Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Hello! Pitänee pitkästä aikaa kirjoitella, kun Kansku kyseli kuulumisia. Siksipä tänne nykyään niin harvakseltaan varmaan tuleekin kirjoiteltua, kun sitä tapahtumaa ei oikein ole. Hiljaista odottelua meilläkin. Papereiden lähdöstä maahan tulee kohta kuluneeksi vuosi ja Filippiineille lähetetään vuosipäivitys, joten sen teko siis edessä. Tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa on sovittu toukokuulle ja siihen mennessä pitäisi ottaa muutama edustava omakuva päivityksen liitteeksi. Onnekseni olen saanut adoption tiimoilta mahtavia uusia ystäviä, joiden kanssa on helpompi jakaa tätä pitkää ja välillä tuskastuttavan hidasta odotusta. Onneksi on kesä tulossa ja kärpäset, joten seuraava puolivuotiskausi toivottavasti menee siivillä. Loppusyksystä sitten uusintaluvan vuoro.

Tuosta Kanskun mainitsemasta odotusajan kansiosta sen verran, että olen alusta asti pitänyt ”tapahtumakirjaa” prosessistamme. Olen kirjannut siihen mitä on tapahtunut milloinkin, mitä lappua on tarvittu jä täytelty milloinkin, kirjannut kaikki adoon liittyvät kulut, leikellyt maavalinnan jälkeen suurimpia maahan liittyviä uutisia päiväyksineen, milloin on kerrottu adoptiosta kenellekin ja miten he ovat reagoineet ja millaisia ajatuksia itselläni on ollut eri vaiheissa. Olen kuitenkin yrittänyt kirjata asiat niin sitä silmällä pitäen, että lapsemme saa sen joskus lukea. Selailin sitä tässä hiljattain ja on kyllä ihan uskomatonta, miten asioita ja ajatuksia on jo unohtanut sieltä prosessin alkupuolelta. Ja ei ole kyllä yhtään kukkupuhetta, että adoptioon kasvaa odotuksen varrella. Monta neuvonnan aikana läpikäytyä asiaa on auennut vasta neuvonnan jälkeen. Joten pitänee vaan ajatella, että tämä pitkä odotus vahvistaa ja valmistaa tulevaan vanhemmuuteen.
Aurinkoista kevättä kaikille!

 

Moi! Se on totta, ettei adoptioprosessia ja odotusta jaksaisi ilman vertaistukea. Suvulta ja ystäviltä tuleva tuki on toki tärkeää, mutta niin erilaista. Ei kukaan muu jaksa kiinnostua kaikista adoption vaiheista ja adoptiomaailman uutisista (aina täynnä epävarmuutta) kuin toinen adoptioperhe.

Minäkin pidin päiväkirjaa odotusajalta, enempi itselleni kuin lapselle. Lapselle on sitten oma kirjansa. Omien kokemusten myötä noin vuosi adoptioprosessia olisi kyllä riittänyt, sen jälkeen ei hirveästi mitään uusia oivalluksia tullut. Kaksi vuotta jaksaa silleen ihan kivasti. Mutta kolmas vuosi oli jo tuskaa. Kovasti jaksamista kaikille, joiden odotus kestää senkin yli! Se tosin varmasti vaikuttaa, millaiseen odotusaikaan on valmistautunut omassa mielessään. Jos tietää jo valmiiksi, että lapsitieto on vuosien päässä, ei koko ajan ole valmiudessa, puhelin kädessä.. Oli niin ihanaa jättää se odotus taakse, oli se varsin stressaavaa sitten loppumetreillä! Mutta kun palkinto on mitä ihanin, kannattaa jaksaa kaikki se odotus!! Ehdottomasti kaiken vaivan ja odottamisen arvoista.

