Äidiksi kutsuminen ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja j0sefina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Charlize:
Pystyn tarjoamaan rakastavan ja turvallisen kodin, mutta se imee multa viimeisetkin voimat ja kaikki alkaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikeelta.

Tätä se vanhemmuus on - elämällä ei kuitenkaan ole mikään korkeampi tarkoitus, joten uhraukset ja kärsimykset ovat elämän nektaria. Itsensä toteuttaminen ja omien mielihalujen tyydyttäminen ei loppupelissä ole erityisen palkitsevaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hippoliina:
Olisko kauhean huono idea lähteä johonkin vauvakerhoon. Meillä täällä ainakin, siellä saa kahvitella rauhassa vetäjät hoitavat lapsia sen aikaa. Sitä kautta voisit saada myös niitä ystäviä.

Peesi. Ja tosiaan, jokin harrastus/ omaa aikaa
 
Oon käynyt muutamassa vauvakerhossa, ne ei oikein olleet mun juttu. Ahdisti vaan kahta kauheemmin kun oli niin paljon lapsia ja puhuttiin vaan lapsista ja sillain. Olisin halunnut puhua jostain muusta ja yritinkin, mutta aina ne jutut kääntyi lapsiin. Sieltä sainkin pari kaveria.
 
Musta on hienoa, että uskallat kirjoittaa tuosta tänne palstalle. Se osoittaa, että sä haluat tilanteeseen apua ja se taas tarkoittaa vastuullisuutta. Voin kuule sanoa, että et ole ainoa, joka tuntee tuolla tavalla. Sulla on monta kohtaa, jotka ei ole tukeneet vanhemmaksi kypsymistä, kuten se, että lapsi oli vahinko, olet varmaan vielä nuori ja kaverit bilettää?, mieskään ei taida olla vielä kypsä isäksi, sukulaiset asuu kaukana.. Tiedätkö, sä olet jo 10 kk yksin ollut noitten tunteitten kanssa ja se tarkottaa, että sä olet tosi vahva ihminen ja selviit tuosta! Sä opit pikkuhiljaa tuntemaan itses äidiksi, mutta sä et koskaan ole pelkkä äiti, olet vaimo, tytär, kaveri, työkaveri jne.. Sun neuvolantätillä ei näytä olevan taitoa toimia tässä tilanteessa. Soita nyt ensitöikseen sinne psykologille ja pyydä saada kiireellinen aika, koska sekään ei tarkoita, että pääset juttusille ihan heti. Noita tilanteita varten on koulutettua henkilökuntaa. Sun tilanne alkaa varmasti helpottaa, kun saat oikeenlaista apua. Lastenhoidosta: onko teillä siellä esim. MLL:n kerhoa? Niissä on usein sellainen lastenhoitopalvelu, että muksun saa jättää pariksi tunniksi hoitoon esim. asioilla käymistä varten, mukaan vaan vaipat ja välipalat.
 
Voi, kun asuisit meidän lähellä niin ilomielin ottaisin lapsesi hoitoon vaikka muutamaksi päiväksi tai vaikka pidemmäksi aikaa. Mulla on varmaankin ikuinen vauvakuume niin ihan mielelläni hoitaisin pikkuista :) Meillä olis hälle omasta takaa leikkikavereitakin.

Oma aika olis jokaiselle tärkeää aina välillä. Oli se sitten joku harrastus, kirpparilla kiertäminen. Saatko hyvin nukuttua? Moni jo kehoittikin ottamaan ammattiauttajaan yhteyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlize:
Oon käynyt muutamassa vauvakerhossa, ne ei oikein olleet mun juttu. Ahdisti vaan kahta kauheemmin kun oli niin paljon lapsia ja puhuttiin vaan lapsista ja sillain. Olisin halunnut puhua jostain muusta ja yritinkin, mutta aina ne jutut kääntyi lapsiin. Sieltä sainkin pari kaveria.

