Äidit jotka eivät imetä?? :)

En oo varma kuuluuko tämä tälle palstalle mutta kun tänään vasta rekisteröidyin tänne joten vielä uusi paikka minulle, joten heips vaan kaikille

Itse en ole vielä edes raskaana mutta kovasti odotellaan että tärppäis. Toivottavasti pian. Olen kumminkin ajoissa lähtenyt liikkeelle imetysasiaa pohtiessani. Olen kuullut ystäviltäni että heille ei edes annettu ns. mahdollisuutta olla imettämättä. Ikään kuin käskettiin neuvolassa ja sitten synnärillä tokastiin vaan että nyt imetetään!

Miksi ei puhuta vaihtoehdoista. Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä että en aio imettää. Se vaan ei tunnu luontevalta koska rinnat ovat muutenkin minulle herkkä alue. Kyse ei ole mistään et rinnat menis pilalle ja veltostuu tms, niinhän käy joka tapauksessa joskus

​

Tiedän että asia on täysin luonnollinen mutta nyt vain tuntuu siltä. Haluan että päätän sitten jos joskus tässä nyt lapsen saan niin että mulle ei puhuta imetyksestä nevolassa. Vaan että lapsen synnyttyä maailmaan saisin päättää siinä vaiheessa mikä tuntuu hyvältä. Ties sitten vaikka koen sen silloin upeena asiana. Mutta kunnioittaako neuvolantädit sun pyyntöä vai tuputtaako tietoo joka tapauksessa???

Haluisinkin kysyä teiltä äitylit että ootteko kokenut painostusta imetykseen? Vai saaneet tukea päätökselle jos olette päättäneet olla imettämättä Olisin kiitollinen vastauksistanne :heart:

Ja kun usein nämä keskustelut tuppaa ainakin muualla menevän tappeluks et kuka on oikeessa niin jos tää nyt ei menis semmoseks. Oon nyt lukenut kaikilta foorumeilta et joku tulee raivoon et pakko imettää tai oot huono äiti ja lapses kärsii jne..arvostan toki jokaisen mielipidettä hyvää ja aurinkoista kevään odotusta kaikille, mahdollisesti myös vauvan odotusta :flower:



T: Tuleva äiti

 

Siis sinulle pitäisi puhua vaihtoehdoista, mutta ei imettämisestä?

 

No tota.. Jos nyt lähdetään siitä että oman äidin tuottama rintamaito on parasta ravintoa lapsellesi. Syy rintojen olemassaoloon on niiden tehtävä tuottaa ravintoa jälkikasvulle. Imetys on helpoin tapa ruokkia vauva - ruoka on aina mukana,aina sopivan lämpöistä,aina tuoretta ja puhtaassa "säiliössä". Tässä ihan muutama perustelu siihen miksi mm neuvolassa ja synnärillä oletetaan että tuleva äiti aikoo imettää lastaan. Lisäksi imetys on luonnollinen ja helppo tapa antaa vauvalle läheisyyttä ja hellyyttä (toki voi pulloruokinnallakin tarjota samoja,mutta todella usein näkee miten pienellekin vauvalle tuetaan harsolla tms pullo suuhun vaunuissa/sitterissä eikä oteta syliin kun "menee se noinkin"). Jos vertaa imetystä ja korvikkeen antamista,niin imetys on tietysti myös todella paljon halvempaa. Ja jos ajattelet että voithan pumpata/lypsää omaa maitoasi ja antaa sen pullosta,niin pumpulla maidontuotanto ei pysy niin hyvin/pitkään yllä kun jos vauva imee rintaa. Notta mietihän vielä..

