Aikamoinen puutarha

Kyyneleet valuu kun luen tota sun tarinaa... ei todellakaan mikään ihme jos K&B koskettaa sua syvältä. Mutta näin kai meidät on opetettu elämään, aina järjen kautta, kaikkien valintojen pitäisi olla järkeviä. Mutta järkikin on erehtyväinen.

Surullisen ihana tarina, kiitos sen jakamisesta. Mä mietin sitä, että kun olen lukenut vähän samantapaisia tarinoita muitakin, joissa siis tämä K & B keissi on toiminut jotenkin tunteiden herättäjänä, niin onko nyt sitten niin, että suuren osan/monen/joidenkin tulkinta se, että heillä todella oli (on?) kysymyksessä jotain muutakin kuin ystävyyttä. Vai miksi juuri tämä tapaus herättää tällaisia ajatuksia. Koska järjellä ajateltuna tuossa ajatuksessa ei ole mitään järkeä, että kaksi miestä joista ainakin toinen on todella todella hetero (ja toinenkin oletettavasti), tuntisivat mitään vahvaa ystävyyttä kummempaa toisiaan kohtaan.

Ja olen miettinyt itseäni, miksi en pääse eroon tämän tapauksen seuraamisesta. Siis rehellisesti voin sanoa, että haluaisin, todella todella paljon. En jaksaisi enää käyttää tähän näin paljon aikaa, eikä se oikein olisi suotavaakaan enkä rehellisesti usko, että tässä tulee tapahtumaan sellaisia käänteitä kuin ehkä moni toivoisi. Mutta miksi silti avaan tämänkin ketjua ja seuraan tarinaa tai sen osapuolia muuallakin. Tuntuu että mut ois jotenkin huumattu, ja olisin jäänyt koukkuun kerrasta. Nyt on herranjumala heinäkuu, ja viisutkin loppuivat jo kohta kaksi kuukautta sitten. Molemmat herrat elävät omissa elinpiireissään ja tekevät omia asioitaan, eivätkä enää ainakaan ole julkisesti edes yhteydessä. MIKSI EN OSAA LOPETTAA??

Ja kolmantena, jos tilanne olisikin se, että todellakaan mitään muuta kuin ystävyyttä ei koskaan ole ollutkaan, voivatko he koskaan enää tavata missään yhteydessä ilman että siitä lähtee taas valtava spekulaatiot ja kuvaklippien jaot liikeelle ja homma eskaloituu aina ja aina vain uudestaan. Surullinen ajatus sekin.

 

Oliskohan silloin paussin aikana ne Jaakon häät? K tuplaajan siis, polttarithan oli muistaakseni 19.6. Niistä oli silloin kuva muistaakseni Allun instan storyssä

Luulen että on.

 

Olipa koskettava ja itkettävä tarina, viiltävästi kuvattu. :/

Itse en ole koskaan himmaillut minkään suhteen. Harmillisesti kaikki elämäni rakkaudet ovatkin sitten panikoineet senkin edestä... Kirjoitin jopa ficin tulevaan atko-osaan pienen ja kornin jälkikirjoituksen tästä aiheesta, että kuunnelkaa sydäntänne ja menkää pelkoja pöäin.

- Joymuffin

Kiitos. Ehkä tässä myös se että annoin ympäristön, kavereiden ja perheen vaikuttaa valintaani. Ex ei ollut mulle kuulema tarpeeksi hyvä, eikä mitenkään "salonkikelpoinen", tämmöset asiat kyllä vaikuttaa nuorena.

Yritän itse olla vaikuttamatta lasteni parivaintoihin. Eksälläni on vuotta vanhempi teinipoika kun minun teinityttäreni.. joskus leikittelen ajatuksella että jos tapaisivat niin mitä kävisi..