Määkään en tykkää vauvakerhoista tai muista mamma-lapsi -kokoontumisajoista just tuon takia, kun päivät lässyttelee sen nyytin kanssa ja vaihtaa vaippoja ja pesee pukleja, ois niin kiva puhua välillä Oikeista Muista asioista. Siis ihan kaikesta muusta kuin vauvoista tai mistään niihin liittyvistä.

Mut entä jos kuitenkin vielä kokeilet ihan sen takia, että saat juoda rauhassa sen kahvikupposen ja lapsi on turvallisesti valvovien silmien alla.
 
Mitens tukiperhetoiminta? Perhe, joka ottaa lasta esimerkiksi kerran kuukaudessa yökylään. Mitähän kautta sellaisia perheitä voisi hakea? Hämmästelen tosiaan sitä, että meillä Suomessa avun saaminen on näin vaikeaa, vaikka sitä yrittää itse pyytää. Harmi kun neuvolassasi on aivan väärä asenne, sieltähän sitä jokainen osaa ensimmäisenä hakea apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlize:
Oon käynyt muutamassa vauvakerhossa, ne ei oikein olleet mun juttu. Ahdisti vaan kahta kauheemmin kun oli niin paljon lapsia ja puhuttiin vaan lapsista ja sillain. Olisin halunnut puhua jostain muusta ja yritinkin, mutta aina ne jutut kääntyi lapsiin. Sieltä sainkin pari kaveria.

Mitäs sun vanhoille kavereille on tapahtunut? Niille jotka oli sun ystäviä ennen lasta?
 
sekin saattaa muuten ahdistaa jos mies on koko ajan menossa ja viettää sitä villiä vapaa-aikaa mitä sä itsekkin haluaisit mutta et voi, se voi olla rankempaa kun ymmärtääkään. jos mies ei ole lapses biologinen isä niin ymmärtääkö hän kuitenkaan että on ottanut paketin (siis sinut ja lapsen) ja ootteko puhunu asiasta? ootko koittanut esim. netin kautta etsiä kavereita jotka olis vähän samassa tilanteessa, vertaistuki voisi tehdä hyvää (?). entäs aiotko mennä opiskelemaan tai töihin ja missä vaiheessa? sekin kun pääset niihin muihinkin asioihin kiinni varmasti helpottaa. entäs jos hankkisit harrastuksen? ja voisihan se olla ihan hyvä vaihtoehto että kävisit jossain puhumassa, tuskin siitä haittaakaan olis.
 
Tarvisit oman harrastuksen, jonka aikana puolisosi hoitaisi lasta. Joskus miehiä on vaikea saada ymmärtämään, että äidilläkin täytyy olla harrastus ja kavereita. Se sinun täytyy ottaa kotona puheeksi. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soraya:
Tarvisit oman harrastuksen, jonka aikana puolisosi hoitaisi lasta. Joskus miehiä on vaikea saada ymmärtämään, että äidilläkin täytyy olla harrastus ja kavereita. Se sinun täytyy ottaa kotona puheeksi. :)

Tämä on ihan totta. Meillä on jo kolme muksua eikä mies oikein vieläkään tajua, että mullakin vois joskus olla muutakin elämää kuin lastenhoito. Mies kai jotenkin olettaa, etten haluakaan tehdä muuta kuin hoitaa lapsia. Pitää aina välillä muistutella sille.
 
