Äidiksi nuorempana vai vanhempana?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras

Voi vastata otsikon kysmykseen :)

Lueskelin ketjuja ensisynnyttäjien keski-iästä ja siitä minkä ikäisenä palstalla pyörijät ovat ensimmäisensä saaneet ja minua alkoi ihmetyttämään se miten heti ajatellaan että lasten saaminen "vanhemmalla" iällä on jotenkin huono juttu ja miten teiniäitiydellä kehuskellaan.

Itse ajattelen, että sopiva ikä lasten hankkimiseen voisi olla 23-35. Silloin ikää ja ehkä kokemustakin on todennäköisesti karttunut sen verran, että uutta pientä elämää voi suojella ja ohjata paremmin ja suuremmalla varmuudella. Toki ihmiset kypsyvät eri tahtiin, mutta jotenkin tuntuu ettei 16-22 ovat vielä niin lapsia itsekin. Itse en ainakaan ole aikaisemmin kokenut olevani tarpeeksi valmis äidiksi.

Ja monet vetoavat siihen, että haluavat tehdä lapset nuorina, jotta itselle olisi sitten 30-40 omaa aikaa. Tottahan se on, mutta itse ajattelen asian niin, että kerään kokemusta, tietoa ja taitoa, sitä varten että voin parhaalla mahdollisella tavalla sitten olla lapseni elämässä tukena ja turvana. Koen, että toisesta elävästä olennosta huolehtiminen on niin vastuullinen ja tärkeä tehtävä, että haluan sille omistautua täysin. En haluaisi ajatella tekeväni lapsia nuorena vain siksi, että he olisivat aikaisemmin pois oman elämäni tieltä.

No, tälläisiä minä pohdin. Laittakaas tekin omia pohdintojanne jos haluatte. :)
 
Greippi
Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.
 
vieras
Kypsyys on kaukana, jos joutuu pohdiskelemaan sopivaa ikää äidiksi. Äidiksi tulo vaatii myös sopivan parisuhteen, ainakin yleensä. Vai ajatteleeko joku että ensi vuonna olen 22-v. silloin on hyvä aika tulla äidiksi???
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja ??????????:
ONKS PALJON EROO ONKO 22 VAI 23.........
Ei ole eroa. Nuo oli vain sellaisia rajoja. Ajattelen että monet 22-24 ovat vielä liian nuoria äidiksi kun taas monet 22 voivat olla jo valmiita. Raja on tuossa aika häilyvä mielestäni. Mutta kyllä miellän 16-22 vuotiaat äidit teiniäideiksi...
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Greippi:
Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.
Näin itsekin ajattelen. Osasit tiivistää ajatukseni paremmin.Oma kirjallinen ilmaisuni on heikkoa :)
 
:D
Minusta siis jokainen tehköt lapset koska haluavat.. jotkut kuten esim ap kokevat että eivät olisi oolleet kyspiä äidiksi vielä 22v. Ehkä he kokevat soveltuvansa siihen tehtävään vasta lähemmäs 30v ja se suotakoon heille.

En tiedä, ei kai sitä ole parempaa ikää tehdä lapsia.. ei elämää voi täysin suunnitella.


Itse löysin jo teiniikäisenä oman puolisoni ja ekan lapsen saimme jo 17v ja 19v ja toisen 20v ja 22v.
Nyt olaan 23v ja 25v ja molemmilla on vakituiset työt ,koulut käyty. omakotitalo( pankin kanssa ) ja kaksi autoa.
Ja mikä täkeintä meillä aivan ihana parisuhde. Meillä on nin ihana elämä. Olemme todella onnellisia että olemme lapsemme saaneet silloin kuin halusimme ja että meidän elämän polku on ollut näin ihanaa.

Ja kyllä minäkin haaveiilen ajasta kun olemme vielä nuoria. itse olen 38v ja mies 40v kun lapset ovat täysiikäisiä. Meillä voimaa ( toivottavasti ) hoitaa lapsenlapsia.. On saatu talot maksettua ja rahaa matkustella. ehkä ostaa vene.
Kenties voi pysrkiä uralla eteenpäin koska on aikaa antaa töille.

Tässä on siis mun haaveita mutta olen todella onnellinen siihen minulla on nyt. elämä on ihanaa
:heart:
 
Tämä on varmaan ikuisuuskysymys.
Alle 20v ajattelin että haluan äidiksi ennenkuin täytän 24v, mutta mies olikin erimieltä asiasta, tosin kun nyt jälkeenpäin miettii en olisi silloin ollut valmis äidiksi.

