Ahdistava tilanne, kommentoikaa toki

On pitänyt useampana päivänä jo kysyä, että mitäs mieltä arvon palstakollegat on yhden tuttavaperheen lapsenhoidosta. Itseäni ahdostaa seurata tilannetta; säälin 1½-vuotiasta lasta. Haluaisin auttaa, mutta en tiedä, miten asiasta kauniisti sanoisin, sillä perheen äiti on yliherkkä kaikenlaiselle neuvomiselle (vaikka toisinaan itse asioista kysyykin).

Kyseessä siis yksilapsinen perhe, lapsi 1½ v. Äiti on kotona hoitovapaalla. Äiti ja lapsi viettävät päivät sisällä, ulkoilevat harvemmin kuin kerran viikossa. Lapsi ei saa kotona kiipeillä esim. sohvalle, kun jotakin voi sattua. Puistoissa tmv. paikoissa ei käydä, koska jotakin voi sattua, lapsi esim. voi hiekkalaatikolla panna hiekkaa suuhun. Oltiinpa ulkona tai sisällä, äiti vahtii haukan lailla lastaan, kävelee perässä korkeintaan metrin päässä. Ulkona äiti usein taluttaa lastaan, vaikka tämä osaa kävellä itse.

Muutoinkaan eivät juurikaan tapaa muita ihmisiä, eivät esim. käy kerhoissa. Minun poikani on kuta kuinkin lapsen ainoa leikkikaveri. Lapselle tehdään edelleen eri ruoat kuin muulle perheelle, vaikka esim. allergioita ei ole. Lapsi ei saa syödä itse, koska siitä syntyy sotkua - ja jotainhan voi aina sattua. Tällä lapsella ei myöskään edelleenkään ole säännöllistä päivärytmiä; äidin mukaan koskaan ei voi tietää, mihin aikaan lapsi haluaa nukkua päiväunet, yöunille menosta puhumattakaan. Perheessä ihaillaan lapsen rauhallisuutta ja keskittymiskykyä, saattaahan hän katsella televisiota kaksikin tuntia yhtä kyytiä. Toisaalta lapsen motorista kömpelyyttä ihmetellään, samoin sitä, että lapsi ei puhu vielä yhtään sanaa - hän ei sano edes äitiä.

Tässä enimmät huolenaiheeni. Onko teistä normaalia, vai olenko mä vainoharhainen?

 

jospa äiti kärsii synnytyksenjälkeisestämasennuksesta johon tuollainen yli suojelu saattaa liittyä...

 

samaa mieltä kuin edellinenkin olisiko kyseessä masennus

 

jospa äiti kärsii synnytyksenjälkeisestämasennuksesta johon tuollainen yli suojelu saattaa liittyä...

Hyvinkin paljon mahdollista. Mutta miten mä voin auttaa?

 

No eihän toi kivaa ole.

Mutta luulenpa, että lapsi ottaa menetetyt kokemukset takaisin, kunhan pääsee vapaammaksi...

 

Mä kanssa muistan vuosien takaa tuttavan veljen perheen jossa n.4v ei ollut käynyt ulkona kuin ihan muutamia kertoja elämässään.
Kauppaan ei päässyt edes mukaan, saatika puistoon tai retkille.

En tiedä miten lopulta kävi kun asiaan puututtiin, toivottavasti koulu toi lapselle vähän raitista ilmaa elämään..

 

noi on niin vaikeita tilanteita kun itsestä joku tuntuu väärältä ja siitä ei kuitenkaan kärsis oikein sanoa mitään. Eiköhän siitä lapsesta kuitenki ihan ok muksu kasva, tavallista arempi ehkä tai sitten vapautta saatuaan liiankin rämäpää. Fiksusti oot tehny kun et mee asiasta mainitsemaan.

 

Eihän tuo normaalilta kuulosta.
Masentunut äiti, ehkäpä masentunut lapsikin...

 

Tässä enimmät huolenaiheeni. Onko teistä normaalia, vai olenko mä vainoharhainen?

