Äiti viemässä lapset 200km päähän isästään -mitä mieltä tästä tapauksesta?

Osalla tolkkuus katoaa eron yhteydessä.... valitettavasti.

Ja kun kertojana on uusi hellu, niin totta kai se tolkuton on haniraksupöön ilkeä, inhottava exä...

Ihan oikeesti, kuinkahan erilainen tän ilkeän muuttajaäidin kertomus olisikaan...

 

Rahallisesti parempi, jos lapset isällä. Jos äiti työtön tai opiskelija, kela maksaa elatustuen.

Rahallisesti ja ennen kaikkea inhimillisesti parempi, että lapset saavat olla omassa kodissaan. Kuulostaa teinin kannalta ihan helvetilliseltä yhtälöltä: muutto pikkukaupunkiin kahdeksan hengen uusioperheeseen, jossa ilmeisesti molemmat vanhemmat työttömiä ja talous suunniteltu entistä isompien elatusmaksujen varaan.

Tällä palstalla kaikki köyhät tietysti ovat onnellisia ja rikkaat onnettomia, mutta kyllä teinille oikeasti on tärkeää perheen, tutun koulun, harrastuksien ja ystävien lisäksi jonkinmoinen oma huone, kännykkä ja vaatteet, joille ei kylillä naureta.

 

Lukematta alkuviestiä pidemmälle pakko purkautua:

miten helvetissä katsot että ukkos voi kieltää exäänsä muuttamasta nyksänsä kanssa kimppaan saati perustella sitä millään uutuudenviehätyksellä ja pikaisuudella??? Miks ukkos on saanut alkaa hellustella sun kanssas mutta ukon exä ei sais alkaa uuteen suhteeseen???

Jospa vaikka olisit puuttumatta asiaan, ja ehkä kannattaa olla puuttumatta ukkoonkin, jos se on vielä noin kiinni exässään!

Pakko purkautua, eli: Minä minä minäminäminä exä nyxä nyxänexä yhyy yhyy yhyy.

Ai niin, olikos niillä lapsiakin? Mitäs niistä, varmaan ne sopeutuu. Ja onhan niistä kiva kun äiti on onnellinen nyxän exän nuxänexän yhyy kanssa...

 

Pakko purkautua, eli: Minä minä minäminäminä exä nyxä nyxänexä yhyy yhyy yhyy.

Ai niin, olikos niillä lapsiakin? Mitäs niistä, varmaan ne sopeutuu. Ja onhan niistä kiva kun äiti on onnellinen nyxän exän nuxänexän yhyy kanssa...

Ketustako sinä tiedät mikä noiden lasten paras on!

 

Ketustako sinä tiedät mikä noiden lasten paras on!

Lasten parasta ei tiedä meistä kukaan, mutta myönnän, että se kiinnostaa minua tässä enemmän kuin se, onko se nyxän exä nyt kiinni exän nyxässä vai ei.

 

Ketustako sinä tiedät mikä noiden lasten paras on!

Kuuden lapsen uusioperhe vieraalla paikkakunnalla on varmasti lasten toiveiden täyttymys...

 

Kuuden lapsen uusioperhe vieraalla paikkakunnalla on varmasti lasten toiveiden täyttymys...

etenkin silleen että kotvan kuluttua erosta löytyy uusi suuri onni autuus ja hekuma, joka kestää ja kestää kunnes ei taas enää jaksa ja eiköhän muuteta taas. Lapsillehan on ilos saada uusia elämyksiä ja uusia isiä, sopeuuvaisia kun ovat.

 

Voin kudenvuoden kokemuksella kertoa, että kaksisataa kilsaa on helvetin paljon, kun ajat sen perjantaina (400 km) edestakaisin ja sunnuntaina samanmoisen. Elareiden lisäksi joutuu maksamaan bensat niin voin kertoa, että kyllä se on lähivanhempi, joka siinä voittaa. Onneksi lapset meidän tapauksessamme ovat nykyään niin isoja, että matkustavat bussilla ja lopuksi riitelyiden ja oikeustaistojwn jälkeen lähi joutui maksamaan toisen suunnan matkat. Voin kertoa, että lapset ovat ainoat, jotka tilanteesta kärsivät.

 

Taitaa mies olla vain mustasukkainen exänsä uudesta onnesta, raukkaparka.

 

Taitaa mies olla vain mustasukkainen exänsä uudesta onnesta, raukkaparka.

