vierailija
Kiitos raportista!! Ihanalta kuulostaaKeikka oli siis aivan mah-ta-va kokemus tällaiselle Suomi-naudalle. Menimme miehen kanssa keikkapaikalle ehkä noin siinä klo 18 maissa ja iloksemme ja onneksemme saimme rannekkeet siihen sektoriin, joka oli lähinnä lavaa, ja vieläpä Krisin puolelle, jonne halusimmekin. Tulimme alueelle ns. Janin puolelta lavaa ja sielläkin oli sisäänkäynti, mutta onneksi kiersimme lavan takaa ympäri, koska siten pääsimme tosiaan lavan vasempaan sektoriin. Sininen oli ranneke
Sitten vain ankaraa seisoskelua ja odotusta 2,5h! Istuimme osan aikaa myös maassa varaamieni muovipussien kanssa. Maa vietti edessä ehkä ensimmäiset 10-20 riviä vähän enempi alaspäin (toisaalta näkyvyyden kannalta kivasti) ja se otti vähän jalkoihin.
Ympärillämme oli vain slovenialaisia ja pääsimme siis ehkä noin 10.nenteen riviin. Näkyvyys lavalle oli hyvä! En ollut uskaltanut toivoakaan niin hyvää paikkaa
Itse keikasta. Omg, mitä mä oikein voin sanoa? Se keikka oli kultaa. Se tunnelma oli niin hieno! Alkuun oli hyvä, mutta ehkä vähän loppukeikkaan verrattuna jähmeämpi tunnelma (siis ihan normaali, sellainen mihin Suomessakin oli tottunut), kun tuli Gola ja Vem da greš. Gola = ihana että oli taas introna ja aloitusbiisi, nyt sain lopultakin sen intron taltioitua ja myös biisin kokonaan! Vdg = ollut yksi suosikeistani kuunnella tällä reissulla, tulee aina mieleen se kun pojat tekivät siitä jonkun matkailumainoksen
Dopamin tuli aika alussa, rakastan sitä aina. Versiot olivat tosi hyviä.
Keikka alkoi käytännössä tasan 20.50 paikallista aikaa, eli aurinko laski sen kukkulan taakse jonka montussa olimme juuri silloin. Pelkäsin vähän lämppärin ollessa lavalla blehat päällä, että tuleeko Bojankin aurinkolasit päässä lavalle, mutta ei tullutBojanin kontakti yleisöön; hän oli kotonaan, sen ehkä vähän nuomasi. Tai siis tarkoitan, että vähän eri viba tullut Euroopan tourneelta, vaikea kuvailla kun en vielä kieltäkään ymmärtänyt.
Mutta siis hän vaikutti iloiselta ja hyväntuuliselta.
Minusta bändi keskittyi nyt enemmän soittamiseen kuin sellaiseen keskinäisten kemioiden esittelyynToki Bojan kävi jossain vaiheessa keikkaa (loppua kohti enemmän) muiden luona ja otti kontaktia, mutta pääasia tuntui olevan soitossa.
Ja sitten Kris. Omat vaikutelmani (en siis väitä että kaikki kokivat samoin): Kris oli ne blehat päällä keikan ehkä puoliväliin?! Olen siis Kris girlie, mutta Kris jäi tällä kertaa vähän näkymätttömiin itseltäni keikan ekan puoliskon ajan! Koin, ettei hän ottanut ainakaan niin paljon kontaktia yleisöön, vaan soitti ja keskittyi lähinnä siihen. Minulle tuli tunne, että hän halusi tätä rauhaa, eikä olla kontaktissa yleisöön. Joka oli itselleni täysin fine, tietenkin. Varsinkin, kun hän sitten avautui kohti keikan loppua kyllä.
Loppukeikastahan Krisille ilmestyi taas tiara päähän ja hän hyppi ja revitteli lavalla menemään, ja arskatkin lensivät lopussa pois! Hyvä Kris!!
Jania ja Nacea tuli katsottua hyvin vähän, olivat niin toisella laidalla ja no, kun se katse aina tahtoo nauliintua Bojaniin…
Mutta Jan vaikutti minusta olevan elementissään ja nauttivan esiintyä kotiyleisölle. Oli jopa rennompi kuin yleensä? Siis soitto oli timanttista, ylipäätään bändi soitti kuin unelma. Meno rupesi kiihtymään Proti tokun jälkeen aivan mahtavan villiksi niin lavalla kuin yleisössä. Yleisö bailasi keikan lopussa ainakin siinä missä me olimme aivan täysillä mukana ja pojatkin intoutuivat jokainen(!) juoksemaan lavalla jossain kohtaa sellaista suurta ympyrää
Juuri ennen Proti tokua tuli Ngvot, ja yleisö täällä rakasti sitä. Ei nähty edes mitään arpomista lavalla, että Kris olisi laulanut siinä.
Ngvotista alkaen meno siis vain kasvoi; tuli Pt, Bele sanje, Plastika, Carpe Diem… (siinä vaiheessa heiluttelimme Suomen lippua)
Ne bi smelin kohdalla homma syttyi ihan tuleen ja lähti vielä kovemmille kierroksille, en ole kokenut kyllä ikinä ihan vastaavaa Joksukeikalla (joita takana 4 Suomessa). En tiedä johtuiko se osin paikastani (en ole ollut juuri tuossa kohtaa permannolla ennen), jossa ehkä se tanssivin ja bailaavin, mutta myös hyvin ”omistautunut osa” faneja aina on.
Se Umazane mislin karaoke-kohta oli ihana! Oli hyvä idea ottaa se heti alkuun ennen biisiä, ja sitä laulaneet fanit olivat niin suloisia päätyessään sivun screeneille hymyilevinä sitä laulamaan
Huh, tässä keikkarapsan eka osa. Saatan haluta sanoa vielä jotain keikan ihan lopusta, tai kokemuksesta muuten, mutta nyt loppuu aika!