 

Olen itse imetyksen kannalla vahvasti, helppoahan se on. Mutta on jokaisen oma asia imettääkö vai ei. Mutta kysymykseen siitä että koinko painostusta niin kyllä ja vahvasti. Synnärillä ei tosiaan annettu vaihtoehtoa, vaan kirjaimellisesti kätilö tuli, otti tissistäni kiinni ja alkoi tunkea vauvan suuhun! Se oli kyllä vastenmielistä... Ymmärrän että imetykseen kannustetaan ja ehkä vähän painostetaankin, kun se tosiaan on vauvalle parasta, mutta silti, tissini ovat edelleen ihan omaa omaisuuttani enkä halua että joku tuntematon tulee niitä koskemaan ilman lupaa. Ensikerralla aion puuttua asiaan jos näin käy. Viimeksi olin vain niin pökertynyt asiasta että en saanu sanaa suusta.

Luulen kyllä, että sullekin käy niin lopulta kun sen käärön saat syliisi, että imettäminen tuntuu luonnolliselta Mutta jos ei käy ja jos et tosiaan halua imettää koskaan niin korvike on toiseksi paras vaihtoehto kuitenkin Neuvoisin, että älä mieti asiaa niin kamalasti etukäteen. Tunteiden kirjo raskausaikana ja varsinkin synnytyksen jälkeen on niin suuri ja vaihteleva ettei sitä voi etukäteen tajuta.

hemari rv17+5

 

Juu kiitos vastauksista." Siis sinulle pitäisi puhua vaihtoehdoista, mutta ei imettämisestä": tarkoitin nyt lähinnä sitä että puhutaanko vaan ja ainoastaan imettämisestä. Että kertooko ne myös vaihtoehdoista vai pitääkö niistä itse aloittaa keskustelemaan että saa neuvolantädiltä tietoa myös siitä. Että jos imetyksestä puhutaan niin toivon että myös vaihtoehdoista ja tottakai saa puhua mutta että koko ajan oltais paasaamassa vaan imetyksen puolesta että en saisi rauhassa miettiä

Tiedän toki että rintamaito olisi se paras vaihtoehto, mutta tiedän että ilman sitäkin pärjää. Pärjääväthän nekin lapset jotka ovat esim allergisia äidinmaidolle tai että äiti esim jonkun lääkityksen takia ei voi imettää Mutta oli kyl ihana lukee välillä positiivisia viestejä, ettei heti kumota toisen mielipidettä haluan tosiaan itse rauhassa miettiä ilman mitään painostusta ja sitten kun lapsi maailmaan tulee niin katsoa koenko imetyksen hyväksi asiaksi. Kun enhän mä voi vielä tietää, edes miltä lapsen saaminen tuntuu ja mikä tunnemylläkkä siitä seuraa :heart:

"Synnärillä ei tosiaan annettu vaihtoehtoa, vaan kirjaimellisesti kätilö tuli, otti tissistäni kiinni ja alkoi tunkea vauvan suuhun": mun mielestä näin ei pitäisi toimia. Aina pitäisi kysyä ja äidin mielipidettä kunnioittaa!!!! Mutta olen itse sairaalassa ollessani huomannut että aina hoitajat eivät kohtele potilasta ihmisenä vaan ns. työnvälineenä. Esimerkkinä kun jouduin olemaan vuorokauden sairaalassa ihan muista syistä niin ensimmäinen hoitaja oli mukava ja verikoetta ottaessa puhu mulle mitä tekee vaikka kaikki sen nyt tietää mitä siinä tapahtuu mutta se tuntui rauhottavalta. Sitten kun vuoro vaihtui ja olin nukkumassa niin toinen hoitaja ei suvainnut herättää minua vaan tunki neulaa käteeni nukkuessani ja siihen heräsin..sano vaan et mitä sitä turhaa herätteleen jos verta tulee kumminkin. Tämä nyt ei liittynyt sinällään asiaan mutta omia kokemuksia vaan hoitajien töykeydestä toivottavasti tulevaisuudessa kun synnärillä oon niin kätilöt ja muut hoitajat kohtelis kun ihmistä

 