Nii joo, totta, pakko olla. Ei VOI olla isää joka oikeasti haluaisi olla lastensa elämässä mukana myös arjessa ja rakastaisi näitä. Kyllä sen täytyy olla nyt vaan sitä että on edelleenkin exästä jotenkin kiinnostunut.. *tirsk*.

 

Taitaa mies olla vain mustasukkainen exänsä uudesta onnesta, raukkaparka.

mies voi olla mustasukkainen, mutta se ei sitä muuta, ettei hän voisi myös haluta lasten jäävän luokseen vuoroviikoin ja ylipäätään lähelle asumaan. Voisihan se toinen mieskin muuttaa lasten äidin luo. Jos julkiset kulkee teinit voi kulkea 200km toisen vanhemman luo viikonloppuisin, mutta koulu täytyy käydä vain yhdessä kunnassa. Lasten toista vanhempaa ei voi kieltää muuttamasta, mutta teinejä ei ole järkevää kuskailla noin vain muuttamaan.

 

Vanhemmilla on oikeus päättää tietyistä asioista, mutta myös velvollisuus ajatella päätöksiä tehdessä lasten parasta. 200 km on suht lyhyt matka, mutta jos matkustat sen perjantaisin ja sunnuntaisin (ehkä vielä edestakaisin molempina päivinä) niin matkustaminen haukkaa ison palan viikonlopusta eikä ole halpaakaan.

 

Kun tän luki kokonaisuutena läpi, niin kirkkaana erottuu ne ketkä ovat jollain tapaa itse kokeneet katkeruutta tai vastaavaa ja keskittyvät nyt miettimään mustasukkaisuuksia sun muita epäolennaisuuksia ja toinen osa miettii esitettyä tapahtumaa. Kysymys oli toimiiko äiti oikein, onko oikein lapsille viedä heitä hyvin lyhyen ihastuksen perusteellla toisella paikkakunnalle eroon kaikesta heidän aiemmasta elämästä mukaanlukien heidän ilmeisen rakastava iskä. Onko se oikein, vai pitäisikö äidin avata silmät ja löytää toinen ratkaisu, ottaa aikalisä, uuden miehen muuttaa, tai jotain? No ap:n kommenttien perusteella oikeus päättää sen tässä tapauksessa mikä on todella ikävää, mutta onko sekään sitten oikein tai oikeutta lapsia kohtaan? Eli kokonaisuutena on äärimmäisen hankala löytää mielestäni äidin toiminnasta mitään oikeaa, vaan vaikuttaa vahvasti siltä että halu uuden rakkaan luo vie voiton kaikesta. Pidän äidin toimintaa näillä tiedoilla täysin vääränä ja epäoikeudenmukaisena. Riippumatta yksilön oikeudesta onneen, riippumatta paikkakunnista, riippumatta töistä, riippumatta oikeastaan mistää, jos isä on hyvä rakastava mies, kuuluisi äidin todeta että on pakko mennä, voidaanko käydä perheneuvonnassa sopimassa että olet lähi kuten alunperin halusit ja mä aloitan työt/elämän/rakkauden tai mitä ikinä aikookaan, uudella paikkakunnalla. Ja äiti samalla sopii isän kanssa maksimi tapaamiset yms, luulen että isä joustaa hyvin. Näin ideaali nettimaailmassa voisin toivoa, käytännössä oikeus päättää ja kaikki kärsii, lapset, vanhemmat, rahallisuus, uusioperhe, jne. Miksi jotkut ihmiset ei vain näe kokonaisuuksia, onko se minä-itse niin vahva joillakin?

 

Niin minkä ikäisiä ne lapset tarkalleen ottaen on?

Ja miksei ihminen saisi haluta muuttaa isommalta paikkakunnalta pienemmälle..? Ei kaikki jaksa isoja kaupunkeja.

Ja joo, lastensa eteen tekee uhrauksia, mutta kyllä vanhempikin joskus, joissain asioissa saa päättää omankin mielensä mukaan.

Kun mitä vittua tai jotain.. Miksi ISÄN tarttee kärsiä? Miksi ei akka voisi kanssa?
?