Meidän lapsukainen on muuttunut yhä reippaammaksi. Hän on toimelias, ja oppii uusia asioita joka päivä. Lapsi on kiintynyt nopeasti sekä äitiin että isään, ja se tuntuu nyt kaikista tärkeimmältä. Hän selkeästi pysyttelee vieraista kauempana, ja turvautuu meihin. Emme tosin ole häntä antaneetkaan juuri kenenkään syliin saati hoidettavaksi (esim. mummo ei ole saanut syöttää tai nukuttaa). Tosi tarkkoja ollaan oltu, mutta uskon, että se maksaa itsensä takaisin lapsen myöhemmissä kehitysvaiheissa. Ja vuoden päästä mummot ja muut toki ehtivät lapsen kanssa olla ja leikkiä enemmän. Nyt on menossa "pikkuvauvavaihe" vaikkei hän vauva enää olekaan. Mutta meidän perheeseen on vastasyntynyt =).

Ihanaa kevättä ja tsemppiä odotukseen!

 

Mukava kuulla teidän "hiljaisten odottajienkin" kuulumisia =)
Meilläkään ei tällä hetkellä tapahdu mitään kun odotellaan papereiden lähetysvuoroa, joka siintää kenties jossain ensi vuoden alussa. Kuitenkin seuraan innolla ja riemastun jokaisesta E-A:sta tulleesta lapsitiedosta, ihanaa että kontakti toimii, lapset pääsevät perheisiinsä ja jokainen lapsi vie meitä askeleen lähemmäksi omaa määränpäätä. Jotenkin varmaan tämä on kuitenkin helpompaa kun on jo yksi lapsi. Elämä rullaa eteenpäin ja toimintaa riittää. Olen kuitenkin vältellyt vielä tässä vaiheessa puhumasta lapselle paljoa adoptiosta. Vaikka silloin neuvonnassa siitä piti puhua, mutta kyllähän tämä on tuollaiselle vajaa 3-vuotiaalle täysin käsittämäton ajatus, siis että aikaisintaan parin vuoden päästä hän saattaisi saada pikkuveljen tai -siskon. Ei lapsi jaksa aktiivisesti odottaa niin pitkään... joten mielestäni parempi että "unohdetaan" tämä asia vähäksi aikaa. Riittää että vanhemmat muistavat

 

Hei vaan pitkästä aikaa! Me kävimme Helsingissä 19.3 lääkäriluennolla ja se oli tosi hyvä kokemus. Sen jälkeen täytettiin uudestaan terveystietolomake. Kävimme maaliskuussa myös Interpedialla "tutustumiskäynnillä". Neuvojamme on viilannut kotiselvitystämme Interpedian kanssa ja parhaillaan kotiselvitys on luettavana jollain "korkeammalla taholla" Pelalla, että se saa lopullisen hyväksynnän. Olemme siirtymässä hissuksiin Interpedian asiakkaiksi. Arvio on, että adoptiolautakunta käsittelee meidän paperit kesätauon jälkeen ja lisäselvityspyyntö on erittäin mahdollinen, koska toivomme sisaruksia. Syksyksi olemme jo varanneet Yhteiset Lapsemme ry:n järjestämän adoptiovalmennuskurssin.

 

On muuten tosi hyvä idea mennä ajoissa adoptiovalmennuskurssille. Uskon että yhä useampaan maahan valmennuskurssin käyminen vaaditaan. Nyt näyttää siltä että kiinaankin se tulee pakolliseksi. Kurssipaikkoja on rajallinen määrä ja kurssit saattavat täyttyä aika äkkiä. Ja onhan se toki sisältönsäkin puolesta suositeltava

 

Täältä myös onnittelut muskotille, hieno uutinen.

Tuo onkin hyvä idea alkaa kirjata ylös adoptiovaiheita. Meillä on vasta kolmas neuvonta tulossa, mutta nyt jo vaikea muistaa milloin oltiin alkuinfossa ja mitä on missäkin vaiheessa tehty.

Meillä siis neuvonnan odotusta.

 

Mitäs Johanna72 teidän odotukseen kuuluu??? Itse nyt vihdoin aloin kirjoittamaan kansiota odotuksesta. Minulla oli monet päiväykset kalenterissa tallessa, millon mitäkin tapahtumaa on ollut. Jotenkin koko prosessin alkuvaihe on ollut pitkä ja usko siihen , että saamme maahan paperit jonakin päivänä koetuksella....joten kansion kokoaminen tässä vaiheessa on itselle helpompaa. Mutta kuulostaa hienolta Onnian kuvailema kokoelma koko prosessin ajalta! Ja sain siitä vinkkejä omaakin teosta varten!

