Äiti farkuissa ja lenkkareissa lapsen kevätjuhlassa.

EIkö ole omaa elämää kun pitää muita kytätä,mitä vaatetta kullakin on päällä.... kaikilla ei ehkä ole varaa/tyylitajua tai jotain!!! Kääk sanon minä Mihin tämä maailma on menossa, suvaitsevuutta,suvaitsevuutta. Ei sinun tarvitse hävetä toisten pukeutumisia, katso vaan mitä itse puet!

 

Ihan oikeesti mie ihmettelen, että meneekö teillä (joillakin ihmettelijöillä ) kevätjuhla pilalle senvuoksi, että joku on pukeutunut farkkuihin ja toppiin tai t-paitaan, lenkkareista puhumattakaan?
Siis ajatelkaa ennemmin niin, että hienoa, että senkin lapsen äiti on tullut paikalle... vaikka ei juhlavaatteissa olekkaan. Mutta miten paha mieli lapsella voisikaan olla, jos äiti jättäisi kokonaan menemättä juhliin VAAN SIKSI, että hänellä ei ole vaikka kevätjuhlaan sopivaa hametta ja sandaaleja...

Kai mää pidän itsestään selvyytenä, että äiti tulee paikalle. Tai isä tai joku. Että se ei oo mikään saavutus, kun saapuu paikalle, vaan normaali käytäntö.

Tässäkin on varmaan eroja, että miten mikäkin koulu tapaa juhlia. Meillä on ihan perinteinen kevätjuhla, joka on siis juhla, ei mikään todistustenjakotilaisuus.

Masennuksesta, huonosta rahatilanteesta (häpeä kun ei voi ostaa "hienoja vaatteita" , häpeä mahdollisesta työttömyydestä jne) tai vaikka kuinka monesta muusta syystä se paikallesaapuminen voi olla kyllä ponnistuskin, todellinen ponnistus, ja siten myös saavutus saapua paikalle, eritoten kun arvata saattaa, että joku aina takertuu pukeutumiseen.

Mie menen lasten kevätjuhliin katsomaan lasten esityksiä, en sitä, miten kukakin on pukeutunut

 

ehkä kaikki ei tykkää pukeutua mekkoihin sun muihin? :snotty:

 

ehkä kaikki ei tykkää pukeutua mekkoihin sun muihin? :snotty:

 

Siis meidänkin lapsen kevätjuhlassa yhdellä isällä oli reisitaskuhousut. Olin tyrmistynyt, ja minua todella harmitti lapsen puolesta. Luulisi tosiaan, että vanhemmat ymmärtäisivät kuinka kiusallista tuollainen alipukeutuminen on muille juhlijoille. Itse pukeuduin silkkiseen mekkoon ja korkokenkiin, miehelläni oli tumma puku ja mekkooni sointuva solmio. Kiitos ap, kun otit tämän tärkeän asian puheeksi!

Sä voit tulla huomenna kantamaan ukon niskapersotteella mäjelle, mokomakin tyylitiedoton

TÄRKEINTÄ kai nyt kuitenkin on, että vaatteet on siistit ja suurinpiirtein juhliin sopivat. Ei siellä mitään pukupakkoa ole!

 

ehkä kaikki ei tykkää pukeutua mekkoihin sun muihin? :snotty:

 

se oli se yks palstalainen, joka tänään valitti, ettei ole juhlavaatteita lapsen päättäjäisiin

 

Meillä oli juuri lasten kevätjuhla. Minä voin ihan rehellisesti sanoa, että minä en todellakaan muista, että mitä muilla vanhemmilla oli siellä päällään tai jalassaan. Enkä ilman tätä palstaa ehkä tietäisi sitäkään, että todennäköisesti joku siellä juhlissa paheksui minun asuani, johon kuului musta paita, mustapunainen hame ja mustat korkokengät.

 

Ihan oikeesti mie ihmettelen, että meneekö teillä (joillakin ihmettelijöillä ) kevätjuhla pilalle senvuoksi, että joku on pukeutunut farkkuihin ja toppiin tai t-paitaan, lenkkareista puhumattakaan?
Siis ajatelkaa ennemmin niin, että hienoa, että senkin lapsen äiti on tullut paikalle... vaikka ei juhlavaatteissa olekkaan. Mutta miten paha mieli lapsella voisikaan olla, jos äiti jättäisi kokonaan menemättä juhliin VAAN SIKSI, että hänellä ei ole vaikka kevätjuhlaan sopivaa hametta ja sandaaleja...

