En tiedä, lukeeko tätä enää kukaan, mutta kirjoitan kuitenkin. Oli ihana harhautua tänne keskenmenopalstalta. Olen jo ihan angstissa, kun pienokainen (ensimmäinen) meni vähän aikaa sitten kesken ja sitäkin plussaa ehdittiin jo odotella jonkin aikaa. Täytän pikapuoliin 34 ja pelkään lapsettomuutta. Toisaalta olen stressannut myös sitä, että kuinka vanha ensisynnyttäjä mahdan olla, jos joskus se ilo minulle suodaan. Ihana huomata, että en olekaan niin harvinainen tapaus, että muitakin ikäisiäni on ensimmäistä kertaa asialla!
Äidiksi ensikertaa 30+
- Viestiketjun aloittaja Liinamari
- Ensimmäinen viesti
Olen 34-vuotias ensisynnyttäjä. Olen juuri sopivan ikäinen tulemaan äidiksi...
Nuorempana en voinut kuvitellakaan, että itselläni olisi lapsia. En ole ollut mikään lapsirakas, enkä ikinä hyyssännyt pieniä vauvoja. Mielestäni silloin vauvat haisivat pahalle (äidinmaidolle, purlautuksille) ja vauvat huusivat pää punaisena milloin mitäkin.
Nyt olen kypsynyt ajatukseen omasta "nyytistä" tai sitten vaan aika tekee tehtävänsä...
Suvun naiset ovat muutenkin olleet hieman hitaita lämpenemään ajatukselle äidiksi tulemiseen. Toinen serkku tuli äidiksi 39-vuotiaana ja toinen 42...
Nuorempana en voinut kuvitellakaan, että itselläni olisi lapsia. En ole ollut mikään lapsirakas, enkä ikinä hyyssännyt pieniä vauvoja. Mielestäni silloin vauvat haisivat pahalle (äidinmaidolle, purlautuksille) ja vauvat huusivat pää punaisena milloin mitäkin.
Nyt olen kypsynyt ajatukseen omasta "nyytistä" tai sitten vaan aika tekee tehtävänsä...
Suvun naiset ovat muutenkin olleet hieman hitaita lämpenemään ajatukselle äidiksi tulemiseen. Toinen serkku tuli äidiksi 39-vuotiaana ja toinen 42...
Noella ja Mami,
mulla täysin sama juttu, en olisi voinut kuvitella äitiyttä aiemmin kuin vasta tässä iässä. Yksinkertaisesti en ole ollut valmis äidiksi, eivätkä aiemmat kumppanit ole loppupeleissä olleet sellaisia, kenen kanssa olisin voinut perheenlisäystä ja suurempaa sitoutumista kuvitella.
Nykyinen mieheni vei jalat altani täysin ja hänet tavattuani olin valmis tekemään kaikki vaikka heti ja vauvakuumekin alkoi vaivata
Vaikka kakskymppisten silmissä me ollaankin täysin seniilejä, niin itsehän sen parhaiten tietää, mikä tuntuu sopivalta ja hyvältä. Itse olen onnellinen, etten saanut lapsia aiempien miesten kanssa, vaan koen tämän kaiken ihanuuden ensimmäistä kertaa!
Noella, keskenmeno on varmasti jotain ihan hirveää, mutta ainakin se todistaa sen, että sinulla on mahdollisuus tulla raskaaksi, ja se jos mikä on aina positiivista
mulla täysin sama juttu, en olisi voinut kuvitella äitiyttä aiemmin kuin vasta tässä iässä. Yksinkertaisesti en ole ollut valmis äidiksi, eivätkä aiemmat kumppanit ole loppupeleissä olleet sellaisia, kenen kanssa olisin voinut perheenlisäystä ja suurempaa sitoutumista kuvitella.
Nykyinen mieheni vei jalat altani täysin ja hänet tavattuani olin valmis tekemään kaikki vaikka heti ja vauvakuumekin alkoi vaivata
Vaikka kakskymppisten silmissä me ollaankin täysin seniilejä, niin itsehän sen parhaiten tietää, mikä tuntuu sopivalta ja hyvältä. Itse olen onnellinen, etten saanut lapsia aiempien miesten kanssa, vaan koen tämän kaiken ihanuuden ensimmäistä kertaa!
