Äidin lapsellinen käytös menee öväriksi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sellainen vaikutelma tulee, että ap:llä tosiaan omat tunteet käsittelemättä/ ei kykene olemaan aidosti läsnä äitinsä kanssa.
Ehkä kannattaisi ottaa etäisyyttä tai jutella asioista mitkä vaiivaa suoraan äidin kanssa.
Ehkä jos nyt otat etäisyyttä niin pystyt joskus antamaan anteeksi ja aloittamaan sitten uudestaan puhtaalta pöydältä.
 
[QUOTE="jojo";28849641]Missä kohtaa ap vaati palveluksia äidiltään?[/QUOTE]
Kun haluaa lapselleen avaimen, että lapsi voi mennä koulun jälkeen mummolleen. Jos mummo on kelvollinen lapsen kanssa olemaan, niin on kelvollinen myös siihen, että saa normaalia kohtelua. Jos ei tule äitins kanssa toimeen, niin lastakaan ei pidä tunkea mummolle.
 
[QUOTE="vieras";28849711]Kun haluaa lapselleen avaimen, että lapsi voi mennä koulun jälkeen mummolleen. Jos mummo on kelvollinen lapsen kanssa olemaan, niin on kelvollinen myös siihen, että saa normaalia kohtelua. Jos ei tule äitins kanssa toimeen, niin lastakaan ei pidä tunkea mummolle.[/QUOTE]

mä kyl ymmärsin että ap pyysi OMAN asuntonsa avainta takaisin omalle lapselleen. joka on ollut äidillään vaikka vara avaimena tms.
 
Näissä aloituksissa käy yleensä näin. Jos porukka alkaakin puolustaa moitittua vanhempaa niin johan alkaa löytyä alkoholismia ja vaikeaa lapsuutta. Aloituksissa niistä ei mainita halaistua sanaa.
 
[QUOTE="smeagol";28849732]mä kyl ymmärsin että ap pyysi OMAN asuntonsa avainta takaisin omalle lapselleen. joka on ollut äidillään vaikka vara avaimena tms.[/QUOTE]
No niinhän se olikin. Ei sitten muuta ohjetta kuin vähemmän näkemistä.
 
[QUOTE="vieras";28849744]Näissä aloituksissa käy yleensä näin. Jos porukka alkaakin puolustaa moitittua vanhempaa niin johan alkaa löytyä alkoholismia ja vaikeaa lapsuutta. Aloituksissa niistä ei mainita halaistua sanaa.[/QUOTE]

mitä sitten, pitääkö alotustekstiin listata kaikki mitä vanhemmat on tehny. paskaa lapsuutta on olemassa, usko pois. ;)
 
[QUOTE="vieras";28849711]Kun haluaa lapselleen avaimen, että lapsi voi mennä koulun jälkeen mummolleen. Jos mummo on kelvollinen lapsen kanssa olemaan, niin on kelvollinen myös siihen, että saa normaalia kohtelua. Jos ei tule äitins kanssa toimeen, niin lastakaan ei pidä tunkea mummolle.[/QUOTE]

Se oli meidän kodin vara-avain eikä äidin.
 
Uskomattomia vastauksia olet saanut ap.!

Aikuinen ihminen ei ole tilivelvollinen tekemisistään vanhemmilleen. Sehän juuri on kasvatuksen tarkoitus, luoda elämässä itsenäisesti pärjäävä yksilö! Mikään ei ole kauheampaa kuin lapseensa takertuva aikuinen. Jotkut näyttävät tehneen lapsia vain, jotta heillä olisi seuraa. Ei se niin mene! Jokainen on itse vastuussa omista ihmissuhteistaan, eikä lapsen tehtävä ole pitää seuraa vanhemmilleen.

Jos haluatte, että lapsenne käyvät teillä usein ja pitävät yhteyttä, kun olette iäkkäitä, ÄLKÄÄ TAKERTUKO! Takertuminen aiheuttaa pakoreaktion jokaisessa järkevässä ja itsenäisessä ihmisessä.
 
