Ahdistaa

[Tuhka]

Ei tule mitään. Aina hetkellisesti tuntuu että kyllä se tästä mutta sitten taas tulee vettä niskaan.

Olen aikoinani ollut liian kiltti ja kaikkeen sopeutuvainen ja kaiken kestänyt . Vaikka nykyään mies tietää että en jatkossa kestä enää samanlaista kohtelua ... ei auta.

En kestä enää pienintäkään vihaa ja huutoa itseeni tai muihin perheen jäseniini kohdistuen. Vaikka se olisi ihan syystäkin , tosin minun melestäni vain tyhmä ihminen huutaa ja raivoaa kun ei kykene itseään tai asiaansa sivistyneesti julki tuomaan.

Ahdistaa niin että joskus oman hengen riistäminen tuntuisi todella vapauttavalta . Toisaalta en siedä sitä että jonkun muun ihmisen käytöksen vuoksi en kestäisi tätä elämää ja minä olisin se häviäjä agression alla.

On kamalaa joutua tällaiseen elämän tilnateesen jossa oman elämän ohjakset eivät ole omissa käsissä , tai ainakin luulee niin olevan , jos ajattelee elämää vain taloudellisten näkökantojen kautta. Mieheni ei anna mitään arvoa töilleni hänen hyväkseen , vaikka tietää että ei pärjäisi ilman minua. Vetoaa silti riitatilanteessa juuri siihen että en ole muualla työssä . En siis ole hänen silmissään työssä vaikka teen palkatta kaikki hänen yrityksensä paperityöt. Näin ja tähän pisteeseen voi nainen päätyä ajatellessaan lastensa parasta.
Olen surullinen

 

[kyllästynyt]

Itsestäni tuntuu ihan samalta..10 vuotta oltu yhdessä,3 lasta(9v,7v,3kk),koirat,akvaariot ym.Naimisiin pitäis mennä elokuussa mutta pikkuhiljaa alkaa taas tuntua siltä että ei sittenkään.Ongelmana miehen peliongelma,hyvä esimerkki kun lähdin toiseen kaupunkiin sukulaisia tapaamaan niin mies kostoksi pelasi kaikki rahat.Mulla oli kuulemma huono ajankohta lähteä.Noh,paluumatkalla junassa olin oksennustaudissa(vauva ja 9 vuotias poika mukana),ei edes kysynyt että tulenko asemalle vastaan.Metrolla piti vielä kipeänä kotiin jatkaa ja soittaakkin että tuletko edes kassit kantamaan 4.kerrokseen kun en itse enää jaksa!Kotona oli täys kaaos vastassa,tyttö ilman puhtaita vaatteita,ei imuroitu,astioita joka paikassa...Oli kyllä kerran pyykkiäkin pessyt mutta heittänyt ne sitten rytyssä kuivaustelineen päälle.Rasittavaa.Ja kun pääsin kotiin(olin tosi puhki siitä oksentelusta)niin hänpä vain menee naapuriin iltaa istumaan,ei auta vauvan syötössä tai lasten läksyissä...En tiedä,silloin menee ihan hyvin kun olen normaalisti kotona(Tosin välillä sitä paskaa että hyvähän sun on sanoa kun et itse ole töissä...)mutta olen ruvennut miettimään että ansaitsisinkohan kumminkin paremmam elämän..

 

[elämme vain kerran]

Hei!
En ole itse elänyt huonossa suhteessa mutta lapsuuteni vietin kodissa, missä oli aina ikuinen riita ja sota meneillään. Isäni joi aina vapaapäivinään ja ns. kuuden kossun vapaat oli niitä pahimpia.

Mitä näin vanhemmiten olet äitini kanssa jutellut hän alkaa olla täysi sitä isän toimintaa ja niin olen minäkin. Tiedän että äitini on saanut elää oikeastaan helposti käyttämättä rahaa oikeastaan ollenkaan, koska isä on ostanut kaikki suurimmat investoinnit. Olen myös yrittänyt vihjata äidilleni että eikö olisi parempi erota, vaikka siitä tulisi täydellinen kolmas maailmansota isän tulisen luonteen takia.

Loppupeleissä suhteet sukulaisiin parantuisivat ja vaikka rahaa ei niin enää jäisikään ns huvitteluun niin ainakin elämän laatu paranisi. Minä myös ainakin nukkuisin yöni paremmin kun ei tarvitsisi pelätä milloin isä räjähtää ja lyö, koska sekin on kerran tapahtunut.

Jos ei aikuinen mies osaa huolehtia itsestään, niin se on jo säälittävää.

 

[*]

""Näin ja tähän pisteeseen voi nainen päätyä ajatellessaan lastensa parasta.""

