Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Kuva itsestään, tietysti. Lähinnä lapsensa kavereiden vanhemmille. Nuo tilaisuudethan ovat osin myös edustustilaisuuksia, siellä edustetaan itseään ja omaa perhettä ja sen arvomaailmaa. Korrekti pukeutuminen herättää luottamusta, ja kavereiden vanhemmat voivat mieluummin uskoa lapsensa leikkimään ko. lapsen kotiin.
Ja mä kun luulin olevani jollain tavoin valikoiva lasteni kavereiden suhteen
Mutta ei kyllä tullut ikinä meileeni - ja lapseni ovat sentään jo 21 ja 16 v - ajatella, että sillä, miltä lasteni kavereiden äidit näyttävät, olisi jotain merkitystä sille, miten heihin suhtaudun. En muuten ikinä ajatellut, että lasteni päiväkodin tai koulun juhlat olisi joku edustustilaisuus, jossa mun pitäisi näyttää parhaimmat puoleni itsestni, jotta...jotta? Siis miksi? Olen kyllä hienovaraisesti karsinut lasteni kavereita, mutten koskaan sen takia, mitä lasteni kavereiden vanhemmilla on päällä.
By the way...junnun paras kaveri on ollut junnun paras kaveri jo kohta 14 vuotta. Siitä ensimmäisestä tarhapäivästä lähtien. Pojat ovat olleet aina samassa ryhmässä, samalla luokalla tai vähintäänkin samassa koulussa. Ja yksissäkään juhlissa en ole nähnyt kaverin äidillä muita jalkineita kuin lenkkarit.
Pukeutuminen ei ole koskaan ollut mulle merkki siitä, voiko johonkin ihmiseen luottaa. Pedofiilikin voi pukeutua vaikka smokkiin ja lasten kanssa erinomaisesti toimiva paikattuihin verkkareihin. Kyllä se luotettavuus tulee jostain ihan muusta kuin siit, mitä on sattunut päälleen vaatekaapista laittamaan. Tai siis ainakin mulle tulee, sulle ehkä niillä vaatteilla on suurempi merkitys.
Mä menen muuten nykyisin asiakaspalavereihinkin t-paidassa, fleecetakissa ja jossain pitkissähousuissa. Olen päässyt osaamiseni takia siihen asemaan, että pukeutumisella ei ole merkitystä. Vaikka menisin palaveriin XXXL bikineissä, asiakkaani eivät katso ulkoista olemustani vaan kuuntelevat, mitä mä sanon. Koska mun osaamiseni ei ole mun vaatekappaleissani vaan korvieni välissä.
Mulle on ihan sama, miltä asiakaspalvelija näyttää. Oleellista on, mitä se suustaan päästää. Asiakaspalvelija voi siismun puolestani olla vaikka mummon villahousuissa, täynnä lävistyksiä ja propellihattu päässä, kunhan osaa asiansa. Pukeutumisella ei mulle myydä yhtään mitään.