Useasti onkin niin että on hankalaa löytää se tasapaino. Vanhempi haluaisi olla aikuisen lapsensa elämässä läsnä ja tukena, mutta helposti se aikuinen lapsi kokee sen takertumisena. Toisaalta moni aikuinen lapsi suhtautuu kovin epäkunnioittavasti vanhemman omaan tilaan: vanhemman kotiin (ehkä entiseen omaan) tullaan miten vain ja koska vain; vanhemman omaa aikaa ja tilaa ei kunnioiteta... tai vanhemman oikeuksia tehdä itse päätöksiään oman elämänsä (varojensa, parisuhteensa tai riskinottonsa) suhteen. Kun edelleen sen vanhemman pitäisi lapsen mielestä ja ehkä sen vanhemmankin mielestä olla vain olemassa sitä lasta varten...
 
Riipumatta siitä minkäläinen lapsuus minulla oli, haluan viettää omien lasten kanssa aikaa, matkustaa ilman ylimääräisiä ilmoituksia anopille ja äidille minne mennään ja milloin tullaan takaisin. Haluaisin työpäivän jälkeen levätä tai ollaa vaan omien lasten kanssa eikä kahvitella. En hyväksy jos omille lapsille joku purkaa omaa kiukkua ja suuttumusta varsinkin jos ei ne tehneet mitään. Ja oman kodin avaimen tietenkin pyydän oli se omaa äiti tai anoppi jos lapsen täytyy päästää omaan kotiin.

Miltä teistä tuntuisi jos teidän anoppi
- vaatisi selityksiä milloin ja minne menette
- tulisi päivittäin kahville, ja kiukkuttelisi jos ei saisi tulla
- purkkasi kiukkunsa teidän lapsiin vaikka lapset eivät tehneet mitään
- eikä ymmärtäisi, että lapsen täytyy päästää omaan kotiin, ilman että odottaa omia sisaruksia koulusta, varsinkin kun on kaikkille avaimet?
 
Minulla on tapana ilmoittaa vanhemmilleni lomareissut ja muut ihan siksi, että kotimme jää tyhjilleen ja jos jotakin meille sattuisi osaavat ryhtyä toimenpiteisiin. Mutta vanhempani ovat järkeviä, eivät takertujia, ja ilmoitteluunlöytyy perusteltu syy. Yhtä lailla kuin vanhempani ilmoittavat omista matkoistaan ja poissaoloistaan, että käyn esim. tyhjentämässä postilaatikon tai kastelemassa pihamaalla kukkapenkkejä. Avaimet löytyvät puolin sekä toisin, mutta kyllä ne takaisin halutessaan saa.

En sen takia ymmärrä ap:n äitiä. Jos suhde olisi ap:n ja hänen äitinsä välillä normaalia aikuisen ihmisen vuorovaikutusta voisivat myös lomauutiset ja avainten luovutukset toimia järkevästi. Ja se, että mummona kiukuttelee lapsenlapselle. Jösses, kai sinulle riittää omista lapsistasi vastaaminen,? Äitisi on hankalan lapsellinen ihminen.
 
No minäpä rohkaisen sinua ap. Olisi paras nyt irtaantua henkisesti äidistäsi, hän hallitsee liikaa elämääsi ja ajatuksiasi. Minulla on tuollainen äiti, mutta sain hänet ruotuun. Pari vuotta hän ehti kävellä ylitseni jatkuvasti, vaikka vastaan kiukuttelin ja laitoin rajoja tiukemmiksi, mutta viimein sain itseni vapautumaan hänestä.

Rajoittaminen on hyvä alku, mutta kannattaa todella panostaa siihen, että pääsee ihan oikeasti vapaaksi, esim. että pystyy osoittamaan myös lämpimiä tunteita hänen suuntaansa silloin kun sille on paikkansa.

