Ainoa, jota ei kutsuttu synttäreille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ymmällään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja T:
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
enkä mä ajattele tässä omien lasten etuja vaan sitäkin ettei mulla olis pokkaa jättää 1 kutsumatta. joo..tajusin ettei oo poikia eikä tyttöjä mutta uskokaa vaan, kyllä niitä on jollaintapaa.

Juu, kyllä vanhempien tehtävä on laittaa pelisääntöjä. Myös mulla ei olisi pokkaa jättää yhtä kutsumatta ja sellaisen kasvatuksen olen tytölleni antanut, ettei varmasti ei jätä yhtä porukasta kutsumatta.
Joo ei mekään jätetä yhtä porukasta kutsumatta, vaan ainakin kuusi porukasta jää ilman kutsua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tellu:
Hmm. huomaan, ettet ole ollut koulukiusattu. Muuten vastaisilisit eri tavalla, sen verran sulla on elämänkokemusta. En voisi kuvitellakkaan synttäreitä järjestävänä äitinä, että kutsuisin yhtä vaille kaikki lapsen eskariryhmästä juhlimaan.
Mun lapsuudessani lähes jokainen joutui aina välillä kiusatuksi. Tietyssä iässä tuli se "Mä en enää IKINÄ leiki sun kanssa", jos toinen sanoi jotain poikkipuolisesti. Parin kuukauden päästä oltiin taas kavereita. Tai sitten ei.

On ihan selvää, että päiväkodissa ja koulussa täytyy tulla toimeen toisten lasten kanssa eikä siellä pidä ketään kiusata eikä syrjiä. Samahan on meillä aikuisilla työpaikoillain. Jopa niiden, joista ei erityisemmin pidetä, kanssa on tultava toimeen. Vapaa-aika on sitten jokaisen oma asia, kenen kanssa sen käyttää.

Tämän päivän ongelma on varmaan - ainakin luulisin niin - saanut alkunsa siitä, että lapset antaa ne kutsukortit päiväkodissa/koulussa. Tähän voisi tulla jokin muutos. Mutta vapaa-aikansa jokaisen pitää saada viettää niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa niin haluaa.

Mutta ilmeisesti sä kuulut niihin äiteihin, joiden mielestä riittää, kun säälistä tai pakotettuna pääsee synttäreille? Riittääkö se sille lapselle? Tuleeko lapselle siitä hyvä mieli? Mä ymmärrän tuon kiusaamisongelman, mutta paraneeko se sillä, että lapset pakotetaan kutsumaan synttäreilleen nekin lapset, joita sinne ei haluta? Lapsenko ei tule paha mieli, kun sille seuraavana päivänä sanotaan, että ei me sua oikeesti sinne oltais haluttu, mutta kun äiti pakotti?

Mä olen huomannut, että aika monilla nykypäivän lapsilla on vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, koska heille aikuiset tarjoaa aina tietyksi ajaksi päivästä kaverin valmiiksi. Sitten nämä samaiset lapset ihmettelevät, kun viikonloppuna tai iltaisin ei olekaan kavereita. Minusta lapsia pitäisi kannustaa oma-aloitteisesti ystävystymään muiden lasten kanssa, hankkimaan vaikka itselleen sen bestiksen, mieluummin kuin että aikuiset tarjoaa kaverin valmiina lautaselta. Tässä nimittäin on suuri riski siihen, että tämä valmiiksi kaveritettu lapsi on sitten ala-asteen ylemmillä luokilla tai yläasteella ilman kaveria, koska muut lapset osaavat niitä kavereita hankkia ilman aikuisten apua.

 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja Höh:
Juu, mutta aapeehan kertoi tytön kyllä tajunneen olevansa ainoa tyttö, jota ei kutsuttu.

Sitten sille tytölle sanotaan, että eihän Jaakkoa, Eetua, Samia, Kasperia ja Joonaakaan kutsuttu, ja muistutetaan siitä ettei leikkikaverin sukupuolella ole väliä. Ei ainakaan ruokita lapsen pahaa mieltä (joka tuossa iässä tulee helposti siitä sun tästä ) harmittelemalla asiaa.

