Ainoa, jota ei kutsuttu synttäreille

[kyllä se niin on]

Tätä voi verrata myös siihen, että jos työpaikallasi joku työkaverisi kutusisi kaikki muut paitsi sinut (oletetaan, että työkavereita on 15) niin tuntisitko olosi kurjaksi? Itse tuntisin. Ja lapset ottavat tämän asian paljon raskaammin, heillä on vähemmän elämänkokemusta ja pienempi elinpiiri kuin aikuisilla.

Ja keppälerttu, oli tuo syrjimistä. Olisit voinut käydä kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa yhdessä keskustelun, että parantaa tapansa niin kutustte synttäreille. Kai yleensäkin olet kiusaamisesta puhunut myös kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa?

no asiaa on puitu useamman vuoden ajan, mut paha se on saada mitään muutosta kun lapsi ei vanhempien mielestä ole tehnyt mitään.
(hakkaaminen, päin räkiminen ja haukkuminen kun ei oo mitään )

mut okei, mä ajattelen vaan sen asian niin, et mä voin vaan suojella mun lasta ja antaa sen kotona olla rauhassa kiusaajilta, muualla kun se on muiden armoilla niin pitää sillä olla edes joku paikka missä ei tarvitse pelätä.

Olet kai tehnyt poliisille ilmoituksen pahoinpitelystä?

 

[keppälerttu]

Tätä voi verrata myös siihen, että jos työpaikallasi joku työkaverisi kutusisi kaikki muut paitsi sinut (oletetaan, että työkavereita on 15) niin tuntisitko olosi kurjaksi? Itse tuntisin. Ja lapset ottavat tämän asian paljon raskaammin, heillä on vähemmän elämänkokemusta ja pienempi elinpiiri kuin aikuisilla.

Ja keppälerttu, oli tuo syrjimistä. Olisit voinut käydä kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa yhdessä keskustelun, että parantaa tapansa niin kutustte synttäreille. Kai yleensäkin olet kiusaamisesta puhunut myös kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa?

no asiaa on puitu useamman vuoden ajan, mut paha se on saada mitään muutosta kun lapsi ei vanhempien mielestä ole tehnyt mitään.
(hakkaaminen, päin räkiminen ja haukkuminen kun ei oo mitään )

mut okei, mä ajattelen vaan sen asian niin, et mä voin vaan suojella mun lasta ja antaa sen kotona olla rauhassa kiusaajilta, muualla kun se on muiden armoilla niin pitää sillä olla edes joku paikka missä ei tarvitse pelätä.

Olet kai tehnyt poliisille ilmoituksen pahoinpitelystä?

en ole.asia saatiin hallintaan koulussa,ja vapaa-ajalla ne ei onneks usein törmänneet.
yläkoulussa sit ongelma puhkes uudestaan mut se onkin sit jo eri tarina.

 

[Keittiönoita]

Minä 60-lukulaisena heitän tähän vielä kommentin, että nykyään melkein ne kaikki mahdolliset kaverit ovat sillä lapsen luokalla. Omilla pihoilla on vähän lapsia, esim. entisellä pihallamme ei ollut ainuttakaan ikätoveria tai edes liki ikätoveria esikoisellemme, keskimmäiselle löytyi yksi ikätoveri. Nykyisellä pihalla löytyy pikkupojille yksi ikätoveri, esikoiselle yksi.

Eli ne luokkakaverit ovat todellakin tärkeitä. Vähän isompana niitä kavereita voi sitten saada myös harrastuksista.

Mä alan nyt ymmärtää paljon paremmin suurinta osaa kirjoittajista Ja pyydän nöyrimmin anteeksi niiltä, jotka ovat kokeneet kirjoitukseni jotenkin loukkaavina. Kun itselläni ei ole enää aikoihin ollut pieniä lapsia, niin en tosiaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla ei ole vapaa-ajallaan kavereita. Omat lapseni kun ovat vielä saaneet elää sen ajan, jolloin kavereita oli ja kavereiden kanssa vietettiin aikaa myös iltaisin ja viikonloppuisin.

 

[Eräs]

Tätä voi verrata myös siihen, että jos työpaikallasi joku työkaverisi kutusisi kaikki muut paitsi sinut (oletetaan, että työkavereita on 15) niin tuntisitko olosi kurjaksi? Itse tuntisin. Ja lapset ottavat tämän asian paljon raskaammin, heillä on vähemmän elämänkokemusta ja pienempi elinpiiri kuin aikuisilla.

Ja keppälerttu, oli tuo syrjimistä. Olisit voinut käydä kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa yhdessä keskustelun, että parantaa tapansa niin kutustte synttäreille. Kai yleensäkin olet kiusaamisesta puhunut myös kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa?