Noella, keskenmeno on varmasti jotain ihan hirveää, mutta ainakin se todistaa sen, että sinulla on mahdollisuus tulla raskaaksi, ja se jos mikä on aina positiivista
Kiitos Brunette kannustavista sanoistasi. Mä olen oikeastaan halunnut jo kauemman aikaa lapsia, mutta aikaisemmin ei ollut sellaista suhdetta, jossa olisin voinut kuvitella lapsia hankkivani. Nyt olen naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa haluan lapsia, mutta tuon ensimmäisen plussankin kanssa jouduttiin odottamaan jonkin aikaa ja sitten kun se meni kesken, niin olen ruvennut stressamaan.. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella juuri niin, että kun kuitenkin tärppäsi, niin on mahdollista, että tärppää toisenkin kerran Jotenkin se kummasti lohduttaa, että en ole ihan ainut tämän ikäinen, joka suunnittelee ensimmäisen lapsen saamista.
Hyvää jatkoa sinulle, miehellesi ja pikkuiselle masussasi!
Jotenkin se kummasti lohduttaa, että en ole ihan ainut tämän ikäinen, joka suunnittelee ensimmäisen lapsen saamista.Hyvää jatkoa sinulle, miehellesi ja pikkuiselle masussasi!
Tervehdys!
Minä olen myös 34-vuotias ja ensimmäistä kertaa raskaana. Luulen, että jos oikea kumppani ja oikea elämäntilanne olisi ollut aiemmin, niin olisin kyllä halunnut saada lapsia jo aiemmin. Elämä on kuitenkin kuljettanut hyvällä tavalla eteenpäin ja vasta kolmekymppiä saavuttaessani tutustuin nykyiseen mieheeni. Kahden vuoden yhteiselon jälkeen sovittiin, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen, mutta vuoden jälkeen menimme lapsettomuushoitoihin. Syy lapsettomuuteen selvisi ja samalla selvisi se, ettei tilanne ole mahdoton, vaan meillä on hyvät mahdollisuudet saada lapsi. Muutaman hormoonittoman hoidon jälkeen menimme koeputkihedelmöitykseen ja sillä tärppäsi joulukuussa. Kaikilla ei tietenkään käy yhtä onnekkaasti, ja kriisin ja surun paikka hoidot olivat meillekin, mutta toisaalta sekin oli parempaa kuin epätietoisuudessa eläminen. Ja nyt sitten vain kasvatellaan muhkeaa mahaa.
Noella, keskenmeno on aina raskas ja ikävä asia, mutta kuten Brunette totesi, se todistaa, että sinulla on mahdollisuus tulla raskaaksi. Mutta jos jostain syystä uusi raskaus ei ala, niin kannattaa mennä lääkäriin ja etsiä mahdollinen syy. Vaikka yksityiset lapsettomuusklinikat ovat melko kalliitta, niin niissä tutkimukset tehdään heti ja jos ongelma löytyy, niin hoitoihinkin pääsee joustavasti ja nopeasti. Tosin joillakin paikkakunnilla kunnallisenkin kautta pääsee nopeasti tutkimuksiin, kun on kyseessä kolmenkympin paremmalla puolella oleva pariskunta. Tsemppiä ja aurinkoista kesää, kyllä sulla vielä aikaa on, mehän olemme naisia parhaassa iässä
Minä olen myös 34-vuotias ja ensimmäistä kertaa raskaana. Luulen, että jos oikea kumppani ja oikea elämäntilanne olisi ollut aiemmin, niin olisin kyllä halunnut saada lapsia jo aiemmin. Elämä on kuitenkin kuljettanut hyvällä tavalla eteenpäin ja vasta kolmekymppiä saavuttaessani tutustuin nykyiseen mieheeni. Kahden vuoden yhteiselon jälkeen sovittiin, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen, mutta vuoden jälkeen menimme lapsettomuushoitoihin. Syy lapsettomuuteen selvisi ja samalla selvisi se, ettei tilanne ole mahdoton, vaan meillä on hyvät mahdollisuudet saada lapsi. Muutaman hormoonittoman hoidon jälkeen menimme koeputkihedelmöitykseen ja sillä tärppäsi joulukuussa. Kaikilla ei tietenkään käy yhtä onnekkaasti, ja kriisin ja surun paikka hoidot olivat meillekin, mutta toisaalta sekin oli parempaa kuin epätietoisuudessa eläminen. Ja nyt sitten vain kasvatellaan muhkeaa mahaa.