Sain esikoisemme 28v mikä taisi silloin olla se keskimääräinen ensisynnyttäjien ikä. Ei mikään älyttömän nuori muttei ikäloppukaan.

Koska kyseessä oli esikoinen tuli sitlti kysyttä palstoilta onko normaalia kun vauva tekee näin, mitä pitää pukea vauvalle päälle ym ym.
En kuitenkaan usko etten olisi ollut valmis 28vuotiaana äidiksi koska en esikoisen äitinä näitä asioita tiennyt.
Mistä olisinkaan voinut tietää kun ei aikaisempaa kokemusta vauvoista ollut.
Hyvähän se on kysyä ettei tee vahingossa väärin, ehkä sekin osoittaa kypsyyttä että uskaltaa kysyä neuvoa niiltä joilla sitä on.

Ihmisen kypsyysasteesta riippuen äidiksi voi tulla kuinka nuorena tahansa. Ikärajaa toisessa päässä ei mielestäni voi mitenkään määritellä..
 
Turkilmas
Mä olen sitä mieltä että 20-25 vuotta on just passeli ikä alkaa lapsia tekemään. Itse olin 23-vuotias esikoisen synnyttyä ja ihan taatusti oli tarpeeksi elämänkokemusta. Itse koen olevani nyt toista odottaessani jo hitusen vanha, vauvan laskettu aika on heinäkuussa ja elokuussa täytän 31. Mielelläni olisin ehdottomasti nuorempana tehnyt myös tämän toisen lapsen, mutta aina ei asiat mene niin kuin haluaisi :|
 
minä tulin ekan kerran äidiksi ja täytin sitten heti siinä 24, nyt olen taas raskaana ja tämä toinen lapsi syntyy minun ollessa 27 vuotias. Koen olevani vastuullinen ja hyvä äiti joka pitää vanhempien äitien ja mummojen neuvoja tärkeänä. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä että MINÄ 22-vuotiaana äitinä en vielä olisi ollut kovin hyvä. toisaalta tämän ensimmäisen lapsen saaminen ja hänen kanssaan elämään opettelu ovat myös kasvattanet minua.

Tuttavani joka on nyt 36 miettii voisko tehdä lasta jos siitä tuleekin tyhmä. Toinen ystäväni 37 vuotta joka haluaa lapsenm, miettii että ei halua että lapsi hallitsee hänen elämässään, että hän haluaa matkustaa ja harrastaa ilman lasta jne. En tiedä, mutta mun kannalta katsottuna nämä meilipiteet erittäin lapsellisia, enkä itse todellakaan miettinyt että kuka menee etusijalle lapsen tullessa maailmaan.
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
:D
Minusta siis jokainen tehköt lapset koska haluavat.. jotkut kuten esim ap kokevat että eivät olisi oolleet kyspiä äidiksi vielä 22v. Ehkä he kokevat soveltuvansa siihen tehtävään vasta lähemmäs 30v ja se suotakoon heille.

En tiedä, ei kai sitä ole parempaa ikää tehdä lapsia.. ei elämää voi täysin suunnitella.


Itse löysin jo teiniikäisenä oman puolisoni ja ekan lapsen saimme jo 17v ja 19v ja toisen 20v ja 22v.
Nyt olaan 23v ja 25v ja molemmilla on vakituiset työt ,koulut käyty. omakotitalo( pankin kanssa ) ja kaksi autoa.
Ja mikä täkeintä meillä aivan ihana parisuhde. Meillä on nin ihana elämä. Olemme todella onnellisia että olemme lapsemme saaneet silloin kuin halusimme ja että meidän elämän polku on ollut näin ihanaa.

Ja kyllä minäkin haaveiilen ajasta kun olemme vielä nuoria. itse olen 38v ja mies 40v kun lapset ovat täysiikäisiä. Meillä voimaa ( toivottavasti ) hoitaa lapsenlapsia.. On saatu talot maksettua ja rahaa matkustella. ehkä ostaa vene.
Kenties voi pysrkiä uralla eteenpäin koska on aikaa antaa töille.

