Ahdistava tilanne, kommentoikaa toki

[huhhuijaa]

siis nyt haloo :attn:

jos joku muu kertois ettei käy lapsen kanssa kuin kerran viikossa ulkona/tai tuttavansa, ni johan olis palstamammat huutamassa että täh

mut kun sörhis kertoo, on mammat sitä mieltä et vainoharhanen oot

ihme sakkia olette, mutta sehän me kaikki toki tiedetäänkin :saint:

No mutta kuulostaa tuokin oudolta kuinka kaikki asiat perheestä tiedetään, mutta ei voi suoraan kysyä heiltä itseltään. Ei se oma tapa ole aina se kaikille paras. Ja se pirun ulkoilu on yliarvostettua touhua.

 

[vieras]

Mulla on samanlainen tilanne tuttavalla, paitsi että äiti on yh (kuten itsekin olen). Lapsella ei koskaan ole sopivankokoisia vaatteita, 1,5-vuotiaalla ei ole talvikenkiä - osaa kävellä hienosti, mutta ei koskaan saa kävellä ulkona, on sylissä ja siksi ei siis tarvitse kenkiäkään. En tiedä miksi näin. Vaatteet ovat pieniä, esim. 80 cm lapsella oli viimeksi 70 cm yöpuku joka ulottui juuri polviin (tuli hienot hiertymät) kun olivat meillä yötä.

Lapsi ei myöskään syö vielä oikeaa ruokaa, paitsi Hesellä ja pizzeriassa syö samaa, muuten juo vellejä tetroista aamulla, päivällä ja illalla. Siis koko ajan. Tämä on minusta ehkä huolestuttavinta.. En paheksu valmisruokia, yh:na ja kiireisenä tiedän kuinka kätevää voi olla esim. tehdä uunissa ranskiksia tai viedä lapset heselle silloin tällöin. Vellit eivät kuitenkaan mielestäni korvaa oikeaa ruokaa. Lapsi EI ole allerginen millekään.

Äiti istuu päivät koneella chattaillen miesten kanssa (juu, ei kuulu asiaan) ja lapsi kinuaa huomiota, äiti huutaa, nippaa, tukistaa - mutta ei esim. kiellä lasta puremasta omia lapsiani. Nukkumaanmenoaikoja ei ole, ei päiväuniaikoja, ei mitään säännöllistä. Joo, ei kaikkien tarvitsekaan mennä nukkumaan 20.00 mutta lapsi voi valvoa esim. neljään asti aamua..

No, en tiedä. Ehkä tämä on joillekin normaalia. Itse en enää pysty katsomaan tilannetta, tekisin mielelläni ilmoituksen tai edes juttelisin lapsen isän kanssa, mutta.. Vaikeaa on puuttua, täälläkin moni on sitä mieltä että "älkää puuttuko toisten asioihin".

 

[vieras]

siis nyt haloo :attn:

jos joku muu kertois ettei käy lapsen kanssa kuin kerran viikossa ulkona/tai tuttavansa, ni johan olis palstamammat huutamassa että täh

mut kun sörhis kertoo, on mammat sitä mieltä et vainoharhanen oot

ihme sakkia olette, mutta sehän me kaikki toki tiedetäänkin :saint:

No mutta kuulostaa tuokin oudolta kuinka kaikki asiat perheestä tiedetään, mutta ei voi suoraan kysyä heiltä itseltään. Ei se oma tapa ole aina se kaikille paras. Ja se pirun ulkoilu on yliarvostettua touhua.

Just tätä ajan takaa itsekkin.Miten tää ihminen voi tituleerata itsensä ystäväksi jos ei pysty asiasta puhumaan suoraan tämän henkilön kanssa?Ei meilläpäin ystävät näin toimi!

 

[Amoriina]

Ei tuo nyt ihan normaalilta kuulosta. Kyllä ulos pitäisi paljon useammin päästä, mielellään päivittäin, samoin pitäisi itse antaa syödä.
Itsekin usein talutan 2-vuotiastani, ettei juokse autojen ja pyörien alle tai koiranläjiin. Muutenkin ulkoillessa pysyttelen aika lähellä muksua, kun on aika vikkelä käänteissään..Kerhoissa ei olla koskaan käyty, kun en ole itse niin sosiaalinen, että kestäisin niissä käydä. Telkkaria tuo katsoisi varmasti sen kolme tuntia, jos saisi..