Lähde nyt siitä, että teet miten itse haluat. Tästä sitten joustat tarpeen mukaan, et sen takia, että hän syyttää, vaan sen takia, että sinusta on kiva joskus ilahduttaa häntä. Jos hän sitten tekee sen mahdottomaksi niin omapa on asiansa.

Meillä homma on niin, että minä en todellakaan jaksa äidin vierailuja edes kerran kahteen viikkoon. Tästä yritettiin vääntää (ja kaikesta muustakin) kunnes ymmärsin lopettaa vääntämisen. Nämä ovat ilmoitusasioita ja marttyyriviesteihin voi vastata höpöhöpö tai ottaa sanasta kiinni, jos ei ala käyttäytymään.
 
Minun mielestäni aikuisen, oman perheen kanssa isenäisesti elävän ihmisen ei tarvitse ilmoittaa omille vanhemmilleen menojaan, jos ei sitä halua. Ap:n äidin käytös kuulostaa läheisriippuvaiselta, mitä alkoholistit usein ovat.
 
Riipumatta siitä minkäläinen lapsuus minulla oli, haluan viettää omien lasten kanssa aikaa, matkustaa ilman ylimääräisiä ilmoituksia anopille ja äidille minne mennään ja milloin tullaan takaisin. Haluaisin työpäivän jälkeen levätä tai ollaa vaan omien lasten kanssa eikä kahvitella. En hyväksy jos omille lapsille joku purkaa omaa kiukkua ja suuttumusta varsinkin jos ei ne tehneet mitään. Ja oman kodin avaimen tietenkin pyydän oli se omaa äiti tai anoppi jos lapsen täytyy päästää omaan kotiin.

Miltä teistä tuntuisi jos teidän anoppi
- vaatisi selityksiä milloin ja minne menette
- tulisi päivittäin kahville, ja kiukkuttelisi jos ei saisi tulla
- purkkasi kiukkunsa teidän lapsiin vaikka lapset eivät tehneet mitään
- eikä ymmärtäisi, että lapsen täytyy päästää omaan kotiin, ilman että odottaa omia sisaruksia koulusta, varsinkin kun on kaikkille avaimet?
No mutta kun sinä annat mahdollisuuden kaikille noille asioille. Eikö se ole lapsellista, että et vaan tajua lopettaa suhdetta, vaikka pitäisi ymmärtää, ettei äitisi ole muuttumassa mihinkään. Sinä se niitä "kohteliaisuusvälejä" olet ylläpitämäsä ja sitten itket, kun äitisi ei kunnioita omaa rauhaasi.
 
Minka takia on niin hankalaa esim. ilmoittaa matkasta vanhemmille? Ei se ole mitaan ripustautumista, vaan kunnioitusta vanhempia kohtaan. Mina ainakin haluaisin tietaa missapain maailmaa tyttareni on.
 
Mua kyllä nää jotkut vastaukset ihmetyttää. Koen olevani hyvissä ja lämpimissä väleissä äitini kanssa. Silti ei tulisi mueleenkään, että joka reissusta tekisin äidille selkoa. Joku mainitsi rajaksi, että jos ollaan yötä pois kotoa, niin pitäisi kertoa äidille. Mä saisin kyllä olla varsinkin kesäaikaan kokoajan ilmoittelemassa liikkeistäme. Saatetaan hyvinkin nopealla aikataululla lähteä mökille tai veneelle tai vaikka ystäväperheen luokse. Miksi äidin pitäisi tämä kaikki tietää? Toki viikon tms. reissuista tulee kerrottua ihan normaalissa kanssakäymisessä, kun niitä usein vähän suunnitellaankin. Mun vanhemmilla tai appivanhemmilla ei oo koskaan ollutkaan meille avainta. Ihan sama kuka olis tulossa meille päivittäin kahville, hermot menis joka tapauksessa. Koti on mun reviiriä, eikä sinne äitikään tule kutsumatta. No, eipä mun äiti vedä näistä hernettä nenään, kun nää on sillekin ihan selviä asioita.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
[QUOTE="vieras";28849692]Sellainen vaikutelma tulee, että ap:llä tosiaan omat tunteet käsittelemättä/ ei kykene olemaan aidosti läsnä äitinsä kanssa.
Ehkä kannattaisi ottaa etäisyyttä tai jutella asioista mitkä vaiivaa suoraan äidin kanssa.
Ehkä jos nyt otat etäisyyttä niin pystyt joskus antamaan anteeksi ja aloittamaan sitten uudestaan puhtaalta pöydältä.[/QUOTE]