No mikäs siinä, jos lapsesi ajattelee noin. Mutta kun aapee ei ilmeisestikään ole vanhempi, joka kasvattaa sukupuolettomasti lastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Höh:
No mikäs siinä, jos lapsesi ajattelee noin. Mutta kun aapee ei ilmeisestikään ole vanhempi, joka kasvattaa sukupuolettomasti lastaan.
Ei kai voi vaatia, että synttärisankarin vanhemmat alkavat erottelemaan tyttöjä ja poikia toisistaan, vain siksi että ap:n lasta ei kasvateta "sukupuolettomasti"?
Siis jos tilanne olisi kuten meillä: kutsutaan lapsia, ei sukupuolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Tellu:
Hmm. huomaan, ettet ole ollut koulukiusattu. Muuten vastaisilisit eri tavalla, sen verran sulla on elämänkokemusta. En voisi kuvitellakkaan synttäreitä järjestävänä äitinä, että kutsuisin yhtä vaille kaikki lapsen eskariryhmästä juhlimaan.
Mun lapsuudessani lähes jokainen joutui aina välillä kiusatuksi. Tietyssä iässä tuli se "Mä en enää IKINÄ leiki sun kanssa", jos toinen sanoi jotain poikkipuolisesti. Parin kuukauden päästä oltiin taas kavereita. Tai sitten ei.

On ihan selvää, että päiväkodissa ja koulussa täytyy tulla toimeen toisten lasten kanssa eikä siellä pidä ketään kiusata eikä syrjiä. Samahan on meillä aikuisilla työpaikoillain. Jopa niiden, joista ei erityisemmin pidetä, kanssa on tultava toimeen. Vapaa-aika on sitten jokaisen oma asia, kenen kanssa sen käyttää.

Tämän päivän ongelma on varmaan - ainakin luulisin niin - saanut alkunsa siitä, että lapset antaa ne kutsukortit päiväkodissa/koulussa. Tähän voisi tulla jokin muutos. Mutta vapaa-aikansa jokaisen pitää saada viettää niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa niin haluaa.

Mutta ilmeisesti sä kuulut niihin äiteihin, joiden mielestä riittää, kun säälistä tai pakotettuna pääsee synttäreille? Riittääkö se sille lapselle? Tuleeko lapselle siitä hyvä mieli? Mä ymmärrän tuon kiusaamisongelman, mutta paraneeko se sillä, että lapset pakotetaan kutsumaan synttäreilleen nekin lapset, joita sinne ei haluta? Lapsenko ei tule paha mieli, kun sille seuraavana päivänä sanotaan, että ei me sua oikeesti sinne oltais haluttu, mutta kun äiti pakotti?

Mä olen huomannut, että aika monilla nykypäivän lapsilla on vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, koska heille aikuiset tarjoaa aina tietyksi ajaksi päivästä kaverin valmiiksi. Sitten nämä samaiset lapset ihmettelevät, kun viikonloppuna tai iltaisin ei olekaan kavereita. Minusta lapsia pitäisi kannustaa oma-aloitteisesti ystävystymään muiden lasten kanssa, hankkimaan vaikka itselleen sen bestiksen, mieluummin kuin että aikuiset tarjoaa kaverin valmiina lautaselta. Tässä nimittäin on suuri riski siihen, että tämä valmiiksi kaveritettu lapsi on sitten ala-asteen ylemmillä luokilla tai yläasteella ilman kaveria, koska muut lapset osaavat niitä kavereita hankkia ilman aikuisten apua.