Noella, keskenmeno on aina raskas ja ikävä asia, mutta kuten Brunette totesi, se todistaa, että sinulla on mahdollisuus tulla raskaaksi. Mutta jos jostain syystä uusi raskaus ei ala, niin kannattaa mennä lääkäriin ja etsiä mahdollinen syy. Vaikka yksityiset lapsettomuusklinikat ovat melko kalliitta, niin niissä tutkimukset tehdään heti ja jos ongelma löytyy, niin hoitoihinkin pääsee joustavasti ja nopeasti. Tosin joillakin paikkakunnilla kunnallisenkin kautta pääsee nopeasti tutkimuksiin, kun on kyseessä kolmenkympin paremmalla puolella oleva pariskunta. Tsemppiä ja aurinkoista kesää, kyllä sulla vielä aikaa on, mehän olemme naisia parhaassa iässä
Kiva, kun on täällä seikkailee muitakin "seniilejä"....
Noella, lohdutukseksi kerrottakoon, että itselläni oli myös yksi keskenmeno ennekuin on päästy näinkin pitkälle (rv. 27+4).
Luonto vain hoiti sen niin (tuulimunaraskaus). Niin kuin muutkin ovat maininneet, oli minullekin todella huojentavaa huomata, että pystyin tulemaan raskaaksi. Ja sen enempiä stressaamatta huomasin sitten jossain vaiheessa, että menkkoja ei enää tullut... =)
Stemppiä! :wave:
Noella, lohdutukseksi kerrottakoon, että itselläni oli myös yksi keskenmeno ennekuin on päästy näinkin pitkälle (rv. 27+4).
Luonto vain hoiti sen niin (tuulimunaraskaus). Niin kuin muutkin ovat maininneet, oli minullekin todella huojentavaa huomata, että pystyin tulemaan raskaaksi. Ja sen enempiä stressaamatta huomasin sitten jossain vaiheessa, että menkkoja ei enää tullut... =)
Stemppiä! :wave:
Moikka Mami ja muut seniilit !
En tiedä, miten sen stressiruuvin saisi löystytettyä. Jotenkin niin automaattisesti tarkkailen valkovuotoa ja mietin, pitäisikö tehdä ovistesti yms. Pitäisi kai heittää ainakin kesäksi kalenteri ja testit menemään.. Pitäisi, mutta jos on pari ruuvia edelleen liian kireällä, niin en tiedä, auttaako sekään
Osasitko Mami iloita uudesta raskaudesta keskenmenon jälkeen ja uskalsitko luottaa, että kaikki menisi hyvin, vai oletko ollut koko ajan huolissasi? Toisaalta ajattelen, että nyt se pelko on pitänyt kohdata ja olen joutunut toteamaan, että en pystynyt sitä mitenkään estämään omilla toimillani (olin tosi tarkka kaikesta, mitä pistin suuhuni jne.).Toisaalta pelkään, että keskenmenon seuraukseni en uskalla suhtautua optimistisesti, jos huomaan olevani raskaana uudestaan.
! En tiedä, miten sen stressiruuvin saisi löystytettyä. Jotenkin niin automaattisesti tarkkailen valkovuotoa ja mietin, pitäisikö tehdä ovistesti yms. Pitäisi kai heittää ainakin kesäksi kalenteri ja testit menemään.. Pitäisi, mutta jos on pari ruuvia edelleen liian kireällä, niin en tiedä, auttaako sekään
Osasitko Mami iloita uudesta raskaudesta keskenmenon jälkeen ja uskalsitko luottaa, että kaikki menisi hyvin, vai oletko ollut koko ajan huolissasi? Toisaalta ajattelen, että nyt se pelko on pitänyt kohdata ja olen joutunut toteamaan, että en pystynyt sitä mitenkään estämään omilla toimillani (olin tosi tarkka kaikesta, mitä pistin suuhuni jne.).Toisaalta pelkään, että keskenmenon seuraukseni en uskalla suhtautua optimistisesti, jos huomaan olevani raskaana uudestaan.
