Aikamoinen puutarha

Tai sitten hlvtin kujalla siitä mitä rakkaus on.

Toiset kutsuu myös ihastumista rakastumiseksi. Kaunis sielu, Damon, toivon hänelle kaikkea hyvää.

 

Näyttäs häivähdys olevan vaaleaa lippiksen alla, et blondi on edelleen, Luojalle kiitos! Blondi Kärtsä kuumin Kärtsä!

Ähhh. Pettymys. Saisi mennä jo mustaa väripurkkia marketista ostamaan.

 

Näyttäs häivähdys olevan vaaleaa lippiksen alla, et blondi on edelleen, Luojalle kiitos! Blondi Kärtsä kuumin Kärtsä!

Todellakin on.

 

Ihana nähdä Kärppyä taas pitkästä aikaa! Adele-keikastakin on viikko.

 

Ohita viesti ja aihe jos olet Marketta. Nyt ehdit viel ohittaa.
Aiheesta kukkaruukkuun ja muuhun, onkohan täällä eilisyön keskustelijoita paikalla? Joku mainitsi jotakin siihen suuntaan että on nainen mutta on halunnut miehen elimen yms. Jos jollain halu vastata kysymykseen, niin oletteko ikinä tutkailleet aihetta sträppärin kautta? Tätä sukupuoliaihetta on täällä välillä sivuttu ja useampiakin s*ksiaiheita ja m/m-aiheita, mutta strapon-aiheesta en ole nähnyt kirjoittelua. Jos joku muukin haluaa vastata, jolla on kokemusta, niin olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia millä tahansa tasolla, miten aihe otettu vastaan ja kenen aloitteesta tai mitä vaan mitä haluaa kertoa!

Nyt mulla olisi vihdoin hetki aikaa vastata tähän. Yritän tiivistää (ei tosin ole yksi vahvuuksistani) ja muutenkin kirjoittaa järkevästi, mutta tää ei ole mikään yksinkertainen juttu mulle eli tästä saattaa tulla vähän pitkä. Tai siis ei saata vaan takuulla tulee.

Marketat, you have been warned. Yritän esittää asiani nätisti mutta tää nyt on suurelta osalta ihan sitä itseään.

Minä olen siis se, joka haluaisi sen ihka-aidon munan, mutta miellän kuitenkin itseni bottomiksi. Näin vähän vitsisävytteisesti kirjoitettuna tää saattaa vaikuttaa vieraalle ihmiselle siltä, että puoliksi läpällä heitän jotain seksifantasiaani, mutta kyllä tämä oikeasti on mulle ihan vakava asia. Tosiaan näitä tuntemuksia mulla on ollut todella nuoresta saakka, ja olen sivunnut joskus aiemminkin täällä sitä, että olen jopa kipuillut sekä itseni kanssa että parisuhteessani tätä asiaa ihan kunnolla. Mä olen paperilla aivan tuikitavallinen perushetsku. Teininä alkaneessa parisuhteessa miehen kanssa, naimisissa yli 20 v, 2 aikuista lasta. En mitenkään erityisen maskuliininen, vaikka kiinnostuksen kohteet ja harrastukset kieltämättä on vähemmän feminiinisiä. Mä en ole ikinä tykännyt lokeroida ketään, mutta tähän päivään saakka kaikki mun romanttisen ja seksuaalisen kiinnostuksen kohteet on ollut miehiä. Ja oma puoliso on edelleen mun elämäni rakkaus ja maailman kuumin mies.

Meillä ei ole aina ollut ihan helppoa, ja sanotaan nyt vaikka että siihen 30-35 v ikään saakka mä olen ollut enemmän äiti ja vaimo, ja se oma minuus jäi vähän kaiken muun jalkoihin kun pukkasi jatkuvasti kriisiä kriisin perään. Viitisen vuotta sitten mä havahduin siihen että mulla oli tosi paha olo. Mikään ei tuntunut miltään, ja en kokenut enää jaksavani innostua mistään. Elämä oli pakkopullaa, aamulla herättiin, mentiin töihin, kotona tehtiin pakolliset, ja taas uudestaan. Eli tää kai oli se perinteinen 3 kympin kriisi tai jotain. Aloin kapinoida sitä mun roolia vastaan ja meillä oli todella vaikeat puolisen vuotta silloin. Oli valehtelematta päiviä jolloin mä en olisi enää halunnut herätä ollenkaan.