 

Surullisen ihana tarina, kiitos sen jakamisesta. Mä mietin sitä, että kun olen lukenut vähän samantapaisia tarinoita muitakin, joissa siis tämä K & B keissi on toiminut jotenkin tunteiden herättäjänä, niin onko nyt sitten niin, että suuren osan/monen/joidenkin tulkinta se, että heillä todella oli (on?) kysymyksessä jotain muutakin kuin ystävyyttä. Vai miksi juuri tämä tapaus herättää tällaisia ajatuksia. Koska järjellä ajateltuna tuossa ajatuksessa ei ole mitään järkeä, että kaksi miestä joista ainakin toinen on todella todella hetero (ja toinenkin oletettavasti), tuntisivat mitään vahvaa ystävyyttä kummempaa toisiaan kohtaan.

Ja olen miettinyt itseäni, miksi en pääse eroon tämän tapauksen seuraamisesta. Siis rehellisesti voin sanoa, että haluaisin, todella todella paljon. En jaksaisi enää käyttää tähän näin paljon aikaa, eikä se oikein olisi suotavaakaan enkä rehellisesti usko, että tässä tulee tapahtumaan sellaisia käänteitä kuin ehkä moni toivoisi. Mutta miksi silti avaan tämänkin ketjua ja seuraan tarinaa tai sen osapuolia muuallakin. Tuntuu että mut ois jotenkin huumattu, ja olisin jäänyt koukkuun kerrasta. Nyt on herranjumala heinäkuu, ja viisutkin loppuivat jo kohta kaksi kuukautta sitten. Molemmat herrat elävät omissa elinpiireissään ja tekevät omia asioitaan, eivätkä enää ainakaan ole julkisesti edes yhteydessä. MIKSI EN OSAA LOPETTAA??

Ja kolmantena, jos tilanne olisikin se, että todellakaan mitään muuta kuin ystävyyttä ei koskaan ole ollutkaan, voivatko he koskaan enää tavata missään yhteydessä ilman että siitä lähtee taas valtava spekulaatiot ja kuvaklippien jaot liikeelle ja homma eskaloituu aina ja aina vain uudestaan. Surullinen ajatus sekin.

Juuri tämä 100% , antakaa mun vaipua takaisin kanasuikalekammioon horrokseeni, juoksemaan oravanpyörää, hyväyötäjahuomenta. En vittu jaksa enää tätä tunnemyrskyä jalat metrin maanpinnan yläpuolella, tule pimeä syksy, raiskaa routa tunteet, vittu.nyt. Kaikki hommat hoitamatta.

 

Itse en kauheasti lämpene näille kuville, joissa Bojan näyttää siltä, että on ryypännyt viikon putkeen ja jättänyt hiukset pesemättä. En tiedä, mitä hän haluaa viestittää niillä vai viestittääkö mitään?

 

Isäänsä tulee?

 

Eikös nuo molemmat vanhemmat ole lääkäreitä? Isä voisi kyllä ulkonäkönsä puolesta olla isoisä. Aika yllättävää. Tuollaisen pojan ovat kuitenkin saaneet aikaiseksi.

Siinä voi sit isästä kattoa et miten se bojan vanhenee

 

Bojan ja Luke

https://twitter.com/FeelTheLovb/status/1676038957048422401?t=bsabgTDmo6Ap5OoMyrP8Qg&s=19

 

Siinä voi sit isästä kattoa et miten se bojan vanhenee

Olisko tämä nyt yksi sellainen asia, jolla Bojanin hohdetta saisi himmennettyä, kun sellaista joku kaipasi. Hän vanhenee nopeasti. Eikös joku joskus jossakin todennut K isästä, että hän on ikäänsä vanhemman näköinen. Mulla ei ole mitään käsitystä K isästä.

 

Olisko tämä nyt yksi sellainen asia, jolla Bojanin hohdetta saisi himmennettyä, kun sellaista joku kaipasi. Hän vanhenee nopeasti. Eikös joku joskus jossakin todennut K isästä, että hän on ikäänsä vanhemman näköinen. Mulla ei ole mitään käsitystä K isästä.

