.

.

 

en todellakaan. voisin antaa esimerkin omasta isästäni...onneksi en juuri enää muista häntä..

 

No en todellakaan!

 

Ei ole tai siis varmaan on oikeus, mutta joissain tapauksissa on paljon parempi ettei tapaa ollenkaan.

 

Kyllä täytyy ainakin nimi ja osoite olla tiedossa mistä, sitten joskus halutessaan, tavoittaa isänsä.

 

Minusta lapsella on oltava tieto isästä ja aikuisena mahdollisuus tutustua, vaikka siihen vaaralliseen ja ihan mahdottomaankin isään.

 

en

 

Minä olen sitä mieltä, että joissakin tilanteissa on parempi ettei biologinen isä ja lapsi ole missään tekemisissä keskenään. Esim. itse olen yrittänyt ajatella asiaa nimenomaan lapsen kannalta mikä hänelle olisi paras vaihtoehto. Mulla onkin siitä harvinainen tilanne, ettei lapsen bio-isällä voi olla mitään mahdollisuuksia saada tapaamisoikeutta vaikka hän sitä haluaisikin.

Anteeksi jos utelen, mutta miten biologisella isällä ei voi olla oikeutta lapseensa? Eikö hän kuitenkin voi vaatia isyyden selvittämistä vaikka oletkin naimisissa toisen miehen kanssa (oikeusteitse esim.) ?

 

Olen sitä mieltä että joissain tapauksissa on parempi, ettei isää ole mailla halmeilla, ja sama voisi koskea myös äitiä.

 

Hassua muuten, että puhutaan lapsen oikeudesta tavata isäänsä. Entä jos isä ei haluta tavata lastaan? Eihäm se silloin ole lapsen oikeus.. No anyway, en usko, että on millääntavalla eduksi, että lapsi olisi tekemisissä esim. huumeiden käyttäjän, väkivaltaisen, alkoholistin tms. kanssa.

 

hirvittävän vaikea sanoa... riippu kai tilanteesta. Kai sellainenkin tilanne voisi olla mahdollinen, jossa lapsen kannalta olisi parempi olla tietämätön...

 

Yyyh. :|

No, on se isä, vaikka huono olisikin.

 

Mutta mielestäni lapsen on kuitenkin oman itsensä kannalta ja oman minuutensa kannalta tärkeää saada tietää kuka hänen biologinen isänsä on. Ellei sitten "toinen mies" kasvata häntä kuin omanaan.

 

Minusta lapsella on oltava tieto isästä ja aikuisena mahdollisuus tutustua, vaikka siihen vaaralliseen ja ihan mahdottomaankin isään.

minkä takia jos isää ei kiinnosta, tai tekee niin pahoja juttuja että niistä seuraa vaan surua?

mielestäni pelkästä siemenestä ei kannata niin paljon inostua.. biologinen vanhempi pääsee monesti liian helposti arvoon arvaamattomaan.

vaikkei olisi vaikuttanut lapsen elämään yhtään, tai jopa ainoastaan negatiivisella tavalla

 

Minusta jokaisen tulisi jossain vaiheessa, viimeistään 18 veenä, saada tietoonsa biologiset vanhempansa. Ihan jo siksikin, ettei tarvitsisi jokaista vastaantulijaa katsoessaan miettiä, onkohan toi mun isä (tai äiti), veli, sisko, mummi, ukki, eno, serkku.....

 

minkä takia jos isää ei kiinnosta, tai tekee niin pahoja juttuja että niistä seuraa vaan surua?

Aikuisena kun tutustuu, voi lopettaa "suhteen" samantien jos haluaa. jos isäänsä ei tunne, miettii millainen hän on ja ehkä miettii, onko äiti turhaan pitänyt lapsen erossa isästä.