Muun kivan ohella sieltä alkoi purkautua sitten myös näitä seksuaalisuuteen liittyviä juttuja. Ehkä osittain myös loukatakseni ja saadakseni jotain reaktiota mieheltä, aloin laukoa totuuksia tyyliin "mä muuten olen aina katsonut homopornoa" (ja olinkin), "miksen syntynyt mieheksi" jne. Mä en vieläkään tiedä miten mies jaksoi mua tuolloin, ja etenkään miten hän kykeni auttamaan mut tuosta yli vaikka oli itsekin ihan shokissa että kuka ihme tää ihminen on. Meillä oli kuitenkin aina ollut oikein hyvä ja mielestäni estoton seksielämä ja muutenkin välitön suhde jossa rehellisyys ei ollut ongelma, mutta mies tosiaan ei ollut voinut mitenkään edes kuvitella että mä mietin ja tunnen tämmöisiä. Kai tää vaan tuntui musta niin omituiselle että en voinut täysin myöntää tai sanoittaa edes itselleni. Oikeastaan vasta täällä käytyjen keskustelujen ansiosta olen herännyt siihen, että en ole yksin tän asian kanssa.

Mutta tosiaan miehen avulla ja kanssa olen nyt muutaman vuoden tutkiskellut itseäni ja mieltymyksiäni ja toiveita tulevalle. Tuo trans-määritelmä ei ehkä ole mulle se oikea vaikka sen nimimerkikseni omin aiempien viestien perusteella. En edelleenkään viihdy missään lokerossa. Luultavasti muunsukupuolinen vastaa ainakin tällä hetkellä mun olotilaani. En ole valmis korjaamaan sukupuoltani, koska tiedostan että tämänhetkinen lääketieteellinen osaaminen ei riitä sellaiseen lopputulokseen jonka itse kelpuuttaisin. Ja toisaalta en (enää) inhoa omaa kroppaani niin paljon, että haluaisin ottaa sen riskin että uusi, korjattu versio ei toimi senkään vertaa. Ja esim. rinnat ei ole mulle ongelma enkä muutenkaan ole (kovin) maskuliininen. Muuten olen kuitenkin muuttanut tyyliäni ja kehoani vähän erilaiseen suuntaan mm. aloittamalla painonnostoharrastuksen. Naishormoneilla ja reilun 40 vuoden iässä tämä ei tietysti ole kovin nopeaa eikä tehokasta, mutta silti.

Makkarin puolella mies on rohkaissut kokeilemaan kaikenlaista. Esimerkiksi sitä squirttausta. Strap onia ei meillä ole ainakaan vielä käytetty, koska mä tosiaan miellän itseni täysin bottomiksi ja itse asiassa vielä sub bottomiksi. Enkä mä itse kaipaa sitä tekomunaa ihan vaan siinä jalkovälissä olemaan, koska se on vähän sama juttu kuin nykytekniikalla "rakennetut" proteesit. Eli ei vastaa mun toiveita. Mielikuvitus toimii paremmin. Muuten kyllä molemminpuoliset peppuleikit on nykyään lähes aina osa seksiä. Mies itse asiassa olisi luullakseni hyvinkin messissä jos ehdottaisin sträppäriä.

Mä olen itse nykyään todella paljon polyamoriaan päin kallellaan, mies ei vielä täysin vakuuttunut ja tietenkin kunnioitan hänen mielipidettään. Ja mäkin kyllä ihan sillä tasolla, että jos joskus sattuisi tulemaan vastaan sellainen ihminen josta molemmat tykätään tarpeeksi. Mies tai nainen.

Taisi tulla nyt kyllä aika paljon sitä kukkaruukkua eikä varsinaista asiaa , mutta taustatiedot oli mun mielestä oleellinen lisä.