Ehkä sitten olen väärässä, mutta minun mielestäni paras tie on olla haavoittamatta lähimmäistä. Ujo lapsi ei välttämättä ole suosittu kaveri ja ulkopuolelle jättäminen voi jättää sieluun haavan. Kertomasi tarina leikeistä ulkopuolelle jättämisestä ei ollut kiusatun tarinaa vaan normaalia toimintaa silloin, kun se ei kohdistu jatkuvasti samoihin. Valitettavasti ulkopuolelle jättäminen yleensä kohdistuu niihin samoihin. Väitteilläsi vähättelet koko kiusaamisasiaa esim. kouluissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Tämän päivän ongelma on varmaan - ainakin luulisin niin - saanut alkunsa siitä, että lapset antaa ne kutsukortit päiväkodissa/koulussa. Tähän voisi tulla jokin muutos. Mutta vapaa-aikansa jokaisen pitää saada viettää niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa niin haluaa.

sen verran tiedän että lapset puhuu asoista eli se on ihan sama laittaako kutsun s.postina otsikoituna "top secret" tai suoraan käteen. jos 1 jää ilman kutsua niin se tietää sen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
sen verran tiedän että lapset puhuu asoista eli se on ihan sama laittaako kutsun s.postina otsikoituna "top secret" tai suoraan käteen. jos 1 jää ilman kutsua niin se tietää sen.
No entäs se, että lapselle synttäreiden jälkeen selviää olleensa juhlissa vain säälistä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja Höh:
No mikäs siinä, jos lapsesi ajattelee noin. Mutta kun aapee ei ilmeisestikään ole vanhempi, joka kasvattaa sukupuolettomasti lastaan.
Ei kai voi vaatia, että synttärisankarin vanhemmat alkavat erottelemaan tyttöjä ja poikia toisistaan, vain siksi että ap:n lasta ei kasvateta "sukupuolettomasti"?
Siis jos tilanne olisi kuten meillä: kutsutaan lapsia, ei sukupuolta.

Eiköhän tuo sukupuolettomasti kasvattaminen ole aika harvinaista...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
sen verran tiedän että lapset puhuu asoista eli se on ihan sama laittaako kutsun s.postina otsikoituna "top secret" tai suoraan käteen. jos 1 jää ilman kutsua niin se tietää sen.
No entäs se, että lapselle synttäreiden jälkeen selviää olleensa juhlissa vain säälistä?

Ei siinä juhlan tohinassa kukaan tunne olevansa mukana säälistä. Aiheutat todella suuren pettymyksen, Keittis, noilla kommenteillasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Höh:
Eiköhän tuo sukupuolettomasti kasvattaminen ole aika harvinaista...

Se, että ei tee jakoa sen suhteen, leikkiikö tyttölapsi tyttöjen vai poikien kanssa, tai leikkiikö poika vain poikien vai myös tyttöjen kanssa, ei todellakaan liity sukupuolettomaan kasvatukseen millään lailla.

Mun lapsuudessa oli normaalia, että tytöt ja pojat leikkivät keskenään. Se on normaalia edelleen, ainakin oman eskarilaiseni ja esim. ystävieni lasten keskuudessa. En todellakaan tajunnut ennen tätä ketjua, että jossain päin Suomea on ilmeisesti päinvastainen tapa.

Nainen ja mies voivat olla ystäviä. Lapselle on ihan sama, siis mun lapsille ainakin, onko kotiovella ulos hakemassa Niina vai Daniel: yhtä toivottu kaveri silti.
 
mä olen taas kertaalleen vaan vakuuttuneempi siitä et nuorimmaiselle ei tulla ikinä järjestämään kaverisynttäreitä

meillä on aina kutsuttu KAVERIT, eli ne joiden kanssa on hoidon/koulun ulkopuolellakin vietetty aikaa, sekä tyttöjä et poikia, eikä olla ajateltu sen kummemmin et jääkö joku nyt ulkopuolelle jostain syystä :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
meillä on aina kutsuttu KAVERIT, eli ne joiden kanssa on hoidon/koulun ulkopuolellakin vietetty aikaa, sekä tyttöjä et poikia, eikä olla ajateltu sen kummemmin et jääkö joku nyt ulkopuolelle jostain syystä :ashamed:

Jihuu, en siis ole ainoa "outo" :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
sen verran tiedän että lapset puhuu asoista eli se on ihan sama laittaako kutsun s.postina otsikoituna "top secret" tai suoraan käteen. jos 1 jää ilman kutsua niin se tietää sen.
No entäs se, että lapselle synttäreiden jälkeen selviää olleensa juhlissa vain säälistä?

