Aamupala yhtä taistelua, apua!

[Tosiväsy äiti]

Me koitetaan tuota itse laittamista Yleensä meillä mies aina laittaa aamupalan sillä aikaa kun minä herättelen lapset - on ajateltu heidän saavan sitten herätä rauhassa. Mutta luulen että tämä 7v voisi olla ihan innostunutkin nousemaan, jos olisi oma vastuuhomma aamupalan laitossa.

Koulua aloittaessa on se onni, että minä olen äitiyslomalla, joten jos se onnistuu niin samaa mallia voidaan jatkaa.

 

["tyty"]

Turhaan tuosta nyt mitään ongelmaa on alkaa vääntämään. Jos heti herätessä ei aina maistu puurot sun muut, niin kokeile antaa vaikka joku hedelmäsmoothie tai vaikka maitolasi... että saa vähän verensokeria ylöspäin. Aamupalan kanssa on ihan turha alkaa pakottamaan, jos tyttö muina aikoina syö ihan normisti. Varmaan syö sitte lounaalla paremmin.

Ja nää syömiset on ihan eri asia kun joku läksyjen teko. Syömistä tarjotaan ja lapsi päättää itse minkä verran syö. Läksyjen kans ei oo samallalailla neuvotteluvaraa.

 

["monikko"]

meillä kans 7-vuotias joka jo ekalla... 8 aamut on vaikeita ku pitää ennen seiskaa nousta, on kiukkuinen ja aamupala ei maistu. näinä aamuina usein menee vain muutama lusikka muroja tai puolikas sämpylä tms...lapselle ei vaan maistu. kertaa viikkoon on 9 aamu ja lapsi herää sillon itsekseen hieman seiskan jälkeen...ja aamut menee heti paljon paremmin ja syödään kunnon aamupalakin.

 

["..."]

No ei se nyt noinkaan mene. Ei se pakottaminenkaan ole reilua. Lapselle tulee tuota menoa epäterve suhtautuminen ruokaan jos pakotetaan syömään vaikkei haluaisi.

Tässä on kyllä vanhemmuus niin hukassa, että päätä huimaa.

Vanhemman tehtävä on kasvattaa lasta ja joskus se kasvattaminen tarkoittaa pakottamista. Vanhempien pitäisi kyetä olemaan nimenomaan se vanhempi kasvattaja, ei kaveri, joka vain suostuttelee ja ehdottaa asioita, ja antaa olla, jos lasta ei huvita totella.

 

["Jeppe"]

[QUOTE="...";25775912]Tässä on kyllä vanhemmuus niin hukassa, että päätä huimaa.

Vanhemman tehtävä on kasvattaa lasta ja joskus se kasvattaminen tarkoittaa pakottamista. Vanhempien pitäisi kyetä olemaan nimenomaan se vanhempi kasvattaja, ei kaveri, joka vain suostuttelee ja ehdottaa asioita, ja antaa olla, jos lasta ei huvita totella.[/QUOTE]

Samaa mieltä. "Ei ole reilua" ei kuulu poikkeuksia lukuunottamatta kasvattajan palettiin, ainakaan tällaisessa syömisasiassa. Kodissa tulee olla tietyt säännöt joiden puitteissa hommaa viedään eteenpäin, mutten valta siirtyy vanhemmilta lapsille. Tätä asiaa on turha kaunistella, lapsi on pahimmilaan keskenkasvuinen pikkupiru, joka vie vanhempia kuin kuoriämpäriä. Näitä tapauksia on lähipiirissä.

Haluatteko te olla vanhempia vai kavereita, miettikää sitä. Pahimmillaan lapsi traumatisoituu jos hänellä ei ole TURVALLISIA rajoja.

 

[nöppäri]

Anna olla syömättä runsas aamupala, tarjoa vaikkapa hedelmä. Ja jos on aikaa odotella, niin ensin vaikka puetaan, katsotaan joku lastenohjelma telkusta ja vasta sitten otetaan se pieni aamupala.
Kaikki vaan eivät syö heti heräämisestä tuntiin-kahteen mitään, kun ei maistu.