Itse imetin sairaalassaoloajan (4pv) koska synnärillä tuli aika paljon painostusta. Lisäksi jouduttiin antamaan korviketta, kun omat maidot ei riittäneet. Koin imetyksen kivuliaaksi tai vähintään epämukavaksi, vaikka asentoa ja imuotetta hiottiinkin. Itse olen myös ollut herkkärintainen aina ja osasin odottaa ongelmia imetyksen suhteen. Synnäriltä kun päästiin jatkoin pumppaamalla n. kuukauden, koska se oli huomattavasti mukavampaa ja halusin kuitenkin ne vasta-aineet saada vauvalle.. tarkoitus oli pumpata 4kk mutta se sitten vähän jäi Neuvolassa en ole saanut painostusta vaan neuvola on suhtautunut tosi hyvin siihen miten ollaan tuo ruokapuoli hoidettu. Synnärillä nyt muutenkin on vähän "tukalampi" ilmapiiri minun mielestä, en viihtynyt siellä niin hyvin kuin kotona..

 

Itse olen ehdottomasti sen kannalta että vaihtoehdoista pitäisi kertoa eikä saisi imetykseen painostaa! Jokaisen äidin pitäisi todellakin saada itse päättää miten lastaan syöttää. En toki vähättele äidinmaidon ja imetyksen etuja, mutta liian vähän puhutaan siitä että korvikekin on mahdollisuus. Jokaisen äidin tulisi kokeilla imetystä ihan vaan siksi että tietää mitä se on ja voi ainakin hyvillä mielin todeta että ei ole oma juttu. Itse imetin (hyvin vastahakoisesti) 2 viikkoa, jonka jälkeen lapsi sai RS-viruksen ja joutui sairaalaan. Itse olin myös samaan aikaan niin kipeä että en päässyt pariin päivään lasta katsomaan, joten maidon tuleminen loppui ja se oli rehellisesti sanottuna todellinen helpotus! Inhosin imettämistä sydämeni pohjasta! Aina imettäessäni minulle tuli fyysisesti todella huono olo ja muutenkin se tuntui inhottavalta. Itseäni ei juurikaan vähempää voisi kiinnostaa se että rinnat rupsahtaa tai ei saa juoda alkoholia kun imettää eli siitä ei ollut kyse.. Siirryttiin korvikkeisiin kun poika oli siis hieman yli 2 vkoa vanha ja loppuui lapsen vatsakivut, oma riittämättömyyden tunne, pahoinvoinnit ja stressi. Nyt poika on 1 v 2 kk ja aina ollut täysin terve. Muutenkin iloinen ja hyvin kehittynyt lapsi. Nyt odotan seuraavaa lasta ja olen vahvasti sitä mieltä että tätäkään lasta en aio imettää! Uskokaa hyvät ihmiset että se ei vaan kaikille äideille ja/tai vauvoille ole se paras vaihtoehto!! Tärkeintähän on se, että sekä äiti että lapsi voivat hyvin! Toki äiti tekee mitä vaan lapsen hyvinvoinnin vuoksi, mutta korvikkeen syöttäminen ei heti tee äidistä epäonnistujaa tai huonoa, väliinpitämätöntä äitiä. Hienoa että joku pystyy imettämään mutta älkää tuomitko kun ette tiedä miten pahalta ja vastenmieliseltä toisista naisista voi teille itsestään selvä asia tuntua! Tsemppiä vaan teille jotka päädytte tuttipulloruokintaan tissin sijasta. Kannustan teitä henkisesti

 

