Abortti..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pelottaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"pelottaa"

Vieras
Kokemuksia abortista kyselen.. Sattuuko se? Miten se tapahtuu? Miten muut ihmiset ovat suhtautuneet asiaan? Kaduttiko jälkeenpäin vai olitko ihan sujut asian kanssa?

Itselläni todennäköisesti tämä edessä ja pelottaa aivan kamalasti enkä tiedä mitä pitäisi odottaa.. Ajatukset ovat yhtä vuoristorataa. :(
 
Ei satu. Minulle tehtiin kaavinta, ja ennen toimenpidettä sain esilääkityksenä panadolia ja buranaa. Sitten humautus ja herätessäni kaikki oli ohi. Jälkivuotoa tuli päivän-pari. JA olihan se hetken ajan vähän tyhjä tunne, kun heräsi, mutta päätös oli oikea joten en kadu :)

Tsemppiä :)
 
Kovin yksilöllistä se, miten kestää fyysiset kivut ja miten kokee asian henkisesti. Jos kovasti pelottaa/ahdistaa, niin pyydä apua kun menet ekalle käynnille. Itse tiedät mitä sinun pitää tehdä ja sen mukaan toimit, muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä. Voimia!
 
Mietityttää.. Välillä tulee olo että haluaisin vauvan, minulla ennestään on jo kaksi lasta, mutta tämä kolmas olisi eri miehen kanssa joka ei halua lasta.. Ja kun järjellä ajattelen niin vauva ei tässä elämäntilanteessa olisi paras vaihtoehto. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt kun en ole miehen kanssa asiasta vielä paljoa puhunut, raskaustestin tein vast muutama päivä sitten..
 
Neuvoisin myöskin sulkemaan päänsisältä kaikki nämä "mitä muut ajattelevat"-tuntemukset pois ja keskittymään vain sinun ja lapsen mahdolliseen tulevaan elämään. Vanhemmat sisarukset sopeutuvat varmasti, sukukin melko varmasti (en voi luvata, kun en tunne). Kolmas on aivan yhtä rakas ja arvokas kuin kaksi edellistä tarkotuiksella(?) tehtyä.
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
Lääkkeellinen keskeytys tehtiin. Sattui se fyysisestikin, mutta enemmän teki kipeää henkisesti. Selvisin siitä kuitenkin ilman särkylääkkeitä, joten niiden kanssa se olisi varmasti ollut ihan siedettävää. Yksilökohtaista se varmasti kuitenkin on. Sain nukkua sairaalassa väsymystäni pois rauhassa ja sitten lähdin kotiin. Ensin siis käytiin ultrassa, otettiin suun kautta tabletti, mikä lopetti toiminnan kohdussa, seuraavana päivänä pistettiin sitten tabletit emättimen suulle.

Henkisesti se oli rankkaa ja sitä kävi eräänlaisen menetysprosessin läpi. Suri kaikkea mitä siihen liittyi ja mitä on tapahtunut. Jälkeenpäin ei ole kaduttanut.
 
[QUOTE="vieras";26092951]Neuvoisin myöskin sulkemaan päänsisältä kaikki nämä "mitä muut ajattelevat"-tuntemukset pois ja keskittymään vain sinun ja lapsen mahdolliseen tulevaan elämään. Vanhemmat sisarukset sopeutuvat varmasti, sukukin melko varmasti (en voi luvata, kun en tunne). Kolmas on aivan yhtä rakas ja arvokas kuin kaksi edellistä tarkotuiksella(?) tehtyä.[/QUOTE]

Ööh, miksi abortista kertoisi kenellekään? Miksi silloin tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat? Itse kerroin vain miesystävälle, joka suhtautui asiaan hyvin järkevästi.
 
2 lääkkeellistä takana, ei sattunut, nipisteli vain menkkamaisesti. henkisesti ei tuntunut missään koska tiesin että olivat niin oikeat ratkaisut. hoitohenkilökunta suhtautui ihan asiallisesti.
 
Niin, hoitohenkilökunta suhtautui todella asiallisesti. Ehkäisyneuvolassa johon ensin soitin ja pyysin saada puhua lääkärin kanssa, no siitä ei ole kovin hyvää sanottavaa. Käännyin terveyskeskuslääkärin puoleen ja sain samalle päivälle ajan. Juttelun jälkeen sain lähetteen ja siitä etenkin hyvin nopeasti. Sairaalan henkilökunta oli todella asiallista, henkistä tukeakin sain.

Asiasta olen kertonut vain läheisimmilleni. Muille se ei oikeastaan kuulu.
 
..Itsellänihän on myös tää edessä eikä aikasempaa kokemusta oo, eikä lähipiirissäkään sellasia ketkä tietäis. Sitä vähän mietiskelin että kun tän lääkkeellisen abortin tekee, nii joutuuko jäämään yön yli? Itellänihän sellanen tilanne, etten vielä 18 vuotta oo joten arveluttaa vanhemmille tästä kertoa ja meillä vähän erilaiset käsitykset tästä abortista..
 

Yhteistyössä