Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Hei taas,

Mieleeni tuli taas kysymys. Montako kohtaa tuollaisessa erityistarvelistassa on? Missähän vaiheessa neuvontaa sellaisen näkee ensimmäisen kerran? Harmi kun sellaista ei löydy netistä niin voisi etukäteen tutustua ja mietiskellä. Varmasti vaikea täytettävä aikanaan. Ollaan sen verran miehen kanssa juteltu ja mietiskelty, että samoilla linjoilla ollaan ja meidän perheessä ei vielä tähän mennessä ole kukaan ollut täydellinen.
 
Se erityistarvelista, jonka me täytimme, oli suunnilleen 100-kohtainen. Me saimme sen heti, kun rekisteröidyimme palvelunantajalle (tosin itse pyysimme, ei tule automaattisesti).

Neuvonnassa myös täytimme yhden, mutta se oli hyvin typistetty malli.
 
Meillä neuvonnassa oli myös typistetty malli. Kutakuinkin kuin tuo linkkaamani Caran, ehkä muutaman kohdan pidempi ja joillain tarkennuksilla. Mutta pääsipä silläkin jo vähän treenaamaan. Eihän ne neuvonnassa raksitut tai raksimatta jättämiset mitään lopullisia ole muutenkaan, mutta ihan hyvä tapa päästä miettimään vaikeita juttuja.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos paljon. Tuosta sai jo vähän ajatusta. Aika paljon näyttäisi olevan sellaisia erityistarpeita jotka on Suomessa hoidettavissa. Kysynkin listasta heti seuraavassa neuvonnassa. Voi sitten selvitellä tarkemmin noita juttuja mistä ei itsellä ole tietoa.
 
Lueskelin noista PRIDE-kursseista ja käsitin että olisi sopiva myös adoptiota aikoville. Vaikutti mielenkiintoisilta nuo aiheet. Mutta olisiko adoptioon keskittyvä kurssi kuitenkin sopivampi? Ei ehkä riitä energia molempiin. Tai onhan tässä vuosia aikaa.

Onko muuten noita adoptiovalmennuskursseja muita kuin nuo Yhteiset Lapsemme järjestämät?
 
Viimeksi muokattu:
Hei, onko täällä ketään (tulevaan) adovanhempaa, joka sairastaa keliakiaa? Kiinnostaa, että miten siihen suhtaudutaan kohdemaissa? Jossain, olisiko ollut Filippiinien tiedoissa? törmäsin lauseeseen, että "autoimmuunihäiriö" on ns hylkäävä sairaus, no keliakiahan on autoimmuunisairaus mutta tarkoitetaanko tässä ihan sellaista? :p
 
Hei,

olen taustaillut jo jonkin aikaa palstalla ja nyt rohkaistuin jopa kirjoittelemaan :)

Minä vasta kuumeilen adoptiolasta ja mies yrittää pistää jäitä hattuun, vaikka onkin periaatteessa adoption kannalla (meillä entuudestaa kaksi biolasta).

Minuakin kiinnostaisi tuo keliakia, että onko se este joistakin maista adoptoinnille? Mulla on ihan vasta todettu keliakia mutta muuten olen perusterve... Keliakiaa ei minun mielestä ole mainittu erikseen ainakaan adoptiopalveluntarjoajien sivuilla, mutta autoimmuunihäiriöhän se on : /

Meillä Venäjän-adoptio tuntuisi tällä hetkellä kaikkein sopivimmalta vaihtoehdolta. Onko kenelläkään kokemuksia, miten Venäjän viranomaiset suhtautuvat vanhemman keliakiaan?
 
Kannattaa kysyä suoraan palveluntarjoajilta noista eri sairauksista, koska eri maiden kriteerit voivat vaihdella paljonkin. Venäjä on ymmärtääkseni sieltä tiukimmasta päästä noiden sallittujen sairauksien suhteen, mutta näin maalaisjärjellä ajatellen (vaikka maalaisjärjellä ei tietysti hirveästi ole adoptioprosessin kanssa tekemistä...) en millään usko että keliakialla olisi mitään merkitystä adoptiovanhemmiksi hyväksymisen suhteen. Syntymekanismista ja määritelmästä huolimatta sen hoito on sama kuin ruokaallergian hoito enkä ole ikinä kuullut että allergiat olisivat mikään este, eikä se vaikuta millään lailla elinaikaennusteeseen, joten pitäisin todella outona jos tuosta tulisi mihinkään maahan ongelmaa... Mutta kysymällä selviää!
 