Isä ja äiti

Käärijän vanhemmat jännittivät katsomossa – UMK-voittaja kiitti perhettään ja liikuttui kyyneliin

Käärijän vanhemmat jännittivät koko finaalin ajan poikansa puolesta.

www.iltalehti.fi

 

Surullisen ihana tarina, kiitos sen jakamisesta. Mä mietin sitä, että kun olen lukenut vähän samantapaisia tarinoita muitakin, joissa siis tämä K & B keissi on toiminut jotenkin tunteiden herättäjänä, niin onko nyt sitten niin, että suuren osan/monen/joidenkin tulkinta se, että heillä todella oli (on?) kysymyksessä jotain muutakin kuin ystävyyttä. Vai miksi juuri tämä tapaus herättää tällaisia ajatuksia. Koska järjellä ajateltuna tuossa ajatuksessa ei ole mitään järkeä, että kaksi miestä joista ainakin toinen on todella todella hetero (ja toinenkin oletettavasti), tuntisivat mitään vahvaa ystävyyttä kummempaa toisiaan kohtaan.

Ja olen miettinyt itseäni, miksi en pääse eroon tämän tapauksen seuraamisesta. Siis rehellisesti voin sanoa, että haluaisin, todella todella paljon. En jaksaisi enää käyttää tähän näin paljon aikaa, eikä se oikein olisi suotavaakaan enkä rehellisesti usko, että tässä tulee tapahtumaan sellaisia käänteitä kuin ehkä moni toivoisi. Mutta miksi silti avaan tämänkin ketjua ja seuraan tarinaa tai sen osapuolia muuallakin. Tuntuu että mut ois jotenkin huumattu, ja olisin jäänyt koukkuun kerrasta. Nyt on herranjumala heinäkuu, ja viisutkin loppuivat jo kohta kaksi kuukautta sitten. Molemmat herrat elävät omissa elinpiireissään ja tekevät omia asioitaan, eivätkä enää ainakaan ole julkisesti edes yhteydessä. MIKSI EN OSAA LOPETTAA??

Ja kolmantena, jos tilanne olisikin se, että todellakaan mitään muuta kuin ystävyyttä ei koskaan ole ollutkaan, voivatko he koskaan enää tavata missään yhteydessä ilman että siitä lähtee taas valtava spekulaatiot ja kuvaklippien jaot liikeelle ja homma eskaloituu aina ja aina vain uudestaan. Surullinen ajatus sekin.

sama täällä! En ole koskaan ollut tällä tavalla koukussa ja shippaillutkaan. En ymmärrä mistä kyse, jotain tarvetta se täyttää…

 

Tavallisen ja mukavan näköisiä ovat molempien vanhemmat ja kasvattaneet pojat ilmeisen hyvin Yksityishenkilöiden ulkonäön arvostelu ei ole minusta ihan ok.

 

Surullisen ihana tarina, kiitos sen jakamisesta. Mä mietin sitä, että kun olen lukenut vähän samantapaisia tarinoita muitakin, joissa siis tämä K & B keissi on toiminut jotenkin tunteiden herättäjänä, niin onko nyt sitten niin, että suuren osan/monen/joidenkin tulkinta se, että heillä todella oli (on?) kysymyksessä jotain muutakin kuin ystävyyttä. Vai miksi juuri tämä tapaus herättää tällaisia ajatuksia. Koska järjellä ajateltuna tuossa ajatuksessa ei ole mitään järkeä, että kaksi miestä joista ainakin toinen on todella todella hetero (ja toinenkin oletettavasti), tuntisivat mitään vahvaa ystävyyttä kummempaa toisiaan kohtaan.

Ja olen miettinyt itseäni, miksi en pääse eroon tämän tapauksen seuraamisesta. Siis rehellisesti voin sanoa, että haluaisin, todella todella paljon. En jaksaisi enää käyttää tähän näin paljon aikaa, eikä se oikein olisi suotavaakaan enkä rehellisesti usko, että tässä tulee tapahtumaan sellaisia käänteitä kuin ehkä moni toivoisi. Mutta miksi silti avaan tämänkin ketjua ja seuraan tarinaa tai sen osapuolia muuallakin. Tuntuu että mut ois jotenkin huumattu, ja olisin jäänyt koukkuun kerrasta. Nyt on herranjumala heinäkuu, ja viisutkin loppuivat jo kohta kaksi kuukautta sitten. Molemmat herrat elävät omissa elinpiireissään ja tekevät omia asioitaan, eivätkä enää ainakaan ole julkisesti edes yhteydessä. MIKSI EN OSAA LOPETTAA??

