Äitini sanoi, että rakastaa isää yhtä paljon kuin meitä lapsia

Mielestäni mun iällä ei ole väliä. Jos jollekulle on, niin on mulla pikkusiskokin, joka on vasta 11 vuotta vanha, keskimmäinen sisarus on 19. Kukaan muu ei ole puolustamassa lasta kuin tämän äiti ja isä. Mun isälläkin on äiti, mielestäni isäniehdoton rakastaminen on ensinnä mummani tehtävä.

Olet hyvää vauhtia tuhoamassa lapseltasi ehjää perhettä ja lapsuutta. Vanhemmuuteen ja rakkauteen kuuluu myös perheyhteyden vaaliminen ja suojelu, eikä lapsellinen rakkauksien järjestykseen laitto. Oletko keskustellut jonkun ammattilaisen kanssa? Ehkä siitä voisi nyt olla hyötyä.

 

Mielestäni mun iällä ei ole väliä. Jos jollekulle on, niin on mulla pikkusiskokin, joka on vasta 11 vuotta vanha, keskimmäinen sisarus on 19. Kukaan muu ei ole puolustamassa lasta kuin tämän äiti ja isä. Mun isälläkin on äiti, mielestäni isäniehdoton rakastaminen on ensinnä mummani tehtävä.

Voi juma. Onko sulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Sinä olet ihan kakara vaikka olisit sitten 39 vuotias. Aivan sama. Mutta käyttäydyt kuin mustasukkainen pikkuipana.

Äitisi saa rakastaa isääsi tasan niin paljon kuin rakastaa. Se ei ole sinulta mitenkään pois. Itse olet kuvitellut nyt käsittämättömän typerän kriisin tähän.

 

Tarkoitatko että äidin tunne ohjaisi häntä pelastamaan isäni, mutta sosiaalinen paine pelastamaan minut?

Kummallinen johtopäätös?

Mun mielestä toi edellä kirjoitettu teksti kuvastaa juurikin sitä että äidin tai isän tarve suojella lastaan on aina ensimmäisenä. Sen tunteen ei pitäisi kuihtua koskaan.. Se on se rakkauksien ero. Vaikka sydän vuotaisi verta siksi että puoliso jää liekkeihin, niin silti näkisin että normaalilla tunne-elämällä varustettu vanhempi pelastaa lapsensa sieltä liekeistä ensimmäisenä.

Se että rakastaa sekä puolisoaan että lapsiaan yhtä paljon, ei tarkoita että ei asettaisi lastaan ensimmäiselle sijalle hädässä. Ja tämän luulisi olevan selviö jokaisessa vanhemmuudessa. Se ei silti tee siitä rakkaudesta jota tuntee puolisoaan kohtaan, vähempiarvoista.

 

[QUOTE="hmh";27221043]Ja voisit muuten lukea sen viestini viimeisenkin kappaleen. Vai oletko trolli?[/QUOTE]

En trollaa. Vika kappaleesi oli asiaa, rakkaus ei saa tukahduttaa tai olla ripustavaa. Rentous ja tilan antaminen on osa sitä. Sen ymmärrän.

 

Ap hyvä, ei rakkaudella ole määrää. Sitä vaan on tai ei ole.

 

[QUOTE="apua";27221078]Voi juma. Onko sulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Sinä olet ihan kakara vaikka olisit sitten 39 vuotias. Aivan sama. Mutta käyttäydyt kuin mustasukkainen pikkuipana.

Äitisi saa rakastaa isääsi tasan niin paljon kuin rakastaa. Se ei ole sinulta mitenkään pois. Itse olet kuvitellut nyt käsittämättömän typerän kriisin tähän.[/QUOTE]

Toki se on silloin pois jos se horjuttaa turvallisuuden tunnetta.uskotko että näin olisi voinut käydä? Että äiti tekee selväksi pysyvänsä aina isän kanssa, mutta jos lapsi ei käyttäydy toivotusti, on valmis "jättämään tehtävänsä" äitinä.

 

[QUOTE="sondersson";27221112]Ap hyvä, ei rakkaudella ole määrää. Sitä vaan on tai ei ole.[/QUOTE]

Miten on selitettävissä mm. iltasanomien juttu, jossa äidille "rakkain" lapsi oli keskimmäinen?

 

Toki se on silloin pois jos se horjuttaa turvallisuuden tunnetta.uskotko että näin olisi voinut käydä? Että äiti tekee selväksi pysyvänsä aina isän kanssa, mutta jos lapsi ei käyttäydy toivotusti, on valmis "jättämään tehtävänsä" äitinä.