Naapurin muksu on juurikin tälläinen, nyt käy eskaria ja kummasti on itse oppinut, että parempi kuitenkin aamulla syödä vaikka se jugu ja hedelmä kuin ei mitään, jaksaa paremmin kavereiden kanssa leikkiä ja ulkoilla, kun ruokailu vasta myöhemmin.

Naapuri oli myöskin tästä huolissaan, mutta juurikin antoi toisen itse huomata, kumpi oli parempi, olla syömättä mitään, vai syödä edes pikkaisen jotakin.

 

["tyty"]

[QUOTE="Jeppe";25775989]Samaa mieltä. "Ei ole reilua" ei kuulu poikkeuksia lukuunottamatta kasvattajan palettiin, ainakaan tällaisessa syömisasiassa. Kodissa tulee olla tietyt säännöt joiden puitteissa hommaa viedään eteenpäin, mutten valta siirtyy vanhemmilta lapsille. Tätä asiaa on turha kaunistella, lapsi on pahimmilaan keskenkasvuinen pikkupiru, joka vie vanhempia kuin kuoriämpäriä. Näitä tapauksia on lähipiirissä.

Haluatteko te olla vanhempia vai kavereita, miettikää sitä. Pahimmillaan lapsi traumatisoituu jos hänellä ei ole TURVALLISIA rajoja.[/QUOTE]

Juu mutta nämä syömishommissa pakottaminen ja rangaistukset ei johda yhtään mihinkään. Vanhempi päättää mitä lapsi syö ja lapsi päättää minkä verran syö. Eikä se tarkota että joka asiassa neuvotellaan ja tehdään lapsen mielen mukaan.

 

[Tosiväsy äiti]

Minusta se on vähän ongelmallista, jos lapselle sanotaan että "okei, no tässä asiassa saat periksi mutta seuraavassa sitten et".

On helppoa ajatella ja sanoa, että syömisasioissa annan periksi mutta läksyjen teossa en - mutta periaatehan on molemmissa jutuissa ihan sama. Et voi lapsen suuta avata ja työntää ruokaa sisään (ainakaan hyvin seurauksin) etkä myöskään voi väkisin työntää kynää lapsen käteen ja pakottaa ajattelemaan vastauksia läksyihin. Ja kun kerran olet antanut periksi, mikä sitten neuvoksi? Koulun auktoriteettiinko pitäisi nojata?

Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa ja vetää omat linjansa. Minusta kuitenkaan tässä aamupala-asiassa ei ole meillä kyse siitä että lasta pakotettaisiin syömään vasten tahtoaan, vaan valtataistelusta. Hän ei syö siksi että tietää meidän pitävän sitä tärkeänä. Hän etsii omia rajojaan (minkä näkee noista iltakiukutteluista myös, jotka alkaneet viimeisen 6kk sisällä... jonkinlainen uhmaikä siis). Aamupala ja syöminen ylipäänsä on sellainen asia jossa lapsi pystyy vetämään omat rajat juuri sen takia ettei häntä siinä pakoteta. Asia ei ole ihan yksinkertainen, koska toisaalta minusta lapsella on myös oikeus itsemääräämiseen - mutta kuten monta kertaa tuossa sanoin, olen tosi huolissani siitä miten hän OPPII KOULUSSA kun aivot ovat selvästi tyhjäkäynnillä. Siksi tästä on päässyt tulemaan periaatekysymys.

Vanhemmuudessa parasta on se, jos löytyy jokin keino jolla saa lapsen tekemään niin kuin aikuinen määrää ilman että aikuinen tekee kompromissia lapsen kanssa (ikään kuin "think outside the box"). Toivon, että meillä tuo aamupalan laittaminen itse voisi olla sellainen ja sen vinkkaamisesta kiitos!!