Itse olen ehdottomasti sen kannalta että vaihtoehdoista pitäisi kertoa eikä saisi imetykseen painostaa! Jokaisen äidin pitäisi todellakin saada itse päättää miten lastaan syöttää. En toki vähättele äidinmaidon ja imetyksen etuja, mutta liian vähän puhutaan siitä että korvikekin on mahdollisuus. Jokaisen äidin tulisi kokeilla imetystä ihan vaan siksi että tietää mitä se on ja voi ainakin hyvillä mielin todeta että ei ole oma juttu. Itse imetin (hyvin vastahakoisesti) 2 viikkoa, jonka jälkeen lapsi sai RS-viruksen ja joutui sairaalaan. Itse olin myös samaan aikaan niin kipeä että en päässyt pariin päivään lasta katsomaan, joten maidon tuleminen loppui ja se oli rehellisesti sanottuna todellinen helpotus! Inhosin imettämistä sydämeni pohjasta! Aina imettäessäni minulle tuli fyysisesti todella huono olo ja muutenkin se tuntui inhottavalta. Itseäni ei juurikaan vähempää voisi kiinnostaa se että rinnat rupsahtaa tai ei saa juoda alkoholia kun imettää eli siitä ei ollut kyse.. Siirryttiin korvikkeisiin kun poika oli siis hieman yli 2 vkoa vanha ja loppuui lapsen vatsakivut, oma riittämättömyyden tunne, pahoinvoinnit ja stressi. Nyt poika on 1 v 2 kk ja aina ollut täysin terve. Muutenkin iloinen ja hyvin kehittynyt lapsi. Nyt odotan seuraavaa lasta ja olen vahvasti sitä mieltä että tätäkään lasta en aio imettää! Uskokaa hyvät ihmiset että se ei vaan kaikille äideille ja/tai vauvoille ole se paras vaihtoehto!! Tärkeintähän on se, että sekä äiti että lapsi voivat hyvin! Toki äiti tekee mitä vaan lapsen hyvinvoinnin vuoksi, mutta korvikkeen syöttäminen ei heti tee äidistä epäonnistujaa tai huonoa, väliinpitämätöntä äitiä. Hienoa että joku pystyy imettämään mutta älkää tuomitko kun ette tiedä miten pahalta ja vastenmieliseltä toisista naisista voi teille itsestään selvä asia tuntua! Tsemppiä vaan teille jotka päädytte tuttipulloruokintaan tissin sijasta. Kannustan teitä henkisesti

olen samaa mieltä kanssasi... itse imetin esikoistani 2viikkoa ja sen jälkeen rinta ei kelvannut siirryttiin korvikkeisiin, kuopus syntyi 4.9.-10 raskausviikolla 33+3 eli pienenä keskosena syntymäpaino kun oli 1910g pituus 45.5cm häntä en imettänyt vaan suoraa korvikkeita eikä mtn ongemia... muutaman kerran ollut flunssassa mut se on normia et flunssa tulee jos on tullakseen... nyt poitsu 6kk ja paino 8590g ja 66.3cm pituutta... kyllä jokainen äiti tietää mikä on paras vaihtoehto lapselle =)

 

