vierailija
Surullisen ihana tarina, kiitos sen jakamisesta. Mä mietin sitä, että kun olen lukenut vähän samantapaisia tarinoita muitakin, joissa siis tämä K & B keissi on toiminut jotenkin tunteiden herättäjänä, niin onko nyt sitten niin, että suuren osan/monen/joidenkin tulkinta se, että heillä todella oli (on?) kysymyksessä jotain muutakin kuin ystävyyttä. Vai miksi juuri tämä tapaus herättää tällaisia ajatuksia. Koska järjellä ajateltuna tuossa ajatuksessa ei ole mitään järkeä, että kaksi miestä joista ainakin toinen on todella todella hetero (ja toinenkin oletettavasti), tuntisivat mitään vahvaa ystävyyttä kummempaa toisiaan kohtaan.Kyyneleet valuu kun luen tota sun tarinaa... ei todellakaan mikään ihme jos K&B koskettaa sua syvältä. Mutta näin kai meidät on opetettu elämään, aina järjen kautta, kaikkien valintojen pitäisi olla järkeviä. Mutta järkikin on erehtyväinen.
Ja olen miettinyt itseäni, miksi en pääse eroon tämän tapauksen seuraamisesta. Siis rehellisesti voin sanoa, että haluaisin, todella todella paljon. En jaksaisi enää käyttää tähän näin paljon aikaa, eikä se oikein olisi suotavaakaan enkä rehellisesti usko, että tässä tulee tapahtumaan sellaisia käänteitä kuin ehkä moni toivoisi. Mutta miksi silti avaan tämänkin ketjua ja seuraan tarinaa tai sen osapuolia muuallakin. Tuntuu että mut ois jotenkin huumattu, ja olisin jäänyt koukkuun kerrasta. Nyt on herranjumala heinäkuu, ja viisutkin loppuivat jo kohta kaksi kuukautta sitten. Molemmat herrat elävät omissa elinpiireissään ja tekevät omia asioitaan, eivätkä enää ainakaan ole julkisesti edes yhteydessä. MIKSI EN OSAA LOPETTAA??
Ja kolmantena, jos tilanne olisikin se, että todellakaan mitään muuta kuin ystävyyttä ei koskaan ole ollutkaan, voivatko he koskaan enää tavata missään yhteydessä ilman että siitä lähtee taas valtava spekulaatiot ja kuvaklippien jaot liikeelle ja homma eskaloituu aina ja aina vain uudestaan. Surullinen ajatus sekin.