 

[vieras]

Pitää muistaa se, että kaikki vanhemmat ja lapset ovat persoonana erilaisia. Toinen on suojelevampi ja toinen luottaa enemmän lapseensa. Jos ei lapsen henkinen/fyysinen turvallisuus ihan TODELLA ole uhattuna, en itse lähtisi puuttumaan toisen tapoihin kasvattaa lastaan. Apua ja neuvoja voi tarjota, jos toinen tarvitsee, mutta tuputtamalla tuputtamaan ei pidä mennä

 

[Milla Makia]

mulle tulee mieleen "precious baby syndrome", joka varsin yleista lapsettomuudesta karsineilla.

 

[Rieputarallaa]

Se mikä ei ole normaalia,on se,että sinä jaksat jauhaa ja murehtia moisesta asiasta!Lapsihan on niin kovin pieni vielä!

Ja kun lapsi on pieni, sillä on aina ja kaikissa tapauksissa kaikki hyvin? Musta ei ole normaalia, että sen enempää äiti kuin lapsikaan ei koskaan naura tai hassuttele.

Kun minusta tuntuu,että ystävälläni ei kaikki ole ok,otan puhelimen kauniiseen käteen ja soitan hänelle.Se on takuulla ystävästäsikin parempi tapa käsitellä asiaa kun tämä Sääli sun ystävää!

Kyse ei ole mun ystävästä, vaan tuttavasta. Meillä ei siis ole kovin läheiset välit, ollaan enemmänkin tilanteen sanelemasta pakosta tekemisissä.

 

[Viekas]

En ole aikasemmin seurannu sun kirjotuksia mutta sun täytynee olla TODELLA PAHA IHMINEN Sörhipöykerö kun vakkarit suhtautuu noin sun alotuksiin.

 

[sissin]

Ajatettelin, että on sinun ystävä, kun heidän asiat niin tarkoin tiedät. No, hyvä kun jaksat huolehtia tuttavienkin asioista-itsestä joskus tuntuu, että hyvä kun kaiken pyörityksen keskellä edes omat jutut hoituu

 

[äiti X]

Ap: Onhan tuo outoa, mutta ei minusta liian outoa. Lapsi on aika pieni vielä kuitenkin... En nyt menisi vielä ahdistumaan tuosta tilanteesta.

Olen itse aika huolehtivainen, se on minulle vaan ominaista. Siskoni on tosi rämäpää ja antaa lapsiensa tehdä mitä lystää.. meidän molempien mielestä me tunnumme oudoilta toisillemme.

 

[Rieputarallaa]

En huolestunut yhtään näistä kertomistasi asioista.
Lapsi on vielä pieni. Kyllä kaikkea vielä ehtii kokeilemaan vaikka nyt ei ole kaikkia mailman juttuja vielä lapsi tehnyt.

Ulkoilusta sen verran, että nyt on tällaiset kelit ja jos äiti ei halua viedä pientä lastaan lumikasaan istumaan ja lumeen kävelemään joka päivä niin voi olla, että kun aurinko alkaa lämmittämään ja tulee keväisemmät ilmat hekin ulkoilevat enemmän.
Tuosta ulkona taluttamisesta. Taluttaako äiti väkisin vaikka lapsi haluaisi mennä itse?
Itselläni on muutama kuukausi nuorempi lapsi ja hän kävelee sisällä todella hienosti, mutta ulkona häntä jännittää ja kävelee hiukan itsekseen, mutta sitten tulee viereen ja ojentaa kättä. Sitten pidän kädestä ja kävellään. Hän tulee joka ulkoilukerralla rohkeammaksi ja uskaltaa katsella enemmän itsenäisesti maailmaa. Mitä jos ystäväsi lapsikin jännittää ulkona oloa ja haluaa olla äidin lähellä turvassa. Uskoisin, että oma lapseni viimeistään kesään mennessä "itsenäistyy" myös ulkona ja ystäväsi lapsi on sen verran harvoin ollut ulkona, että häntä taitaa vain jännittää siellä.