Heippa,
itselläni 2 lasta. 2 vuotias sekä 9 kuinen.
Tiedän mitä tarkoitat, ja itselleni ei neuvolassa kerrottu vaihtoehdoista ja sain vajaa 2kk imetettyä esikoista, osittain oli silloinkin pullolla mutta ihan äidinmaidolla kun pumppasin maitoa kun ei yhteistyö vauvan kanssa "toiminut" Oli todella hankalaa, mutta olisin mielelläni imettänyt ainakin sen puoli vuotta.
Ja ensimmäisen kanssa minulle ei kerrottu että maitotuotanto alkaa yleensä hyytymään pelkällä pumpulla Ja jos ei yöllä pumppaa, tai imetä. Mutta niin lapseni on ollut aivan terve nämä 2v , 2 kertaa ollut kuumeessa ja yhden korvatulehduksen sairastanut. Minulle kaikki kertoivat että lapsi tulee sairastelemaan jne jne jne kauhujuttuja kun äidinmaito auttaa kaikkeen, kyllä..... Tuttavani imetti lastaan täysimetyksellä yli 1v ja välillä 2 vuotiaaseen ja lapsi sairasteli todella paljon. Myös ystäväni imetti poikaansa yli 1v mutta on koko ajan flunssaa ja muutenkin sairastellut.
Ei imetys suojaa kaikelta niinkuin monet puhuvat. On geeneistä jne monta tekijää siinäkin miten menee.
Ja esikoisen kanssa kun maitotuotanto loppui, itkin ja masennuin siitä koska tunsin todella epäonnistuneeksi ulkoisten paineiden ja omien "tavoitteeni" takia. Ja toisen kohdalla päätin sulkea korvani aivan täysin kaikelta, päätin että onnistuu jos onnistuu. Ja synnärillä koitin kovasti harjoitella, hoitajat olivat mukavia kun auttoivat todella paljon, yksi heistä oli todella epämiellyttävä joka tuputti että niin ja näin pitää toimia. Ja että kyllä se syö kun ei anna korviketta tms :O Vauva huusi rinnalla koko ajan oli miten päin vain, rintakumilla tai ilman. Ja kokeilin myös sitä että otin lääkeruiskuun omaa maitoa ja siitä tiputin vauvan suuuhun kun huusi rinnalla että tajuisi imeä. Mutta ei, ei toiminut mitenkään... Pullojen kanssa oli myös ongelmaa aluksi, ekan kuukauden ainakin kun ei osannut juoda pullostakaan, kokeilin kolmea neljää eri pullomerkkiä. Ekat 2kk oli masuvaivoja ja sitten päästiin palaamaan takaisin ainun pulloon joka aluksi oli liian suuri.
Olisin siis halunnut imettää mutta se ei toisen kanssa ottanut onnistuakseen mitenkään. Ja oli todella rankkaa. Pumppasin ekat 3 viikkoa rintamaitoa vauvalle mutta maidontulo hyytyi rintatulehduksen jälkeen.
Tämä kuopuskin ollut terveenä eikä ole mitään kuumetta tms saanut vaikka esikoinen oli juuri kipeänä.
Mutta saa nähdä miten tulevaisuudessa.
Mutta rohkeasti pyydät neuvolasta apua maidonkorvikkeista jne.... Ei ne äidit ole yhtään sen huonompia jotka eivät imetä!!
Itse en muuten ole ikinä kuullut että olisi harsolla tuettu pullo sitteriin tai rattaisiin.... Että kyllä se niinkin menee... Vauva kun voi tukehtua siinä. On varmasti aika harvinaista että joku niin tekee!? Itse olen kylmällä säällä itse pitänyt pulloa ja juottanut vauvan ollessa rattaissa ettei ole tarvinnu kylmään ottaa, mutta silloinkin on ollut jo isompi, ettei ihan vastasyntyneelle kumminkaan
Älä ota paineita, tee niinkuin tuntuu! Ja imetyksestä, itselläni myös arat rinnat mutta ei se tuntunut kamalalta.

 

Mulle jäi hirveen paha mieli just tuosta miten imetys oli kuulemma ainoa oikea tapa syöttää vauvaa... suoranaista pakotusta se oli, mutta eipä tuohon osannut vastaankaan sanoa kolmantena päivänä vasta nousi maito rintoihin ja olivat "huolissaan" siellä että millä vauvan ruokin! Imettäminen osoittautui tosi kivuliaaksi enkä tottunut siihen ollenkaan, vaikka joka päivä yritin itkun kanssa... ihan turhaa kärsimistä, sanon minä. Siinä sitten pari kk pumppasin rinnoista maitoa kunnes maidon tulo tyrehtyi ja sen jälkeen olin ikionnellinen... Nyt kun olen uudelleen raskaana, aion kyllä pyytää ne lääkkeet että maito ei nousisi ollenkaan rintoihin, sillä sellaisistakin olen kuullut. Ei tulis sitten lisää kipuja ja stressiä siihen tilanteeseen, kun tuo synnytys ja sitä seuraavat päivät on muutenkin niin rankkoja.