Ja kolmantena, jos tilanne olisikin se, että todellakaan mitään muuta kuin ystävyyttä ei koskaan ole ollutkaan, voivatko he koskaan enää tavata missään yhteydessä ilman että siitä lähtee taas valtava spekulaatiot ja kuvaklippien jaot liikeelle ja homma eskaloituu aina ja aina vain uudestaan. Surullinen ajatus sekin.

Juu, eihän tällä keissillä järjen kanssa ole mitään tekemistä. Mutta ehkä tämän tarkoitus on opettaa meille, että on muutakin kuin järki, ja kaiken ei aina tarvitsekaan olla ns. järkevää. Meissä kaikissa on myös se toinen puoli, siis järjen ja asiallisuuden tuolla puolen oleva puoli, joka kaipaa välillä ruokkimista. Ja ehkä sun sydän kuitenkin tietää, että K&B:n kohdalla kyse oli jostain elämää suuremmasta yhteydestä, jota me kaikki ihmiset pohjimmiltaan halutaan. Hyväksytään siis tämä ilmiö kukin omalla kohdallamme, ja kyllähän tämä aikanaan ohikin menee, sitten kun malja on tarpeeksi täynnä. Väliaikaista kaikki on vaan...

 

Jeren isä on itseasiassa aika komea

 

Oon itse analysoinut että tää juttu koskettaa mua niin paljon koska itse jätin aikoinani sen oman "kärtsärin". Hyvin samanoloisen tyypin. Ensirakkaus, teininä alkanut, ylimaallista, tähtiin kirjoitettu. Kesti useita vuosia. Kaikki tiesi ja tunsi tän tyypin, tosi erikoinen, tosi ihana, lyhyt ja tumma, outo, semmoinen joita ei vaan oikeasti ole. Niin erikoinen että hirvitti. Miten sen kanssa voi perustaa perheen? Suunnitella tulevaisuutta? Aina sai hävetä sen tempauksia. Oli kuitenkin aina sydän auki. Ja se oli suuri sydän.
Ja siihen sydämeen mahduin vain minä.

Joo, halusin jotain normaalia mielummin. Tehtiin eroa pitkään. Olisin niin paljon halunnut pitää hänet lähellä ystävänä, mutta hän ehdottomasti ei. Tietysti myös halusin kokeilla jotain muuta, en ollut koskaan ollut kenenkään muun kanssa.

Otin sen pitkän ja komean, korkeastikoulutetun, sivistyneen, hyvällä uralla ja omaisuudella, perhekeskeisen, hyvästä perheestä. Rakkaan toki.

Kävin hakemassa vikat tavarat eksältä kahden kuukauden päästä, hänellä oli jo uusi, nykyinen vaimo, joka oli heti napannut. Halattiin pitkään ja niin siinä kävi että peittoakin heiluteltiin. Kauhea morkkis ja kumpikin heti avoimesti kerrottiin nykyisille puolisoille miten pääsi käymään, ettei kumpikaan tuleva suhde (tuleva avioliitto) alkaisi valheella. Selväksi tuli että emme voi enää ikinä nähdä.

Meni kaksi vuotta ja näimme sattumalta kadulla. Halasimme. Pitkään. Kumpikaan ei halunnut päästää irti. Ex sai sanottua että hän kuvittelee mielessään kuinka mun ruumis mätänee, että se että ajattelee että mä olen kuollut, auttaa sitä jaksamaan.