Mä oon tässä kyl keppälertun kannalla. Meilläkin lasten synttäreillä oli pitkään sekä tyttöjä ja poikia (pojalla esim. 4 luokkaan asti) ja yleensä kyl sitten jäi molempia useampia ulkopuolelle. Nelosella ihan luvan kanssa sai jättää yhden pojista kutsumatta (tyttöjä jäi useampia), vaikka tiedän että se poikaa mietitytti. Ja miksikö? Siksi että tää poika tekee jo koulupäivästä raskaan, eikä kukaan olis voinu nauttia synttäreistä - jossa saa miettiä et jos kaveri (isokokoinen kaikenlisäks) vetää taas herneen nenäänsä jostaki ja muut saa lähteä pakoon (koulussa suuttuessaan huonosta koetuloksesta kerran paukas ikkunan nyrkillä rikki) eli synttärit ei olis olleet kovin hauskat. Sen sijaan pienessä luokassa en voinut ajatella, et pitää jättää sen takia joku oikeista kavereista kutsumatta, ettei tää yks pahoita mieltään. En tosin tiedä, tajusiko edes tätä - kyseessä on aspergen-lapsi, jota valitettavasti vanhemmat ovat kasvattaneet väärin "kun poika on sairas, häneltä ei saa mitään kieltää" - sitten kiukuttelee kuin uhmaikäinen, jos kaikki ei mene mielen mukaan.

Mutta jos varsinaista syytä ei ole olla kutsumatta, eli jos poika olis voinut olettaa osaavan käyttäytyä normaalisti.

 

[vieras]

Tätä voi verrata myös siihen, että jos työpaikallasi joku työkaverisi kutusisi kaikki muut paitsi sinut (oletetaan, että työkavereita on 15) niin tuntisitko olosi kurjaksi? Itse tuntisin. Ja lapset ottavat tämän asian paljon raskaammin, heillä on vähemmän elämänkokemusta ja pienempi elinpiiri kuin aikuisilla.

Ja keppälerttu, oli tuo syrjimistä. Olisit voinut käydä kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa yhdessä keskustelun, että parantaa tapansa niin kutustte synttäreille. Kai yleensäkin olet kiusaamisesta puhunut myös kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa?

Mä oon tässä kyl keppälertun kannalla. Meilläkin lasten synttäreillä oli pitkään sekä tyttöjä ja poikia (pojalla esim. 4 luokkaan asti) ja yleensä kyl sitten jäi molempia useampia ulkopuolelle. Nelosella ihan luvan kanssa sai jättää yhden pojista kutsumatta (tyttöjä jäi useampia), vaikka tiedän että se poikaa mietitytti. Ja miksikö? Siksi että tää poika tekee jo koulupäivästä raskaan, eikä kukaan olis voinu nauttia synttäreistä - jossa saa miettiä et jos kaveri (isokokoinen kaikenlisäks) vetää taas herneen nenäänsä jostaki ja muut saa lähteä pakoon (koulussa suuttuessaan huonosta koetuloksesta kerran paukas ikkunan nyrkillä rikki) eli synttärit ei olis olleet kovin hauskat. Sen sijaan pienessä luokassa en voinut ajatella, et pitää jättää sen takia joku oikeista kavereista kutsumatta, ettei tää yks pahoita mieltään. En tosin tiedä, tajusiko edes tätä - kyseessä on aspergen-lapsi, jota valitettavasti vanhemmat ovat kasvattaneet väärin "kun poika on sairas, häneltä ei saa mitään kieltää" - sitten kiukuttelee kuin uhmaikäinen, jos kaikki ei mene mielen mukaan.

Mutta jos varsinaista syytä ei ole olla kutsumatta, eli jos poika olis voinut olettaa osaavan käyttäytyä normaalisti.

 

[Maailmasta parempi paikka]

Tätä voi verrata myös siihen, että jos työpaikallasi joku työkaverisi kutusisi kaikki muut paitsi sinut (oletetaan, että työkavereita on 15) niin tuntisitko olosi kurjaksi? Itse tuntisin. Ja lapset ottavat tämän asian paljon raskaammin, heillä on vähemmän elämänkokemusta ja pienempi elinpiiri kuin aikuisilla.

Ja keppälerttu, oli tuo syrjimistä. Olisit voinut käydä kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa yhdessä keskustelun, että parantaa tapansa niin kutustte synttäreille. Kai yleensäkin olet kiusaamisesta puhunut myös kiusaajan ja hänen vanhempiensa kanssa?

no asiaa on puitu useamman vuoden ajan, mut paha se on saada mitään muutosta kun lapsi ei vanhempien mielestä ole tehnyt mitään.
(hakkaaminen, päin räkiminen ja haukkuminen kun ei oo mitään )

mut okei, mä ajattelen vaan sen asian niin, et mä voin vaan suojella mun lasta ja antaa sen kotona olla rauhassa kiusaajilta, muualla kun se on muiden armoilla niin pitää sillä olla edes joku paikka missä ei tarvitse pelätä.