T. Munan haluava bottom h om oliisa

 

Voi apua kun koirani oli onnistunut hankkimaan punkin arvaattekin varmaan mihin...

Annaliisa Kökkönen on Instagram: "#nautadom #msloverpool #aikamoinenpuutarha #bojere"

12 likes, 0 comments - annaliisakoekkoenen on May 21, 2024: "#nautadom #msloverpool #aikamoinenpuutarha #bojere".

www.instagram.com

Ei kai sillä sun koiran punkilla vaan ollut myös Kärtsärin naama?

 

Enään 3 h K:n keikkaan! <3 Ihana että on niin hyvä sää, niin kaikille keikalle menijöille tulee hyvä ilta siltäkin puolin!

 

Kökkis

 

Nyt mulla olisi vihdoin hetki aikaa vastata tähän. Yritän tiivistää (ei tosin ole yksi vahvuuksistani) ja muutenkin kirjoittaa järkevästi, mutta tää ei ole mikään yksinkertainen juttu mulle eli tästä saattaa tulla vähän pitkä. Tai siis ei saata vaan takuulla tulee.

Marketat, you have been warned. Yritän esittää asiani nätisti mutta tää nyt on suurelta osalta ihan sitä itseään.

Minä olen siis se, joka haluaisi sen ihka-aidon munan, mutta miellän kuitenkin itseni bottomiksi. Näin vähän vitsisävytteisesti kirjoitettuna tää saattaa vaikuttaa vieraalle ihmiselle siltä, että puoliksi läpällä heitän jotain seksifantasiaani, mutta kyllä tämä oikeasti on mulle ihan vakava asia. Tosiaan näitä tuntemuksia mulla on ollut todella nuoresta saakka, ja olen sivunnut joskus aiemminkin täällä sitä, että olen jopa kipuillut sekä itseni kanssa että parisuhteessani tätä asiaa ihan kunnolla. Mä olen paperilla aivan tuikitavallinen perushetsku. Teininä alkaneessa parisuhteessa miehen kanssa, naimisissa yli 20 v, 2 aikuista lasta. En mitenkään erityisen maskuliininen, vaikka kiinnostuksen kohteet ja harrastukset kieltämättä on vähemmän feminiinisiä. Mä en ole ikinä tykännyt lokeroida ketään, mutta tähän päivään saakka kaikki mun romanttisen ja seksuaalisen kiinnostuksen kohteet on ollut miehiä. Ja oma puoliso on edelleen mun elämäni rakkaus ja maailman kuumin mies.

Meillä ei ole aina ollut ihan helppoa, ja sanotaan nyt vaikka että siihen 30-35 v ikään saakka mä olen ollut enemmän äiti ja vaimo, ja se oma minuus jäi vähän kaiken muun jalkoihin kun pukkasi jatkuvasti kriisiä kriisin perään. Viitisen vuotta sitten mä havahduin siihen että mulla oli tosi paha olo. Mikään ei tuntunut miltään, ja en kokenut enää jaksavani innostua mistään. Elämä oli pakkopullaa, aamulla herättiin, mentiin töihin, kotona tehtiin pakolliset, ja taas uudestaan. Eli tää kai oli se perinteinen 3 kympin kriisi tai jotain. Aloin kapinoida sitä mun roolia vastaan ja meillä oli todella vaikeat puolisen vuotta silloin. Oli valehtelematta päiviä jolloin mä en olisi enää halunnut herätä ollenkaan.