Kumpikin hankittiin tahoillamme talot ja lapset jne. Soitti mulle humalassa 15 vuotta suhteen päättymisen jälkeen. Olin ihan hajalla. Sanoi että ajattelee mua edelleen joka päivä.

Sovittiin että seuraavan kerran soitetaan 2032. Osaan numeron edelleen ulkoa.

Oon kuunnellut tän BK keissin tiimoilta meidän kappaleita ja itkenyt monesti. Lähes päivittäin. Pohtinut tietysti että jos olisinkin valinnut toisin. Silti tiedän että kaiken piti mennä juuri näin.

Mulla on työmatka tuohon pohjoisen pikkukaupunkiin sattumalta talvella. Välillä pohdin, että jos sattumalta törmäisin (viestiä en ikinä laittaisi) niin en kyllä estelisi jos sattuisi saattamaan hotellihuoneeseen saakka. Enkä kertoisi kenellekään. En voisi pitää pettämisenä koska kuitenkin aivan kaikesta huolimatta, me olemme toisillemme ne ainoat oikeat, ensin toisillemme luvatut. Ja kohta juhlin 20v hääpäivää mieheni kanssa. Vittu miten naurettavaa.

Joo, lähinnä siis vaan toivoisin että BK pitäisivät toisiaan vielä edes hetken lähellään, minne elämä sitten ikinä kuljettaakaan, sitä ehkä halusin tällä kaikella sanoa. Ja yrittäisivät valita tunteella eikä järjellä.

Tällä kertaa ilman nimeä, terkut tutuille jotka tunnistaa.

Voi sinä tuntematon. En voi kuin halata mielessäni ja toivoa että elämä antaa vielä mahdollisuuden teille.

 

Tavallisen ja mukavan näköisiä ovat molempien vanhemmat ja kasvattaneet pojat ilmeisen hyvin Yksityishenkilöiden ulkonäön arvostelu ei ole minusta ihan ok.

TÄMÄ. Kiitos!

 

Mä kirjotin tonne aiemmin et oon pari vuotta käyny keikoilla enemmän yksin ku jonku kans, no se oli juuri Blind Channel jonka takia piti opetella käymään yksin keikoilla

Eikä, mahtavaa! Mä en oo vielä opetellut käymään yksin kun jonkun on tähän asti aina saanut mukaan, mutta olen jo valmiiksi päättänyt ettei keikalle lähteminen tuu koskaan siihen kaatumaan ettei kukaan muu lähtis. Oon ymmärtänyt että monet ihan tykkääkin käydä yksin keikoilla. t. ap

 

Surullisen ihana tarina, kiitos sen jakamisesta. Mä mietin sitä, että kun olen lukenut vähän samantapaisia tarinoita muitakin, joissa siis tämä K & B keissi on toiminut jotenkin tunteiden herättäjänä, niin onko nyt sitten niin, että suuren osan/monen/joidenkin tulkinta se, että heillä todella oli (on?) kysymyksessä jotain muutakin kuin ystävyyttä. Vai miksi juuri tämä tapaus herättää tällaisia ajatuksia. Koska järjellä ajateltuna tuossa ajatuksessa ei ole mitään järkeä, että kaksi miestä joista ainakin toinen on todella todella hetero (ja toinenkin oletettavasti), tuntisivat mitään vahvaa ystävyyttä kummempaa toisiaan kohtaan.

Ja olen miettinyt itseäni, miksi en pääse eroon tämän tapauksen seuraamisesta. Siis rehellisesti voin sanoa, että haluaisin, todella todella paljon. En jaksaisi enää käyttää tähän näin paljon aikaa, eikä se oikein olisi suotavaakaan enkä rehellisesti usko, että tässä tulee tapahtumaan sellaisia käänteitä kuin ehkä moni toivoisi. Mutta miksi silti avaan tämänkin ketjua ja seuraan tarinaa tai sen osapuolia muuallakin. Tuntuu että mut ois jotenkin huumattu, ja olisin jäänyt koukkuun kerrasta. Nyt on herranjumala heinäkuu, ja viisutkin loppuivat jo kohta kaksi kuukautta sitten. Molemmat herrat elävät omissa elinpiireissään ja tekevät omia asioitaan, eivätkä enää ainakaan ole julkisesti edes yhteydessä. MIKSI EN OSAA LOPETTAA??