Olen 31v. ja sain esikoistytön reilu 3kk sitten. Kuten Mami-75, minäkään en nuorempana osannut kuvitellakaan, että jonain päivänä minulla olisi lapsia. En ole koskaan ollut mikään erityisen lapsirakas, vaikka toki lapsista olen aina tykännyt ja heidän kanssaan toimeen tullut. Kun 3-kymppiä alkoi lähestyä, minulle yllättäen iskikin vauvakuume (varmaankin mieheni vaikutuksesta, hän kun oli hiukan kuumeillut jo pari vuotta ). Lapsettomuushoitojen kautta saimme pikkuprinsessamme, joka on nyt meille maailman rakkain :heart:
Itselleni tämä oli paras ikä tulla äidiksi. En olisi ollut ollenkaan valmis vanhemmuuteen parikymppisenä. Aurinkoista alkukesää kaikille "seniileille"! B)
). Lapsettomuushoitojen kautta saimme pikkuprinsessamme, joka on nyt meille maailman rakkain :heart: Itselleni tämä oli paras ikä tulla äidiksi. En olisi ollut ollenkaan valmis vanhemmuuteen parikymppisenä. Aurinkoista alkukesää kaikille "seniileille"!
B)Täällä uusi plussannut, nyt 4+5 menossa. Ikää on 35 ja lapsi on enemmän kuin haluttu. Tosissaan yritettiin 7 kk ennen kuin tärppäsi, toivottavasti tämä onnistuisi.
Takana yksi alkuvaiheen keskenmeno 10 vuotta sitten joten vielä ei uskalla olla niin iloinen kuin pitäisi.
Mahaa nipistelee ja vihlailee, ei mitän vuotoa kuitenkaan ja neuvolan täti rauhoitteli sen olevan normaalia. Yöllä herää välillä pelkoon että jos meneekin kesken, ihan hullua koska eihän sille mitään voi.
Voi kun pääsisi sinne asti että saisi sydänäänet kuuluviin.
ja lapsi on enemmän kuin haluttu. Tosissaan yritettiin 7 kk ennen kuin tärppäsi, toivottavasti tämä onnistuisi.Takana yksi alkuvaiheen keskenmeno 10 vuotta sitten joten vielä ei uskalla olla niin iloinen kuin pitäisi.
Mahaa nipistelee ja vihlailee, ei mitän vuotoa kuitenkaan ja neuvolan täti rauhoitteli sen olevan normaalia. Yöllä herää välillä pelkoon että jos meneekin kesken, ihan hullua koska eihän sille mitään voi.
Voi kun pääsisi sinne asti että saisi sydänäänet kuuluviin.
Täällä kans 30+ tuleva äiti. Esikoisemme laskettu aika on 5.1.2010 ja minä olen silloin 4 kk vaille 33, enkä yhtään tunne olevani liian vanha tullakseni äidiksi Nyt on talous kunnossa, hyvät työpaikat molemmilla, omakotitalo, elämää aikasta paljon ehtinyt nähdä ja naimisissakin ehditty olla jo 3 vuotta. En parempaa hetkeä voisi kuvitella perheenlisäykselle :heart: Onhan tätä toki jo haaveiltu ainakin 7 vuotta ja vihdoin saimme aikaan jotain
Nyt on talous kunnossa, hyvät työpaikat molemmilla, omakotitalo, elämää aikasta paljon ehtinyt nähdä ja naimisissakin ehditty olla jo 3 vuotta. En parempaa hetkeä voisi kuvitella perheenlisäykselle :heart: Onhan tätä toki jo haaveiltu ainakin 7 vuotta ja vihdoin saimme aikaan jotain Täällä loppusuoralla raskaana, ikää mittarissa 31 v. Mulla tilanne myös tosi samanlainen kuin teillä muilla, aiemmin/nuorempana ei vain voinut kuvitella olevansa äiti... Mun kohdalla ns. biologinen kello taisi hoitaa tehtävänsä, sillä kun 30 kääntyi, niin samantein iski vauvakuume.
Mulla ensimmäinen raskaus oli kohdunulkopuolinen, joten jännitin kovasti toisen raskauden alussa. Uusi raskaus alkoi neljä kuukautta ku:n jälkeen. Ehdin juuri rekisteröityä nettikauppaan tilatakseni ovistestejä, koska kaverini oli niiden avulla raskautunut (epäsäännöllinen kierto). Tilaus jäi vielä tekemättä, kun pari päivää myöhemmin testasin plussan B)
Ja tsemppiä MariT73, alussa (ja sitten taas lopussa) odottavan aika on pitkä:hug: Itse osasin vasta nt-ultran jälkeen vähän relata...