Muun kivan ohella sieltä alkoi purkautua sitten myös näitä seksuaalisuuteen liittyviä juttuja. Ehkä osittain myös loukatakseni ja saadakseni jotain reaktiota mieheltä, aloin laukoa totuuksia tyyliin "mä muuten olen aina katsonut homopornoa" (ja olinkin), "miksen syntynyt mieheksi" jne. Mä en vieläkään tiedä miten mies jaksoi mua tuolloin, ja etenkään miten hän kykeni auttamaan mut tuosta yli vaikka oli itsekin ihan shokissa että kuka ihme tää ihminen on. Meillä oli kuitenkin aina ollut oikein hyvä ja mielestäni estoton seksielämä ja muutenkin välitön suhde jossa rehellisyys ei ollut ongelma, mutta mies tosiaan ei ollut voinut mitenkään edes kuvitella että mä mietin ja tunnen tämmöisiä. Kai tää vaan tuntui musta niin omituiselle että en voinut täysin myöntää tai sanoittaa edes itselleni. Oikeastaan vasta täällä käytyjen keskustelujen ansiosta olen herännyt siihen, että en ole yksin tän asian kanssa.

Mutta tosiaan miehen avulla ja kanssa olen nyt muutaman vuoden tutkiskellut itseäni ja mieltymyksiäni ja toiveita tulevalle. Tuo trans-määritelmä ei ehkä ole mulle se oikea vaikka sen nimimerkikseni omin aiempien viestien perusteella. En edelleenkään viihdy missään lokerossa. Luultavasti muunsukupuolinen vastaa ainakin tällä hetkellä mun olotilaani. En ole valmis korjaamaan sukupuoltani, koska tiedostan että tämänhetkinen lääketieteellinen osaaminen ei riitä sellaiseen lopputulokseen jonka itse kelpuuttaisin. Ja toisaalta en (enää) inhoa omaa kroppaani niin paljon, että haluaisin ottaa sen riskin että uusi, korjattu versio ei toimi senkään vertaa. Ja esim. rinnat ei ole mulle ongelma enkä muutenkaan ole (kovin) maskuliininen. Muuten olen kuitenkin muuttanut tyyliäni ja kehoani vähän erilaiseen suuntaan mm. aloittamalla painonnostoharrastuksen. Naishormoneilla ja reilun 40 vuoden iässä tämä ei tietysti ole kovin nopeaa eikä tehokasta, mutta silti.

Makkarin puolella mies on rohkaissut kokeilemaan kaikenlaista. Esimerkiksi sitä squirttausta. Strap onia ei meillä ole ainakaan vielä käytetty, koska mä tosiaan miellän itseni täysin bottomiksi ja itse asiassa vielä sub bottomiksi. Enkä mä itse kaipaa sitä tekomunaa ihan vaan siinä jalkovälissä olemaan, koska se on vähän sama juttu kuin nykytekniikalla "rakennetut" proteesit. Eli ei vastaa mun toiveita. Mielikuvitus toimii paremmin. Muuten kyllä molemminpuoliset peppuleikit on nykyään lähes aina osa seksiä. Mies itse asiassa olisi luullakseni hyvinkin messissä jos ehdottaisin sträppäriä.

Mä olen itse nykyään todella paljon polyamoriaan päin kallellaan, mies ei vielä täysin vakuuttunut ja tietenkin kunnioitan hänen mielipidettään. Ja mäkin kyllä ihan sillä tasolla, että jos joskus sattuisi tulemaan vastaan sellainen ihminen josta molemmat tykätään tarpeeksi. Mies tai nainen.

Taisi tulla nyt kyllä aika paljon sitä kukkaruukkua eikä varsinaista asiaa , mutta taustatiedot oli mun mielestä oleellinen lisä.

T. Munan haluava bottom h om oliisa

Kiitos selostuksesta, kiinnostavaa kuulla! Miten siis koet nykytilanteen, ts. kuinka epätyydyttävää sen epätyydyttävyys on, tai jotain?

-eri

 

Pahvi-Bojanin paluu - tai tuleminen

Tähän saagaan kyllä kuuluis vähintään yks Bojan-pahvi vaikka ihan kasvokuvakylttinä! Ei voi mennä niin, että se ei tän kaiken jälkeen ilmestyiskään. Voisko joku rohkea nauta printata kasvokuvan ja vaikka kontaktoida tai teipata sen kyltiks? Me kyllä täällä autetaan valitsemaan kuva. Loppuiän kunnianautamerkki saatavilla!

K kyllä jättää sen huomioimatta, jos ei nappaa heittää siitä läppää!