Siis anteeksi minkä tehtävänsä äitinä sinun äitisi nyt on jättämässä jos sinä et käyttäydy toivotusti (eli miten?)

Oletkohan nyt kuitenkaan noin mustasukkainen pelkästään isällesi (äidistäsi), vai oletko ehkä mustasukkainen lapsellesi äidistäsi? Pelkäätkö että äitisi rakastaa vauvaasi enemmän kuin sinua? Vai odotatko että äitisi jättää isän kotiin ja rientää sinun tueksesi vauvan hoidossa? Että semmonen muijien klaani, miehistä viis...

Homma hanskassa ja hanskat hukassa....?

 

Miten on selitettävissä mm. iltasanomien juttu, jossa äidille "rakkain" lapsi oli keskimmäinen?

Ei siinä ole rakkaudesta kyse vaan jostain muusta. Jonkin asian takia joku ihminen korostuu elämässäsi enemmän tai vähemmän ylitse muiden.

Mä rakastan ainakin vanhempiani, edesmennyttä koiraani, miestäni ja lapsiani, enkä näe näissä mitään eri määriä. On kuitenkin tärkeysjärjestys, jossa lapset on ekana.

Eihän rakkaus ole materiaa, joten miten siinä voisi olla joku määrä?

 

[QUOTE="sondersson";27221268]Ei siinä ole rakkaudesta kyse vaan jostain muusta. Jonkin asian takia joku ihminen korostuu elämässäsi enemmän tai vähemmän ylitse muiden.

Mä rakastan ainakin vanhempiani, edesmennyttä koiraani, miestäni ja lapsiani, enkä näe näissä mitään eri määriä. On kuitenkin tärkeysjärjestys, jossa lapset on ekana.

Eihän rakkaus ole materiaa, joten miten siinä voisi olla joku määrä?[/QUOTE]

Oksitosiinin määrä veressä?

 

Sama täällä.

Tai ehkä kyse on siitä, että rakkaus puolisoa kohtaan on ihan erilaista rakkautta kuin rakkaus lapsia kohtaan. Ja jos ne laitettaisiin toisiaan vastakkain, niin lapset voittaisi kuus nolla. Onneksi ei tarvitse laittaa.

Lasteni takia kuolisin. Mieheni takia en.

Juuri näin minullakin.

 

Rakkauden lapseen pitäisi mennä kaiken edelle. Onhan se nähty miten käy kun nainen rakastaa miestään yhtä paljon tai enemmän kuin lapsiaan. Silloin nainen ei lähde suhteesta vaikka mies olisi lapsille väkivaltainen (henkisesti tai fyysisesti). Rakkauden lapseen pitäisi olla se suurin, vasta sen jälkeen puoliso. Koskee sekä miehiä että naisia.

On myös olemassa niitä aikuisia lapsia, jotka huumepäissään vainoavat, piinaavat ja jopa pahoinpitelevät iäkkäitä vanhempiaan. Pitäisikö sittenkin vaan rakastaa?

Jos nyt yleisesti pohditaan rakkautta ja sen määrää, niin omasta puolestani ajattelen, että ei se rakkaus puolisoon ole lapsilta pois ja päinvastoin.

 

Musta tuntuu, että ap ymmärtää tän rakkauden eri tavalla kuin moni muu tässä ketjussa. Moni muu on sitä mieltä, että vaikka rakastaakin yhtä paljon, niin lapsia kohtaan tuntee suojelunhalua eri tavalla kuin miestä kohtaan ja niinpä esimerkiksi pelastaisi mielummin heidät palavasta talosta. Kun taas ap näkee sen niin, että jos rakastaa molempia yhtä paljon niin he ovat sitten joka asiassa samalla viivalla.

 

Saatoin lukaista aloituksen huonosti, mutta jotenkin jäi tuntuma, että aloittajan äiti rakasti miestään velvollisuudesta, eli miten vähän/paljon sitten rakastaa lapsiaan, jos se on ikään kuin velvollisuus.

 

Mielestäni mun iällä ei ole väliä. Jos jollekulle on, niin on mulla pikkusiskokin, joka on vasta 11 vuotta vanha, keskimmäinen sisarus on 19. Kukaan muu ei ole puolustamassa lasta kuin tämän äiti ja isä. Mun isälläkin on äiti, mielestäni isäniehdoton rakastaminen on ensinnä mummani tehtävä.

