Motherless
Millainen suhde teillä on äitiinne?
Mä oon ihmetellyt tätä omaa äiti-suhdettani, kai pienen ikäni.
Hurjemmaksi se muuttui kun poikamme syntyi n. 4,5 vuotta sitten.
Kutsuin äitini kylään kaffeille kun olimme mieheni kanssa saaneet tietää, että odotan vauvaa. Kun kerroin ko. asiasta niin hän oli kuin myrkyn syönyt! Ei kommentoinut mitään, häkellyimme täysin.
Meni melkein 2 kuukautta kun sitten puhelimessa melkein itkin sitä ettei hän edes onnitellut tulevasta vauvasta. Puoliväkisin hän sitten sai sanotuksi "Onnea".
Hänellä on ollut pahoja henkisiä ongelmia,alkoholi mukana kuvioissa.Hän ei kuitenkaan koskaan ole myöntänyt että holi olis ongelma.Tästä johtuen emme mieheni kanssa voi luottaa että mummo hoitaisi lastamme, joka tietysti aiheuttaa närää.
Tällä hetkellä välit ovat lähes poikki. Hän on soitellut vuosíen ajan kännissä ja aina minä olen syyllinen kaikkeen mitä hänelle tapahtuu.Noin puoli vuotta sitten hän yritti itsemurhaa lääkkeillä, syy oli jälleen minun(mieskaverinsa soitti ko. asiasta ja sanoi syyksi että minä olen aiheuttanut äidilleni tämän tilanteen!!).
Jälleen nyt äitienpäivän tienoilla hän teki saman yrityksen. Ja jälleen mieskaverinsa soitti ja haukkui minut kuinka olen aiheuttanut tämänkin itsemurhayrityksen!!
En tiedä mitä tekisin, mutta en todellakaan jaksa kuunnella tuota ainaista syyttelyä.Kai ihmisellä itselläänkin(äidilläni) on jokin vastuu elämästään??Miksi se vastuu tuntuu aina olevan minulla ja syy myös?
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Kirjoitelkaa vaikka aihe arka onkin.Niin minäkin päätin,koska en enää jaksa tätä ainaista syyllistämistä.