Hei!
Justiinsa olin viikonloppuna äidin luona kylässä. Viimeksi kävin maaliskuussa. On visiitit sen verran tunteiden vuoristorataa etä huh huh!
Äitini sairastaa skitsofreniaa, ilmeisesti nämäongelmat alkoivat pikkusiskon syntymästä. Silloin 1975 ei kait tunnettu äitiysmasennusta. No lapsuus on ollut sekavaa, kun välillä äiti oli hoidossa ja sitten taas kotona. Arkea "värittivät" vakoilu, sähkötys yms. väitteet. Itsari yrityksiä oli muutama. Monesti poliisit veivät äidin pakkohoitoon.
Menin naimisiin ja muutimme mieheni kanssa kauemmas äidistä, jolloin ei hän ja hänen elämänsä olisi jokapäiväistä stressiä! Tämä onkin helpottanut paljon omaakin taakkaa.
Nyt kun itsellä on jo kaksi lasta, vain ensimmäinen on tärkein! Jo toista odottaessa hän sanoi ettei voi olla kun tämä ensimmäisen lapsenlapsen mummo!!! No eihän näitä lapsia voi sille kyllä jättääkkään kuin korkeintaan tunniksi, sillä äidin aivoitukset ovat välillä ihan järjettömiä!!!
Pahalta tuntuu tietysti oma syyllistäminen kun en useammin ota yhteyttä eikä sille voi kertoa oikein mitään kuulumisia. Äitini kyllä osaa syyllistää ja haukkua ihmisen niin maanrakoon, mutta yritän aina antaa anteeksi sillä sehän on sairas.
Toivon kaikille hyvää kesän jatkoa ja jaksamisia vaikeissa perhesuhteissa.
Justiinsa olin viikonloppuna äidin luona kylässä. Viimeksi kävin maaliskuussa. On visiitit sen verran tunteiden vuoristorataa etä huh huh!
Äitini sairastaa skitsofreniaa, ilmeisesti nämäongelmat alkoivat pikkusiskon syntymästä. Silloin 1975 ei kait tunnettu äitiysmasennusta. No lapsuus on ollut sekavaa, kun välillä äiti oli hoidossa ja sitten taas kotona. Arkea "värittivät" vakoilu, sähkötys yms. väitteet. Itsari yrityksiä oli muutama. Monesti poliisit veivät äidin pakkohoitoon.
Menin naimisiin ja muutimme mieheni kanssa kauemmas äidistä, jolloin ei hän ja hänen elämänsä olisi jokapäiväistä stressiä! Tämä onkin helpottanut paljon omaakin taakkaa.
Nyt kun itsellä on jo kaksi lasta, vain ensimmäinen on tärkein! Jo toista odottaessa hän sanoi ettei voi olla kun tämä ensimmäisen lapsenlapsen mummo!!! No eihän näitä lapsia voi sille kyllä jättääkkään kuin korkeintaan tunniksi, sillä äidin aivoitukset ovat välillä ihan järjettömiä!!!
Pahalta tuntuu tietysti oma syyllistäminen kun en useammin ota yhteyttä eikä sille voi kertoa oikein mitään kuulumisia. Äitini kyllä osaa syyllistää ja haukkua ihmisen niin maanrakoon, mutta yritän aina antaa anteeksi sillä sehän on sairas.
Toivon kaikille hyvää kesän jatkoa ja jaksamisia vaikeissa perhesuhteissa.