A
Ahdistuksissa
Vieras
Jokainen tietää 8-vuotiaan Eerikan karmean kohtalon. Nyt aihe on taas esillä, kun oikeudenkäynti on alkanut. Koen päivittäin suurta ahdistusta aiheesta. En saa rauhaa aiheelta. En edes ole mikään yliherkkä luonteeltani. En osannut edes kuvitella, että Suomessa joku voisi kohdella lasta(an) näin.
Palaan vähän väliä ajattelemaan Eerikan kokemaa pelkoa, kauhua ja tuskaa ja itken. Pieni viaton lapsi, joka koki maailman karmeimman pahuuden. Mitä mahtoit hänen päässään liikkua? Ymmärsikö kuinka väärin häntä kohdeltiin vai kuvitteliko ansaitsevansa kohtelunsa, kun kukaan aikuinen ei puuttunut? Kunpa voisin rutistaa tytön syliini ja sanoa, että maailmassa on muutakin kuin pahaa. Että sinäkin olet ansainnut rakastavan kodin. Toivon todella, että tyttö meni pressupaketissa nopeasti tajuttomaksi, eikä kitunut valveilla sitä kuutta tuntia, minkä kuoleman tuleminen on kestänyt.
En voi käsittää, ettei lastensuojelu ole puuttunut, vaikka kaikki merkit olivat ilmassa. He suorastaan antoivat Eerikan tarjottimella isän ja äitipuolen sadistiseen kohteluun. Liekö lastensuojelun puuttumattomuuteen vaikuttanut se tosiseikka, että Eerikan isän äiti on perusturvajohtaja, isä musiikkiterapeutti ja isän suvussa on vielä lastenkotikin eli varsinainen lastensuojelusuku - siellähän ei voi pahuuksia tapahtua. Toivon todella, että myös lastensuojeluviranomaiset saavat rangaistuksensa, vaikkapa tuskin tässä meidän hyssyttelyvaltiossa niin käy.
Moni tuttavani on sanonut, ettei ole edes lukenut aiheesta. Ettei pysty. Niin, juurikin silmien sulkeminen mahdollistaa välinpitämättömyyden, mikä taas on edellytyksenä sille, että tällaisia asioita tapahtuu. Toivoisin, että jokainen lukisi ne murhayön tapahtumat ja kokisi ahdistusta, minkä seurauksena oppisi kulkemaan silmät ja korvat auki. Vain siten tämä maailma voi muuttua paremmaksi.
Mutta miten voisin konkreettisesti olla avuksi? Onko kukaan toiminut tukiperheenä? Haluaisin tehdä edes jotain, kun kaikkea pahaa maailmasta ei voi kitkeä.
Palaan vähän väliä ajattelemaan Eerikan kokemaa pelkoa, kauhua ja tuskaa ja itken. Pieni viaton lapsi, joka koki maailman karmeimman pahuuden. Mitä mahtoit hänen päässään liikkua? Ymmärsikö kuinka väärin häntä kohdeltiin vai kuvitteliko ansaitsevansa kohtelunsa, kun kukaan aikuinen ei puuttunut? Kunpa voisin rutistaa tytön syliini ja sanoa, että maailmassa on muutakin kuin pahaa. Että sinäkin olet ansainnut rakastavan kodin. Toivon todella, että tyttö meni pressupaketissa nopeasti tajuttomaksi, eikä kitunut valveilla sitä kuutta tuntia, minkä kuoleman tuleminen on kestänyt.
En voi käsittää, ettei lastensuojelu ole puuttunut, vaikka kaikki merkit olivat ilmassa. He suorastaan antoivat Eerikan tarjottimella isän ja äitipuolen sadistiseen kohteluun. Liekö lastensuojelun puuttumattomuuteen vaikuttanut se tosiseikka, että Eerikan isän äiti on perusturvajohtaja, isä musiikkiterapeutti ja isän suvussa on vielä lastenkotikin eli varsinainen lastensuojelusuku - siellähän ei voi pahuuksia tapahtua. Toivon todella, että myös lastensuojeluviranomaiset saavat rangaistuksensa, vaikkapa tuskin tässä meidän hyssyttelyvaltiossa niin käy.
Moni tuttavani on sanonut, ettei ole edes lukenut aiheesta. Ettei pysty. Niin, juurikin silmien sulkeminen mahdollistaa välinpitämättömyyden, mikä taas on edellytyksenä sille, että tällaisia asioita tapahtuu. Toivoisin, että jokainen lukisi ne murhayön tapahtumat ja kokisi ahdistusta, minkä seurauksena oppisi kulkemaan silmät ja korvat auki. Vain siten tämä maailma voi muuttua paremmaksi.
Mutta miten voisin konkreettisesti olla avuksi? Onko kukaan toiminut tukiperheenä? Haluaisin tehdä edes jotain, kun kaikkea pahaa maailmasta ei voi kitkeä.