Minä tosiaan aiemmin vein pahviBojanin tai puolikas hää oli yhdelle keikalle. Otettiin mennessä sisään pois. Luvattiin toimittaa Käärijälle mutten tiedä pääsikö perille.

 

Minä tosiaan aiemmin vein pahviBojanin tai puolikas hää oli yhdelle keikalle. Otettiin mennessä sisään pois. Luvattiin toimittaa Käärijälle mutten tiedä pääsikö perille.

Voi pahvi-Bojan. Toivottavasti löysi tiensä hyvään kotiin Vantaalle.

 

Minä tosiaan aiemmin vein pahviBojanin tai puolikas hää oli yhdelle keikalle. Otettiin mennessä sisään pois. Luvattiin toimittaa Käärijälle mutten tiedä pääsikö perille.

Eikä! Tää on mennyt multa aivan ohi. Olen siis yksi pahviBoitsun suurimmista puolestapuhujista.
Kiitos ihana

 

PahviBojan oli siksi puolikas että olisi ollut helpompi kuljettaa ja pitää ylhäällä vain hetkittäin. Valitettavasti en saanut viedä.

 

Nyt mulla olisi vihdoin hetki aikaa vastata tähän. Yritän tiivistää (ei tosin ole yksi vahvuuksistani) ja muutenkin kirjoittaa järkevästi, mutta tää ei ole mikään yksinkertainen juttu mulle eli tästä saattaa tulla vähän pitkä. Tai siis ei saata vaan takuulla tulee.

Marketat, you have been warned. Yritän esittää asiani nätisti mutta tää nyt on suurelta osalta ihan sitä itseään.

Minä olen siis se, joka haluaisi sen ihka-aidon munan, mutta miellän kuitenkin itseni bottomiksi. Näin vähän vitsisävytteisesti kirjoitettuna tää saattaa vaikuttaa vieraalle ihmiselle siltä, että puoliksi läpällä heitän jotain seksifantasiaani, mutta kyllä tämä oikeasti on mulle ihan vakava asia. Tosiaan näitä tuntemuksia mulla on ollut todella nuoresta saakka, ja olen sivunnut joskus aiemminkin täällä sitä, että olen jopa kipuillut sekä itseni kanssa että parisuhteessani tätä asiaa ihan kunnolla. Mä olen paperilla aivan tuikitavallinen perushetsku. Teininä alkaneessa parisuhteessa miehen kanssa, naimisissa yli 20 v, 2 aikuista lasta. En mitenkään erityisen maskuliininen, vaikka kiinnostuksen kohteet ja harrastukset kieltämättä on vähemmän feminiinisiä. Mä en ole ikinä tykännyt lokeroida ketään, mutta tähän päivään saakka kaikki mun romanttisen ja seksuaalisen kiinnostuksen kohteet on ollut miehiä. Ja oma puoliso on edelleen mun elämäni rakkaus ja maailman kuumin mies.

Meillä ei ole aina ollut ihan helppoa, ja sanotaan nyt vaikka että siihen 30-35 v ikään saakka mä olen ollut enemmän äiti ja vaimo, ja se oma minuus jäi vähän kaiken muun jalkoihin kun pukkasi jatkuvasti kriisiä kriisin perään. Viitisen vuotta sitten mä havahduin siihen että mulla oli tosi paha olo. Mikään ei tuntunut miltään, ja en kokenut enää jaksavani innostua mistään. Elämä oli pakkopullaa, aamulla herättiin, mentiin töihin, kotona tehtiin pakolliset, ja taas uudestaan. Eli tää kai oli se perinteinen 3 kympin kriisi tai jotain. Aloin kapinoida sitä mun roolia vastaan ja meillä oli todella vaikeat puolisen vuotta silloin. Oli valehtelematta päiviä jolloin mä en olisi enää halunnut herätä ollenkaan.