Kai mää pidän itsestään selvyytenä, että äiti tulee paikalle. Tai isä tai joku. Että se ei oo mikään saavutus, kun saapuu paikalle, vaan normaali käytäntö.

Tässäkin on varmaan eroja, että miten mikäkin koulu tapaa juhlia. Meillä on ihan perinteinen kevätjuhla, joka on siis juhla, ei mikään todistustenjakotilaisuus.

Masennuksesta, huonosta rahatilanteesta (häpeä kun ei voi ostaa "hienoja vaatteita" , häpeä mahdollisesta työttömyydestä jne) tai vaikka kuinka monesta muusta syystä se paikallesaapuminen voi olla kyllä ponnistuskin, todellinen ponnistus, ja siten myös saavutus saapua paikalle, eritoten kun arvata saattaa, että joku aina takertuu pukeutumiseen.

Mie menen lasten kevätjuhliin katsomaan lasten esityksiä, en sitä, miten kukakin on pukeutunut

Nooh. Tapakasvatusta tääkin on. Juhlapukeutuminen. Niin mää sen näen. Masennus on asia erikseen. Kai ne verkkarikallet sitte on masentuneita.

 

Yhdellä lapsen äidillä oli juhlissa sandaalit(todella käytetyt), vanha paitaa(pesty ainakin 100 kertaa myös hiukan rikki) ja jalassa verkkarit. Hänen lapsellaan oli mekko päällä. tosin mekko oli kirkkaanpunainen ja pitkähihainen. Sama mekko lapsella oli joululuhlissa päällä. Että näin.

Ehditkö keskittymään itse juhlaan lainkaan vai keskititkö energiasi vierustovereidesi vaatteiden tarkasteluun? :headwall:

Että näin.

 

Miksi ihmiset ei saa pukeutua niinkuin haluaa.
Siis ihan sama se kait on mitenkä pukeutuu, jos ei ole määrättyä mitään tiettyä kriteeriä mitä pitää olla päällä.
Minusta on ihanaa, kun ihmiset uskaltaa olla erilaisia ja just sellasia kuin ovat.

 

Nooh. Tapakasvatusta tääkin on. Juhlapukeutuminen. Niin mää sen näen. Masennus on asia erikseen. Kai ne verkkarikallet sitte on masentuneita.

Ap kirjoitti, että lapsi oli puettu asianmukaisesti. Eli äiti on voinut selittää lapselle, jotta juhliin pukeudutaan siististi, ei verkkareihin. Mutta jos jostain syystä ne siisteimmät vaatteet oli farkut ja toppi, niin laittaa tietenkin ne.
Ja jos muita jalkineita ei ole, kun croksien kopiot ja lenkkarit, niin ei kai sitä paljain varpainkaan kukaan lähde.
Ois sillä äidillä ehkä ollut mahdollisuus laittaa myös aamupäivällä hiekkalaatikkoleikeissä jalassa olleet verkkarit, mutta valitsi siisteimmät vaatteensa, eli ne farkut.

 

tilaisuudet joissa on pukukoodi ovat aivan eri kun koulun kevätjuhlat tai muut vapaamuotoiset tilaisuudet

 

Ok, sen ymmärrän, jos ollaan masentuneita tai ei ole vara ostaa vaatteita. Mutta entäs jos asia onkin niin, ettei vaan kehdata/viitsitä pukeutua, kun ei pidetä tilaisuutta tarpeeksi tärkeänä?

 

Minusta pukeutuminen kielii jotain ihmisten tilannetajusta ja asioiden arvostamisesta. Mä olen käynyt kahdessa lapseni juhlassa tällä viikolla, ja pukeutuminen on todella kirjavaa. Siellä näki aikuisia jopa verkkareissa

oih ja nyt tunnet itsesi niin paljon paremmaksi

 

Ok, sen ymmärrän, jos ollaan masentuneita tai ei ole vara ostaa vaatteita. Mutta entäs jos asia onkin niin, ettei vaan kehdata/viitsitä pukeutua, kun ei pidetä tilaisuutta tarpeeksi tärkeänä?