Äiti vaikutti kirjoituksesi perusteella suojelevalta (ehkä hiukan yliampuvasti) lastaan kohtaan, mutta ajattele niin että lapsesta ainakin pidetään huolta. Toinen ääripäähän voisi olla todellinen laiminlyönti.

Mitä siitä sitten jos äiti haluaa eri ruuat tehdä lapselle, äidille siitä vain enemmän työtä on kun kahdet ruuat joutuu tekemään, mutta ei sen asian pitäisi muille kuulua.

Televisiota katsoo mielestäni liikaa, mutta kaipa siihen on perheessä jotkin syyt. Puhumaan oppii aikanaan kuten jokainen meistä ja syömään samoin. En usko, että enää ekaluokan ruokkiksella äiti on syöttämässä.

Jos lapsen puhtaus, ruoka ja uni on kunnossa ja varmasti hänen kanssaan leikitään ja ollaan niin eikö silloin kaikki ole ok.
Jos haluat huolestua niin uskoisin, että löytyy perheitä joissa lapset on tosiaankin laiminlyötyjä.
Ole vain kaveri kaverillesi ja käykää kylässä niin lapset saavat leikkiä keskenään.

No. Ulkona ei heillä käydä sen kummemmin talvella kuin kesälläkään, että keleistä rtuo ei riipu. Ja kyllä, äiti taluttaa lasta aina, tai sitten kantaa sylissä. Lapsi ei pääse itse kiipeilemään tai kävelemään käytännössä ollenkaan, vaikka selvästi sitä haluaisi.

Se, että lapselle tehdään omat ruoat, ei ole se pointti, vaan se, että äiti on ilmaissut tähän syyn: hän pelkää lapsen tukehtuvan; ihan samoin kuin ulkona on kaikki paikat täynnä (kuviteltuja) vaaroja, joiden kohtaaminen pelottaa äitiä. Tuota televisiopolitiikkaa olen miettinyt paljon myös, minusta se on kaikkein epänormaaleinta yhdessä sen kanssa, että päivärytmiä ei heillä ole (ruoat syödään ja unet nukutaan täysin sattumanvaraisiin aikoihin, jos ollenkaan - lapselle saatetaan perheessä tarjota vain esim. kolme ateriaa päivässä, jotta söisi iltapuuron kunnolla).

Olen todella pahoillani siitä, että minut leimataan pahaksi ihmiseksi, kun huolestun lähimmäisestä - siis tuosta pienestä lapsesta. Laiminlyöntiäkin lienee monenlaista?

 

[kookosta]

No sä voisit kai pyytää äitiä ja lasta ulkoilemaan teidän kanssa? vaikka omalle pihalle tms jos ei yleiseen pusitoon halua ipanaa viedä. Siinä varmasti jossain vaiheessa turistessa äidinkin huomio sen verran herpaantuu että ipana pääsee pikkusen toteuttamaan itteensä ja äiti huomaa ettei se kuole vaikka yksin juokseekin 2m päässä äidistä.

Ja mulla yks kaveri ei tohtinu antaa vuosikkalleen maissinaksua kokonaisena käteen kun pelkäs että lapsi tukehtuu. Meidän poika sitten huomaamatta tarjos tälle toisellekin lapselle naksun kokonaisena ja lapsi sen onnellisena mussutti ja äiti huomas että kappas, sehän osaakin syödä niitä eikä enää hysterioi noiden naksujen kanssa.

Koitas olla vaan äidin kaveri, niin eiköhän se toinenkin lapsi teidän lapsen vanavedessä pääse titeuttamaan itteensä enempi ja äiti huomaa että kyllä se osaakin jo vaikka mitä ja ehkä hellittää otettaan hieman.

 

[Rieputarallaa]

No sä voisit kai pyytää äitiä ja lasta ulkoilemaan teidän kanssa? vaikka omalle pihalle tms jos ei yleiseen pusitoon halua ipanaa viedä. Siinä varmasti jossain vaiheessa turistessa äidinkin huomio sen verran herpaantuu että ipana pääsee pikkusen toteuttamaan itteensä ja äiti huomaa ettei se kuole vaikka yksin juokseekin 2m päässä äidistä.