Muun kivan ohella sieltä alkoi purkautua sitten myös näitä seksuaalisuuteen liittyviä juttuja. Ehkä osittain myös loukatakseni ja saadakseni jotain reaktiota mieheltä, aloin laukoa totuuksia tyyliin "mä muuten olen aina katsonut homopornoa" (ja olinkin), "miksen syntynyt mieheksi" jne. Mä en vieläkään tiedä miten mies jaksoi mua tuolloin, ja etenkään miten hän kykeni auttamaan mut tuosta yli vaikka oli itsekin ihan shokissa että kuka ihme tää ihminen on. Meillä oli kuitenkin aina ollut oikein hyvä ja mielestäni estoton seksielämä ja muutenkin välitön suhde jossa rehellisyys ei ollut ongelma, mutta mies tosiaan ei ollut voinut mitenkään edes kuvitella että mä mietin ja tunnen tämmöisiä. Kai tää vaan tuntui musta niin omituiselle että en voinut täysin myöntää tai sanoittaa edes itselleni. Oikeastaan vasta täällä käytyjen keskustelujen ansiosta olen herännyt siihen, että en ole yksin tän asian kanssa.

Mutta tosiaan miehen avulla ja kanssa olen nyt muutaman vuoden tutkiskellut itseäni ja mieltymyksiäni ja toiveita tulevalle. Tuo trans-määritelmä ei ehkä ole mulle se oikea vaikka sen nimimerkikseni omin aiempien viestien perusteella. En edelleenkään viihdy missään lokerossa. Luultavasti muunsukupuolinen vastaa ainakin tällä hetkellä mun olotilaani. En ole valmis korjaamaan sukupuoltani, koska tiedostan että tämänhetkinen lääketieteellinen osaaminen ei riitä sellaiseen lopputulokseen jonka itse kelpuuttaisin. Ja toisaalta en (enää) inhoa omaa kroppaani niin paljon, että haluaisin ottaa sen riskin että uusi, korjattu versio ei toimi senkään vertaa. Ja esim. rinnat ei ole mulle ongelma enkä muutenkaan ole (kovin) maskuliininen. Muuten olen kuitenkin muuttanut tyyliäni ja kehoani vähän erilaiseen suuntaan mm. aloittamalla painonnostoharrastuksen. Naishormoneilla ja reilun 40 vuoden iässä tämä ei tietysti ole kovin nopeaa eikä tehokasta, mutta silti.

Makkarin puolella mies on rohkaissut kokeilemaan kaikenlaista. Esimerkiksi sitä squirttausta. Strap onia ei meillä ole ainakaan vielä käytetty, koska mä tosiaan miellän itseni täysin bottomiksi ja itse asiassa vielä sub bottomiksi. Enkä mä itse kaipaa sitä tekomunaa ihan vaan siinä jalkovälissä olemaan, koska se on vähän sama juttu kuin nykytekniikalla "rakennetut" proteesit. Eli ei vastaa mun toiveita. Mielikuvitus toimii paremmin. Muuten kyllä molemminpuoliset peppuleikit on nykyään lähes aina osa seksiä. Mies itse asiassa olisi luullakseni hyvinkin messissä jos ehdottaisin sträppäriä.

Mä olen itse nykyään todella paljon polyamoriaan päin kallellaan, mies ei vielä täysin vakuuttunut ja tietenkin kunnioitan hänen mielipidettään. Ja mäkin kyllä ihan sillä tasolla, että jos joskus sattuisi tulemaan vastaan sellainen ihminen josta molemmat tykätään tarpeeksi. Mies tai nainen.

Taisi tulla nyt kyllä aika paljon sitä kukkaruukkua eikä varsinaista asiaa , mutta taustatiedot oli mun mielestä oleellinen lisä.

T. Munan haluava bottom h om oliisa

Minusta tämä kuulostaa fetissiltä eikä niinkään transseksuaalisuudelta, kun kehodysforiaakaan et kuvaa. Eikä fetisseissä ole mitään pahaa tietenkään. Toisaalta ihmisen seksuaalisuus ja sukupuolisuus voi olla niin fluidi ja herkkä asia, että sanoin sitä voi olla vaikea määritellä. Hyvä että voit puolison kanssa kuitenkin keskustella näistä ja voitte yhdessä miettiä ratkaisuja seksielämän suhteen.

