh-äiti ilman tukiverkkoa, joten hän saa hetken levätä ja lapset pääsevät mukavaan ja turvalliseen paikkaan. On myös tukiperheitä jonne tulee lapset sen takia että heillä on erityisiä vaateita, esim. kehityksellisiä ongelmia tms, joten vanhemmat väsyvät.

Mutta monesti on tosiaan ihan tavallisia, ihania lapsia ja tukiperheen tehtävä on tarjota ihan tavallista, mukavaa, turvallista arkea. Teille etuna olisi se, että lapsista tulisi varmasti hurjan tärkeitä teille kaikille. Kyse ei kuitenkaan ole mistään sijaisperhetoiminnasta, eli lapsilla on oma koti, mutta tulevat teille "Kylään"

Myös sijaisperhetoimintaa on, googlaile ainakin tota tukiperhetoimintaa.

Olisiko tukiperhetoiminta kuinka jatkuvaa? Siis voiko tarve olla vaan esim. vuoden ajan tms? Asumme tuppukylällä ja varmasti nämä lapset tulisivat jostakin vähän kauempaa, luulisin? Mutta täytyy tätä vielä googlailla, kiitos sinulle paljon! =)

 

[Draumsyn]

No ei musta mitään ongelmaa tosta kannata tehdä, mutta sinun tapauksessa varmaan alkaisin tukiperheeksi (jos omat voimat riittäisi) voisi samalla auttaa, saisi lapsen/lapsia taloon ja oma lapsi vois hyvinkin saada elinikäisen läheisen suhtaan toiseen. Voisi koittaa valita perheen, jonka kanssa todennäköisesti tulisi pitkä suhde.

Minkälaista tuo tukiperhetoiminta on? Kuulostaa mielenkiintoiselta

Tukiperhetoiminnassa teille tulisi jonkun perheen lapset esim. kerran kuussa viikonlopuksi. Vanhemmat saavat omaa aikaa ja voivat levätä.

Yleensä siis toiminta on kerran kk viikonloppu teillä, mutta muutakin yleensä voidaan sopia. Monesti ei ole kun esim. yh-äiti ilman tukiverkkoa, joten hän saa hetken levätä ja lapset pääsevät mukavaan ja turvalliseen paikkaan. On myös tukiperheitä jonne tulee lapset sen takia että heillä on erityisiä vaateita, esim. kehityksellisiä ongelmia tms, joten vanhemmat väsyvät.

Mutta monesti on tosiaan ihan tavallisia, ihania lapsia ja tukiperheen tehtävä on tarjota ihan tavallista, mukavaa, turvallista arkea. Teille etuna olisi se, että lapsista tulisi varmasti hurjan tärkeitä teille kaikille. Kyse ei kuitenkaan ole mistään sijaisperhetoiminnasta, eli lapsilla on oma koti, mutta tulevat teille "Kylään"

Myös sijaisperhetoimintaa on, googlaile ainakin tota tukiperhetoimintaa.

Olisiko tukiperhetoiminta kuinka jatkuvaa? Siis voiko tarve olla vaan esim. vuoden ajan tms? Asumme tuppukylällä ja varmasti nämä lapset tulisivat jostakin vähän kauempaa, luulisin? Mutta täytyy tätä vielä googlailla, kiitos sinulle paljon! =)

Toisinaan on hyvin pitkäaikaista, toisinaan loppuu lyhyeen. Meillä oli yhdet yh-äidin lapset vuoden ja homma loppui siihen. Isä huomasi, ettei kannata menettää lapsiaankin, jos äidin kanssa ei sujunut. Lapset alkoivat olla isällään viikonloppuja, eikä meitä tarvittu. Toisen lapsen kanssa loppui muutamassa kuukaudessa. Lapsi oli niin kiinni äidissään, ettei homma onnistunut. Mutta tiedän tapauksia, joissa tukisuhde on jatkunut vuosia.