Minä en usko tähän hetkeäkään. Siis siihen etteikö järkevä ihminen tajuaisi huonossa liitossa toteuttavansa kaikkea muuta kuin lastensa parasta. Voivatko lapset silloin hyvin kun äiti/isä voi huonosti, toista vanhempaa kohdellaan epäkunnioittavasti, kun riitely ylittää tietyn rajan? Kompensoiko kodin huonoa ilmapiiriä jotenkin se, että vanhemmat kuitenkin ovat yhdessä? Ei minun mielestäni.

Enkä pidä ollenkaan tuollaisesta marttyyrimentaliteetista: olen kärsinyt ja antanut kaikkeni lasteni vuoksi. Eipä se paljon auta lapsia jotka olisivat halunneet varttua toisenlaisessa ilmapiirissä. Puhumattakaan siitä minkälaisen esimerkin saavat toisten ihmisten kohteluun/parisuhteeseen ym.

 

[Toini]

Voimasi ovat lopussa ja pieni vauvakin vaatii paljon huomiota, isommista puhumattakaan. Toivon, että jaksat omaa arkeasi eteenpäin, lastesi vuoksi. Oletan, että olette ne yhdessä halunneet. Onko miehesi aiemmin osoittanut vastaavanlaista käytöstä, vai onko tämä uusi piirre hänessä? Kysyn siksi, että olette kuitenkin kolme lasta laittaneet maailmaan ja ilmeisesti olet luottanut hänen tukeensa jossain vaiheessa. Sinulla on siis kolmen lapsen sijasta neljä hoidettavana. Kypsymätön mies. Naimisiin tai ei tässä vaiheessa, mitä se muuttaisi mihinkään suuntaan?

 

[syystäkin]

Kristus, aina noita paska-äijiä vaan pitäisi YMMÄRTÄÄ!!!! Kuka koskaan ymmärtäisi naista - äitiä? Ei mies ainakaan.

Ei muuta kuin pellolle tuollainen itsekäs kakara. Pärjäät paremmin ilman häntä.

 

[santtu]

Hei ystävä hyvä,

olin aviossa ja yhdessä yhteensä noin 26 vuotta miehen kanssa joka aina vastasi rumasti vaikka mitä kysyi.
Huusi jatkuvasti joka asiasta mikä ei ollut hänen mieleen.
Pariin kertaan lasten syntymän jälkeen illalla, taas sen räyhäämisen alettua juuri kun poikien piti mennä nukkumaan, löin nyrkin pöytään ja sanoin hänelle, että jos on jotain negatiivista sanottavaa niin voi tuoda asiansa julki aiemmin eli iltapäivällä töistä saavuttuaan.

Tämä tehosi ne muutamat kettat noin ehkä viikon verran mutta sitten se taas alkoi.

Vuosia tätä kuunneltuani sanoin jo muutamia kertoja, että kun pojat ovat tarpeeksi vanhoja niin lähden pois sillä olin niin väsynyt siihen jatkuvaan huutamiseen ja kiukutteluun.

Niinpä sitten tuli se päivä jolloin vain kertakaikkiaan hermoni eivät enää kestäneet.

Tilasin eropaperit ja muutin ystäväni asuntoon hetkeksi kunnes löydän oman.

Mies oli (kuulema) sanonut monelle ettei ymmärrä miksi lähdin.
Kyllä hänen se pitää tietää kun niin paljon siitä puhuttiin.

Jopa äitini ystävä sanoi minulle, että tein varmaan elämäni parhaan ratkaisun ja että hän näki ne muutamat kerrat kuinka mieheni huusi ja minä vain myöntelin kun vihaan riitaa.

Kyllä, tein elämäni yhden parhaista ratkaisuista.
Ihana olla kotona missä on harmoninen tunnelma ja ei tarvitse suunnitella tulppia korviin.

Avioloottomme aikana minä tein paljon töitä kuten miehenikin mutta vielä sen päälle hoidin kodin, kaksi ihanaa poikaa, olen hyvä ruuanlaittaja ja aika hullu siivoamaan.

Joten ei ainakaan voinut moittia, että olisin ollut laiska vaimo.
Seksikin luisti muutaa ns. kautta lukuunottamatta.

Mutta sitten huomasin myös, että rakkauteni häneen vain kuoli ja hiipui hiljalleen. Ja kun huomasin sen niin se tuntui oudolta kun olin niin rakastanut häntä ja suunnitellut, että vanhuksina ostamme kaksi keinutuolia ja kiikumme vierekkäin poikien lapsia keinutellen.