mä en näe sitä säälinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tellu:
Ehkä sitten olen väärässä, mutta minun mielestäni paras tie on olla haavoittamatta lähimmäistä. Ujo lapsi ei välttämättä ole suosittu kaveri ja ulkopuolelle jättäminen voi jättää sieluun haavan. Kertomasi tarina leikeistä ulkopuolelle jättämisestä ei ollut kiusatun tarinaa vaan normaalia toimintaa silloin, kun se ei kohdistu jatkuvasti samoihin. Valitettavasti ulkopuolelle jättäminen yleensä kohdistuu niihin samoihin. Väitteilläsi vähättelet koko kiusaamisasiaa esim. kouluissa.
En mä vähättele kiusaamisasiaa. Juurihan tuossa aiemmin sanoin, että päiväkodissa/koulussa ei ketään saa kiusata eikä syrjiä. Koulussa niin oppitunneilla kuin välitunneillakin pitää tulla kaikkien kanssa toimeen. Yhtä ei jätetä leikkien ulkopuolelle.

Mutta koulu on koulu ja koti on koti. Lapsille syntyy kaverisuhteita muualtakin kuin koulusta ja hyvin äkkiä sellainen lapsi, jota pitää vaan säälistä pitää mukanaan, muuttuu riippakiveksi. Se ei ole sen ujonkaan lapsen etu, jos hänen kanssaan ollaan vaan velvollisuudentunosta tai säälistä. Lapsilla on vapaa-aikanaan kavereita niin pihapiiristä, harrastuksista kuin koulustakin. Kaikkien kanssa ei ole mahdollista olla, siihen ei riitä aikakaan. Ystävyyssuhteet syntyvät juuri siitä, että ollaan paljon yhdessä. Tehdään yhdessä asioita "virallisen tahon" ulkopuolellakin. Kaksi hyvää ystävää korvaa menen tullen 20 kaveria. Joskus ne hyvät ystävyyssuhteet voivat kestää koko eliniän, kaverisuhteet taas katkeavat hyvinkin helposti, kun elämäntilanteet muuttuvat.

 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja Höh:
Eiköhän tuo sukupuolettomasti kasvattaminen ole aika harvinaista...

Se, että ei tee jakoa sen suhteen, leikkiikö tyttölapsi tyttöjen vai poikien kanssa, tai leikkiikö poika vain poikien vai myös tyttöjen kanssa, ei todellakaan liity sukupuolettomaan kasvatukseen millään lailla.

Mun lapsuudessa oli normaalia, että tytöt ja pojat leikkivät keskenään. Se on normaalia edelleen, ainakin oman eskarilaiseni ja esim. ystävieni lasten keskuudessa. En todellakaan tajunnut ennen tätä ketjua, että jossain päin Suomea on ilmeisesti päinvastainen tapa.

Nainen ja mies voivat olla ystäviä. Lapselle on ihan sama, siis mun lapsille ainakin, onko kotiovella ulos hakemassa Niina vai Daniel: yhtä toivottu kaveri silti.

sain itse ap:n viesteistä sen käsityksen, että tuossa porukassa on tapana niin, että tytöt leikkii keskenään ja pojat keskenään. tuollaisessa tapauksessa on mielestäni syrjintää jättää se yksi tyttö kutsumatta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ohhoh:
mä en näe sitä säälinä.
Siis jos ne kutsuilla olleet toiset lapset sanovat, että ei sua olisi haluttu juhliin, mutta äiti pakotti? Okei, sä et ehkä näe asiaa säälinä. Mutta mä en itsekään haluaisi tulla kutsutuksi juhliin, johon mua ei haluta. Varsinkaan, jos seuraavana päivänä kuulisin, että oltais paljon mieluummin kutsuttu Matti, mutta oli pakko kutsua sut.