 

Kiitos selostuksesta, kiinnostavaa kuulla! Miten siis koet nykytilanteen, ts. kuinka epätyydyttävää sen epätyydyttävyys on, tai jotain?

-eri

Olen suht sinut itseni kanssa nykyisin. Se, että saan/uskallan nyt parisuhteessa olla 100% oma itseni on tietysti auttanut todella paljon. Mun mies on aivan mahtava, jos ei tosta aiemmasta viestistä tullut selväksi.

Kyllä mä silti pidän itseni ajan tasalla juuri niistä viimeisimmistä sukupuolen korjaukseen liittyvistä tutkimuksista ja tekniikoista, enkä aio haudata haavetta lopullisesti missään nimessä.

 

Ihana ajatus että pahvi-Bojan tai ainakin sen puolikas saattaa olla Kärtsän huomassa!

 

PshviBoiitsun kanssa pitäisi päästä myös aika eteen jotta näkyisi ja minusta ei kyllä ole jonottamaan tunteja. Boitsu paidassa olen ollut parilla keikalla.

 

Ihana ajatus että pahvi-Bojan tai ainakin sen puolikas saattaa olla Kärtsän huomassa!

Toivotaan että antoivat. Olin sinne viestinkin laittanut taakse.

 

Toivotaan että antoivat. Olin sinne viestinkin laittanut taakse.

Mitä kirjoitit?

 

Minusta tämä kuulostaa fetissiltä eikä niinkään transseksuaalisuudelta, kun kehodysforiaakaan et kuvaa. Eikä fetisseissä ole mitään pahaa tietenkään. Toisaalta ihmisen seksuaalisuus ja sukupuolisuus voi olla niin fluidi ja herkkä asia, että sanoin sitä voi olla vaikea määritellä. Hyvä että voit puolison kanssa kuitenkin keskustella näistä ja voitte yhdessä miettiä ratkaisuja seksielämän suhteen.

Kyllä se kehodysforia on olemassa, mutta koska mulla on todella vahva mielipide siitä minkälaisen lopputuloksen kelpuuttaisin korjauksen jäljiltä, ei oikein auta muu kuin jatkaa näillä mitä mulle on annettu.

Jos olisin ihan koko tapahtumakaaren jakanut niin mulla olisi mennyt useampi tunti eikä sitä lopputulosta olisi jaksanut kukaan lukea, mutta kyllä mulla on aika inhon sekaisia tunteita nykyisiä sukupuolielimiäni kohtaan. Olen esimerkiksi itkenyt kiukkuani siitä, että lävistäjä kieltäytyi tekemästä mulle genitaaliläväriä sen takia, että mun "anatomia on niin siro". Olisi edes isohko klitoris.... Hormonihoitoa olen harkinnut useaan otteeseen, mutta onhan siinäkin riskinsä eikä lopputulos edelleenkään olisi lähelläkään mun ideaalia.

 

Fanitaidetta

reach for the moon

miku trend but oh my god its slovenian miku and finnish miku kissing in the backstage of mikuvision

www.tumblr.com

 

Eli nykyään keskustelut täällä on vaan jonkun jäätävän pitkät fetissistään avautumiset ja pahvi-boitsu.
Olispa jo colder months.

 

Eli nykyään keskustelut täällä on vaan jonkun jäätävän pitkät fetissistään avautumiset ja pahvi-boitsu.
Olispa jo colder months.

Sen lisäksi, että ajattelet vain itseäsi, lukemisen ymmärtäminen ei ilmeisesti ole vahvin alueesi. Harmi juttu.

 

Eli nykyään keskustelut täällä on vaan jonkun jäätävän pitkät fetissistään avautumiset ja pahvi-boitsu.
Olispa jo colder months.

Jaksoit siis lukea peräti viimeisen sivun hyvä sinä!!

 

Lisää vaan fetissikeskusteluja, jos kerra ei ole muutakaan kontsaa mistä puhua. Mitä sitä turhaan pitää tämä ketju hiljaisena.