Ja mulla yks kaveri ei tohtinu antaa vuosikkalleen maissinaksua kokonaisena käteen kun pelkäs että lapsi tukehtuu. Meidän poika sitten huomaamatta tarjos tälle toisellekin lapselle naksun kokonaisena ja lapsi sen onnellisena mussutti ja äiti huomas että kappas, sehän osaakin syödä niitä eikä enää hysterioi noiden naksujen kanssa.

Koitas olla vaan äidin kaveri, niin eiköhän se toinenkin lapsi teidän lapsen vanavedessä pääse titeuttamaan itteensä enempi ja äiti huomaa että kyllä se osaakin jo vaikka mitä ja ehkä hellittää otettaan hieman.

Minä ja poikani olemme useampaan kertaan käyneet ulkona äidin ja lapsen kanssa, mutta tilanne on aika tuskainen: oma poikani kiipeilee ja leikkii normaaliin tapaansa, ja tämän toisen lapsen tekisi mieli perään. Äiti ei päästä, jollei voi itse pitää kiinni. Lopputulos: huutava lapsi äitinsä sylissä kiemurtelemassa, ja minä omaa poikaani silmällä pitämässä. Juttele siinä sitten. Meillä käyminen on ilmiselvästi mainitsemistasi syistä äidille ahdostava kokemus - meillä on liikaa hänestä lapselleen liian vaarallisia esineitä. Heillä taas poikani ei viihdy, sillä lapsella ei juurikaan ole leluja, eikä heidän kodissaan saa tehdä juuri mitään, jottei mikään särkyisi.

 

[Kukin tavallaan :)]

On pitänyt useampana päivänä jo kysyä, että mitäs mieltä arvon palstakollegat on yhden tuttavaperheen lapsenhoidosta. Itseäni ahdostaa seurata tilannetta; säälin 1½-vuotiasta lasta. Haluaisin auttaa, mutta en tiedä, miten asiasta kauniisti sanoisin, sillä perheen äiti on yliherkkä kaikenlaiselle neuvomiselle (vaikka toisinaan itse asioista kysyykin).

Kyseessä siis yksilapsinen perhe, lapsi 1½ v. Äiti on kotona hoitovapaalla. Äiti ja lapsi viettävät päivät sisällä, ulkoilevat harvemmin kuin kerran viikossa. Lapsi ei saa kotona kiipeillä esim. sohvalle, kun jotakin voi sattua. Puistoissa tmv. paikoissa ei käydä, koska jotakin voi sattua, lapsi esim. voi hiekkalaatikolla panna hiekkaa suuhun. Oltiinpa ulkona tai sisällä, äiti vahtii haukan lailla lastaan, kävelee perässä korkeintaan metrin päässä. Ulkona äiti usein taluttaa lastaan, vaikka tämä osaa kävellä itse.

Muutoinkaan eivät juurikaan tapaa muita ihmisiä, eivät esim. käy kerhoissa. Minun poikani on kuta kuinkin lapsen ainoa leikkikaveri. Lapselle tehdään edelleen eri ruoat kuin muulle perheelle, vaikka esim. allergioita ei ole. Lapsi ei saa syödä itse, koska siitä syntyy sotkua - ja jotainhan voi aina sattua. Tällä lapsella ei myöskään edelleenkään ole säännöllistä päivärytmiä; äidin mukaan koskaan ei voi tietää, mihin aikaan lapsi haluaa nukkua päiväunet, yöunille menosta puhumattakaan. Perheessä ihaillaan lapsen rauhallisuutta ja keskittymiskykyä, saattaahan hän katsella televisiota kaksikin tuntia yhtä kyytiä. Toisaalta lapsen motorista kömpelyyttä ihmetellään, samoin sitä, että lapsi ei puhu vielä yhtään sanaa - hän ei sano edes äitiä.

Tässä enimmät huolenaiheeni. Onko teistä normaalia, vai olenko mä vainoharhainen?

En näe tuossa mitään muuta ongelmaa kuin että voisi ulkoilla useammin.

 

[niinpä]

Saanko arvata? Lapsi todennäköisesti vanhan äidin ensimmäinenn lapsi, tai vaihtoehtoisesti iltatähti. Ei se hössääminen välttämättä masennukseen liity, vaan täällä lähistöllä asuu yksi 42-vuotiaana esikoisensa saanut nainen, joka on ihan samanlainen. Moni "liian kauan sitten nuori itse ollut" äiti syyllistyy juuri tuohon ylisuojeluun.