Olet siis juuri muuttanut, sulla ei ole verkostoa lähelläsi ja pieni vauva. Helposti tuossa tilanteessa varmasti kaipaa sitä mennyttä aikaa kun ei ollut lasta. Olisi yksinkertaisempaa rakentaa uudet kuviot omineen kuin lapsen kanssa. Lapsi mullistaa elämän niin totaalisesti että minulle ainakin tuli tuossa tilanteessa ajatus että oma huono olotila on seurausta siitä että sain lapsen. Ja siinä helposti unohtaisi rakentaa uutta uudella tavalla, ajatuksella että se uusi elämä sisältää myös muksun, ei pelkästään omaa itseään. Tavallaan mulle kävi samalla lailla, vaikken paikkakuntaa vaihtanutkaan. Nyt poika on jo 1v3kk ja pikkuhiljaa on itsestään ja miehen patistuksella alkanut muodostua päivät niin että nautinkin äitiydestä ja osaan löytää uudenlaisia pieniä asioita jotka tekevät arjesta ei pelkästään elämisen arvoista vaan nautittavaa. Kesti minulla kauan siis tajuta että entistä minua ei takaisin saa vaan nyt elämästä nautitaan yhdessä lapsen kanssa. Erilaisena mutta silti samana.
Ei se kaikille iske synnytyssalissa se auvoinen äitifiilis. Toisille ei ehkä koskaan, mutta anna itsellesi ja tytöllesi vielä vähän aikaa ja koita opetella nauttimaan, pikkuhiljaa saattaa käydä niin että unohdat opettelun ja huomaat oikeasti ettet vaihtaisi enää mitään pois.
Ja jos tuntuu että ammattiapua tarvitset niin kokeile vaikka suoraan terveyskeskuksesta.
Iso :hug: ja onnea tulevaan.
 
Kyllä, oon vielä nuori ja kaverit juoksee bilettämässä. Aina pyytelevät mukaan mutta en oikein voi lähteä jos ei ole neidille hoitajaa koskaan. :c Joo on täällä MLL:n lastenhoitopalvelu, sinne olen jo ollut yhteyksissä.

Sikke: Missä päin asustelet? Me asutaan Turussa. Saan aika huonosti nukuttua, ihan siks kun kaikki asiat vaan rullaa päässä.

HyacinthBucket: Mun vanhat kaverit asuu siellä vanhalla kotipaikkakunnalla, ja joihinkin pidän vieläkin yhteyttä ja heitä käyn katsomassa välillä siellä.

CandleLight: Se todellakin ahdistaa. Oon koittanut etsiä kavereita netistäkin, mutta ei oo oikein tärpännyt vielä. Opiskelemaan olisi tarkoitus lähteä tammikuussa jos läpäisen pääsykokeet. Harrastustakin oon miettinyt, olis kiva jatkaa tanssia mitä oon lähes koko ikäni harrastanut. Täällä vaan nuo showdance-kurssit maksaa mansikoita, niin se on lähinnä rahapuolesta kiinni.

 
Kiitos MrsJones kannustavasta viestistä :) Voi kun mieskin ymmärtäisi tän tilanteen ja auttais enemmän. Tuntuu että toi jääräpää ei tajua mitään kun koitan sanoa. Sitten ihmettelee että onko pakko kokoajan naputtaa samasta asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlize:
Kiitos MrsJones kannustavasta viestistä :) Voi kun mieskin ymmärtäisi tän tilanteen ja auttais enemmän. Tuntuu että toi jääräpää ei tajua mitään kun koitan sanoa. Sitten ihmettelee että onko pakko kokoajan naputtaa samasta asiasta.

Toisaalta jos et itsekään haluais olla äiti ja haluaisit olla niinkun muut nuoret, ymmärrät varmaan jos mieskään ei vielä haluais olla isä varsinkin kun ei edes ole biologinen... Keskustelkaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlize:
Kyllä, oon vielä nuori ja kaverit juoksee bilettämässä. Aina pyytelevät mukaan mutta en oikein voi lähteä jos ei ole neidille hoitajaa koskaan. :c Joo on täällä MLL:n lastenhoitopalvelu, sinne olen jo ollut yhteyksissä.


CandleLight: Se todellakin ahdistaa. Oon koittanut etsiä kavereita netistäkin, mutta ei oo oikein tärpännyt vielä. Opiskelemaan olisi tarkoitus lähteä tammikuussa jos läpäisen pääsykokeet. Harrastustakin oon miettinyt, olis kiva jatkaa tanssia mitä oon lähes koko ikäni harrastanut. Täällä vaan nuo showdance-kurssit maksaa mansikoita, niin se on lähinnä rahapuolesta kiinni.

tuo on tuttu tunne että kaverit pyytelee baareihin ym eikä sitten oikein tunnu ymmärtävän sitä että kun on lapsi niin ei sitä ihan tuosta noin vaan lähdetäkkään.