Nyt sitten jännätään synnytystä
Deanna ja papunen 37+5
Mulla ensimmäinen raskaus oli kohdunulkopuolinen, joten jännitin kovasti toisen raskauden alussa. Uusi raskaus alkoi neljä kuukautta ku:n jälkeen. Ehdin juuri rekisteröityä nettikauppaan tilatakseni ovistestejä, koska kaverini oli niiden avulla raskautunut (epäsäännöllinen kierto). Tilaus jäi vielä tekemättä, kun pari päivää myöhemmin testasin plussan B)
Ja tsemppiä MariT73, alussa (ja sitten taas lopussa) odottavan aika on pitkä:hug: Itse osasin vasta nt-ultran jälkeen vähän relata...
Nyt sitten jännätään synnytystä
Deanna ja papunen 37+5
Täälläkin yli kolmikymppisenä äidiksi tullut (vm. -77) ja esikoinen on reilu 5 kk. Minusta tämä ikä on mitä mainioin tulla äidiksi, aiemmin ei vain elämäntilanne ole ollut sellainen että lapsi olisi omien aivoitusten mukaan siihen sopinut. Nyt opinnot takana ja työelämäsäkin jo jollain tavalla saatu jalka oven väliin B)
Deanna, tsemiä ja jaksuja sinulle viime metreille! Ihanat hetket käsillä!
Deanna, tsemiä ja jaksuja sinulle viime metreille! Ihanat hetket käsillä!
Minä myös kuulun näihin "seniileihin ikäihmisiin" Ikää on 35 ja vaunuissa nukkuu hedelmöityshoidoilla saatu pojan jäärä.
Minä myös olen miettinyt olisinko ollut valmis äidiksi nuorempana,mutta toisaalta omalta kohdalta elämä meni näin ja olen iki onnellinen ihanasta jässikästä.Toisesta lapsesta en edes haaveile,niin monen mutkan takana oli tämän ensimmäisenkin saanti.
Tsemppiä kaikille odottajille!
Ikää on 35 ja vaunuissa nukkuu hedelmöityshoidoilla saatu pojan jäärä.Minä myös olen miettinyt olisinko ollut valmis äidiksi nuorempana,mutta toisaalta omalta kohdalta elämä meni näin ja olen iki onnellinen ihanasta jässikästä.Toisesta lapsesta en edes haaveile,niin monen mutkan takana oli tämän ensimmäisenkin saanti.
Tsemppiä kaikille odottajille!
Minäkin sain ekan ja ainoan lapsemme 34-vuotiaana ja täytän tänä vuonna jo 40. En omasta mielestäni ollut yhtään liian vanha äidiksi, koska kaikki oli ihan uutta ja opeteltavaa ! Mulla tai miehellä ei ollut mitään lastenhoitokokemusta aiemmin, yksi keskenmeno vaan ja ihan hyvin on saatu kasvatettua tyttömme jo 5-vuotiaaksi ! Hän on ollut terve ja reipas, me vanhemmat vieläkin aika lapsellisia luonteita.. Jokaiselle äidille on se oma aika sopiva tulla äidiksi just silloin, kun siltä tuntuu ja se onnistuu !
vm-77 ja maailman ihanin mini-äijä syntyi 07052009.
Molemmat vanhemmat samaa vuosikertaa ja tää on meidän eka=)
Molemmat vanhemmat samaa vuosikertaa ja tää on meidän eka=)
Ei me olla sukupuuttoon kuolemassa oleva "laji" tosiaan! 33 lähestyy ja ensimmäinen vasta penkoo itselleen tilaa masussa (alkanut liikuskella pari päivää sitten). Olen tosi onnellinen, etten aiempien miesten kassa ryhtynyt tähän puuhaan, ei niistä olisi ollutkaan tukemaan ja olemaan mukana. Onneksi löytyi oikea mies!
Täällä minäkin 32 täyttäneenä odottelen parhaimmillaan esikoisen syntymistä. Tuli elettyä opiskeluelämää ja rakennettua sitä työuraa aluksi ja sitten löydettyä se oma rakas jonka kanssa nyt perhettä ollaan perustamassa.
Ihan hyvä ikä tulla äidiksi, vaikka tietenkin sitä ajattelee että jos olis sen 10 vuotta sitten jo saanut lapsia niin ne alkais olemaan jo kohtalaisen isoja (ja itsenäisiä). Me ollaan mieheni kanssa kovia harrastamaan kaikenlaista ja nyt pitää vaan sopeutua vähän vauva-elämään näiden harrastusten osalta...kaikkea ei voi saada.