Tässä on siis mun haaveita mutta olen todella onnellinen siihen minulla on nyt. elämä on ihanaa
:heart:
Järkevää teksitä. Kypsyys äidiksi ja mahdollisuus tulla äidiksi (parisuhde, jossa halutaan lapsia) ovat kaksi eri asiaa. Jossittelu ei myöskään tee asiaa paremmaksi. Jokaisessa iässä on puolensa, mutta muut tekijät vaikuttavat suuresti. Itse olisin halunnut jo paljon nuorempana äidiksi, mutta silloinen poikaystäväni ei halunnut VIELÄ, jne.

 
minttuliini
Alkuperäinen kirjoittaja Greippi:
Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.
Näin taas. On se hyvä, että heti yleistetään. Varmaan voit kertoa miten muka vaikka 35v nainen osaa hoitaa 20v naista paremmin lapsensa, jos ei ole ollut koskaan lapsien kanssa tekemisissä. Mitä se elämänkokemus vaikuttaa asiaan??? Kyllä ihan yhtälailla vanhemmatkin äidit kyselevät tuollaisia asioita, kun ovat untuvikkoja lapsen hoidossa, jos ei juurikaan satu olemaan sitä kokemusta.
On terve itsetunto jo kehittynyt... Mitäköhän toikin nyt tarkoittaa?
Kyllä näkee vanhempia äitejä, jotka eivät välttämättä tunnu suhtautuvan kaikkiin asioihin kovinkaan terveellä järjellä.

Eräänkin lastentarhanopettajan (alalla 20v) mielipide on, että lapset hankittaisiin nuorena, koska mitä vanhempi äiti on niin hyysäävät lapsensa piloille. Tämä oli hänen kokemuksensa....
 
Mä olen kanssa miettinyt tuota "tehdään lapset nuorina, niin on sitten enemmän aikaa itselle myöhemmin" -ajatusta. Itse mielummin otin omaa aikaa itselleni vielä ollessani nuori. Halusin kokea nuoruuden vapaana liioista velvollisuuksista ja vastuista. Nyt kun ikää on hieman yli 30, niin nuoruuden menot on menty ja nyt on aikaa lapselle. Silti jää riittävästi aikaa elää keski-ikää, kun lapsi muuttaa omilleen. Henkilökohtaisesti itselleni olisi ollut sääli, jos en olisi ehtinyt elää nuoruuttani. Nelikymppisenä kun ei oikein kiinnosta/kehtaa bailata samalla lailla kuin nuoruusvuosina. Vaikka riittäähän näitäkin...
 
Greippi
Alkuperäinen kirjoittaja KiiajaVille:
Tämä on varmaan ikuisuuskysymys.
Koska kyseessä oli esikoinen tuli sitlti kysyttä palstoilta onko normaalia kun vauva tekee näin, mitä pitää pukea vauvalle päälle ym ym.
En kuitenkaan usko etten olisi ollut valmis 28vuotiaana äidiksi koska en esikoisen äitinä näitä asioita tiennyt.
Mistä olisinkaan voinut tietää kun ei aikaisempaa kokemusta vauvoista ollut.
Hyvähän se on kysyä ettei tee vahingossa väärin, ehkä sekin osoittaa kypsyyttä että uskaltaa kysyä neuvoa niiltä joilla sitä on.
En sanonutkaan, että ei saisi kysyä ja tottakai on hyvä kysyä, jos pelkää tekevänsä väärin. Sitä vaan ihmettelen että eikö aikuisilla ihmisillä oikeasti oma terve järki ja elämänkokemus kerro, milloin lapsella on tarpeeksi päällä tai mikä oman lapsen kohdalla on parasta? Tottakai vertaistuki on tärkeää, mutta että jopa näin triviaaleissa asioissa...

 
vieras
Lapsia ei hankita, lapsia saadaan. Olisiko järkevä hankkiutua raskaaksi ilman poikaystävän suostunusta, kun on 23-25-v, jos pitää sitä sopivana ikänä?Oma kokemukseni on, että tuttavapiirin pojat-miehet eivät isäksi tuossa iässä vielä halunneet...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
itse olen 38v ja mies 40v kun lapset ovat täysiikäisiä. Meillä voimaa ( toivottavasti ) hoitaa lapsenlapsia.
Meidän lasten isovanhemmat on toiselta puolen pian kuuskymppisiä ja toiselta "jo" 70-vuotiaita. Voimia ja tahtoa lastenlasten hoitoon on enemmän kuin tarvetta.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Juu, toki kannattaa nuorena bailata kroppa pilalle, ja sitten itkeä kolmekymppisenä kun ei kykenekään hedelmöittymään :whistle:

Millä lailla bailataan kroppa pilalle? Kaikki eivät juo ja polta...