 

Hei Kansku ja myös muut palstailijat :wave:

Kylläpä on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Olen kyllä seuraillut teidän muiden kuulumisia, mutta jotenkin vaan kirjoittaminen on jäänyt, kun ei muka ole ollut mitään kirjoitettavaa. Sellaista kai tämä odotusvaihe on? Aivan mahtavaa, että olette saaneet pidettyä tämän topicin hengissä. Yritän ryhdistäytyä ja kantaa aika ajoin oman korteni kekoon.

Kaiken kaikkiaankin aika on vilistänyt silmissä ja meillä onkin jatkoluvan haku paraillaan käynnissä. Pelottavan vähän on meidän kontaktimaassa Thaimaassa tapahtunut tämän 2v aikana, mikä onkin saanut meidät pohtimaan, että noinkohan adoptiolupa ehtii menemään umpeen sen viimeisenkin kerran ja jäämme ilman lasta :headwall: Liekö tuli tehtyä väärä maavalinta, vaikka se silloin 2v sitten tuntui meille täydelliseltä? No, ei tässä auta kuin toivoa, että Thaimaasta tulisi pian useampi lapsiesitys, joka valaisi uskoa omaan odotukseen. Tai sitten alkaa pohtimaan maan vaihtoa. Tällaisilla "nestoreilla" ei vaan kauheasti ole vaihtoehtoja. Ja sekin mietityttää, että mitäs jos maan vaihdon jälkeen se toinenkin maa jumiutuu. Kunpa olisi se kristallipallo!

Jään tänne taustalle toivomaan kaikille pikaista prosessin etenemistä ja lapsiesitysten tulvaa!

 

Niin on prosessilla pituutta ja usko saattaa olla koetuksella.

En tiedä esimerkiksi vanhempainvapaista tai lapselle hankittavista pakollisista tarvikkeista juuri mitään ja aina välillä innostun selvittämään jonkin asian. Sitten tajuan "eihän meillä ole lasta vielä moneen vuoteen" ja into vähän hyytyy. Vaikka hyvähän se on rauhassa tutustua asioihin.

 

Kiva kuulla Johanna72 sinustakin jotakin! Luin kirjoituksesi ja jäin miettimään, että voiko luvan uusia vain kerran? Saatteko MITÄÄN väliaikatietoja Thaimaasta?

 

Tällaisilla "nestoreilla" ei vaan kauheasti ole vaihtoehtoja.

Ettehän te Johanna vielä vanhoja ole (jos ikäänne tuolla viittasit). Kyllä siellä DSDW:n jonosssa on paljon teitä vanhempiakin hakijoita sankoin joukoin. Muiden maiden ikäkriteeriestä en tosin tiedä, kuinka tiukkoja ovat. Mutta toivotaan !! Niitä lapsiesityksiä siis !!! Mehän jo jouduimme lupamme viimevuonna uusimaan ja paperit eivät olleet kerenneet olla maassa kuin vuoden. Joten jatkoluvan jatkolupaa meille todennäköisesti näillä odotusajoilla enteilee..

 

Kansku:lle:
Luvan voi uusia kaksi kertaa, mutta tällä Thaimaan tahdilla sekään ei auta

Minn:lle:
Jep, samassa veneessä ollaan. Taidetaan muuten palstailla toisellakin samalla palstalla (sillä suljetulla). Sinä tosin olet sielläkin aktiivisempi, jos olen oikeassa henkilössä. Juu, nestorilla tarkoitin ikäämme ajatellen muita vaihtoehtoja. Thaimaan kriteereihinkin aletaan kyllä olla ylärajoilla. Mutta tosiaan toivotaan hartaasti, että jotain tapahtuisi -ja pian!