Mites, ootko kysynyt sossusta rahallista apua tuohon harrastuksen alottamiseen? kävisit vaikka puhumassa että se olis sun jaksamisen kannalta erittäin tärkeää että pääsisit välillä päästämään höyryjä. ja kaverihakua kannattaa vielä jatkaa ja etsiä vaikka yahoo tai msn yhteisöjä, niitä on vaikka millä mitalla missä voisi sitä vertaistukeakin olla. ja tsemppiä pääsykokeisiin!! :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlize:
Kyllä, oon vielä nuori ja kaverit juoksee bilettämässä. Aina pyytelevät mukaan mutta en oikein voi lähteä jos ei ole neidille hoitajaa koskaan. :c Joo on täällä MLL:n lastenhoitopalvelu, sinne olen jo ollut yhteyksissä.

Sikke: Missä päin asustelet? Me asutaan Turussa. Saan aika huonosti nukuttua, ihan siks kun kaikki asiat vaan rullaa päässä.

Me asutaan Lahden ja Riihimäen välillä.
 
Voiko sossusta saada rahallista apua harrastukseen? :o Toi kausikortti maksaa kuitenkin 300-400e niin ei oikein omasta pussista voi laittaa vaikka mies töissä onkin. Ja tuosta isäasiasta on keskustelu, hän on itse sanonut haluavansa olla isä, ja olla mukana lapsen elämässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlize:
Voiko sossusta saada rahallista apua harrastukseen? :o Toi kausikortti maksaa kuitenkin 300-400e niin ei oikein omasta pussista voi laittaa vaikka mies töissä onkin. Ja tuosta isäasiasta on keskustelu, hän on itse sanonut haluavansa olla isä, ja olla mukana lapsen elämässä.

voi olla kun saat sen kunnolla selitettyä että se on tosiaan sun jaksamisen kannalta tärkeää niin sieltä saattaa saada rahallista apua, sillon se on sekä sun että lapsen etu. esim. sijaislapselle sossu (saattaa) maksaa kalliinkin harrastuksen (vaikka tilanne onkin eri) . tai jos eivät ihan tuossa avusta niin saattavat tietää jotain muita halvempiakin paikkoja. kannattaa kysyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Charlize:
Voiko sossusta saada rahallista apua harrastukseen? :o Toi kausikortti maksaa kuitenkin 300-400e niin ei oikein omasta pussista voi laittaa vaikka mies töissä onkin.
Ja kannattaa katsoa vuoden vaihteessa työväenopiston kevään tarjonta! Niiden kurssit on vain muutaman kympin. Erilaisia tansseja ja jumppia on varmasti teidänkin opistossa. :)

 
No mä oon tutkinut kaikki Turun tanssistudiot läpi, enkä ole halvempaa paikkaa löytänyt jossa voi harrastaa showtanssia. :s Kaikesta huolimatta voisin ottaa yhteyttä sossuun ja kysyä millain ne toimii tässä tilanteessa.
 
Hienoa että sanot ton ääneen! Mä luulen, että sun neuvolantäti ei oikein pysty käsittelemään tuota asiaa. Nykyään neuvolan th:n pitäisi osata hoitaa koko perhettä, mutta en usko, että heilläkään on oiken kunnollista koulutusta näiden ongelmien kohtaamiseen (saatan olla väärässä, mutta siltä tuntuu).
Koita oikeasti nyt kerätä sen verran voimia, että soitat neuvolan psykologille itse tai mt-toimistoon tai kunnan perhetyöhön. Onko kunnassa perheneuvolaa? Se voisi olla oikea paikka käsitellä tuota asiaa. Sinä tarvitset ulkoupuolista keskusteluapua tuon tilanteen selvittämiseen!

Toivon sinulle voimia ratkaisun löytämiseen. Selvästi kuitenkin ajattelet lapsen parasta, älä siis syytä itseäsi.
 

Yhteistyössä