 

Moikka!

Aattelinpa minäkin kommentoida, kun itse myös kuulun niihin, joille imettäminen ei ole se juttu. Itsellä on 3 lasta, neljättä odotellaan syntyväksi heinäkuulla. Ensimmäistä lasta yritin epätoivoisesti imettää, mutta itsellä rintavarustus sen verran suuri (iso rinta ja pieni nänni), että se ei olekaan niin helppoa. Rintakumin kanssa yritettiin saada hommaa toimimaan, äiti itku kurkussa ja lapsi huusi täyttä huutoa, kun oli niin nälkäinen. Hommasin rintapumpun ja pumppasin maitoa vauvalle reilun kuukauden, jonka aikana sitten pikkuhiljaa siirryttiin myös korvikkeisiin, kun oman maidon tuotanto hiipui. Noh, toisesta lapsesta tuli myös todettua ettei se imettäminen onnistu ja taas pumpattiin se n.kk. Toisen jälkeen uhosin, että kolmannesta pyydän sen pillerin, ettei maito nousis, mutta kuitenkin sitten ajattelin että pumppaaminen, edes sen hetken aikaa kun omaa maitoa tulee, on parempi vaihtoehto. Ja näin taas pumppailtiin se kuukausi. Nyt 4. olen melkein varma että pillerin pyydän, koska 3. kohdalla nänni tulehtu ja rinta oli erittäin kipeä kun maito pakkas sinne eikä rintaa saanut tyhjäksi, eli siis toisesta rinnasta vaan pumppailin. Itseä ahdistaa oma äiti jo valmiiksi, kun 3. aina tokas kun lapsella nälkä, et pitäskö saada tissukkaa ja varmasti kuitenkin tietoinen, etten imetä.
Siltikin olen sitä mieltä, että olen ollut vähemmän väsynyt, kuin imettävät äidit, koska meillä lasten isä on osallistunut yösyöttöihin, toki on tainnut olla meitin isi sitten muita isejä väsyneempi
Ja meilä on kaikki lapset nukkuneet 1kk iästä yönsä ja uskon tämän johtuvan siitä että on ollut "säännöliset" ruoka-ajat ja pystyyhän sitä seuraamaan paremmin kuinka paljon vauva syö. Ja vielä tästä, että korvikelapset oisivat kipeempiä, ei ainakaan meidän kohdalla pidä paikkaansa, flunssat nyt on vaivannu, mutta ei kyllä mitään jatlkuvia kierteitä ole ollut.
Nää mun mielipiteitä ja näkökulmia,jokainen tekee niin kun parhaaksi näkee ja tuntee oman itsensä ja lapsensa kohdalla!

 

Tosta sairastamisesta vielä, että oma nyt 7v. tyttö ei oo koskaan paljoo sairastellu, ei yhtään korvatulehdusta tms. vaikka sen vajaa 2kk vaan sai rintamaitoa (korviketta käytettiin siinä rinnalla suurin osa tuostakin ajasta). Yhden tutun lapsilla taas molemmilla kahden ensimmäisen elinvuoden ajan hirveet korvatulehduskierteet, vaikka molemmat olleet rintaruokinnassa yli puolivuotiaiksi asti. Oisko enemmän ehkä geeneistäkin kiinni tuo sairastelu?

 

Minäkään en ole poikaani imettänyt, koska koin asian jollain tapaa "vastenmieliseksi". Neuvolassa asiasta keskusteltiin ja siellä oltiin ymmärtäväisiä asian suhteen. Sairaalassakin kysyttiin että aionko imettää ja kun vastasin että en halua niin sain sen pillerin ettei maito nouse. Ei sielläkään yritetty väkisin tuputtaa.

 

Miks ihmeessä tuohon imetykseen liitetään lasten sairastamat flunssat ja kuumeet?! Tarkottaako se sitä, että meidän tytön elämä tulee olemaan yhtä sairaana olemista, kun joutuu olemaan Almiro Pepti -korvike ruokinnalla maito allergian vuoksi?!? 8kk on nyt ja vielä ei oo mitään sairastanu.