 

Joo, ja lisäyksenä: musta kuitenkin oikeus tietoon vanhemmasta ja oikeus vanhempaan on kaksi täysin eri asiaa. Eli vaikka tietäisikin kuka on, tekemisissä ei tarvitsisi millään tavoin olla, välttämättä.

 

minusta lapsella pitäisi olla mahd tutustua bio isäänsä. mutta tietysti jos isä on esim.narkkari tms niin sitten vasta kun lapsi itse on tarpeeksi vanha(aikuinen ).
onhan se toki totta että lapselle isä on se ´joka on paikalla ja kasvattaa häntä mutta kuka pystyy lapselta salaa lapsen oikean isän,valehtelemalla jonkun toisen lapsen isäksi?

 

Minä olen sitä mieltä, että joissakin tilanteissa on parempi ettei biologinen isä ja lapsi ole missään tekemisissä keskenään. Esim. itse olen yrittänyt ajatella asiaa nimenomaan lapsen kannalta mikä hänelle olisi paras vaihtoehto. Mulla onkin siitä harvinainen tilanne, ettei lapsen bio-isällä voi olla mitään mahdollisuuksia saada tapaamisoikeutta vaikka hän sitä haluaisikin.

Anteeksi jos utelen, mutta miten biologisella isällä ei voi olla oikeutta lapseensa? Eikö hän kuitenkin voi vaatia isyyden selvittämistä vaikka oletkin naimisissa toisen miehen kanssa (oikeusteitse esim.) ?

Valitettavasti ei voi, koska aviomiehestäni tulee automaattisesti lapseni virallinen isä koska olemme naimisissa. Ensin täytyisi kumota tämä isyys ja sitä ei voi kukaan muu kumota kuin minä tai aviomieheni.

Ok. Kiitos tiedosta. Haluaisiko bio-isä olla yhteydessä lapseen? (ja utelu jatkuu :ashamed: )

 

Joo, ja lisäyksenä: musta kuitenkin oikeus tietoon vanhemmasta ja oikeus vanhempaan on kaksi täysin eri asiaa. Eli vaikka tietäisikin kuka on, tekemisissä ei tarvitsisi millään tavoin olla, välttämättä.

Näin juuri.

 

Minusta on hirveää ajatella että maailmassa on lapsia joilla ei ole mitään tietoa isästään. Kuten Nti Nasu sanoo on tieto vanhemmasta ja oikeus vanhempaan eri asioita. Lapsella on oikeus kasvaa turvallisen aikuisen/aikuisten huomassa , mutta lapsella on oikeus tietää biologisista vanhemmistaan kaikki.
Olikohan tämä vastaus kysymykseen.

 

minäpä olen edelleen sitä mieltä, että se on pelkkä siemen joka otetaan turhan vakavasti.
monesti se loukkaa toista biologista vanhempaa tai sitä isää/äitiä joka on kasvattanut lapsen.

 

Lapsella on oikeus TIETÄÄ kuka sen biologinen isä on.

 

minäpä olen edelleen sitä mieltä, että se on pelkkä siemen joka otetaan turhan vakavasti.
monesti se loukkaa toista biologista vanhempaa tai sitä isää/äitiä joka on kasvattanut lapsen.

niin no tietenki se pitää lapselle kertoa, ettei perheen isä olekaan biologinen isä.

eikä tilannetta muuta se onko perheessä toista vanhempaa ollenkaan.

 

minäpä olen edelleen sitä mieltä, että se on pelkkä siemen joka otetaan turhan vakavasti.
monesti se loukkaa toista biologista vanhempaa tai sitä isää/äitiä joka on kasvattanut lapsen.

Mutta se siemen tuo mukanaan myös sen "toisen puolikkaan" siitä lapsesta. Kyllähän se "kasvatti-isä" on myös isä (voi olla myös tärkeämpi kuin se bio-isä ) ja antaa niitä omia juttujaan elämää varten, mutta se siemen on puolet sitä lasta. Vaikea selittää.. Veri on vettä sakeampaa