vierailija
Ennen lasta kävimme 2-3 kertaa vuodessa ulkomailla reissuissa mutta emme oikeastaan ikinä missään kotimaassa. Lapsen kanssa mies ei enää halunnut matkustaa kun se on niin työlästä. Minä olen sitten käynyt joko lapsen kanssa kaksin tai kaverin ja hänen lastensa kanssa lyhyillä hotellillmilla tai risteilyillä. Nyt edellisen vuoden korona on rajoittanut ja viime kesän pysyin minäkin suosiolla kotona. Nyt tekisi mieli lähteä johonkin (telttailemaan, hotelliin johonkin lapselle kivan aktiviteetin lähelle ymv pientä). Alkaa nimittäin jo tuntua, että kodin lähellä ei oikein enää innosta minua eikä lasta mikään kun kaikki on koluttu niin moneen kertaan läpi. Olen ollut nyt reilu 2 viikkoa lomalla, lapsen kaikki kaverit mökeillä tai jossain eli olen ollut pääasiassa päivät lapsen kanssa kaksin kotona ja leikkinyt. Kerran sain houkuteltua lapsen luontopolulle joka on kierretty jo tsiljoona kertaa aikaisemminkin, 2 x ollaan oltu uimassa (ei uimapaikkoja järkevän matkan päässä) ja kerran kävimme kaupassa ja kirpparilla. Olisi niin kiva lähteä vaikka Turkuun, Kouvolaan, Tampereelle tai johonkin yhdeksi yöksi tai jonnekin missä olisi vaikkapa jokin iso uusi leikkipuisto tai jotain muuta kuin tätä samaa. Mutta mies on sitä mieltä, että ihan turha lähteä, lapselle tekee hyvää viettää rauhallista lomaa kotona eikä AINA tarvitse olla menossa ja lapsen pitää tottua ettei aina ole kivaa tekemistä. Hänen mielestään voimme mennä sitten kun on mahdollisuus lähteä koko perheen kesken mutta sitten tyrmää kaikki minun ideani ja höntä ei kiinnosta mikään vaan mielummin viettäisi lomansa rauhassa kotona eli katsoisi telkkaria, selailisi puhelinta ja pelaisi pleikkaa. Juu ja ymmärrän sen ettei nyt vielä ole järkevää matkustella mihinkään ihmismassojen keskellä mutta kun telttailukaan ei käy kun se on turhaa ja tyhmää ja miksi pitäisi kun voi olla kotonakin. Mies ei yhtään ymmärrä sitä, että minä kaipaisin jotain muuta tekemistä kuin leikkiä likimain kaiken kotonaolo ajan petseillä ja välillä käydä pyörimässä lähileikkipuistossa.