 

Olipas tavallaan helpottavaa löytää tää ketju. Mulla on vauva 4 viikon ikäinen. Imetys tuntui alusta asti vastenmieliseltä. Koin sen vuoksi suurta ahdistusta ja stressasin imetystä enkä saanut mitään nautintoa siitä. Tunsin itseni ihan paskaksi kun aina saa lukea siitä miten ihanaa imetys on ja mun mielestä ei ollut. Imetys tuntui lähinnä inhottavalta ja tuntui ettei vauva saa tarpeeksi maitoa.

Nyt vauva on ollut reilun viikon korvikkeilla suurimmaksi osaksi. Sillon tällön imetin yöllä mut ei se suju. Pumpannut olen maitoa kyllä. Pullosta antaminen tuntuu paljon paremmalta, saan paremmin kontaktia vauvaan ja en stressaa enää vauvan ruokkimisesta.

Neuvola on maanantaina ja hirvittää ja pelottaa miten siellä suhtaudutaan.

Olen yksinhuoltaja, ja varmaan itsekäs kun sanon että mä en myöskään jaksanut sitä 24/7 tissittelyä. Ei jäänyt mihinkään muuhun aikaa. Ja nyt on helpompaa kun joku muu voi antaa vauvalle myös pullosta enkä mä ole ainoa ruokkija.

 

Ei oo kauaa kun tuskittelin tuota imetysvouhotusta.. Mua alkaa ahdistaa se asia suunnattomasti kun luen aiheesta, aina se on jotenki "ah, niin ihanaa, niin hienoa. Parasta, ainoaa oikeaa. Äidin ja lapsen yhteistä aikaa.." Mulla on yksi lapsi jota imetin 3kk, sai tuona aikana myös pullosta korviketta. Omasta takaa ei tarpeeksi herunut, ja en sillä jaksanut alkaa stressaamaan, koin sitten helpommaksi siirtyä vaan korvikkeeseen. Mä en siis löytänyt sitä imetyksen ihanuutta. Kukaan mua ei painostanut, mutta jo pienikin viaton sellanen "tissi tänne, vauvan on nälkä" vihjaus nosti karvat pystyyn. (mä olin kans tuolloin yh, ja juu, helpotti ku sai joskus pökätä jollekin muulle vauvan ja pullon. )
Nyt ois toinen tulokas mahassa, imetän jos maitoa tulee, mutta jos ei tarpeeksi tule, niin en ala mitään hillittömiä maidon nostatus konsteja käyttämään.
Ja muuten, vaikken nyt esikoista täysimettänyt, niin ei oo sairastellut.
Toivottavasti kaikkia tuetaan asiassa, ruokki vauvan miten ruokki. Eikös se ole kuitenkin pääasia että saa ravintoa ja hoivaa, ei se, saako sen tissistä vai pullosta. :heart:

 

Ei kannata murehtia imettämistä kauheasti etukäteen. Ikinä ei voi tietää, miten se tulee sujumaan vai sujuuko ollenkaan. Imetys tuntuu vaan olevan tosi tulenarka aihe monelle ja tulet huomaamaan, että ihmiset kokee oikeudekseen kommentoida tapaasi ruokkia vauvaasi. Itse äitinä tiedät sitten, mikä teille sopii parhaiten.

 

Yhdyn edelliseen...jos se imettämättömyys ei johdu rintojen pilalle menemisestä, niin sitä on turha murehtia etukäteen. Naisen hormoonit jyllää sen 9kk alkuun ennen vauvan syntymään ja silloin voi ajatus ja tuntemukset muuttua. Ja samoin vielä vauvan syntymä on sellainen asia joka vaikuttaa vahvasti omaan oloon. Se into imettämiseen voiki syttyä siinä kun vastasyntynyt nostetaan rinnoille.