 

Kanskulle vielä lisäys, että yleensä Thaimaasta on tullut yleistä tietoa (esim odotusaika-arvio) & uusi kiintiötieto aina helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta nyt sitä ei ole tullut. Meidän palveluntarjoajamme oli sitä viime viikolla kysellyt ja oli saanut vastaukseksi, että asiaa valmistellaan. Eli odotellaan, odotellaan..

 

[Minn:lle:
Jep, samassa veneessä ollaan. Taidetaan muuten palstailla toisellakin samalla palstalla (sillä suljetulla). Sinä tosin olet sielläkin aktiivisempi, jos olen oikeassa henkilössä. Juu, nestorilla tarkoitin ikäämme ajatellen muita vaihtoehtoja. Thaimaan kriteereihinkin aletaan kyllä olla ylärajoilla. Mutta tosiaan toivotaan hartaasti, että jotain tapahtuisi -ja pian!

Juu, ollaan tuttuja sieltä . Onko teillä Thaimaahan tiukka ikärajaus (esim. 0-2 v), ettehän te sinnekään muuten ylärajoilla ole. DSDW ilmeisesti toivoo, että lapsen ja äidin ikäerotus ei olisi enempää kuin sen noin 40-vuotta - mutta käytännössähän Suomestakin on useita vanhempia hakijoita, jotka toivovat kuitenkin alle 4-vuotiasta lasta.

Nyt olisi tosiaankin DSDW:n jo korkea aika ilmoittaa kiintiöistä ja päivitetysitä odotusaika-arvioista!!!

 

Onko teillä Thaimaa-odottajilla tietoa millaisia erityistarpeita Thaimaassa on ollut? Katselin teidän jutuistanne kiinnostuneena noita vaatimuksia ja huomasin että "Mikäli hakijat hyväksyvät poikkeuksellisen laajasti erityistarpeita, voimme joissain tapauksissa lähettää hakemuksia DSDW:lle myös kiintiön ulkopuolelta." Erityistarpeet kun tuntuvat tarkoittavan eri maissa hieman eri juttuja. Etenevätkö adoptiot Thaimaassa "jonossa" vai katsotaanko siellä tapauskohtaisesti aina lapselle vanhemmat?

Toivotaan lapsiesityksiä Thaimaasta nyt nopeaan tahtiin

 

Moi!

Ekaa kertaa tähän ketjuun kirjoitan, tosin ymmärrän jos haluatte sen myös olevan viimeinen.

Kuten noihin muihin topiceihin olen höpötellyt, meillä on alkamassa paikallinen adoptioprosessi täällä Keniassa. Netistä en ole montaa aktiivista adoptiopalstaa löytänyt, enkä tietenkään yhtään koskien paikallisia adoptiota. Mielelläni jonnekin tuntojani ja tapahtumista höpöttelisin, mutta koska meidän prosessi on niin kovin erilainen kuin muiden, ymmärrän kyllä jo en "kuulu joukkoon". Mutta joo kirjoitan lisää ja tarkemmin tilanteesta jos mukaan liittyä saan.

 

Tervetuloa JMM78. Minua ainakin kiinnostaa adoptio tosi laajasti ja sellaistenkin maiden tilanne joihin meillä ei ole mitään asiaa, kuten Thaimaa.

Millainen teillä on tuo adoptioprosessi siellä? Kerro ihmeessä lisää.

 

Onko teillä Thaimaa-odottajilla tietoa millaisia erityistarpeita Thaimaassa on ollut? Katselin teidän jutuistanne kiinnostuneena noita vaatimuksia ja huomasin että "Mikäli hakijat hyväksyvät poikkeuksellisen laajasti erityistarpeita, voimme joissain tapauksissa lähettää hakemuksia DSDW:lle myös kiintiön ulkopuolelta." Erityistarpeet kun tuntuvat tarkoittavan eri maissa hieman eri juttuja. Etenevätkö adoptiot Thaimaassa "jonossa" vai katsotaanko siellä tapauskohtaisesti aina lapselle vanhemmat?