 
Tosi ikävää ja tyhmää tuollainen, että kaikki muut paitsi yksi kutsutaan.
Meillä on pieni luokka tytöllä, eikä kyllä tulisi mieleenkään jättää jotakuta kutsumatta, vaikkei tyttö kaikkien kanssa varmaan leikikään ihan niin paljon kuin joidenkin. Pitäisin aika mjulkkumaisena, jos niin kävisi sillä luokalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Tellu:
Ehkä sitten olen väärässä, mutta minun mielestäni paras tie on olla haavoittamatta lähimmäistä. Ujo lapsi ei välttämättä ole suosittu kaveri ja ulkopuolelle jättäminen voi jättää sieluun haavan. Kertomasi tarina leikeistä ulkopuolelle jättämisestä ei ollut kiusatun tarinaa vaan normaalia toimintaa silloin, kun se ei kohdistu jatkuvasti samoihin. Valitettavasti ulkopuolelle jättäminen yleensä kohdistuu niihin samoihin. Väitteilläsi vähättelet koko kiusaamisasiaa esim. kouluissa.
En mä vähättele kiusaamisasiaa. Juurihan tuossa aiemmin sanoin, että päiväkodissa/koulussa ei ketään saa kiusata eikä syrjiä. Koulussa niin oppitunneilla kuin välitunneillakin pitää tulla kaikkien kanssa toimeen. Yhtä ei jätetä leikkien ulkopuolelle.

Mutta koulu on koulu ja koti on koti. Lapsille syntyy kaverisuhteita muualtakin kuin koulusta ja hyvin äkkiä sellainen lapsi, jota pitää vaan säälistä pitää mukanaan, muuttuu riippakiveksi. Se ei ole sen ujonkaan lapsen etu, jos hänen kanssaan ollaan vaan velvollisuudentunosta tai säälistä. Lapsilla on vapaa-aikanaan kavereita niin pihapiiristä, harrastuksista kuin koulustakin. Kaikkien kanssa ei ole mahdollista olla, siihen ei riitä aikakaan. Ystävyyssuhteet syntyvät juuri siitä, että ollaan paljon yhdessä. Tehdään yhdessä asioita "virallisen tahon" ulkopuolellakin. Kaksi hyvää ystävää korvaa menen tullen 20 kaveria. Joskus ne hyvät ystävyyssuhteet voivat kestää koko eliniän, kaverisuhteet taas katkeavat hyvinkin helposti, kun elämäntilanteet muuttuvat.

No minä ainakin olen elämäni varrella tuntenut sääliä vähäosaisia kohtaan olivatpa he sitten kiusattuja tai sairaita. Kai se sääli sitten on sairautta tässä nyky-yhteiskunnassa. Mutta eivätpä nuo säälini kohteet ole pahaksi panneet ystävällistä sanaa, juttutuokiota tms. Mikäli olisin aapeen tyttösen asemassa, menisin synttäreille mielummin säälistä kuin jäisin yksin kotiin hautomaan murhettani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
meillä on aina kutsuttu KAVERIT, eli ne joiden kanssa on hoidon/koulun ulkopuolellakin vietetty aikaa, sekä tyttöjä et poikia, eikä olla ajateltu sen kummemmin et jääkö joku nyt ulkopuolelle jostain syystä :ashamed:

Jihuu, en siis ole ainoa "outo" :D


Oma poika on kutsunut 4 ja 5 v synttäreilleen sekä poikia ja tyttöjä. Melkeinpä on tainnut enemmän tyttöjä kun mielellään heidän kanssa leikkii? Olettaisin että tämä jatkuu vielä ensi vuonna eskarissa; koulu sitten ehkä jo "opettaa" tavoille. Vaikka toivonkin, että tyttökaverit voisivat säilyä pitempäänkin leikeissä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tellu:
No minä ainakin olen elämäni varrella tuntenut sääliä vähäosaisia kohtaan olivatpa he sitten kiusattuja tai sairaita. Kai se sääli sitten on sairautta tässä nyky-yhteiskunnassa. Mutta eivätpä nuo säälini kohteet ole pahaksi panneet ystävällistä sanaa, juttutuokiota tms. Mikäli olisin aapeen tyttösen asemassa, menisin synttäreille mielummin säälistä kuin jäisin yksin kotiin hautomaan murhettani.
Mä en yleensä tunne sääliä, koska säälini harvoin ketään auttaisi. Jos jollain on jokin ongelma, pyrin säälin sijasta keksimään siihen ongelmaan ratkaisun. Ja ratkaisu ei ole se, että ongelma hetkeksi vippaskonsteilla lakaistaan maton alle ja siten ongelmaa vaan siirretään tulevaisuuteen.