Ja kolmantena, jos tilanne olisikin se, että todellakaan mitään muuta kuin ystävyyttä ei koskaan ole ollutkaan, voivatko he koskaan enää tavata missään yhteydessä ilman että siitä lähtee taas valtava spekulaatiot ja kuvaklippien jaot liikeelle ja homma eskaloituu aina ja aina vain uudestaan. Surullinen ajatus sekin.

Samassa kierteessä tässä ollaan ja enkä oikeastaan ymmärrä, miten tässä näin kävi Mutta se, mistä kaikki alkoi oli, epäilemättä se ilo ja lämpö, joka niistä yhteisistä videoklipeistä huokui. Ja eikä mun ystävä-, tuttava-, perhepiiriin kuulu ketään, joka osoittaisi ystävyyttään noin intensiivisesti toisilleen, niin ei ihme, jos suhde näytti joltain syvemmältä kuin ystävyys. Ja jos ajattelen seuraamieni bändien jäseniä, jotka halailevat ja välillä pussailevat toisiaan lavalla, niin ei se vaikuta ollenkaan samalta. Siitä tulee selkeästi se friendzone tunne.
B puolelta fiiliksiä varmasti enemmän ja siitä kai tämä roikkuminen täällä johtuu. Että toivoisi niin kauheasti, että toinen saisi vastakaikua. Luulen kyllä, että tää tästä laantuu, mutta toivoisin kuitenkin jonkinlaista toistensa huomioimista, muuten jää vähän surulliset fibat.

 

Juuri tämä 100% , antakaa mun vaipua takaisin kanasuikalekammioon horrokseeni, juoksemaan oravanpyörää, hyväyötäjahuomenta. En vittu jaksa enää tätä tunnemyrskyä jalat metrin maanpinnan yläpuolella, tule pimeä syksy, raiskaa routa tunteet, vittu.nyt. Kaikki hommat hoitamatta.

Madafakinamen. Ei ole terveen hommaa tämä.

 

Olen muuten taas nähnyt ainakin kolmena viime yönä Jokeri-unia, tosin en muista niistä harmillisesti muuta kuin että viime yön uni liittyi Naceen, ehkä kun hänestä oli synttärinsä takia puhuttu viime aikoina vähän enemmän.

- Joymuffin

 

Jeren isä on itseasiassa aika komea

Tää menee Niiin ohi aiheen, mutta musta hänessä tai kasvojen rakenteissa on jotain samaa kuin .... Niinistössä ;D en ois ikinä uskonu, että kirjoitan tällaista ja tänne!

 

Surullisen ihana tarina, kiitos sen jakamisesta. Mä mietin sitä, että kun olen lukenut vähän samantapaisia tarinoita muitakin, joissa siis tämä K & B keissi on toiminut jotenkin tunteiden herättäjänä, niin onko nyt sitten niin, että suuren osan/monen/joidenkin tulkinta se, että heillä todella oli (on?) kysymyksessä jotain muutakin kuin ystävyyttä. Vai miksi juuri tämä tapaus herättää tällaisia ajatuksia. Koska järjellä ajateltuna tuossa ajatuksessa ei ole mitään järkeä, että kaksi miestä joista ainakin toinen on todella todella hetero (ja toinenkin oletettavasti), tuntisivat mitään vahvaa ystävyyttä kummempaa toisiaan kohtaan.