 

[4lapsen äiti]

No ei musta mitään ongelmaa tosta kannata tehdä, mutta sinun tapauksessa varmaan alkaisin tukiperheeksi (jos omat voimat riittäisi) voisi samalla auttaa, saisi lapsen/lapsia taloon ja oma lapsi vois hyvinkin saada elinikäisen läheisen suhtaan toiseen. Voisi koittaa valita perheen, jonka kanssa todennäköisesti tulisi pitkä suhde.

Minkälaista tuo tukiperhetoiminta on? Kuulostaa mielenkiintoiselta

Tukiperhetoiminnassa teille tulisi jonkun perheen lapset esim. kerran kuussa viikonlopuksi. Vanhemmat saavat omaa aikaa ja voivat levätä.

Hyviä tietoja tässä, tavoitteenahan on pitkä, toimiva suhde. Niin kauan tietysti kun siitä lapselle/perheelle on hyötyä. Tokihan suhdetta voi sitten jatkaa "ei virallisesti" jos kaikki haluavat.
Ainahan ei etukäteen voi tietää (tai yleensä) kovin tarkkaa onko kyseessä pitkä vai lyhyt suhde. Mutta jos esim. lapsella on vain äiti, ja tällä on esim. jokin perussairaus josta ei parane, niin voisi kuvitella että suhde kestäisi pitkään. (tosin aina voi kaikkea käydä)
Sos.tt osaavat kyllä yleensä kertoa kaikkea mahdollista ja heillä on monesti pitkä työhistoria, eli osaavat arvioida millainen/millaiset lapset teidän tapauksessa sopisivat.
Tiedän myös tapauksen jossa lapselle haettiin tukiperhettä lähinnä sen takia, että oli ainoa lapsi. Vanhemmilla oli jotain pientä, muttei vakavaa (siis sellaista mikä toimintaa vaikuttaisi) joten todennäköisesti esim. tälläinen suhde on pitkäaikainen, koska sisaruksia ei lapselle ollut tulossakaan.

ota tosiaan selvää, ei se ota jos ei annakaan. Sos.tt myös kertovat toiminnasta lisää. Ei mihinkään heti sitouduta jos kyselee ja ihmettelee...=) Myös mahdollisen lapsen kannalta on hyvä että mietitte rauhassa, koska tukisuhteen katkeaminen on kurjaa heillekin.

Yleensä siis toiminta on kerran kk viikonloppu teillä, mutta muutakin yleensä voidaan sopia. Monesti ei ole kun esim. yh-äiti ilman tukiverkkoa, joten hän saa hetken levätä ja lapset pääsevät mukavaan ja turvalliseen paikkaan. On myös tukiperheitä jonne tulee lapset sen takia että heillä on erityisiä vaateita, esim. kehityksellisiä ongelmia tms, joten vanhemmat väsyvät.

Mutta monesti on tosiaan ihan tavallisia, ihania lapsia ja tukiperheen tehtävä on tarjota ihan tavallista, mukavaa, turvallista arkea. Teille etuna olisi se, että lapsista tulisi varmasti hurjan tärkeitä teille kaikille. Kyse ei kuitenkaan ole mistään sijaisperhetoiminnasta, eli lapsilla on oma koti, mutta tulevat teille "Kylään"

Myös sijaisperhetoimintaa on, googlaile ainakin tota tukiperhetoimintaa.

Olisiko tukiperhetoiminta kuinka jatkuvaa? Siis voiko tarve olla vaan esim. vuoden ajan tms? Asumme tuppukylällä ja varmasti nämä lapset tulisivat jostakin vähän kauempaa, luulisin? Mutta täytyy tätä vielä googlailla, kiitos sinulle paljon! =)

Toisinaan on hyvin pitkäaikaista, toisinaan loppuu lyhyeen. Meillä oli yhdet yh-äidin lapset vuoden ja homma loppui siihen. Isä huomasi, ettei kannata menettää lapsiaankin, jos äidin kanssa ei sujunut. Lapset alkoivat olla isällään viikonloppuja, eikä meitä tarvittu. Toisen lapsen kanssa loppui muutamassa kuukaudessa. Lapsi oli niin kiinni äidissään, ettei homma onnistunut. Mutta tiedän tapauksia, joissa tukisuhde on jatkunut vuosia.