Pyörin sängyssä. En saa unta. Ajatukset pyörii vaan yhdessä ja samassa asiassa. Nostan kädet pään päälle ja suljen silmät. Tunnen vieläkin sen tiukat otteet ranteissa. Pieni inahdus pääsee suustani. Levitän jalkani ja kosketan itseäni.
Se oli viimeinen yö ennen kuin Bojan taas lähti. Annoin sen taluttaa mut kohti mun keikkabussia. Jätkät vislas ja tuuletti kun mentiin niiden ohi. Punastuin ja hymyilin, tuntu jotenkin kuumottavalta kuinka intensiivinen Bojan oli. Vielä ennen bussiin menoa, joku huuteli Veikkoa ovelle vahtimaan, ettei kukaan tuu sinne.
Bojan työnsi mut edellään bussiin, tunsin sen tiukan otteen takapuolessani ja toisen olkapäällä. Mentiin punkkarivin ohi perälle asti, missä oli mun iso petaamaton peti. Se istu siihen, katso mua silleen tosi kuumasti ja sanoi, no enemmänkin käski mun riisua. Sen katse pureutu muhun ja liikku kasvoilta alaspäin. Muistan sen kihelmöinnin, minkä se sai aikaan.
Bojan ei tehnyt elettäkään, et aikois riisua. Kun olin alasti se veti mut syliinsä istumaan ja alkoi suudella. Ensin sillain hellästi, sit tiukemmin, sen kädet rutisti mua alaselästä sitä vasten. Se nosti mut syliinsä ja heitti sängylle. Se seiso ja katsoi tiukasti, mutta hymyillen mua.
Bojan otti jotain lattialta ja tuli hajareisin mun päälle. Se kädet kulkeutu mun kylkien, kainaloiden kautta mun ranteisiin ja alkoi nostaa niitä kysyvän näköisenä. Nyökkäsin ja nostin käteni Bojan ohjaamana pääni päälle. Tunsin jotain kietoutuvan ranteideni ympärille. Yritin katsoa ylös, mutta Bojan kumartui ja kuiskasi lähes täydellisesti: Ole tarkka ota Pirkka.
Purskahdettiin molemmat kikattamaan ja sanoin, että tuskin Pirkka tähän tarkoitukseen sukkiaan suunnitteli.
Naurahdan muistolle ja käännyn kyljelleen, ehkä uni näiden ajatusten kanssa vihdoin tulisi.
*****
Tietenkin MRS=3