Olet vainoharhainen... ja kaiken lisäksi puutut asioihin jotka eivät sinulle kuulu. Minusta tuoei ole ollenkaan hälyttävää. Sen sijaan jos öiti laiminlöisi lastaan, pahoinpitelisi yms. olisi syytä olla huolissaan.

 

Tää kuulostaa niin tutulle ja saanko arvata lapsi on perheen ainokainen?

 

Tää kuulostaa niin tutulle ja saanko arvata lapsi on perheen ainokainen?

Niin kuin kirjoitin, esikoinen on.

 

Tässä enimmät huolenaiheeni. Onko teistä normaalia, vai olenko mä vainoharhainen?

Olet vainoharhainen... ja kaiken lisäksi puutut asioihin jotka eivät sinulle kuulu. Minusta tuoei ole ollenkaan hälyttävää. Sen sijaan jos öiti laiminlöisi lastaan, pahoinpitelisi yms. olisi syytä olla huolissaan.

Mä en ole puuttunut asiaan mitenkään. Kaiketi olen siksi huolestunut asiasta, kun oma lapseni on touhukas, utelias ja itsenäinen luonne.

 

jaa-a aika tilanne, toisaalta voisin hyvinkin kuvitella masennusta/jotain muuta ahdistusta taustalle (parisuhdeongelmia?) ehkä äiti ei vaan jostain syystä jaksa ulkoilla sun muuta/opettaa lasta syömään itse...en tiiä, mut nää tuli ekana mieleen

ja toi miten siihen voi apuaan tarjota, en tiiä, ehkä ei loukkaamatta lainkaan, mut toisaalta kun äiti saa apua, ehkä hän jälkikäteen osaa sitä myös arvostaa

 

no mut esim toi et ei puhu on kyllä ihan täysin normaalia. jos on oppinut kävelemään aikasin on yleensä niin et puhe viivästyy. et välttämättä tuota puhumattomuutta/sanojen sanomuutta ei voi laittaa äidin piikkiin

 

Nyt menee kyllä keittiöpsykologiaksi, mutta tuli mieleen että kaiken taustalla voi olla äidin tietynlainen syyllisyys, hän nimittäin meni ensimmäisessä raskaudessaan lapsivesipunktioon, vaikka veriseulan todennäköisyysluku oli olematon. Tästä seurasi täysin terveen lapsen kuolema, keskenmeno.

 

no mut esim toi et ei puhu on kyllä ihan täysin normaalia. jos on oppinut kävelemään aikasin on yleensä niin et puhe viivästyy. et välttämättä tuota puhumattomuutta/sanojen sanomuutta ei voi laittaa äidin piikkiin

Oppi kävelemään 1v3kk

 

No tuota noin.... Aika pitkälti ap:n teksti kuulosti kuin ois kuin ois kirjoittanu meitin aikaisemmasta tilanteesta ( ei tosin telkkarin katselun osalta ) ja ihmettelen et minkä ihmeen takia muiden elämästä pitää noin helkkaristi ahdistua varsinkin kun asia ei kuulu kuin perheelle itselleen.
Kaikki äidit ei viihdy kerhoissa. Moni tuntemani ensimmäisen lapsen saanut varjelee lastaan putoamisilta yms... Meitin nappulasta on sukeutunut oikein sosiaalinen yksilö vaikka äitee onkin tälläinen vähän hiljaisempi ja syrjäänvetäytyvä yksilö.

Lisätään nyt vielä et poika oppi kävelemään 1v4kk ikäisenä ja puhetta alkoi tulla vasta vajaa neljän vanhana ( nyt 5v )

 

Kyllähän tuo vähän oudolle kuulostaa..Vaikka lapsi muuten olisikin hyvinhoidettu niin kyllä ne piirit on kuitenkin aika pienet jos vaan siinä neljän seinän sisällä enimmäkseen pyörii ja silloinkaan ei saa tehdä niitä asioita joita sen ikäiset yleensä jo harjoittelee tekemään.Vähän vaikea kyllä ehkä puuttua tilanteeseen,ei tuollaisesta oikein mihinkään voi ilmoittaakaan..