Kiitos Trallallaa. :) Tottahan se on, että kannattaisi ehkä kysyä näitä juttuja sieltä, mistä tietoa parhaiten saa -mutta mulla on jotenkin hirveä kynnys ottaa yhteyttä minnekään palveluntarjoajiin yms kyselläkseni "tyhmiä", kun ei olla vielä edes tehty päätöstä lähteäkö prosessiin! :ashamed: Siksi on ihanaa, kun konkarit täällä jaksatte vastailla näihin teoreettisinkiin pohdintoihin. Jotenkin sitä haluaa ensin kartoittaa epävirallisesti, onko edes kelpoinen koko juttuun -ehkä sitä on niin paljon joutunut pettymään lapsettomuushoitojen aikana, että haluaa minimoida uudet suuret pettymykset heti alkuunsa, kuten ettei kelpaisi edes yrittämään adolasta jonkun perussairauden tms vuoksi.

Mä olen nyt ollut hirveän arka ottamaan adoptioaihetta miehen kanssa puheeksi, ettei se koe että tuputan. Lauantaina autossa kuitenkin rohkaistuin kysymään, että missä mennään, onko se (adoptio) miehen mielestä tällä hetkellä ihan poissuljettu ajatus - eikä kuulema ole! Oli jopa taas itsekin sitä ajatellut joku aika sitten jotain lehtijuttua lukiessaan. Iiks! :)
 
Lady Gigi....
Minua melkein rupesi naurattamaan, kun mainitsit, että autossa otit puheeksi adoption.
Meilläkin pitkät automatkat oli juuri noita keskustelupaikkoja. Niissä ei pääse "karkuun". Ja eräältä kesälomareissulta palatessamem mies sanoi adoptiolle kyllä. Se oli kyllä mahtava lomaltapaluu!
 
Jep, meilläkin on automatkat oivia keskustelutilaisuuksia. Itseasiassa koko prosessi, siis se, että haimme hakemukset Nairobista toimistosta lähti käyntiin, kun ihan hissukseen Nairobia lähestyessämme (ajettiin läpi, ei sinne) kerroin, että muuten siellä päin olisi se toimisto...

Meillä on nyt paperit kasassa kenialaista paikallista adoptiota varten. Torstaina mennään palauttamaan hakemus ja samalla on haastattelut 1 ja 2. Eli yhteishaastattelu ja sitten yksittäishaastattelut. Ensi tai sitä seuraavalla viikolla varmaan on jo sitten se kotikäynti/haastattelu ja sen jälkeen kohtalomme siirtyykin jo adoptiolautakunnan käsiin. Varsin tehokkaalta kuulostaa, katsotaan nyt miten nopsaan sitten loppupeleissä menee.

Mutta nyt siis alkaa jonkin sortin action, joka päättyy hyvin tai huonosti, pian.
 
Me saatiin päätös vasta postissa pari päivää päätöksen jälkeen, tuli täysin yllätyksenä... päätös oli annettu maantaina ja keskiviikkona tuli tieto postissa...
Tämä oli Helsingin Pela, musta joku on joskus sanonut että IPstä oli soitettu samana päivänä...

Pidetään sormet ristissä että pian tulee hyviä uutisia... =)
 
Helsingin kaupungilta soitettiin samana päivänä. Homma hoidettiin jopa niin hyvin, että joku adoptioita tuntematon tyyppi soitti asiasta, kun ottolapsiasiainhoitaja oli muualla. :)

Silloin,kun itse oltiin Ip:n asiakkaita, piti odottaa "kaikessa rauhassa" seuraavan tai jopa sitä seuraavan päivän postia. Mutta oon kuullut, että joku olisi saanut tiedon samana päivänä sähköpostilla, että ehkä ovat muuttaneet toimintatapaansa.
 
Onnea uusintaluvasta Johanna72:)
Meillä olisi ensi viikolla edessä vuosipäivityksen tekeminen sosiaalitädin luona. Lisäksi pitäisi ottaa pari tuoretta valokuvaa liitettäväksi päivitykseen. Kun saisi vain aikaiseksi...
 
Onnea Röönille! Ja onnea Johanna72:lle jatkoluvasta!

Meidän paperit on nyt lautakunnassa. Menee takuulla kesätauon yli, joten kesä lomaillaan ja sit alkusyksystä toivotaan, että tulis kerralla lupa, eikä tarttis lisäselvityksiä.
 

Yhteistyössä