P
"Perhonen"
Vieras
Mistä mun kannattaisi ensisijassa hakea apua, kun kyseessä syksyllä tokaluokalle menevä lapsi. Neuvolasta? Perheneuvolasta? Terveyskeskuksesta?
Tyttö on koko ikänsä ollut aika herkkä ja ajatukset jää helposti jumittamaan paikoilleen, silloin kun on ahdistavasta asiasta kyse. Pelkäsi pienenä hullun lailla esim. että syttyy tulipalo. Pelännyt montaa muutakin asiaa, on hirmuisen pohtivainen jne. Perusluonteeltaan on kuitenkin reipas ja iloinen. Ensimmäinen kouluvuosi sujui ihan hurjan hienosti, lapsi nukahti illalla helposti, heräsi yhtä helposti aamulla, teki läksyt jne. Kesän lähestyessä oireilu taas alkoi ja tällä hetkellä tilanne on se, että päivät sujuu hyvin, mutta illan lähestyessä lasta alkaa ahdistaa nukkumaanmeno. Kaiken pitäisi tapahtua tikitilleen samaan aikaan kuin ennenkin ja tyttöä alkaa heti ahdistaa, jos nukkumaanmeno jostain syystä viivästyy. Ja ahdistuu jo ennen sitä, ettei vaan mikään mene vikaan. Sitten pyöritään ja kieritään eikä saada unen päästä kiinni. Tyttö on itkuinen, hätääntyy, hermostuu.
Ollaan keskusteltu monet kerrat rauhassa, mutta tyttö ei osaa sanoa miksi asiat ovat näin. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, eikä mikään pelota. Muu kuin se, ettei saa unen päästä kiinni. Ollaan yritetty keksiä keinoja, joilla rauhoittaa mieli ja välillä jo luulenkin, että nyt ollaan selvillä vesillä, mutta parin illan päästä kaikki toistuu taas.
Tyttö itsekin haluaa saada pahan olon pois ja mä en mitään muuta niin toivokaan kuin sitä! Mä olin itse samaan tapaan ahdistunut nuorempana ja lapsenakin, mutta siihen oli syy. Mä hoidin itseni kuntoon vasta reilu parikymppisenä. Äitini sai hermoromahduksen kolmikymppisenä ja miehenkin suvusta löytyy mielenterveysongelmia.
Mä niin toivoisin, että tytär voisi olla rauhallinen ja iloinen, mutta mä tarvitsen siihen ulkopuolisen apua. Mihin siis mun kannattaisi ensimmäiseksi soittaa?
Tyttö on koko ikänsä ollut aika herkkä ja ajatukset jää helposti jumittamaan paikoilleen, silloin kun on ahdistavasta asiasta kyse. Pelkäsi pienenä hullun lailla esim. että syttyy tulipalo. Pelännyt montaa muutakin asiaa, on hirmuisen pohtivainen jne. Perusluonteeltaan on kuitenkin reipas ja iloinen. Ensimmäinen kouluvuosi sujui ihan hurjan hienosti, lapsi nukahti illalla helposti, heräsi yhtä helposti aamulla, teki läksyt jne. Kesän lähestyessä oireilu taas alkoi ja tällä hetkellä tilanne on se, että päivät sujuu hyvin, mutta illan lähestyessä lasta alkaa ahdistaa nukkumaanmeno. Kaiken pitäisi tapahtua tikitilleen samaan aikaan kuin ennenkin ja tyttöä alkaa heti ahdistaa, jos nukkumaanmeno jostain syystä viivästyy. Ja ahdistuu jo ennen sitä, ettei vaan mikään mene vikaan. Sitten pyöritään ja kieritään eikä saada unen päästä kiinni. Tyttö on itkuinen, hätääntyy, hermostuu.
Ollaan keskusteltu monet kerrat rauhassa, mutta tyttö ei osaa sanoa miksi asiat ovat näin. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, eikä mikään pelota. Muu kuin se, ettei saa unen päästä kiinni. Ollaan yritetty keksiä keinoja, joilla rauhoittaa mieli ja välillä jo luulenkin, että nyt ollaan selvillä vesillä, mutta parin illan päästä kaikki toistuu taas.
Tyttö itsekin haluaa saada pahan olon pois ja mä en mitään muuta niin toivokaan kuin sitä! Mä olin itse samaan tapaan ahdistunut nuorempana ja lapsenakin, mutta siihen oli syy. Mä hoidin itseni kuntoon vasta reilu parikymppisenä. Äitini sai hermoromahduksen kolmikymppisenä ja miehenkin suvusta löytyy mielenterveysongelmia.
Mä niin toivoisin, että tytär voisi olla rauhallinen ja iloinen, mutta mä tarvitsen siihen ulkopuolisen apua. Mihin siis mun kannattaisi ensimmäiseksi soittaa?
