Äiti farkuissa ja lenkkareissa lapsen kevätjuhlassa.

Olen Wilkinsin kanssa samaa mieltä, että pukeutuminen vaatii tilannetajua ja hieman viitsimistä. Minun mielestä ihmisen asu eri poikkeustilanteissa kuten esim. juhlissa, oli ne sitten kevätjuhlat tai hautajaiset, kertoo hyvin paljon kantajastaan. Pukeutuminen kertoo myös paljon henkilön arvostuksesta tilaisuutta ja sen osallistujia kohtaan. En usko, että joku siisti paita ja housut/hame maksaa esim. Fidalla muutamaa euroa enempää, jos vaan viitsii sinne asti ostoksille vaivautua. Tärkeintä tietysti tässä pukeutumisprobleemassa on, että jokaisen lapsen vanhempi/vanhemmat osallistuvat juhliin vaikka sitten aamutakissa

kyllä kuule sielläkin on hintaa.. just etsin hautajaisiin hametta/mekkoa.. niin halvimmat oli 7e ja paidoissa taisi halvimmat olla 5e... ja se on monelle jo iso raha...

 

Yhdellä lapsen äidillä oli juhlissa sandaalit(todella käytetyt), vanha paitaa(pesty ainakin 100 kertaa myös hiukan rikki) ja jalassa verkkarit. Hänen lapsellaan oli mekko päällä. tosin mekko oli kirkkaanpunainen ja pitkähihainen. Sama mekko lapsella oli joululuhlissa päällä. Että näin.

Eipä se tuokaan kivalta kuulosta..

 

Yhdellä lapsen äidillä oli juhlissa sandaalit(todella käytetyt), vanha paitaa(pesty ainakin 100 kertaa myös hiukan rikki) ja jalassa verkkarit. Hänen lapsellaan oli mekko päällä. tosin mekko oli kirkkaanpunainen ja pitkähihainen. Sama mekko lapsella oli joululuhlissa päällä. Että näin.

Eipä se tuokaan kivalta kuulosta..

Niin...kyllähän sitä nyt voi kuka tahansa olla vaikka kuukauden syömättä, jotta saa lapselleen uudet kuteen joka kekkereihin |O Kukaan ei kaipaa köyhiä eliittikekkereihin, pysyköön kotona, jos on samat rytkyt niskassa kuin 6 kk sitten.

 

Vittu mä meen sit alasti lapseni kevätjuhlaan joskus kun kaikista vaatteista pitää napista! |O

 

Yhdellä lapsen äidillä oli juhlissa sandaalit(todella käytetyt), vanha paitaa(pesty ainakin 100 kertaa myös hiukan rikki) ja jalassa verkkarit. Hänen lapsellaan oli mekko päällä. tosin mekko oli kirkkaanpunainen ja pitkähihainen. Sama mekko lapsella oli joululuhlissa päällä. Että näin.

Eipä se tuokaan kivalta kuulosta..

Itse totuin siihen, että isällä oli aina puku päällä ja skraga suorassa sekä äidillä jakkupuku, jos vanhenpainilta (eka luokalta lähtien) tai sitä arvokkaampi tilaisuus oli kyseessä (eli esim. lakkiaisissa vibosen päälle) - olisin hävennyt, jos olisivat menneet sinne farkuissa. Tämä sentään tapahtui 80-90-luvuilla...

 

Yhdellä lapsen äidillä oli juhlissa sandaalit(todella käytetyt), vanha paitaa(pesty ainakin 100 kertaa myös hiukan rikki) ja jalassa verkkarit. Hänen lapsellaan oli mekko päällä. tosin mekko oli kirkkaanpunainen ja pitkähihainen. Sama mekko lapsella oli joululuhlissa päällä. Että näin.

Eipä se tuokaan kivalta kuulosta..

Niin...kyllähän sitä nyt voi kuka tahansa olla vaikka kuukauden syömättä, jotta saa lapselleen uudet kuteen joka kekkereihin |O Kukaan ei kaipaa köyhiä eliittikekkereihin, pysyköön kotona, jos on samat rytkyt niskassa kuin 6 kk sitten.

Ääh, mä en sano mitään enää yhteenkään keskusteluun jos mut näin otetaan |O
Ite koulukiusattuna mm. vaatteista tulee vaan ikäviä muistoja. Ja äiti olisi ehkäpä löytänyt kaapista jotain muuta kuin VERKKARIT?!?!

