Kun olen töissä, menee päivä kivasti. Töissä on mukava olla, just sopivasti tekemistä. Kotona ehtii tehdä välttämättömän ja levätä, sekä ulkoilla vähän lasten kanssa.
Mutta nää vapaat, etenkin arkivapaat kun auto on miehellä töissä on niin jotenkin.. En tiedä.. Yleensä siivoon (mistä en tykkää mutta koti vaatii kun on lemmikkejä jotka karvaa PALJON). Netissä roikkuminen on tylsää, ulkoilla jaksaa ehkä tunnin mut ei enempää (varsinkaan vesisateella). Kaikki kotihommat on jotenkin pläääääh..
Ainut mikä ois kivaa ois laitella kotia. Varsinkin tilata uutta! Kaikkea mahdollista. Vaihtaa järjestystä ja jos on pitkät vapaat (vaikka viikko) hengaan jokakoti.fi sivulla etsimässä tonttia ja katselen talopaketteja.. Tekis muuttaa.. Tai myllätä huoneita tai shopata kunnes tipahtaa.. Mut tuo ostelu sotii muita arvoja vastaan kun haluisin kierrättää ja tulla toimeen vähällä.. Ja perhe kielsi enää vaihtamasta järjestystä kun heitä rassaa ettei koskaan löydä mitään (myös kaappien sisältö vaihtaa paikkaa usein).. Ihmisistä en niin välitä että jaksaisin kyläillä. Lapsilla on kavereita ja "omia hommia".
olen aina ollut tällainen "tyytymätön ja rauhaton" vaikka kaikki on hyvin. Kärsinkö siis jostain lapsuuden traumasta, masennuksesta, vai nykyihmisen joutilaasta elämästä vai mistä?? Kun kaikki on hyvin ja mikään ei olekkaan Jaksan kyllä touhuta vaikka mitä mutta en kehtaa aloittaa..
Oottehan te muutkin ihan jonninjoutavia?? :snotty:
Mutta nää vapaat, etenkin arkivapaat kun auto on miehellä töissä on niin jotenkin.. En tiedä.. Yleensä siivoon (mistä en tykkää mutta koti vaatii kun on lemmikkejä jotka karvaa PALJON). Netissä roikkuminen on tylsää, ulkoilla jaksaa ehkä tunnin mut ei enempää (varsinkaan vesisateella). Kaikki kotihommat on jotenkin pläääääh..
Ainut mikä ois kivaa ois laitella kotia. Varsinkin tilata uutta! Kaikkea mahdollista. Vaihtaa järjestystä ja jos on pitkät vapaat (vaikka viikko) hengaan jokakoti.fi sivulla etsimässä tonttia ja katselen talopaketteja.. Tekis muuttaa.. Tai myllätä huoneita tai shopata kunnes tipahtaa.. Mut tuo ostelu sotii muita arvoja vastaan kun haluisin kierrättää ja tulla toimeen vähällä.. Ja perhe kielsi enää vaihtamasta järjestystä kun heitä rassaa ettei koskaan löydä mitään (myös kaappien sisältö vaihtaa paikkaa usein).. Ihmisistä en niin välitä että jaksaisin kyläillä. Lapsilla on kavereita ja "omia hommia".
olen aina ollut tällainen "tyytymätön ja rauhaton" vaikka kaikki on hyvin. Kärsinkö siis jostain lapsuuden traumasta, masennuksesta, vai nykyihmisen joutilaasta elämästä vai mistä?? Kun kaikki on hyvin ja mikään ei olekkaan Jaksan kyllä touhuta vaikka mitä mutta en kehtaa aloittaa..
Oottehan te muutkin ihan jonninjoutavia?? :snotty: