"Äiti, tiedätkö mitä me tehtiin tänään eskarissa?" "Nnnooo..?" "Kiusattiin 'Eemeliä'!"

oikeen. nostan hattua et joku uskaltaa toimia kun joku kiusaa jatkuvasti toisia!!

sillä pojalla voi olla valmiiksi kurjat olot kotona. Useinhan lapsi käyttäytyy vanhempien mallin mukaan.

 

Mä sitten kysyin häneltä, että jos tää laps niin paljon sitten pahoinvointia levittää, eikä hän ryhmään sopeudu, niin tokko hänen paikkansa on normaaliryhmässä ollenkaan.

Odota vaan kun lapsesi pääsee sinne oikeaan kouluun ja saa luokalleen uuden 'eemelin'. Se on vuosien prosessi, että hänet saadaan jonnekin muualle, jos vanhemmat vastustavat siirtoa.

Esikoinen on koulussa, ja ainakin tähän mennessä siellä on osattu hoitaa ihan kaikenlaiset ongelmat varsin mallikelpoisesti.

Ja olennaisempaa mun mielestä olikin eskariopen vastaus tuohon

 

Kyllä keinoja on, mutta niiden kättö vaatii kasvattajalta aikaa ja hermoja. Kun ei ole hermoja eikä aikaa ja asennekin vinossa, käytetään väkivaltaisia keinoja.

Maailman suurin peesi.

 

täytyy vain toivoa, ettei Eemeli ole erityislapsi. Luulee pian että hänessä on jotain pahasti vialla ja käyttäätyykin sitten sen mukaisesti. Esim oma lapseni oli "villi", kunnes todettiin dysfasia. "villiys" johtui siitä, ettei ymmärtänyt pienempänä aikuisten puhetta kunnolla isossa päiväkotiryhmässä ja se purkautui näin.

Jos minä olisin ap, tekisin ilmoituksen ja kertoisin tuon Eemelin vanhemmille.

 

Ja mä oisin kyllä tosi vihanen, että mun lapselleni ois annettu lupa lyödä tai töniä. Se kun on täysin mun periaatteita vastaan. Mä en jättäis asiaa sikseen.

 

älkää valittako et lapsianne kiusataan kun ette mitään keinoja hyväksy

Mitään keinoja?

Kerro toki lisää

mun lasta kiusattiin vakavasta 1 ja 2lk ja se loppui kun itse puutuin peliin tosissaan. kiusaaja se ei auttanut muuten kuin että jätti omani rauhaan ja otti seuraavat uhrit tähän päivään saakka. ja pään silittely jatkuu

 

Mä sitten kysyin häneltä, että jos tää laps niin paljon sitten pahoinvointia levittää, eikä hän ryhmään sopeudu, niin tokko hänen paikkansa on normaaliryhmässä ollenkaan.

Odota vaan kun lapsesi pääsee sinne oikeaan kouluun ja saa luokalleen uuden 'eemelin'. Se on vuosien prosessi, että hänet saadaan jonnekin muualle, jos vanhemmat vastustavat siirtoa.

Esikoinen on koulussa, ja ainakin tähän mennessä siellä on osattu hoitaa ihan kaikenlaiset ongelmat varsin mallikelpoisesti.

Ja olennaisempaa mun mielestä olikin eskariopen vastaus tuohon

Ei vain ole sattunut pahaa tapausta kohdalle. Oman lapseni luokassa oli yksi 'eemeli'. Päivittäin puolet koulutunnista kului aina hänen aiheuttamiensa juttujen selvittelyyn. Meni vuosia ennenkuin hänet saatiin erityisopetuksen puolelle, koska vanhemmat olivat sitä vastaan ja kaikki kärsivät.

 

Ihan oikein, sai eemeli maistaa omaa lääkettään. Se on paras keino jos ei muuten mene sana perille.

 

Mä sitten kysyin häneltä, että jos tää laps niin paljon sitten pahoinvointia levittää, eikä hän ryhmään sopeudu, niin tokko hänen paikkansa on normaaliryhmässä ollenkaan.

Odota vaan kun lapsesi pääsee sinne oikeaan kouluun ja saa luokalleen uuden 'eemelin'. Se on vuosien prosessi, että hänet saadaan jonnekin muualle, jos vanhemmat vastustavat siirtoa.

Esikoinen on koulussa, ja ainakin tähän mennessä siellä on osattu hoitaa ihan kaikenlaiset ongelmat varsin mallikelpoisesti.

Ja olennaisempaa mun mielestä olikin eskariopen vastaus tuohon

Ei vain ole sattunut pahaa tapausta kohdalle. Oman lapseni luokassa oli yksi 'eemeli'. Päivittäin puolet koulutunnista kului aina hänen aiheuttamiensa juttujen selvittelyyn. Meni vuosia ennenkuin hänet saatiin erityisopetuksen puolelle, koska vanhemmat olivat sitä vastaan ja kaikki kärsivät.

Tiedän kyllä pojan koululta hankaliakin tapauksia, joihin on ihan konkreettisesti pystytty puuttumaan.

 

:wave: Mää voisin viä hetken jatkaa keskustelua. Ku oon joskus tullu maininneeks, etten pitä tota eskaria hirveen tärkeenä aina :ashamed:

 

Ihan oikein, sai eemeli maistaa omaa lääkettään. Se on paras keino jos ei muuten mene sana perille.

Peesi.

 

Tilanne on sen verran edistynyt, että otin yhteyttä tähän perheeseen, ja sovimme tapaavammekin.

Tosi paljon keskusteltiin hyvässä hengessä.. ja tehdään päiväkodille ihan kirjallinen valitus tästä eskarivuodesta kokonaisuudessaan. Ja kysellään muitakin vanhempia siihen mukaan - luulen, ettei olla ainuita jotka on kokenu, ettei ihan toimi nyt sillee ko pitäs.

 

En tajuu kenen mielestä tää on okei! Nyt haluan tietää missä tää on taphtunut ja heti niin asia ei jää tähän!

 

En tajuu kenen mielestä tää on okei! Nyt haluan tietää missä tää on taphtunut ja heti niin asia ei jää tähän!

Eiköhän me ihan itse viedä asiaa eteen päin.

 

mitä helv...

 

:| Hyvä että viette asian eteenpäin.

 

Ja itselläni kyllä helpotti tosi paljon, kun sain ihan ajan kanssa keskustella tän perheen kans. Että jotenkin isommalla porukalla on helpompi ruveta asiaa edistämäänkin. Iteksiää tuntee olosa helposti jotenki.. vainoharhaseks. Ja taas toisaalta helpommin leimataan henkilökemioista johtuvaks. Mutta että luulenpa, että ihan jonkin kokonen sakki löytyy "allekirjottajia".

 

..pikkasen arveluttaa.. kun kuopushan jääpi vielä tod näk aika moneksi vuodeksi samaisen päiväkodin alaisuuteen.. Mutta yksikkö on kuitenkin eri. ..johtaja nimellisesti toki on sama. Mutta kaikkineensa pienten puolella ei ole tuollaisia ongelmia ollut.

 

..ja siis tämän toisen perheen kuopuksella on sama tilanne. Eli sen takia ei "vetäydytä" - samas venneessähän tuota ollaan.

 

Esikoinen oli 4v ja kuopus 2v, kun pikkusisko alkoi purra. Veri lensi ja puremista tapahtui useasti päivässä. Jäähypenkki, palkintotaulut, huomionosoitukset, huomionkiinnittäminen muuhun..... keinoja oli monenlaista. Mikään ei auttanut. Neuvolalääkäri antoi sitten neuvon, että purkaa aina kuopusta takaisin, kun hän puree (ei tietysti, niin, että veri lentää) Ajattelin ensiksi, että sehän on väkivaltaa, lapsen pahoinpitelyä, mutta SE AUTTOI! Kolmessa päivässä loppui pureminen. Muutaman kerran yritti, mutta lopetti, kun varoitettiin,että mekin purraan.

Olisiko tässä ollut sama ajatus? Vaikka meille ulkopuolisille niin kauhealta kuulostaakin...

 

Luin vain avauksen. Minusta tuo on sairasta. Toki kiusaamisenn pitää puuttua mutta onhan sekin vähän eri kun yksi kiusaa yhtä kuin se, että koko porukka kimpassa kiusaa yhtä ja oikein luvan kanssa.

 

Luin vain avauksen. Minusta tuo on sairasta. Toki kiusaamisenn pitää puuttua mutta onhan sekin vähän eri kun yksi kiusaa yhtä kuin se, että koko porukka kimpassa kiusaa yhtä ja oikein luvan kanssa.

Joo ja siis.. varmaankin vanhempien kanssa olisi ollut hyvä asiasta keskustella. Että nythän opettaja toimi mielivaltaisesti.

..ja myös "Eemelin" vanhemmat sanoivat, että heidän kanssaan ei pahemmin pojan asioista ole keskusteltu. Ei hyvistä, eikä huonoista.

Mites teillä muilla - onko ollut eskarivuoden aikana montako vanhempainiltaa?

Entä näitä vasu-keskusteluja (tms.)?

 

Ei kuulosta hyvältä kasvatukselta minustakaan, vaikka siltä voi lyhytnäköisesti ajateltuna tuntuakin.
Jossain vaiheessa ketjua joku kyseli, että mitä olisi pitänyt tehdä. Mun keinoni on aina hyvästä käytöksestä palkitseminen ja huonon huomioimatta jättäminen mahdollisimman paljon. Eli kuten eläinten koulutuksessa tehdään - kannustetaan toivottuun käytökseen joillain palkinnoilla, jotka yleensä eläinten kohdalla ovat makupaloja. Kun puhutaan ihmisistä, niin palkinto ei aina voi olla makupala, vaan se voi olla tilanteesta riippuen mitä tahansa, josta kohde nauttii. Myös se voi olla seuraamus huonosta käytöksestä, että toiselle aiheutettu paha mieli pitää korvata tälle jollain tapaa. Tästä esimerkkinä meillä se, että kun kutsun perheen syömään, niin aikaa tulla pöytään on kaksi minuuttia. Jos tuosta ajasta myöhästyy, niin saa/joutuu siivoamaan keittiön. Systeemi on siis sellainen, että jos tuottaa mulle ja muille huonoa mieltä myöhästymällä yhteisestä ruoasta, niin saa tuottaa keittiön siivouksella sitten hyvää mieltä meille muille.

Tilannetta ja Eemeliä/ryhmää tarkemmin tuntematta on hankala antaa mielipidettä siitä, mikä heidän kohdallaan toimisi.

 

Tallu- : meillä ainakin kuvailemasi tyylinen toiminta on auttanut kaikkien kolmen kohdalla tähän asti.

..Eemelin vanhemmat sanoivat, että kyseinen episodi oli vähän auttanut. Mutta että.. niin kuin olen todennut, niin on eskarivuoteen mahtunut paljon, paljon sellaista, mikä ei mielestämme (siis Eemelinkään vanhempien) hyvän esikouluvuoden kriteerejä lähellekään täytä.

Kunhan pääsemme tapaamaan, niin laadimme varsin perinpohjaisen selostuksen. Ettei tulevina vuosina tarvitsisi samoja virheitä toistella.

 

Esikoinen oli 4v ja kuopus 2v, kun pikkusisko alkoi purra. Veri lensi ja puremista tapahtui useasti päivässä. Jäähypenkki, palkintotaulut, huomionosoitukset, huomionkiinnittäminen muuhun..... keinoja oli monenlaista. Mikään ei auttanut. Neuvolalääkäri antoi sitten neuvon, että purkaa aina kuopusta takaisin, kun hän puree (ei tietysti, niin, että veri lentää) Ajattelin ensiksi, että sehän on väkivaltaa, lapsen pahoinpitelyä, mutta SE AUTTOI! Kolmessa päivässä loppui pureminen. Muutaman kerran yritti, mutta lopetti, kun varoitettiin,että mekin purraan.

Olisiko tässä ollut sama ajatus? Vaikka meille ulkopuolisille niin kauhealta kuulostaakin...

Samoin toimi tätini, joka oli aikoinaan pph:na. Tämä hyvän perheen ongelmalapsi oli kiertänyt jo kaikki kunnan hoitopaikat, eikä kukaan enää suostunut häntä ottamaan. Tätini oli viimeinen oljenkorsi ja lupasi vielä yrittää. Lopulta hän itse puri poikaa takaisin ja vasta se auttoi. Vanhemmat olivat kiitollisia, kun tätini sai lopulta pojan kuriin ja poika oppi käyttäytymään kunnolla.