Ja olen miettinyt itseäni, miksi en pääse eroon tämän tapauksen seuraamisesta. Siis rehellisesti voin sanoa, että haluaisin, todella todella paljon. En jaksaisi enää käyttää tähän näin paljon aikaa, eikä se oikein olisi suotavaakaan enkä rehellisesti usko, että tässä tulee tapahtumaan sellaisia käänteitä kuin ehkä moni toivoisi. Mutta miksi silti avaan tämänkin ketjua ja seuraan tarinaa tai sen osapuolia muuallakin. Tuntuu että mut ois jotenkin huumattu, ja olisin jäänyt koukkuun kerrasta. Nyt on herranjumala heinäkuu, ja viisutkin loppuivat jo kohta kaksi kuukautta sitten. Molemmat herrat elävät omissa elinpiireissään ja tekevät omia asioitaan, eivätkä enää ainakaan ole julkisesti edes yhteydessä. MIKSI EN OSAA LOPETTAA??

Ja kolmantena, jos tilanne olisikin se, että todellakaan mitään muuta kuin ystävyyttä ei koskaan ole ollutkaan, voivatko he koskaan enää tavata missään yhteydessä ilman että siitä lähtee taas valtava spekulaatiot ja kuvaklippien jaot liikeelle ja homma eskaloituu aina ja aina vain uudestaan. Surullinen ajatus sekin.

Mä uskon vakaasti että he ihastuivat toisiinsa viisukuplassa, kyllä. Myös J. Aivan varmasti B. Se, oliko se myös sek su aalista tietävät vain he. Mutta jollain sielun tasolla heillä klikkasi yhteen tavalla jota ei voi feikata, liikaa videotodisteita olemassa. Se miten he syttyvät toistensa seurasta on ihan maagista. En tiedä onko ihmisillä eri tasolla kyky havaita näitä asioita. Tai siis tiedän että on. Havainnointikyvystä peilisolujen toimintaherkkyyteen, empatiakykyyn jne. Itselläni em. asiat ovat todella ylivirittyneet suoranaiseen kärsimykseen asti elämässäni. Siksikin tuon yhteyden havaitseminen ja seuraaminen somen kautta välähdyksittäin on kuin koukuttavaa huumetta. On todella ahdistava ajatus, että heidän väleihinsä tai ainakin välien osoittamiseen tällä on jo ollut vaikutusta. Olen siihen itsekin osasyyllinen koska olen ahminut kaiken sisällön mitä olen käsiini saanut. Kertaakaan en ole kaksikolle viestittänyt mitään kautta mitään heidän väleihinsä liittyen Tai tehnyt omaa sisältöä muuta kuin puutarhuroinut näillä palstoilla.

Toivon todella että voivat tavata jatkossakin ja ehkä se keino on se naureskeltukin musiikillinen yhteistyö koko JO kanssa. Ja K&B julkisen yhteissisällön jäädytys.

En usko että heistä tulisi ikinä paria, esteitä on kertakaikkisesti liikaa ja yhteys ei ulotu välttämättä fyysisyyteen asti tai asia on aivan liian tuore. Itse ymmärsin seksuaalisuuteni yli nelikymppisenä ja nyt on myöhäistä tehdä isoja muutoksia elämään. Koin samantyyppisen kuplautumisen suljetuissa oloissa samaan sukupuoleen ja se ravisteli aivan totaalisesti kaiken minussa. Välimatkaakin oli ja on. Yhteys kuitenkin on säilynyt ja edelleen se on olemassa lähes telepaattisesti. Jatkuvia yhtymäkohtia ja ennakkotietoja toisen tekemisestä.

Uskon että vaikka K&B yhteys ei näyttäytyisi isosti enää tämän jälkeen julkisuudessa ja molemmat jatkaisivat elämäänsä tahoillaan, tämä on kuitenkin molemmille ydinmuisto. Pelkästään viisut ovat varmasti elämän kohokohtia ja tuo hullun kevään sieluntason yhteyden kokeminen on taatusti tehnyt siitä vielä merkittävämpää.