 

Tuollaisessa tilanteessa, jossa nainen muuttaa lapsineen miehen luo, nainen on tässä ketjussa tulkittu itsekkääksi oman onnen tavoittelijaksi. Ehkä se on osittain niinkin, mutta minä näen asian vähän toisellakin tavoin. Minusta hän päinvastoin antaa toisen ihmisen - tässä tapauksessa sen miehen - vaikuttaa ja sanella omaa ja lastensa elämää. Voisihan hän haluta asua miehen kanssa niinkin, että mies muuttaa hänen luokseen. Minusta sellainen olisi ihan tervetullutta itsekkyyttä. Ärsyttää, että naiset ajattelevat ensin miehen mieliksi ja vasta toissijaisesti itsensä ja jopa omien lastensa mieliksi.

 

Anna mä arvaan? "Kyllä ne lapsetkin haluaa että äiti on onnellinen".

Tai vielä ajatusta eteenpäin vietynä...
"Silloin kun äiti voi hyvin/on onnellinen, ovat lapsetkin onnellisia."

 

200km ei ole mahdoton matka. Lapseni isä asuu ulkomailla.
Se on lapsista kiinni kannattaako heidän muuttaa muualle. Mutta on äidilläkin oikeus onnelliseen parisuhteeseen.

 

[QUOTE="laina";30319937]200km ei ole mahdoton matka. Lapseni isä asuu ulkomailla.
Se on lapsista kiinni kannattaako heidän muuttaa muualle. Mutta on äidilläkin oikeus onnelliseen parisuhteeseen.[/QUOTE]

Miksi 200km ei ole mahdoton matka kolmelle koululaiselle, mutta yhdelle tai kahdelle aikuiselle se on niin mahdoton, että estää jopa mahdollisuuden onnelliseen parisuhteeseen? En käsitä tällaista logiikkaa. Miksi onnellinen parisuhde edellyttää sen, että perheellinen nainen muuttaa miehen perässä - miksi se ei voisi mennä toisin päin? Miksi nainen on aina se, joka seuraa miestä?

Ottakaa huomioon, että tuollaiset viikonloppumatkat ovat väsyttäviä. Koululaiselle sellaiset eivät ole hyväksi jatkuvasti. Itse en voisi koskaan ottaa sitä riskiä, että lasten koulunkäynti tai kaverisuhteet menisivät pilalle jonkun miehen takia, jonkun perheen ulkopuolisen miehen takia - en hyväksyisi sellaista edes perheeseen kuuluvan miehen takia. Ja sekä muutto että se jatkuva matkustaminen voi pilata lapsilta liian monta asiaa. Ihan älytön ajatus, että kaikki muut joutuisivat joustamaan, paitsi se yksi mies, ja osa jotka tilanteesta kärsisivät, olisivat parisuhteen ulkopuolisia osapuolia, vieläpä naisen omia lapsia.

 

Miksi 200km ei ole mahdoton matka kolmelle koululaiselle, mutta yhdelle tai kahdelle aikuiselle se on niin mahdoton, että estää jopa mahdollisuuden onnelliseen parisuhteeseen? En käsitä tällaista logiikkaa. Miksi onnellinen parisuhde edellyttää sen, että perheellinen nainen muuttaa miehen perässä - miksi se ei voisi mennä toisin päin? Miksi nainen on aina se, joka seuraa miestä?

Ottakaa huomioon, että tuollaiset viikonloppumatkat ovat väsyttäviä. Koululaiselle sellaiset eivät ole hyväksi jatkuvasti. Itse en voisi koskaan ottaa sitä riskiä, että lasten koulunkäynti tai kaverisuhteet menisivät pilalle jonkun miehen takia, jonkun perheen ulkopuolisen miehen takia - en hyväksyisi sellaista edes perheeseen kuuluvan miehen takia. Ihan älytön ajatus, että kaikki muut joutuisivat joustamaan, paitsi se yksi mies, ja osa jotka tilanteesta kärsisivät, olisivat parisuhteen ulkopuolisia osapuolia, vieläpä naisen omia lapsia.

Takerruit viimeiseen lauseeseen. En tarkoittanut tuota mitä sanoit.