Eihän se tarkoita etteikö vanhemmat puolusta lapsiaan vaikka toisiaan rakastavatkin. Itse asiassa, mikäs sen voimakkaampi lasten hyväksi toimiva tiimi voisi ollakaan kuin kaksi vanhempaa jotka rakastavat toisiaan JA lapsiaan.

 

Rakastaa miestä ja rakastaa lasta ovat niin elilaiset. Molemmat ovat varmasti aitoa rakkautta, mutta ei vertailtavissa. Erään naisen lapsi ja puoliso olivat tulipalossa. Nainen kykeni pelastamaan vain toisen. Hän pelasti pienen poikansa, joten mies paloi liekkeihin. Tekikö oikein?

 

Mielestäni mun iällä ei ole väliä. Jos jollekulle on, niin on mulla pikkusiskokin, joka on vasta 11 vuotta vanha, keskimmäinen sisarus on 19. Kukaan muu ei ole puolustamassa lasta kuin tämän äiti ja isä. Mun isälläkin on äiti, mielestäni isäniehdoton rakastaminen on ensinnä mummani tehtävä.

ja sitten kuitenkin poikalapsiaan ehdotta rakastavat äidit kiroaa, joku miniä kun ne ehdoitta rakastettavat poikalapset ovat aikusia.:ashamed:

 

Rakastaa miestä ja rakastaa lasta ovat niin elilaiset. Molemmat ovat varmasti aitoa rakkautta, mutta ei vertailtavissa. Erään naisen lapsi ja puoliso olivat tulipalossa. Nainen kykeni pelastamaan vain toisen. Hän pelasti pienen poikansa, joten mies paloi liekkeihin. Tekikö oikein?

Teki. Lapsen elämä on aikuisen elämää arvokkaampi. Lapsella on vielä elämä edessä. Niinhän sitä suuronnettomuuksissakin yritetään pelastaa lapset ensin. Vanhemmalla on myös ihan biologinen halu suojella omaa lasta. Sitä paitsi lasten isä luultavasti halusi itsekin, että mielummin lapsi pelastetaan.

 

[QUOTE="jep";27220984]Ihmekkös tuo jos ukko lähtee kun ensin on ennen lapsia niin rakas ja kun lapset tuleen niin tiputaan arvoasteikolla.

Jos rakastaisitte niitä ukkojanne todella ettekä päästäisi muksuja kahden aikuisen rakkauden väliin niin aika moni säästyisi erolta.[/QUOTE]
No kyllä se lähti, koska ei kestänyt minun sairastumistani, ja minä kun olin jo kerinnyt ajatella, että jos hän vaikka halvaantuisi, niin hoivaisin lopun ikääni
Onneksi se sitten olin minä, olisi kamalaa, jos minä olisinkin joutunut hoivaamaan häntä, tietämättä että hän ei tekisi samaa minulle.
Lapsikin oli ihan vauva vielä, eiköhän se loogista ole, että elämän tuolloin on pyörittävä lapsen ympärillä, varsinkin kun on muutenkin rankkaa, ja lapsi valvottaa äitiä kaiket yöt.

 

Minä olen rakastanut ensimmäistä miestäni ja rakastan nykyistä miestäni "yhtä paljon " kuin lapsiani ja lapsenlapsiani.
Rakkaus toki kaikkiin erilaista koska suhdekin jokaiseen erilainen, mutta silti jonkinlaisena periaatteellisena ihanteena pitäisin sitä että äiti rakastaa itsensä vuosikymmenten mittaan "irti" lapsistaan ja "loppuiäkseen kiinni" puolisoonsa.

Kahll Gibranin sanoin sama hienommin ilmaistuna:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.

Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta
älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.

 

Sama täällä.

Tai ehkä kyse on siitä, että rakkaus puolisoa kohtaan on ihan erilaista rakkautta kuin rakkaus lapsia kohtaan. Ja jos ne laitettaisiin toisiaan vastakkain, niin lapset voittaisi kuus nolla. Onneksi ei tarvitse laittaa.

Lasteni takia kuolisin. Mieheni takia en.