Peesailen.
 
Mun mielestä ei _tarvitse_ ilmoittaa reissuista, mutta luonnollisestihan niistä tulee juteltua. Minä ainakin kerron suunnitelmistani ja elämästäni ihan vapaasti, ja kyllä reissut ovat sellaisia mukavia tapahtumia, että niistä ainakin tulee kerrottua vanhemmille.
 
Selvästkääni tässä ei nyt useampi ymmärtänyt Ap.n pointtia; en mäkään (eikä mies) nyt herrajumala vanhemmilleni ILMOITA menoistani; usein soitellaan niitänäitä ja kyllähän nuo sitten kuulee jos ollaan jossain reissussa, mut pointti tai nyt olla se että ap.n pitäis kaikki menonsa äidilleen listata. Ap, oot ihan normaali, en mä kestäis jos mun äitini olisi tuollainen. Sanot äidilles suoraan että sulla on oma elämä, eikä hänen tarvitse kuulua siihen 24/7 tai tietää kaikkia menojanne.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Luin muutaman vastauksen ja olen sitä mieltä että aikuinen ihminen ei ole tilivelvollinen omalle äidilleen menemisistään. Joillakin on niin läheiset välit että soittavat "Hei äiti, lähden kauppaan, tuonko sullekin jotain?" tai poikkeilevat tämän tästä toisillaan. Mutta kaikilla näin ei ole. Itse en laittaisi pahakseni jos vaikka siskoni pitäisi tiiviimmin yhteyttä, mutta hän on sellainen että haluaa viettää omaa aikaa niin en viitsi enää yhtenään pyytää kylään tai "tuppautua" kylään (ehkä kerran kesässä ja kerran talvessa). Sinuna antaisin pölyn laskeutua ja odottaisin äidin seuraavaa yhteydenottoa tai sit soittaisin muina miehinä, tekisin tikusta asiaa ja lörpöttelisin niinkuin en olisi viestiä koskaan saanutkaan.
 
Onpas tosi outoja ainakin nuo alkupään vastaukset.

Ap, minusta äitisi kuulostaa läheisriippuvaiselta tapaukselta. Reagoit asiaan ilmeisen fiksusti pitämällä pientä etäisyyttä, läheisriippuvaisen ihmisen kanssa on vaikea toimia muullakaan tavalla tai menee tosi ahdistavaksi. Kokemuksesta tiedän. Äitisi yrittää nyt marttyyrin elkein kumota muurisi mutta sinuna en antaisi periksi, yritä vaan tyynesti kertoa että soitellaan välillä ja ilmoitellaan menoistamme kun siltä tuntuu, mutta ei aleta raportoimaan joka liikkeestä. Kaikilla on oikeus yksityisyyteen.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Ehkä äidistäsi tuli alkoholisti juuri vaikean lapsensa (=aloittaja) vuoksi?

Koskaan ei puhuta siitä, että jotkut tyttäret riepoo äitinsä hermot riekaleiksi, synnynnäisesti persoonallisuushäiriöiset ja vaativat naisenalut...

Nyt ilmeisesti ap:n äiti saapui keskusteluun...
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama

Yhteistyössä