Jos täällä on Varsinais-Suomesta äitejä niin olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja tavatakin, tuntuu että aika yksinäistä tulee olemaan kun työkontaktitkin on jääneet nyt.
Ihan hyvä ikä tulla äidiksi, vaikka tietenkin sitä ajattelee että jos olis sen 10 vuotta sitten jo saanut lapsia niin ne alkais olemaan jo kohtalaisen isoja (ja itsenäisiä). Me ollaan mieheni kanssa kovia harrastamaan kaikenlaista ja nyt pitää vaan sopeutua vähän vauva-elämään näiden harrastusten osalta...kaikkea ei voi saada.
Jos täällä on Varsinais-Suomesta äitejä niin olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja tavatakin, tuntuu että aika yksinäistä tulee olemaan kun työkontaktitkin on jääneet nyt.
miekii kommentoin, ja lohduttelen kanssasisaria, samassa veneessä ollaan
meiksi oli 31 kun esikoinen tuli maailmaan, ja nyt on mittarissa vuosi enemmän, ja toinen on tulossa
kuten monilla muillakin, en ois mitensäkään voint kuvitella lapsia aikasemmin, en ollu "lapsiystävällinen" täti.. joskus tossa vielä 22sena julistin suureen ääneen että MIEHÄN EN LAPSIA TEE! heheeee... tässä sitä ollaan sitte, haaveissa ois kolme naperoa saattaa maailmaan, neljä ois ihan loistava "lopputulos"...
ja meillä oli kans samal tavalla, että mies alko kuumeilemaan enne miuta, oiskoha ollu pari vuotta aikasemmin. se oli outoo, kun mies rupeaa vauvoista haaveilemaan, mutta saipahan miutkin ajattelemaan asiaa ihan tosissaan. olin varmaa tuudittautunu siihen ajatukseen, että ei kersoja, mutta sitten mies herätteli miut asiaa pohtimaan. "siitä se ajatus sitten lähti", ja tajusin että oishan se hienoa, jos lapsen sais.
no joo, sori löpinä, puheliaalla päällä tänään...
meiksi oli 31 kun esikoinen tuli maailmaan, ja nyt on mittarissa vuosi enemmän, ja toinen on tulossa
kuten monilla muillakin, en ois mitensäkään voint kuvitella lapsia aikasemmin, en ollu "lapsiystävällinen" täti.. joskus tossa vielä 22sena julistin suureen ääneen että MIEHÄN EN LAPSIA TEE! heheeee... tässä sitä ollaan sitte, haaveissa ois kolme naperoa saattaa maailmaan, neljä ois ihan loistava "lopputulos"...
ja meillä oli kans samal tavalla, että mies alko kuumeilemaan enne miuta, oiskoha ollu pari vuotta aikasemmin. se oli outoo, kun mies rupeaa vauvoista haaveilemaan, mutta saipahan miutkin ajattelemaan asiaa ihan tosissaan. olin varmaa tuudittautunu siihen ajatukseen, että ei kersoja, mutta sitten mies herätteli miut asiaa pohtimaan. "siitä se ajatus sitten lähti", ja tajusin että oishan se hienoa, jos lapsen sais.
no joo, sori löpinä, puheliaalla päällä tänään...
Just, täälläkin yks 35v vanhus raskauden loppusuoralla!! Ihana lukea, että meitä on ja hyvin menee! Itselläni vielä syntymättömän pojan kanssa kilpailu menossa - täytänkö minä ennen 36 tai syntyykö hän.... Saa nähdä. Mieheni on vielä iäkkämpi -melkein 9 vuotta mua vanhempi ja hänellekin matkalla oleva vauva on esikoinen...huh huh kun on jännää... Raskaus kyllä on mennyt todella hyvin, vaivojakin suht vähän. Ja nyt mennään jo viikolla 35!
Ps, kuten akiramilla, mullakin raskaus oli totaalinen ylläri, oltiin mieheni kanssa yhdessä oltu vasta pari kk....Nyt sitä sitten iloisesti odotellessa!
SamoinAlkuperäinen kirjoittaja haavelaiva:
Muoks. Oho, en huomannu että oli noin vanha viesti