Mutta joo, kukin tyylillään. Kuten sanottu, mulle tulee omia juttuja mieleen, muuten mulle on ihan sama miten kukin tekee mitäkin.

 

Ääh, mä en sano mitään enää yhteenkään keskusteluun jos mut näin otetaan |O
Ite koulukiusattuna mm. vaatteista tulee vaan ikäviä muistoja. Ja äiti olisi ehkäpä löytänyt kaapista jotain muuta kuin VERKKARIT?!?!

Mutta joo, kukin tyylillään. Kuten sanottu, mulle tulee omia juttuja mieleen, muuten mulle on ihan sama miten kukin tekee mitäkin.

:hug: :hug: Ehkä se sitten on niin, että kiusatuksi joutuminen johtuu äidin vaatteista kevätjuhlassa :| Aika pinnallisia lienevät niin aikuiset kuin lapsetkin nykyisin. Musta on ihan mielettömän surullista, että se, mitä äidillä on päällä, voi vaikuttaa siihen, joiutuuko lapsi kiusatuksi. Mä en ole koskaan kättäni kohottanut lapsiani vastaan, mutta jos olisivat joskus kiusanneet jotakin tämän kiusauksen kohteen äidin vaatteiden takia, olisi noi mun muksuni olleet sinisenkirjavia.

Mä olen ollut aina sitä mieltä, että ihminen on universumin vastenmielisin olento. Joskus tulee sellaisia harha-ajatuksia, että ihmiset on ihan kivoja. Mutta nyt jälleen taas tajusin, että eivät he ole.

 

Keittis. Sää nyt jotenki kiehut tän kans. Tajusit väärin ainakin tuon kiusaamisen. Mää en ikinä puhu lasteni kuullen tämmösiä ja mun muksut ei tällä palstalla käy. He ei huomaa kenenkään pukeutumista missään koskaan. Tällä palstalla voi hyvin aikuisten kesken tämmösiäkin puhua.

En ikimaailmassa usko lapsen kiusaavan toista äidin juhlapukeutumisen takia. Ei lapset semmosta huomaa. Juhlan kunnioittamisesta puhun, en muusta.

 

Jos mulla ei olis varaa ostaa mitään "julallista" ni menisin sit missä vaatteissa thansa..en mä mee mun lapsen kevätjuhliin tai muihin miellyttääkseni muiden vanhempia,vaan oman lapseni takia!
Mulle olis ihan sama mitä musta ajateltaisiin...
Jos vaikka ei vaan yksinkertaisesti olisi varaa...
eikä edes ketään keltä lainat..
Tuskin ne äidit joilla vaikka esim ei ole varaa ostaa juhlatamineita ainakaan mielensä saavat kohentumaan sillä et kaikki katsovat kieroon..
Kyllä mäkin mielummin maitoon ja leipään laittaisin rahani kuin uuteen mekkoo itselleni...

 

mä en muista kenenkään vaatetusta..en edes mieheni..omani vaan ja pojan..mulla oli hame ja neule ja hiukset taakse nutturalla ja tavan kiva kesämeikki. pojalla kauluspaita ja vaaleat housut..
must on kiva et on siistit vaatteet.. et vähän juhlavampaa niinku.. mut jos jollakin on lenkkarit niin sit on.. so?

 

Keittis. Sää nyt jotenki kiehut tän kans. Tajusit väärin ainakin tuon kiusaamisen. Mää en ikinä puhu lasteni kuullen tämmösiä ja mun muksut ei tällä palstalla käy. He ei huomaa kenenkään pukeutumista missään koskaan. Tällä palstalla voi hyvin aikuisten kesken tämmösiäkin puhua.

En ikimaailmassa usko lapsen kiusaavan toista äidin juhlapukeutumisen takia. Ei lapset semmosta huomaa. Juhlan kunnioittamisesta puhun, en muusta.

Mä varmaan kiehun tän kanssa, koska tunnen ihmisiä, joilla ihan oikeasti ei raha riitä edes leipään. Koitan siis ajatella heidän näökökulmastaan tätä asiaa, mulle itsellenihän asia on yhdentekevä, koska kuulunen nk hyväosaisiin. Jostain kumman syystä osaan asettua tunnetasolla niiden ihmisten elämään, jotka joka päivä kamppailevat hengissäsäilymisensä takia. Mun on vaikea ymmärtää tällaista "tottakia täytyy", "kyllähän sun pitää", "tietenkin pitää olla" -ajatttelutapaa, jos ei ole ikinä ollut itse niin persaukinen, ettei rahat riitä edes maitoon.