 

sama täällä! En ole koskaan ollut tällä tavalla koukussa ja shippaillutkaan. En ymmärrä mistä kyse, jotain tarvetta se täyttää…

Mä en muuta keksi kuin, että jostain syystä mulle olisi tärkeää tietää, että ainakin jossain on elämää suurempaa rakkautta/kiintymystä, kun omassa elämässä sitä ei ole. Näiden kahden kohdalla tällaista on somen aikakaudella päässyt näkemään ihan elävässä elämässä. Tai ainakin luullut näkevänsä. Nyt on jatkuva epätietoisuuden tila, oliko edes mitään erityistä, jatkuuko se, jos oli, tapahtuuko pinnan alla vielä jotain. Ainoa, mitä tässä voi omaksi hyväkseen tehdä, on yrittää repiä itsensä irti suhteen seuraamisesta. Ja kuitenkin jää kysymys, miten tuollainen suhde saattoi päättyä. Jotkut sanovat, että jääväthän nuo viisuviikkojen ihanat videot, joilla voi muistella. Minusta niitä on nyt ainoastaan surullista katsoa. Ovat kuin menetetty mahdollisuus. No tulipas ankea vuodatus.

 

Mä en muuta keksi kuin, että jostain syystä mulle olisi tärkeää tietää, että ainakin jossain on elämää suurempaa rakkautta/kiintymystä, kun omassa elämässä sitä ei ole. Näiden kahden kohdalla tällaista on somen aikakaudella päässyt näkemään ihan elävässä elämässä. Tai ainakin luullut näkevänsä. Nyt on jatkuva epätietoisuuden tila, oliko edes mitään erityistä, jatkuuko se, jos oli, tapahtuuko pinnan alla vielä jotain. Ainoa, mitä tässä voi omaksi hyväkseen tehdä, on yrittää repiä itsensä irti suhteen seuraamisesta. Ja kuitenkin jää kysymys, miten tuollainen suhde saattoi päättyä. Jotkut sanovat, että jääväthän nuo viisuviikkojen ihanat videot, joilla voi muistella. Minusta niitä on nyt ainoastaan surullista katsoa. Ovat kuin menetetty mahdollisuus. No tulipas ankea vuodatus.

Miksi niin moni teistä kuvittelee, että K&B:n juttu (ystävyys/bromance/mikä ikinä yhteys) olisi jotenkin nyt päättynyt? Ei sellaisesta ole mitään tietoa. Ja miksi epäilette omia silmiänne ja omia tuntemuksianne, kun olette itse videoklipeiltä nähneet sen yhteyden, jota ei voi feikata. MIksi ihmiset ovat nykyään niin epäluuloisia ja pessimistisiä? Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Tekeekö nykyaika meistä jotenkin niin kyynisiä, että meidän on vaikea uskoa hyviin asioihin, vaikka ne olisivat aivan nenämme edessä. Aina pitää epäilä ikäänkuin varmuuden vuoksi. Hävetään ja epäillään kaikkea... Hei mitä tämä tällainen elämä muka on! Heitetään kyynisyys roskiin ja nähdään hyvät asiat. Ihan kaikkea ei todellakaan tarvitse epäillä.

 

Mä en muuta keksi kuin, että jostain syystä mulle olisi tärkeää tietää, että ainakin jossain on elämää suurempaa rakkautta/kiintymystä, kun omassa elämässä sitä ei ole. Näiden kahden kohdalla tällaista on somen aikakaudella päässyt näkemään ihan elävässä elämässä. Tai ainakin luullut näkevänsä. Nyt on jatkuva epätietoisuuden tila, oliko edes mitään erityistä, jatkuuko se, jos oli, tapahtuuko pinnan alla vielä jotain. Ainoa, mitä tässä voi omaksi hyväkseen tehdä, on yrittää repiä itsensä irti suhteen seuraamisesta. Ja kuitenkin jää kysymys, miten tuollainen suhde saattoi päättyä. Jotkut sanovat, että jääväthän nuo viisuviikkojen ihanat videot, joilla voi muistella. Minusta niitä on nyt ainoastaan surullista katsoa. Ovat kuin menetetty mahdollisuus. No tulipas ankea vuodatus.

Nonni, nyt tuli mullekin ihan kauhean surullinen olo Sitten vielä tää helkkarin "kuinka monta sanaa on lauseessa: Minä rakastan sinua"