Tuohon kysymykseesi erityistarpeiden laadusta ei oikeastaan voi yleistäen vastata. Thaimaasta, kuin mistä tahansa maasta tulee hyvin erilaisia lapsia. Vanhemmat, jotka ovat lapsensa jo kotiin saaneet, eivät yleensä luonnollisestikaan puhu lastensa erityistarpeista julkisesti. Palvelunantajat voisivat ehkä vastata kysymykseen parhaiten. SN-hakijat ja nykyisin myös kiintiöhakijat täyttävät kattavan ja lukuisia kohtia sisältävän erityistarvekaavakkeen, jossa määrittelevät mitä voisivat olla valmiita hyväksymään. Ainakin lapsen taustalle pitäisi kaikkien olla tänä päivänä avoimia (vanhempien päihdetausta / mielenterveydelliset ongelmat).

Thaimaa ei etene täysin jonossa. Periaatteessa kyllä, mutta jokaiselle lapselle pyritään etsimään hänelle parhaiten sopivat vanhemmat. DSDW on tuonut esiin, että etsii ensin perheitä päällimmäisistä hakemuksista (heillä on 20 yhteistyömaata) - mutta voi ihan yhtä hyvin hypätä myös uudempiin jos niin haluaa. Jos kulloinkin vuorossa olevan maan vanhemmista hakemuksista ei löydy sopivaa, siirrytään toiseen, seuraavaan maahan. Tällä hetkellä siellä tunnutaan painotettavan hakijoiden ikää, terveyttä ja taloudellista asemaa melko paljon. Hakijoita on Thaimaassa selvästi enemmän kuin kansainväliseen adoptioon vapaana olevia lapsia. Kilpailua siis on ..

 

Myös minunkin puolestani tervetuloa JMM78! Kaikki adoptiotarinat kiinnostavat ainakin minua.

Pikainen päivitys meidän tilanteesta, vaikka alkutaipaleen sijasta aletaan olla jo kalkkiviivoilla tässä prosessissa eikä siten ehkä enää oikein kuuluta tämän topicin alle. Tänään palattiin kotiin oikeusmatkalta Pietarista. Tuomarin päätös oli myönteinen ja vappuviikolla päätöksen saatua lainvoiman päästään viimeinkin hakemaan pieni mies kotiin! :heart:

 

Rööni: Onnittelut, tätäkin kautta! Vähän makeeta että poika pääsee kohta kotiin... :heart:

 

Aivan mahtavaa, Rööni !!! Paljon onnea loistavista uutisista! Toivottavasti et täysin jätä tätä topicia, sillä olisi kiva kuulla kuulumisianne myös jatkossa. Myös tuo Venäjän prosessi kiinnostaa mm. millaisia ne lääkärikäynnit siellä olivat, millaisia tunteita lapsen näkeminen ja taas häntä ilman kotiin lähtö herättivät jne.

JMM78: Tervetuloa minunkin puolestani! Olisi tosi kiva kuulla lisää eli rohkeasti vaan mukaan kirjoittelemaan. Uskoisin, että olet löytänyt aivan oikean paikan, sillä juuri noista samoista lähtökohdista -löytääkseni vertaistukea- minä aikoinaan laitoin tämän topicin pystyyn.

 

WAU, Isot Onnittelut Rööni!!! Vielä pari viikkoa sinnittelyä ja saatte lapsenne kotiin

 

Jep.

Eli Täytin just 33 vuotta ja mies on 1,5 vuotta vanhempi. Meillä on kaksi bio-lasta, 4 & 6 vuotiaat tyttö ja poika. Muutimme vuoden alussa Keniaan töihin muutamaksi vuodeksi ja täällä näyttäisi paikallinen adoptio onnistuvan, koska mieheni on kenialainen. Lyhykäisyydessään prosessi täällä menee seuraavasti:

- alkuhaastattelu, peruskriteerien täytyttyä saa hakemuskaavakkeet. Tämän olemme tehneet.
- Kaavakkeiden täyttö + erinäisten suositteluiden, terveystodistusten, varallisuustodistusten, rikosrekisteriotteen siihen liittäminen. Tästä muutama liite puuttuu vielä.
- Hakemuksen palautus ja sen jälkeen 3 haastattelukertaa (parinskuntana, yksittäin ja omassa kodissa), niistä tekevät kai raportin hakemukseen liitettäväksi
- Neuvonnat (sosiaalityöntekijä pitää, minulle on vähän epäselvää, ovatko ne enne vai jälkeen hyväksynnän)
- Lautakunta joku hyväksyy, hylkää tai pyytää lisäselvityksiä.
- Lapsen nimeäminen, 1-2 viikon tutustumisaika lastenkodissa käyden, sitten lapsi kotiin.
- 3 kuukauden fostering-aika, jonka aikana 3 tarkastuskäyntiä, miten lapsi sopeutuu tms.
- Erinäiset ihmiset tekevät erinäisiä raportteja, jotka viedään oikeuteen. Oikeusprosessi aloitetaan siis tuon 3 kk jälkeen ja kestää noin 4 -6 kuukautta, minkä jälkeen lapsi on vasta virallisesti adoptoitu.

Me olemme vasta siis kohdassa kaksi. Paikallisen rikosrekisteriotteen saa vasta kun on ollut maassa 3 kk, mun kohdallani se tulee täyteen ensi tiistaina. Tai enpä tiedä, lasketaanko aiemmat vierailut, siinä tapauksessa olisin voinut anoa jo pari kuukautta sitten... No, jos nyt ihan aikataulussa etenemme, niin saamme varmaankin hakemuksen jätettyä toukokuun aikana. Ja juuri eilen lukaisin jostain arvion, että lapsen sais 4-6 viikkoa hakemuksen jätöstä... Jotta melkoisen nopealla aikataululla nuo haastattelut ja neuvonnat kyllä käydään.

Täällä myös PITÄÄ esittää toive lapsen sukupuolesta ja iästä. Ja lapsi pitää itse valita, täällä kun tarjonta ylittää kysynnän ihan selvästi.

No katsotaan nyt missä vaiheessa tai jätämmekö ylipäätänsä hakemusta. Mies on nyt vähän pistänyt jarrua päälle. Mutta siis näin täällä ainakin periaatteessa hommat etenee, kerron kyllä mielelläni miten/jos käytännön hommat etenee.

Tässä ketjussa kun on noita odotusaikoja yms mietitty, niin olen Interpedian sivuilta ymmärtänyt, että Keniassa tilanne on todella hyvä KV-adoptioillekin. Tai siis että lapsiesityksen saa aika nopeasti! Haastavahan se on, koska täällä (käytännössä Nairobissa) pitää asua noin 7-9 kk. Mutta jos seikkailuintoa ja mahdollisuus on, niin sanoisin, että aika hieno kokemus varmasti. Ja voisi sitten sanoa ihan oikeasti tuntevansa lapsensa synnyinmaata! KV-adoptiossa ei kai täälläkään saa sukupuolitoivetta esittää, suuremmalla todennäköisyydellä kyllä lapset ovat poikia, koska poikia hylätään paljon enenmmän. Bio-äidit ovat usein nuoria tyttöjä, ja ymmärtääkseni lapset ovat siksi usein aika terveitä, ei siis ainakaan noita alkoholisyndoomia tms, hyvin harvalla HIV jne.

Noin. Tällainen sekava sepustus.

 

Paljon onnea Rööni!!! Ihana uutinen.

 

Röönille suuret onnittelut! Pian pääsette yhteiseen arkeen! :flower:

Meillä nyt muutama kuukausi arkea takana uuden lapsosen kanssa. Perusjutut sujuu helposti, mutta monenlaista asiaa tässä alussa on tarvinnut hoitaa, lähinnä terveydenhuollon kanssa saa ajoittain kokea iloisia yllätyksiä ja välillä löydä päätä seinään. Meidän lapsella kun on useampia diagnooseja, niin ollaan terveydenhuollon kanssa "naimisissa" ja vakuutuksesta on turha haaveilla, joten julkisia palveluja nyt sitten käytetään. Ei muuta kuin äänestämään paremman terveydenhuollon puolesta... =).