En tiedä, onko se siunaus vai kirous, että näitä ihmisiä tapaan. Siunauksena sen enemmän kuitenkin otan, mutta se,mitä heidän kanssaan kohtaan, vaikuttaa myös mun omaan elämääni.En tiedä yhtäkään äitiä, joka ei haluaisi lapsensa juhliin laittaa ykköstä ylle. Mutta tiedän monia äitejä, joilla ei ole siihen mahdollisutta. Mun elämässäni ei ole ollut mitään terveellisempää kuin mennä näiden ihmisten, jotka apua tarvitsevat, luokse. Vasta heidän kauttaan olen oppinut ymmärtämään elämäni tarkoituksen. Ja sen, että loppupeleissä sillä kevätjuhlan 2008 mekolla ei ole mitään merkitystä.

 

Enkä mä koskaa ole hävennyt mun äidin takia,vaikka sillä ei olisikaan kevätjuhlassa ollut se uuden uusi tai hieno kesä/kevät mekko päällä..
eikä mua ole kiusattu..
eipä paljon viiden lapsen sairaalla yksinhuoltaja äidillä ollut silloin varaa itselleen ostaa vaatteita..
kaikki raha mitä tuli meni ruokaan ja laskuihin!
ja tietty lasten vaatteisiin...
Olenpa huomannut että joissain huom joissain tapauksissa kyllä lähtee kotoota toi miten pukeutumiseen suhtaudutaa,esim kiusataanko koulussa tai eskarissa vaatteiden takia...
enkä nyt siis yleistä
:/ :/

 

Voi ei hirveetä! Oisit voinu laittaa otsikoksi: Herkkänahkaiset, älkää lukeko tätä. Johan tässä heikompi saa jo sydämentykytyksiä tuollaisesta, kamalaa.

 

ja mä kuulun nykyään myös näihin ns hyväosaisiin ihmisiin,mutta olenpa nuoresta asti huomannut ettei raha kasva puissa ja joidenkin ihmisten on TODELLA mietittävä millä maidot ja leivät ostetaan...
Ja olen onnellinen siitä että olen tämän asian huomannut ja kokenut..osaan nyt itse katsoa mihin rahani tungen..
Ja itse kyllä tykkään pukeutua kauniisti ja tilanteen mukaan,mutten aina osta sitä uutta leninkiä,jos vanhempi käy..

 

Enkä mä koskaa ole hävennyt mun äidin takia,vaikka sillä ei olisikaan kevätjuhlassa ollut se uuden uusi tai hieno kesä/kevät mekko päällä..
eikä mua ole kiusattu..
eipä paljon viiden lapsen sairaalla yksinhuoltaja äidillä ollut silloin varaa itselleen ostaa vaatteita..
kaikki raha mitä tuli meni ruokaan ja laskuihin!
ja tietty lasten vaatteisiin...
Olenpa huomannut että joissain huom joissain tapauksissa kyllä lähtee kotoota toi miten pukeutumiseen suhtaudutaa,esim kiusataanko koulussa tai eskarissa vaatteiden takia...
enkä nyt siis yleistä
:/ :/

Mä olen kyllä aika vakuuttunut siitä, että asenteet tulee kotoa. Jos jotain kiusataan koulussa vaatteiden takia, syy on kyllä ihan kiusaajan vanhemmissa. Lapset oppii arvot vanhemmiltaan ja siinä vaiheessa, kun lapset alkavat oppia arvoja kavereiltaa, vanhemmilla on vielä mahdollisuus puuttua peliin.

 

Keittis. Sää nyt jotenki kiehut tän kans. Tajusit väärin ainakin tuon kiusaamisen. Mää en ikinä puhu lasteni kuullen tämmösiä ja mun muksut ei tällä palstalla käy. He ei huomaa kenenkään pukeutumista missään koskaan. Tällä palstalla voi hyvin aikuisten kesken tämmösiäkin puhua.

En ikimaailmassa usko lapsen kiusaavan toista äidin juhlapukeutumisen takia. Ei lapset semmosta huomaa. Juhlan kunnioittamisesta puhun, en muusta.