Ihan yhtä lailla nuoret äidit ja isät käyvät baanalla tuulettumassa...ja useammin kuin vanhempana lapsensa saaneet.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Piparjuuri:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
itse olen 38v ja mies 40v kun lapset ovat täysiikäisiä. Meillä voimaa ( toivottavasti ) hoitaa lapsenlapsia.
Meidän lasten isovanhemmat on toiselta puolen pian kuuskymppisiä ja toiselta "jo" 70-vuotiaita. Voimia ja tahtoa lastenlasten hoitoon on enemmän kuin tarvetta.

Valietettavasti vanhemmiten on todennäköisemmin pitkäaikaissairauksia ja riski kuollakin kasvaa...
 
Itse tykkään,että olen saanut/tehnyt lapseni vähän vanhempana. Olin 28 kun esikoinen syntyi ja 30 kun pikkusisko syntyi.
On tullut ns. elämän kokemusta jo haalittua itselleen jonkin verran ja pahin "juoksu-aika" on jo mennyt. Lasten ollessa pieniä voi keskittyä täysillä niihin eikä tarvitse harmitella kun esim. kesän festarit yms. riennot jää väliin. Niissä on tullut jo pyörittyä kyllästymiseen asti...

Olin lasten kanssa kotona reippaat 4v ja nyt palasin työelämään vasta. Työhaastattelussa ei pidetty negatiivisenä asiana vaikka kerroinkin olevan kahden pienen lapsen äiti. Työssä tulee olemaan ilta,-ja viikonlopputöitä ja "pomo" palkkasi osittain siitä syystä,että ilmoitin tekeväni mieluusti iltoja ja viikonloppuja eikä ole enää hirveitä kutkutuksia lähteä mihkään "juhliin" tms.
Juhannuksenkin siis olen todennäköisesti töissä ja vieläpä ihan mielelläni... :p

Ei ole tarvetta joka viikonloppu kyörätä lapsia hoitoon,että pääsee itse liehuun koska nyt on jo aika olla lapsia eikä itseä varten.
Valitettavasti tiedän ihan liikaa äitejä jotka laittavat lapsen/lapset tosi usein hoitoon päästäkseen esim. vaan ryyppäämään ja baariin...ja ne äidit ovat pääsääntöisesti itseäni nuorempia.

En siis yleistä ketään enkä arvostele mutta tämä on minun mielipide asiasta ja olen tämän perusteella sitä mieltä,että lapset kannattaa tehdä/saada vähän vanhempana. :wave:
 
minttuliini
Alkuperäinen kirjoittaja Tiivari:
Mä olen kanssa miettinyt tuota "tehdään lapset nuorina, niin on sitten enemmän aikaa itselle myöhemmin" -ajatusta. Itse mielummin otin omaa aikaa itselleni vielä ollessani nuori. Halusin kokea nuoruuden vapaana liioista velvollisuuksista ja vastuista. Nyt kun ikää on hieman yli 30, niin nuoruuden menot on menty ja nyt on aikaa lapselle. Silti jää riittävästi aikaa elää keski-ikää, kun lapsi muuttaa omilleen. Henkilökohtaisesti itselleni olisi ollut sääli, jos en olisi ehtinyt elää nuoruuttani. Nelikymppisenä kun ei oikein kiinnosta/kehtaa bailata samalla lailla kuin nuoruusvuosina. Vaikka riittäähän näitäkin...
Kun kaikki 20v eivät käy bailaamassa ja vietä villiä nuoruutta...
Jos viettää muutenkin rauhallisia nuoruus vuosia niin miksikäs ei lapsen kanssa. Itse haluan olla lapsen lapsieni elämässä. Minusta on surullista, jos lapsi ei ehdi näkemään omia isovanhempiaan tai on niin pieni ettei muista heitä sitten vanhempana. Minä nautin sitten, kun omat lapset muuttavat kotoonta. Saa rauhassa mm. matkustella, johon ei esimerkiksi nytten olisi rahaa eikä aikaakaan, vaikka ei olisi lastakaan.
 

Yhteistyössä