Musta on hienoa, että uskallat kirjoittaa tuosta tänne palstalle. Se osoittaa, että sä haluat tilanteeseen apua ja se taas tarkoittaa vastuullisuutta. Voin kuule sanoa, että et ole ainoa, joka tuntee tuolla tavalla. Sulla on monta kohtaa, jotka ei ole tukeneet vanhemmaksi kypsymistä, kuten se, että lapsi oli vahinko, olet varmaan vielä nuori ja kaverit bilettää?, mieskään ei taida olla vielä kypsä isäksi, sukulaiset asuu kaukana.. Tiedätkö, sä olet jo 10 kk yksin ollut noitten tunteitten kanssa ja se tarkottaa, että sä olet tosi vahva ihminen ja selviit tuosta! Sä opit pikkuhiljaa tuntemaan itses äidiksi, mutta sä et koskaan ole pelkkä äiti, olet vaimo, tytär, kaveri, työkaveri jne.. Sun neuvolantätillä ei näytä olevan taitoa toimia tässä tilanteessa. Soita nyt ensitöikseen sinne psykologille ja pyydä saada kiireellinen aika, koska sekään ei tarkoita, että pääset juttusille ihan heti. Noita tilanteita varten on koulutettua henkilökuntaa. Sun tilanne alkaa varmasti helpottaa, kun saat oikeenlaista apua. Lastenhoidosta: onko teillä siellä esim. MLL:n kerhoa? Niissä on usein sellainen lastenhoitopalvelu, että muksun saa jättää pariksi tunniksi hoitoon esim. asioilla käymistä varten, mukaan vaan vaipat ja välipalat.
Meillä olis hälle omasta takaa leikkikavereitakin. 
Toi kausikortti maksaa kuitenkin 300-400e niin ei oikein omasta pussista voi laittaa vaikka mies töissä onkin. Ja tuosta isäasiasta on keskustelu, hän on itse sanonut haluavansa olla isä, ja olla mukana lapsen elämässä.