Ihan järkevästi ajattelit. Minäkin olisin ensin ehdottanut asian hoitamista puhumalla kiusaajan vanhempien kanssa. Hyvin olet yrittänyt hoitaa asian. Ihmeellistä, että eivät uskoneet lapsensa kiusanneen.

Toisaalta mietin että, mitenkähän olisi käynyt jos kiusaaja olisi jollakin kertaa kutsuttu oman lapsesi synttäreille? Tietenkin omalle lapsellesi selittäen, että kutsumisen tarkoituksena on "tutustuttaa" kiusaaja lapseen ja hänen perheeseensä, ja samalla olisi tietenkin pitänyt valvoa, ettei kiusaaja ala käyttää valtaansa. Jos tämäkään ei olisi auttanut, ei tietenkään pitäisi kutsua kiusaajaa seuraavalla kertaa.

 

[Maailmasta parempi paikka]

Minä 60-lukulaisena heitän tähän vielä kommentin, että nykyään melkein ne kaikki mahdolliset kaverit ovat sillä lapsen luokalla. Omilla pihoilla on vähän lapsia, esim. entisellä pihallamme ei ollut ainuttakaan ikätoveria tai edes liki ikätoveria esikoisellemme, keskimmäiselle löytyi yksi ikätoveri. Nykyisellä pihalla löytyy pikkupojille yksi ikätoveri, esikoiselle yksi.

Eli ne luokkakaverit ovat todellakin tärkeitä. Vähän isompana niitä kavereita voi sitten saada myös harrastuksista.

Mä alan nyt ymmärtää paljon paremmin suurinta osaa kirjoittajista Ja pyydän nöyrimmin anteeksi niiltä, jotka ovat kokeneet kirjoitukseni jotenkin loukkaavina. Kun itselläni ei ole enää aikoihin ollut pieniä lapsia, niin en tosiaan ymmärtänyt, että nykyajan lapsilla ei ole vapaa-ajallaan kavereita. Omat lapseni kun ovat vielä saaneet elää sen ajan, jolloin kavereita oli ja kavereiden kanssa vietettiin aikaa myös iltaisin ja viikonloppuisin.

=)

Näin se on. Ne kaverit joita pienillä lapsilla on päiväkodin tai koulun ulkopuolella ovat harvoja samanikäisiä naapureita tai sitten vanhempien järjestämiä kavereita eli vanhempien ystävien lapsia.

Nykymaailma kun on mikä on, ei lapset pysty vielä pienenä itse muodostaa ystävyyssuhteita päiväkodin tai koulun ulkopuolella. Sen aika tulee myöhemmin. Kyllä siellä päiväkodissa ja koulussa solmitaan ystävyyssuhteita ja lapset saattavat esim. puhua puhelimessa iltaisin koulun jälkeen asioista, jos eivät asu lähekkäin.

 

[vierailija]

Meillä poika on ekalla luokalla, ja samalla luokalla on vain seitsemän poikaa. Sama porukka oli yhdessä jo eskarissa. Meillä kutsuttiin eskarin lopussa synttäreille kaikki eskari-pojat (lisäksi muita kavereita). Ekat koulu-aikaiset synttärit, ja päivänsankari kutsui kaikki muut luokan pojat paitsi meidän pojan! Kyllä tuosta itku tuli! Itkun jälkeen meidän poika totesi, että tuo poika ei sitten tule hänen syhttäreillen!! Enpä voi tästä lasta syyttää.... keväällä sitten itkee tämä toinen poika jäädessään ainoana pois synttäreiltä?

Koulukiusaaminen klassinen muoto on se, että jätetään yksi porukan ulkopuolelle. Synttärikutsuissa tilanne on vähän "pahempi": vanhemmat osallistuvat yhden seitsemänvuotiaan kiusaamiseen!

Tällainen toiminta vaikuttaa kyllä koko koululuokan yhteishenkeen, ja sama porukkaa tulee luultavasti kulkemaan yhdessä koko yhdeksänvuotisen peruskoulun... tällä tavalla se koulutaival sitten aloitettiin :-(
En voi kuin ihmetellä tämän pojan vanhempien lyhytnäköistä ajattelua?
Meidän poika ei ole missään nimessä mikään "häirikkö"tyyppi, että tällaisellakaan voisi perustella ulkopuolelle jättämistä....