No, nyt minusta tulee mummi ekaa kertaa mutta on kurjaa kun se minun visioni ei toteutunut.
Olisi ollut ihanaa jakaa tämä ""mummitunne"" jonkun kanssa ja varsinkin lasten oman isän. Mutta kun ei niin ei.

Mutta katson tulevaisuuteen hyvillä mielin ja tekoani en ole katunut yhtään ainoaa kertaa vaikka äitini varoittelikin, että tulee masentuneisuus jossain vaiheessa. Mutta ei tullut.
Oli varmaan ne tunteet niin kuolleet ja se elämä oli eletty ja katsottu. En ole yhtään edes katkera. En tunne häntä kohtaan mitään.

Toivon kuitenkin sydämestäni muille hyvää ja olisi niin kaunista kun avioliitto kestäisi. ja kyllä se kestääkin paremmin kun vain kunnioitetaan toisiaan.

rakkauden täyteisin terveisin
-santtu-

 

[Pappa]

Meillä miehillä lyhyt katse tulevaisuuteen. Olemme vahvoja, oikein kunkkuja,elämä hymyilee ja pullistelemme voimissamme. Mutta kun tulee ikää ja huomaamme voimat ehtyy,ei aivotoimintamme riitä ottamaan sitä oikein. Meistä tulee kärttyisiä ja usein vaimoja aliarvostavia. Emme tee ilkeyttään,meillä ei ole taitoa.Olemme taas pikkupoikia.Älä lannistu, älä alistu,puhu miehellesi ei syyttäen vaan käyttäen niitä kauniita sanoja joita käytitte silloin ennen. Jos ei auta,lähde, pärjäät varmasti,olet hyvä,taitava.

 

[Pappa]

Meillä miehillä lyhyt katse tulevaisuuteen. Olemme vahvoja, oikein kunkkuja,elämä hymyilee ja pullistelemme voimissamme. Mutta kun tulee ikää ja huomaamme voimat ehtyy,ei aivotoimintamme riitä ottamaan sitä oikein. Meistä tulee kärttyisiä ja usein vaimoja aliarvostavia. Emme tee ilkeyttään,meillä ei ole taitoa.Olemme taas pikkupoikia.Älä lannistu, älä alistu,puhu miehellesi ei syyttäen vaan käyttäen niitä kauniita sanoja joita käytitte silloin ennen. Jos ei auta,lähde, pärjäät varmasti,olet hyvä,taitava.

 

[täh]

Miksi ihmeessä tuhlaat elämäsi tuollaiseen elämään? Ei voi muuta sanoa taas kerran kuin että jokainen on oman onnensa seppä. Jokainen rakentaa itse elämänsä, tekee omat ratkaisunsa ja jos elämä on helvettiä, voi syyttää vain itseään. Lapset ovat oivallinen tekosyy pysyä paskassa elämässä. Kuten joku tuolla sanoikin, lapset ovat nimenomaan syy lähteä paska suhteesta pois.

 

[Pupu]

Minunkin äitini on vieläkin jaksanut muistuttaa, kuinka hän uhrasi onnensa ja oli onneton 20v, lapsen eli minun takia. Tää on vain heikkojen ihmisten tekosyy, olla muka lasten takia yhdessä.

Minä olin aika harvoin onnellinen lapsena vanhempieni ansiosta, päinvastoin olin hyvin ahdistunut heidän takiaan. Eli jos he olivat kerran takiani yhdessä, niin halusivatko he minun olevan surullinen?

Ja vaikkei äiti ja isä huutaisi ja raivoaisikaan, niin lapsi kyllä aavistaa kaikki tummat pilvet ja vihantunteet, rakkaudettomuuden. Te lasten takia yhdessäolevat aliarvoitte lapsianne. Lapsi kuulee monesti myös ne sanomattomat sananne.

 

[niin täälläkin]

Vaimo kypsyi kun ryyppäsin pari päivää ja jäi asiat hoitamatta.

 

[Ressu]

Paska kun menee välillä hermot näihin ääliöihin jotka täältä hakevat jotain päähäntaputtelijoita. Että kun ovat 10 vuotta eläneet kamalassa liitossa ja maailma on heille velkaa, ja kuinka kestäviä ja tunnevammasia heistä on tullut kun ovat laittaneet lapsena / aviopuolisonsa oman onnensa edelle. Haistakaa te vaan kukkanen. Multa ei riitä pätkääkään sääliä ihmisille jotka ovat noinkin tyhmiä. Te naiset, varsinkin te jotka olette niin hyväuskoisia ja empaattisia, että joskus minuakin on kiehtonut käyttää hyävksi muutamaa tapausta. Koittakaa nyt tajuta, että ei me missään sadussa eletä. Tää on rakaa peliä ja sillä sipuli. Hyvää jatkoa!