ahdistaa niin paljon että oksettaa..

["vieras"]

mies lupasi sunnuntaina ettei enää juo, kun sillä on ollut tapana mennä jokapäivä töiden jälkeen työkavereiden kanssa juomaan.
Sunnuntaina se kuitenkin sanoi tajunneensa miten paljon se laiminlyö mua ja meidä vauvaa, kun ei ole koskaan kotona ja silloin kun on niin on krapulassa.
Kaksi päivää se olikin juomatta, mutta nyt sitä ei taas kuulu eikä näy eikä puhelin ole päällä....
Mä olen niin pettynyt, ja mua itkettää ja ahdistaa niin paljon että oksensinkin jo pari kertaa. Luulin ihan oikeasti että se silloin sunnuntaina ymmärsi miten mä kärsin, mutta ei näköjään...
Mun tekisi niin mieli puhua tästä jollekin, mutta ei ole ketään kenllle puhua. Ei ole sellaisia ystäviä.

 

["Mummeli"]

Olen kuullut tällaisia tarinoita useita elämäni varrella. Joskus syy voi olla se, että mies on mustasukkainen vauvasta. Onko lapsi perheen ensimmäinen ?

 

["aap"]

on ensimmäinen, mutta en usko että mies olisi vauvasta mustasukkainen! Kyllä mä annan miehelle huomiota ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin

 

[taalla jossain]

Voin kuvitella milta sinusta tuntuu kun on toiveikas toisen suhteen, haluaa uskoa ja luottaa siihen etta pitaa lupauksensa mutta sitten joutuukin pettymaan. Itsellani hieman toisenlaisen asian tiimoilta mutta kuitenkin, kerta kerralta luottamus rapisee ja aina saa pelata mita seuraavaksi. Jotkut eivat kertakaikkiaan kasita miten muut voivat heidan toiminnastaan ja petetyista lupauksista karsia.

Puhuminen ja asian jakaminen helpottaa kylla ja siihen voi saada jotain uutta nakokulmaa, tai jotain uutta vahvuutta kun tietaa etta joku toinen on tukena. Tallaisia ihmisia, oikein hyvia ystavia, ei vaan aina ole tai ovat jossain muualla kaukana eika heita halua vaivata tai huolestuttaa. Onneksi on netti ja keskustelupalstat, saa edes johonkin sanottua asiansa ja hyvalla tuurilla joku siella vastaa... Nama asiat on niin vaikeita, mutta kylla kaikesta viela selvitaan. Ei ole sellaista ongelmaa johon ei olisi myoskin ratkaisua. Jaksamisia.

 

[Venakko Milanna]

varmasti tuntu pahalta: /:hug:

 

["Mummeli"]

Kun minä olin nuori, kotiasioista ei kylillä puhuttu. Äidit sinnittelivät, kasvattivat lapsensa, ja kärsivät. Oletko naimisissa, vanhako on liittonne, miten miehen aiempi alkoholin käyttö ? Kuinka vanha vauva on ?

 

[ymmärrän]

tiedän otsikon tunteen, koin itse samaa tuossa kun aloin oikeasti miettiä sukulaisen itsemurhaa.

Tilanne on sillälailla vaikea kommentoitava, että kait noin alkuvaiheessa voi olla kysymys ihan vain siitä, että mies ei tosiaankaan ole tullut ajatelleeksi, ja ensimmäinen oivallus on väkisinkin vielä kovin hutera. Mutta voi olla niinkin, että mies ei kykene ymmärtämäänkään syvemmin, mitä toiset kokevat. Aika näyttää.

Kannattaa silti hyvin varhaisessa vaiheessa ehkä jo ottaa käsiteltäväksi hypoteesi, että mies on alkoholisti enemmänkin kuin tapajuoppo. Voit myös samalla tutustua alkoholistien puolisoista kirjoitettuun, että löytyykö sieltä mitään tuttua. Voit lähteä muuttamaan itseäsi, ennenkuin vajoat kovin syvälle tuohon läheisriippuvuuden suohon. Älä anna onneasi kokonaan toisen käsiin. Semmoinen lahja on terveellekin ihmiselle liian raskas taakka kantaa.