Tälläkin palstalla olen monta kertaa antanut vinkkejä siitä, mitä tehdä, jos lapsella ei ole kavereita. Sen sijaan että sanoisin "kyllä sun nyt pitää vaan sanoa naapurin Maijalle, että sen on pakko leikkiä Tiian kanssa". Ei se näin toimi, ainakaan pidemmän päälle. Kun lapset haluavat olla yhdessä, he myös ovat. Ja oppivat samalla, miten niistä ystävyyssuhteista pidetään myös kiinni.

Korostan edelleen, että en puolusta koulukiusaamista. Mutta mun mielestä lapselle tehdään karhunpalvelus, jos hänelle aikuiset järjestävät kavereita. Pienten lasten kanssa tilanne on ihan ok, mutta kouluikäisen pitäisi jo kyetä solmimaan kaverisuhteita itse.



 
Todella typerää lapsen vanhemmalta kutsua yhtä lukuunottamatta kaikki tytöt.
Ei lapselle saa antaa sellaista kutsuvieraiden määrää, että YKSI jää ulkopuolelle.
Itse aion tulevaisuudessa pitää huolta siitä, että poika kutsuu joko kaikki ryhmän/luokan pojat tai sitten sekalaisen määrän lapsia (sukupuoleen katsomatta) niin että ulkopuolelle jää enemmän kuin yksi tai kaksi tai kolmekaan.
 
mä oon joskus samantapaiseen ketjuun jo kirjoittanut, et en pakottaisi omaa lastani menemään vieraaksi sellaisen lapsen juhliin jonne ei halua, enkä myöskään pakota kutsumaan omille synttäreilleen ketään jota ei halua sinne pyytää.

onhan se lapselle inhoittavaa ettei saa kutsua vaikka sitä odottaa, mut mun mielestä sillä kutsujalla on oikeus viettää synttärinsä niiden kanssa joiden seurassa haluaa olla.

koulukiusaamisen kanssa mä en nää mitään yhtymäkohtaa tässä, se on jotain ihan muuta kuin kutsumatta jättäminen synttäreille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
mä olen taas kertaalleen vaan vakuuttuneempi siitä et nuorimmaiselle ei tulla ikinä järjestämään kaverisynttäreitä

meillä on aina kutsuttu KAVERIT, eli ne joiden kanssa on hoidon/koulun ulkopuolellakin vietetty aikaa, sekä tyttöjä et poikia, eikä olla ajateltu sen kummemmin et jääkö joku nyt ulkopuolelle jostain syystä :ashamed:

hmmm. meillä tääs lapset eivät jaksa kovinkaan paljon olla koulu/päiväkotipäivän jälkeen enää kavereiden kanssa. vaikka kavereita on päiväkodissa ja koulussa.
eivätkö saisi kutsua synttäreille kavereita, kun aika harvoin jaksavat kaveerata vapaa-ajalla. viihtyvät yhdessä (2 tyttöä meillä) ja yksin ja meidän vanhempienkin kanssa. joskus toki kutsuvat kavereita ja käyvät, mutta eivät usein./päivittäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Meillä ei lajitella kavereita sukupuolen mukaan.
Eli lapsi kutsuu tyttöjä ja poikia, oman valintansa mukaan, emmekä ala laskemaan että jäikö nyt yksi eskariryhmän tyttö tai poika kutsumatta.

Lapsilleni on selvää, että kaikkien synttäreille ei voi päästä, eikä sillä ole väliä.

Niin, on se noinkin. Mutta kyllä mun käy suru ap:n pientä eskarityttöä :(
 

Yhteistyössä