 

[Bonaire]

mun yks kaveri oli samanlainen,toki ulkona kävi päivittäin..siihen löytyi sitten syy,äiti oli masentunut..nyt kun syö lääkkeitä,lapsikin saa mennä ja juosta niin kuin muutkin..Itse en kyllä ikinä rohjennut puuttua,vaikka muuten sanonkin suoraan asiat.Mutta onneksi hän itse ymmärsi hakea apua ja sen jälkeen puhui itse asioista ja kertoi tunnoistaan.

 

[Hetkinen...]

"Lapselle saatetaan tarjota vain kolme ateriaa päivässä, että söisi iltapuuron kunnolla??"

Siis kolme ateriaa + iltapuuro= neljä ateriaa. Montako niitä sitten pitäisi tarjota?

Aamupala, lounas, päivällinen, iltapuuro. Neljä ateriaa. Joskus tarpeen mukaan välipala. MOni tuollainen vajaa parivuotias on ihan käytännössä syömälakossakin, että turhaa edes laittaa melkein mitään lautaselle kun haaskuun menee lähes kaikki. Ja hengissä nuo vaan tuntuvat pysyvän! kunnes sitten ottavat taas takaisin se ravinnonsaannin toisena aikana, saattavat syödä vaikkapa eskarivuonna kuin hevoset, enemmän kuin vanhempansa.
nim. viisi lasta ruokkinut

 

[?]

Saanko arvata? Lapsi todennäköisesti vanhan äidin ensimmäinenn lapsi, tai vaihtoehtoisesti iltatähti. Ei se hössääminen välttämättä masennukseen liity, vaan täällä lähistöllä asuu yksi 42-vuotiaana esikoisensa saanut nainen, joka on ihan samanlainen. Moni "liian kauan sitten nuori itse ollut" äiti syyllistyy juuri tuohon ylisuojeluun.

Mikä on ylisuojelua ? Missä olet tuollaiseen tutkimukseen törmännyt?

 

[Rieputarallaa]

Saanko arvata? Lapsi todennäköisesti vanhan äidin ensimmäinenn lapsi, tai vaihtoehtoisesti iltatähti. Ei se hössääminen välttämättä masennukseen liity, vaan täällä lähistöllä asuu yksi 42-vuotiaana esikoisensa saanut nainen, joka on ihan samanlainen. Moni "liian kauan sitten nuori itse ollut" äiti syyllistyy juuri tuohon ylisuojeluun.

Kolmekymppinen äiti.

 

[Rieputarallaa]

"Lapselle saatetaan tarjota vain kolme ateriaa päivässä, että söisi iltapuuron kunnolla??"

Siis kolme ateriaa + iltapuuro= neljä ateriaa. Montako niitä sitten pitäisi tarjota?

Aamupala, lounas, päivällinen, iltapuuro. Neljä ateriaa. Joskus tarpeen mukaan välipala. MOni tuollainen vajaa parivuotias on ihan käytännössä syömälakossakin, että turhaa edes laittaa melkein mitään lautaselle kun haaskuun menee lähes kaikki. Ja hengissä nuo vaan tuntuvat pysyvän! kunnes sitten ottavat taas takaisin se ravinnonsaannin toisena aikana, saattavat syödä vaikkapa eskarivuonna kuin hevoset, enemmän kuin vanhempansa.
nim. viisi lasta ruokkinut

Siis yhteensä kolme. Aamupuuro, yksi lämmin ateria ja iltapuuro.

 

[Rieputarallaa]

No niin. Nyt on aika lopettaa tämä leikki. Minä siis keksin - en aivan koko juttua, mutta melkein. Halusin nähdä, miten te reagoitte.

Kiitos ja anteeksi, tämä oli oikein valaiseva ketju .

 

[r u u s a]

No niin. Nyt on aika lopettaa tämä leikki. Minä siis keksin - en aivan koko juttua, mutta melkein. Halusin nähdä, miten te reagoitte.

Kiitos ja anteeksi, tämä oli oikein valaiseva ketju .

No totisesti. *valaistuneena*