 

[QUOTE="laina";30319963]Takerruit viimeiseen lauseeseen. En tarkoittanut tuota mitä sanoit.[/QUOTE]

En oikeastaan takertunut siihen, vaan tuohon ensimmäiseen lauseeseen. Muuten kysyn ihan yleisesti, miksi on aina niin, että nainen seuraa miestä kuin jokin tahdoton idioottilammas? Koko viestini ei siis ollut tarkoitettu vain sinulle, vaan ihan yleisesti. Mutta toki olet siinä oikeassa, että lapset voivat itse päättää muuttavatko mukana vai ei (kun kerran ovat noin vanhoja). Ja toki, jos eivät muuta, voi se äiti ajatella, ettei 200km nyt ihan mahdoton matka ole tavata lapsia - jolloin kyllä tulee aina mieleen, miksi aikuisen miehen kohdalla se matka olikin liian pitkä Nojoo, en vaan ymmärrä tuota kuviota, mitä tässä ketjussa käsitellään - en kai itse ole sitä tyyppiä, joka muuttaisi miehen perässä. Saattaisin toki haluta asua yhdessä uuden kumppanin kanssa, mutta ensisijainen toiveeni olisi, että hän muuttaisi minun luokseni

 

[QUOTE="laina";30319963]En tarkoittanut tuota mitä sanoit.[/QUOTE]

Kirjoittelet siis asioita mitä et tarkoita? Et ole todellakaan ainut täällä.

 

En oikeastaan takertunut siihen, vaan tuohon ensimmäiseen lauseeseen. Muuten kysyn ihan yleisesti, miksi on aina niin, että nainen seuraa miestä kuin jokin tahdoton idioottilammas? Koko viestini ei siis ollut tarkoitettu vain sinulle, vaan ihan yleisesti. Mutta toki olet siinä oikeassa, että lapset voivat itse päättää muuttavatko mukana vai ei (kun kerran ovat noin vanhoja). Ja toki, jos eivät muuta, voi se äiti ajatella, ettei 200km nyt ihan mahdoton matka ole tavata lapsia - jolloin kyllä tulee aina mieleen, miksi aikuisen miehen kohdalla se matka olikin liian pitkä Nojoo, en vaan ymmärrä tuota kuviota, mitä tässä ketjussa käsitellään - en kai itse ole sitä tyyppiä, joka muuttaisi miehen perässä. Saattaisin toki haluta asua yhdessä uuden kumppanin kanssa, mutta ensisijainen toiveeni olisi, että hän muuttaisi minun luokseni

Aivan. Kun ajattelee että lapseni isä ei asu suomessa. Siinä on paljon paskempi tilanne. =)

 

LAPSET myöskin ovat sopeutuvaisia.

Miksi kukaan ei vaadi samaa tältä äidiltä?
Sopeutukoon hän välimatkoihin yms eikä siten että muuttaa lapsien kanssa 200km päähän lasten isästä.

Hän on kuitenkin aikuinen? Vai taitaa ajatella vain omalla alapäällään.. No, todistetusti se oma perse on aina se tärkein, lapsetkin jäävät hopeasijoille.

 

Tuollaisessa tilanteessa, jossa nainen muuttaa lapsineen miehen luo, nainen on tässä ketjussa tulkittu itsekkääksi oman onnen tavoittelijaksi. Ehkä se on osittain niinkin, mutta minä näen asian vähän toisellakin tavoin. Minusta hän päinvastoin antaa toisen ihmisen - tässä tapauksessa sen miehen - vaikuttaa ja sanella omaa ja lastensa elämää. Voisihan hän haluta asua miehen kanssa niinkin, että mies muuttaa hänen luokseen. Minusta sellainen olisi ihan tervetullutta itsekkyyttä. Ärsyttää, että naiset ajattelevat ensin miehen mieliksi ja vasta toissijaisesti itsensä ja jopa omien lastensa mieliksi.

en usko äidin voivan olla onnellinen, jos lapset ei ole. Mehän tosin vain epäilemme, ettei teinit riemulla lähde uutteen kaupunkiin asumaan uuden miehen perheen luo.

 

en usko äidin voivan olla onnellinen, jos lapset ei ole. Mehän tosin vain epäilemme, ettei teinit riemulla lähde uutteen kaupunkiin asumaan uuden miehen perheen luo.

On erittäin, erittäin epätodennäköistä, että kaikki kolme perheen teini-ikäistä lasta muuttavat mielellään toiseen kaupunkiin asumaan äidin uuden miesystävän luo. On erittäin epätodennäköistä, että yksikään teini muuttaisi mielellään, jos kuvio on tuo. Joten oletus on erittäin perusteltu. Ja totta, tuskin äiti olisi aidosti onnellinen, jos yksikin lapsi oireilisi tai olisi onneton.