Et ole kokenut tosirakkautta. Minä rakastan miestäni niin paljon että milloin vain kuolisin hänen puolestaan. Aidosti rakastamansa ihmisen laittaa itsensä edelle tuollaisessa valinnassa. Kuten sinä kuolisit lastesi puolesta.
En enää usko satuihisi hyvästä suhteestanne. (sitäkään vähää mitä tähän saakka)

 

Juuri näin. Mä en voi ymmärtää näitä vastauksia.
Tai ehkä tää asia on mulle siitä syystä niin helppo, että mulla se rakas mies otti ja jätti.
Kyllä siitä yli pääsee, ja nyt ainakin on ihan selvää, ettei kukaan mies voi olla yhtä tärkeä kuin lapset, aiemmin en asiaa ajatellut.
Vaikka lapset tekisivät mulle mitä, ja vaikka ne katkaisisivat välit muhun, ei heistä silti tule mulle yhdentekeviä, kuten ex-miehistä.
Olispa jännä nähdä, kuinka moni teistä 5 vuoden kuluttua on eri mieltä. Kumman naiivisti te uskotte, että miehenne pysyy rinnallanne sittenkin kun lapset ovat lähteneet kotoa.

Auts, kylläpä on katkeraa tekstiä Mutta älä toki yleistä vain siksi että sulle on sattunut joku mätisäkki mieheks... Esim. omat vanhempani nauttivat eläkepäivitsään täysillä romantiikan, matkustelun ja mökkeilyn merkeissä. Ja he ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta... Ja kyllä mä vakaasti uskon että me miehen kanssa ollaan yhdessä vielä 30 vuoden päästä jos ei kuolo korjaa. Jos toisin käy, niin se on voivoi. Mutta totta helvetissä tiedän ja tunnen että mieheni on mulle täsmälleen yhtä rakas kuin lapseni. En todellakaan voi eriarvottaa heitä kolmea.

 

Mutta näinhän se on, että näitä miehiä tulee ja menee, (siitä kavereiden pysyvyydestä en menis sanomaan mitään), eikä se tosiaan ole omasta rakkaudesta kiinni. On hassua ajatella, että jos sä rakastat toista oikein kovasti, niin sen tunteet itseä kohtaan on samanlaiset. Ja paskat, miehet eivät osaa rakastaa. Tai itse asiassa osaavat - nimittäin äitiään.
Se se on se oikea kestävä rakkaus, hyvin harva pettää äitiään, ja kyllä ne hyvin usein ristiriidoissa äidin puolelle kallistuvat, vaimoa vastaan.

Voi luoja tuota happamuuden määrää, varo ettet tukehdu!

 

Rakkauden lapseen pitäisi mennä kaiken edelle. Onhan se nähty miten käy kun nainen rakastaa miestään yhtä paljon tai enemmän kuin lapsiaan. Silloin nainen ei lähde suhteesta vaikka mies olisi lapsille väkivaltainen (henkisesti tai fyysisesti). Rakkauden lapseen pitäisi olla se suurin, vasta sen jälkeen puoliso. Koskee sekä miehiä että naisia.

Paskat. Noissa tapauksissa on kyse läheisriippuvaisesta, aivopestystä, typerästä ja alistetusta naisesta. Meillä on keskinäinen kunnioitus ja tasa-arvo miehen kanssa. Jos mies huitoisi minua tai lapsia niin mitään tällaista rakkautta ei olisi! Ei hän sitten olisi se mies jota minä rakastan, en miettisi hetkeäkään vaan eroaisin.
Kuten myös mies jättäisi minut jos olisin väkivaltainen, tämä nyt on selviö.

Rakkaus, kunnioitus ja luottamus näissä mittasuhteissa joissa sen koen, on todellakin ansaittava.

 

[QUOTE="vaimo";27222420]Paskat. Noissa tapauksissa on kyse läheisriippuvaisesta, aivopestystä, typerästä ja alistetusta naisesta. Meillä on keskinäinen kunnioitus ja tasa-arvo miehen kanssa. Jos mies huitoisi minua tai lapsia niin mitään tällaista rakkautta ei olisi! Ei hän sitten olisi se mies jota minä rakastan, en miettisi hetkeäkään vaan eroaisin.
Kuten myös mies jättäisi minut jos olisin väkivaltainen, tämä nyt on selviö.

Rakkaus, kunnioitus ja luottamus näissä mittasuhteissa joissa sen koen, on todellakin ansaittava.[/QUOTE]

Eli puolisoa rakastaa koska hän on sellainen kuin on, lasta vaikka hän olisi millainen? Lasta rakastaa koska hän on oma lapsi, puolisoa koska hän on niin rakastettava.