 

Hmmm...

Tarkemmin kun luin ton alkuperäisen jutun, niin itseasiassa mä käyttäydyin aikalailla samoin esikoisen kanssa..

Ihan normi siitä silti tuli.
Keskimääräistä älykkäämpi, mutta hieman epäsosiaaliseempi...

 

No tuota noin.... Aika pitkälti ap:n teksti kuulosti kuin ois kuin ois kirjoittanu meitin aikaisemmasta tilanteesta ( ei tosin telkkarin katselun osalta ) ja ihmettelen et minkä ihmeen takia muiden elämästä pitää noin helkkaristi ahdistua varsinkin kun asia ei kuulu kuin perheelle itselleen.
Kaikki äidit ei viihdy kerhoissa. Moni tuntemani ensimmäisen lapsen saanut varjelee lastaan putoamisilta yms... Meitin nappulasta on sukeutunut oikein sosiaalinen yksilö vaikka äitee onkin tälläinen vähän hiljaisempi ja syrjäänvetäytyvä yksilö.

En mä pahalla tarkoita. Vai onko läheisistään välittäminen huono asia?

 

Monta asiaa heillä on varmasti ihan hyvinkin? Lapsella on ruokaa, turvallisuudesta ja puhtaudesta huolehditaan? Kerhot eivät ole välttämättömiä vielä tuossa iässä, mutta ulkoilua soisin olevan enemmän. Sekä säännöllinen päivärytmi, mutta vähemmän telkkaria. Voisitko auttaa häntä sen suhteen niin, että pyydät heitä vaikka kerran viikossa kanssanne ulkoilemaan? Syömäänkin lapsi ihan varmasti ennenpitkää oppii. Ja puhumaan Ja muutenkin, onnistuisiko esimerkin keinoin antaa hänelle vinkkiä toisenlaisesta tavasta toimia?

 

no mut esim toi et ei puhu on kyllä ihan täysin normaalia. jos on oppinut kävelemään aikasin on yleensä niin et puhe viivästyy. et välttämättä tuota puhumattomuutta/sanojen sanomuutta ei voi laittaa äidin piikkiin

Oppi kävelemään 1v3kk

ok. hmm.. vaikee tilanne :| ehkä siun vaan pitäs rohkasta mieles ja yrittää hyvin hienovarasesti asiaa ilmasta.

 

No tuota noin.... Aika pitkälti ap:n teksti kuulosti kuin ois kuin ois kirjoittanu meitin aikaisemmasta tilanteesta ( ei tosin telkkarin katselun osalta ) ja ihmettelen et minkä ihmeen takia muiden elämästä pitää noin helkkaristi ahdistua varsinkin kun asia ei kuulu kuin perheelle itselleen.
Kaikki äidit ei viihdy kerhoissa. Moni tuntemani ensimmäisen lapsen saanut varjelee lastaan putoamisilta yms... Meitin nappulasta on sukeutunut oikein sosiaalinen yksilö vaikka äitee onkin tälläinen vähän hiljaisempi ja syrjäänvetäytyvä yksilö.

En mä pahalla tarkoita. Vai onko läheisistään välittäminen huono asia?

Juu ei toki. Mut aika normaalilta ensimmäisen lapsen äidiltä kuulostaa sun kertomaan mukaan.

 

Ja sitten vielä kysymys; miksi puolitoistavuotiaan pitäisi käydä kerhoissa kun varsinainen yhdessäleikkimiskausi alkaa vasta myöhemmin?

 

Mulla tulee mieleen tàllainen jutska.. Josko se keskenmeno oli niin kova paikka àidille ettei kestàisi missààn nimessà toisen lapsen menettàmistà.. ? Suojelee sitten niin paljon kun pystyy ettei vaan mitààn enàà pààsisi sattumaan :/