Niin, mutta kun sitä ei kukaan voi tietää... Miks sit yleensä oletetaan vaan, että toinen ei kehtaa pukeutua, vaikka totuus voi olla mitä vaan.

 

Minusta pukeutuminen kielii jotain ihmisten tilannetajusta ja asioiden arvostamisesta. Mä olen käynyt kahdessa lapseni juhlassa tällä viikolla, ja pukeutuminen on todella kirjavaa. Siellä näki aikuisia jopa verkkareissa

oih ja nyt tunnet itsesi niin paljon paremmaksi

Oih, en sentään.

 

Nooh. Tapakasvatusta tääkin on. Juhlapukeutuminen. Niin mää sen näen. Masennus on asia erikseen. Kai ne verkkarikallet sitte on masentuneita.

Ap kirjoitti, että lapsi oli puettu asianmukaisesti. Eli äiti on voinut selittää lapselle, jotta juhliin pukeudutaan siististi, ei verkkareihin. Mutta jos jostain syystä ne siisteimmät vaatteet oli farkut ja toppi, niin laittaa tietenkin ne.
Ja jos muita jalkineita ei ole, kun croksien kopiot ja lenkkarit, niin ei kai sitä paljain varpainkaan kukaan lähde.
Ois sillä äidillä ehkä ollut mahdollisuus laittaa myös aamupäivällä hiekkalaatikkoleikeissä jalassa olleet verkkarit, mutta valitsi siisteimmät vaatteensa, eli ne farkut.

Juu juu. Silti luulen, että nykypäivänä juhlia ei niin arvosteta. Ei vaan tarvi olla minkään sortin juhlavaatteita. Ei mitään siistimpää. Kun ei vaan tarvi ja ei välitä. Ja kai mää taas avauduin ihan yleisellä tasolla tästä.

 

Meidän päiväkodissa on tapana ottaa kengät pois jalasta. Jakkupuku olisi ollut minusta ylipukeutumista, joten töissä käytetyt siistit vaatteet sopivat musta tilaisuuteen. Lapset voivat pukeutua juhlavasti. Voi jee jos mua katsottiin joko sairaana, köyhänä tai moukkana. Mä keskityin ottamaan kuvia

 

Ok, sen ymmärrän, jos ollaan masentuneita tai ei ole vara ostaa vaatteita. Mutta entäs jos asia onkin niin, ettei vaan kehdata/viitsitä pukeutua, kun ei pidetä tilaisuutta tarpeeksi tärkeänä?

Tätä mää haen. Just tätä.

 

Mä aion pukeutua morsiuspukuun lasten huomiseen todistustenjako juhlaan

 

Ok, sen ymmärrän, jos ollaan masentuneita tai ei ole vara ostaa vaatteita. Mutta entäs jos asia onkin niin, ettei vaan kehdata/viitsitä pukeutua, kun ei pidetä tilaisuutta tarpeeksi tärkeänä?

Niin, mutta kun sitä ei kukaan voi tietää... Miks sit yleensä oletetaan vaan, että toinen ei kehtaa pukeutua, vaikka totuus voi olla mitä vaan.

Eihän sitä voikaan tietää. Mutta oletus voi myös olla se, ettei kehtaa - yhtä hyvin kuin sekin, ettei jaksa/ole varaa. Siihen haluaisin mietteitä ja mielipiteitä, kun ei kehdatakaan.

 

Kävikös mielessä että äiti saattoi olla suoraan töistä tulossa eikä pahemmin ehtinyt vaatteita vaihtelemaan?

 

Juu juu. Silti luulen, että nykypäivänä juhlia ei niin arvosteta. Ei vaan tarvi olla minkään sortin juhlavaatteita. Ei mitään siistimpää. Kun ei vaan tarvi ja ei välitä. Ja kai mää taas avauduin ihan yleisellä tasolla tästä.

Mie meen nyt saunaan miettimään pukukoodeja... ja sitä, että ketävartenhan sinne juhlaan tosiasiassa pukeudutaan... Itseä varten, vaiko kanssajuhlijoita

 

Kävikös mielessä että äiti saattoi olla suoraan töistä tulossa eikä pahemmin ehtinyt vaatteita vaihtelemaan?

No luojan kiitos ei sattunu olemaan vaikka teurastaja tai lihanleikkaaja.