 

Kirjoitin tuossa aiemmin että huolettaa se mitä neuvolassa tuumataan. No, ei mitään. Eilen siis oli 1kk neuvola ja kysyttiin vaan onko korvikkeella vai rintamaidolla, sanoin että korvikkeella ja eipä siihen mitään kommentoitu. Hienosti on poika kasvanut, yli kilon kolmessa viikossa. Itselläkin paljon levollisempi ja "parempi äiti-olo" kun ruokkiminen sujuu nyt paremmin kun annan pullosta eikä tarvi stressata imetyksen onnistumisesta.

 

Heippa.

Itselläni kaksi lasta ja ensimmäisen kanssa muistan myös kuinka ainoa vaihtoehto oli imettäminen synnärillä. Minulla ei rinnoista riittänyt maito joten jouduin kotona antamaan korviketta ja ennen pitkään lapseni ei huolinut muuta kuin pullon jossa korviketta. neuvolassa sitten kerroin että koitin tosiaan imettää sen kuukauden päivät mutta sitten suosiolla siirryin korvikkeeseen niin johan tuli "saarna" kuinka äidinmaito on parasta ja mitä kaikkea hyvää siitä saa ja muuta. Mutta loppujen lopuksi ymmärsi tilanteen ja hyväksyi enkä saanut sanomista

Toisen lapsen kohdalla itsellä kasvoi halu pystyä imettämään pidempään vaikka alkuun puhuin mieheni kanssa että onhan se "helpompaa" syöttää pullosta kun sen voi tehdä kumpi vaan, tiedän tyhmä ajattelutapa :/
Mutta kun vauva syntyi aloin imettämään ja imetinkin n.6kk kunnes maidon tulo jokseenkin vain lakkasi...
Onhan se vauvan kanssa helppoa kun imettää että on tosiaan se ruoka mukana minne sitten ikinä meneekään vaikkakin julkisilla paikoilla en tykännyt että olisi pitänyt imettää tai jossain tuntemattomamman kaverin luona.

Tosiaan se on äidin valinta millä tavalla sen maidon lapselle antaa eikä minun mielestäni siihen ole yhtä ainoaa ratkaisua.
Sekin mieli voi vielä muuttua kun raskaaksi tulee ja varsinkin sitten kun se käärö tulee ensimmäistä kertaa rinnalle ja alkaa tissiä hamuilemaan

 

Imettää ei ole pakko mutta voin kertoa että kun se maito nousee se on pakko jollain saada ulos ja silloin se on kyllä paras kun lapsi sen sieltä syö. Ja itselläni kun imetys meni ihan reisilleen vaikk olin siihen niin asennoitunut että tällä kertaa onnistun. Lapsi joutuikin heti synnyttyään sydänleikkakseen ja sain tissiä antaa ensi kerran 2viikon ikäisenä. Nyt jokapaikassa kysytään, vieläkö imetät?? se ion raivostuttavaa, niin kuin se edes kuuluisi muille mutta mitään paineita ei tietenkään imetyksestä kannata ottaa, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kokee. hyvää maitoa saa kaupastakin ja ei lapsesta tule "viallista" ´vaikkei tissimaitoa saakkaan. Mutta se on totta että maito on aina mukana ja oikean lämpöistä

 

Itselläni on neljä lasta ja kaikkia olen ensi kuukauden imettänyt mutta en sen enenmpää, viimeisimmän kohdalla yritin oikein etsiä tietoa imetyksestä mutta aina löytyi vaan ne muutamat hyvät syyt, läheisyys, vastustuskyky ja helppous. minun kohdallani helppous ei ainakaan pidä paikkaansa kun on muitakin muksuja huusholli täynnä jokainen tekee valintansa itse ja jos imetys tuntuu luonnistuvan ja siihen on aikaa niin suosittelen koska maidon kanto kaupasta on rasittavaa