Mä varmaan kiehun tän kanssa, koska tunnen ihmisiä, joilla ihan oikeasti ei raha riitä edes leipään. Koitan siis ajatella heidän näökökulmastaan tätä asiaa, mulle itsellenihän asia on yhdentekevä, koska kuulunen nk hyväosaisiin. Jostain kumman syystä osaan asettua tunnetasolla niiden ihmisten elämään, jotka joka päivä kamppailevat hengissäsäilymisensä takia. Mun on vaikea ymmärtää tällaista "tottakia täytyy", "kyllähän sun pitää", "tietenkin pitää olla" -ajatttelutapaa, jos ei ole ikinä ollut itse niin persaukinen, ettei rahat riitä edes maitoon.

En tiedä, onko se siunaus vai kirous, että näitä ihmisiä tapaan. Siunauksena sen enemmän kuitenkin otan, mutta se,mitä heidän kanssaan kohtaan, vaikuttaa myös mun omaan elämääni.En tiedä yhtäkään äitiä, joka ei haluaisi lapsensa juhliin laittaa ykköstä ylle. Mutta tiedän monia äitejä, joilla ei ole siihen mahdollisutta. Mun elämässäni ei ole ollut mitään terveellisempää kuin mennä näiden ihmisten, jotka apua tarvitsevat, luokse. Vasta heidän kauttaan olen oppinut ymmärtämään elämäni tarkoituksen. Ja sen, että loppupeleissä sillä kevätjuhlan 2008 mekolla ei ole mitään merkitystä.

Ok. Ymmärrän tuon. Kai me sitten puhutaan eri asioista. Sinä marginaalista, minä ihan normitasolla. Tiedän enemmän ku hyvin, mitä on elää köyhänä. Tosi köyhänä, kun elämästä puuttuu oikeasti asioita, jota siihen kuuluu, että se sujuu. Rakkaus ja välittäminen etunenässä, vaatteet sun muut sitten perässä.

En mää silti osaa sitä noin rajusti vetää tähän. Enkä ikinä opeta lapsilleni, että hienot vaatteet tai muu materia tekee ihmisestä arvokkaan. En ikinä. Ennemmin hyppään kaivoon.

 

Ok. Ymmärrän tuon. Kai me sitten puhutaan eri asioista. Sinä marginaalista, minä ihan normitasolla. Tiedän enemmän ku hyvin, mitä on elää köyhänä. Tosi köyhänä, kun elämästä puuttuu oikeasti asioita, jota siihen kuuluu, että se sujuu. Rakkaus ja välittäminen etunenässä, vaatteet sun muut sitten perässä.

En mää silti osaa sitä noin rajusti vetää tähän. Enkä ikinä opeta lapsilleni, että hienot vaatteet tai muu materia tekee ihmisestä arvokkaan. En ikinä. Ennemmin hyppään kaivoon.

Me puhutaan varmaan ihan eri asioista =) Sä puhut keskituloisista kahden huoltajan perheessä elävistä ihmisistä, joille mielenterveysongelmat on vaan sana, joita nämä ihmiset eivät mielellään halua edes kuulla lausuttavan. Mä taas puhun ihmisistä, jotka ovat pudonneet jo aikoja sitten hyvinvointiyhteiskunnan harvan turvaverkoston läpi ja koittavat siellä henkeään haukkoen räpiköidä edes pinnalle. Sinne vaatekauppaan on siinä vaiheessa vielä kymmenen vuoden matka.

Mitä mä koitan sanoa on se, että musta on ihan äärettömän surullista, jos tämän päivän aikuiset ihmiset arvottavat kanssaihmisensä sen mukaan, mitä näillä on päällä. Ja arvottavat samalla näiden ihmisten lapsetkin. Ja opettavat sen arvottamiasen lapsileenkin. Pelottava ajatus, että vähävaraiset ja toisinajattelijat eivät enää olekaan osa tätäyhteiskuntaa vaan joku rupusakki, jonka pitää esittää jotain perusteita oikeudelleen edes elää.

 

keittiönoita puhuu mun mielestä NIIN asiaa

 

ei sinne vaatteita mennä esittelemään.niitäkö tuijottelet?juhla pääasia

 

Kuka tässä ketjussa on sanonut että äidillä olisi pitänyt olla joku hemmetin leninki päällä?
Ihan normaalit farkut tai housut jalassa ja siisti paita tai pusero ja kengät jalassa HUOM. kengät, ei lenkkarit.
En oikein usko että ne ihmiset ketkä kulkee lenkkareissa ei olisi muita kenkiä.
Onhan jo silloin vuonna papu ollut naisilla sentään kahdet kengät, toiset kotikäyttöön ja toiset sinne kirkkoon. Tämä nyt vaan menee täällä palstalla aina pilkun viilaamiseksi ja ääripäästä toiseen!

 

menos pojan päättäjäisiin ja aion kyl laittaa farmarit ja t-paidan... ei ne mitkään pukujuhlat ole. farmaritkin on ihan siistit, kunhan vaatteet on puhtaat...

 

Mä oli toppatakissa,farkuissa ja lenkkareissa ja poika likaisessa ulkoiluhaalarissa.Huh huh!!!
Seuraavana päivä töihinkin pukeuduin juhlavammin!

 

Mä olen kyllä aika vakuuttunut siitä, että asenteet tulee kotoa. Jos jotain kiusataan koulussa vaatteiden takia, syy on kyllä ihan kiusaajan vanhemmissa. Lapset oppii arvot vanhemmiltaan ja siinä vaiheessa, kun lapset alkavat oppia arvoja kavereiltaa, vanhemmilla on vielä mahdollisuus puuttua peliin.

Tätä yritin illalla sanoa, mutta en sanaa saanut suusta, kun olin lukenut ton Wilkinsin kommentin. Ei ne kauniit vaatteet kerro MITÄÄN todellisesta ihmisestä. Ja eikö se oikeesti oo tärkeintä, että tulee lapsensa juhliin, vaikka säkki päällä?

Kuva itsestään, tietysti. Lähinnä lapsensa kavereiden vanhemmille. Nuo tilaisuudethan ovat osin myös edustustilaisuuksia, siellä edustetaan itseään ja omaa perhettä ja sen arvomaailmaa. Korrekti pukeutuminen herättää luottamusta, ja kavereiden vanhemmat voivat mieluummin uskoa lapsensa leikkimään ko. lapsen kotiin.

Muoks. ja jos vaan tota korrektia pukeutumista katotaan, mun lasten luona ei leikkis kukaan.

 

ARGH! |O

Aiheutatte mulle suorituspaineita.

Vaikka itsekin olen sitä mieltä, että on syytä pukeutua edes hieman juhlan ansaitsemalla tavalla, taidan mennä ja laittaa ripsiväriäkin. :ashamed:

 

Ok. Ymmärrän tuon. Kai me sitten puhutaan eri asioista. Sinä marginaalista, minä ihan normitasolla. Tiedän enemmän ku hyvin, mitä on elää köyhänä. Tosi köyhänä, kun elämästä puuttuu oikeasti asioita, jota siihen kuuluu, että se sujuu. Rakkaus ja välittäminen etunenässä, vaatteet sun muut sitten perässä.

En mää silti osaa sitä noin rajusti vetää tähän. Enkä ikinä opeta lapsilleni, että hienot vaatteet tai muu materia tekee ihmisestä arvokkaan. En ikinä. Ennemmin hyppään kaivoon.

Me puhutaan varmaan ihan eri asioista =) Sä puhut keskituloisista kahden huoltajan perheessä elävistä ihmisistä, joille mielenterveysongelmat on vaan sana, joita nämä ihmiset eivät mielellään halua edes kuulla lausuttavan. Mä taas puhun ihmisistä, jotka ovat pudonneet jo aikoja sitten hyvinvointiyhteiskunnan harvan turvaverkoston läpi ja koittavat siellä henkeään haukkoen räpiköidä edes pinnalle. Sinne vaatekauppaan on siinä vaiheessa vielä kymmenen vuoden matka.

Mitä mä koitan sanoa on se, että musta on ihan äärettömän surullista, jos tämän päivän aikuiset ihmiset arvottavat kanssaihmisensä sen mukaan, mitä näillä on päällä. Ja arvottavat samalla näiden ihmisten lapsetkin. Ja opettavat sen arvottamiasen lapsileenkin. Pelottava ajatus, että vähävaraiset ja toisinajattelijat eivät enää olekaan osa tätäyhteiskuntaa vaan joku rupusakki, jonka pitää esittää jotain perusteita oikeudelleen edes elää.

mitäs tähän enää lisäämään! :|