Onko se aina niin jos perustaa perheen(saa lapsia) nuorena ja kesken opiskeluiden että sillon ollaan köyhiä ja aina sossun luukulla kerjäämässä??? Ite olin 17 ja mies pari vuotta vanhempi kun saatiin ensimmäinen lapsi ja nyt lapsia on 2 ja kolmas tulossa. En voi sanoa että rikkaita oltais, mut kuitenkin hyvin on pärjätty. Ei oo koskaan tullu mieleen mennä sossuun naukumaan. Pari kuukautta sitten just tuli 500? ylimääräinen lasku ja hyvin pärjättiin, tietenkin piti vähän tarkemmin kattoa mitä ostaa mut ei nälkään kuoltu. Mun mielestä tyhmää yleistää, että jos on alle 3-kymppisenä ja kesken opiskeluitten lapsia saanu niin sillon ollaan köyhiä ja sossussa maukumassa rahaa...Alkuperäinen kirjoittaja köyhä:Nää on just näitä omia valintoja. Me hankittiin lapset vasta lähemmäs 3-kymppisinä, ei kesken opiskeluiden niin kuin täällä monet tuntuu tekevän. Ensin ammatti, sitten vakituinen työ ja rahaa säästöön ja vasta sitten perhe. Sen ansiosta ei tarvii nyt kärsiä nälkää tai kolkutella sossun ovea, jos 500 eur yhtäkkiä tarvittais. Jokainen tekee kuten haluaa, mutta minä olen tyytyväinen tähän valintaan. Kamala ajatuskin, jos joutuisin nyt lasten kanssa miettimään mistä ruokaa pöytään...
Niin ja voipi olla niinkin että kun tarpeeksi kauan odottelee ei niitä lapsia noin vain ala kuulumaankaan, sitten voi sanoa ettei ne rahat siellä tilillä paljon lämmitä jos lapsia ei saakaan. Ja juu kyllä vaikuttais meidän talouteen tuollainen yhtäkkinen iso menoerä.Alkuperäinen kirjoittaja Edina:Onko se aina niin jos perustaa perheen(saa lapsia) nuorena ja kesken opiskeluiden että sillon ollaan köyhiä ja aina sossun luukulla kerjäämässä??? Ite olin 17 ja mies pari vuotta vanhempi kun saatiin ensimmäinen lapsi ja nyt lapsia on 2 ja kolmas tulossa. En voi sanoa että rikkaita oltais, mut kuitenkin hyvin on pärjätty. Ei oo koskaan tullu mieleen mennä sossuun naukumaan. Pari kuukautta sitten just tuli 500? ylimääräinen lasku ja hyvin pärjättiin, tietenkin piti vähän tarkemmin kattoa mitä ostaa mut ei nälkään kuoltu. Mun mielestä tyhmää yleistää, että jos on alle 3-kymppisenä ja kesken opiskeluitten lapsia saanu niin sillon ollaan köyhiä ja sossussa maukumassa rahaa...Alkuperäinen kirjoittaja köyhä:Nää on just näitä omia valintoja. Me hankittiin lapset vasta lähemmäs 3-kymppisinä, ei kesken opiskeluiden niin kuin täällä monet tuntuu tekevän. Ensin ammatti, sitten vakituinen työ ja rahaa säästöön ja vasta sitten perhe. Sen ansiosta ei tarvii nyt kärsiä nälkää tai kolkutella sossun ovea, jos 500 eur yhtäkkiä tarvittais. Jokainen tekee kuten haluaa, mutta minä olen tyytyväinen tähän valintaan. Kamala ajatuskin, jos joutuisin nyt lasten kanssa miettimään mistä ruokaa pöytään...
Olkaa sitten onnellisia että Suuri suunnitelmanne toteutui.Alkuperäinen kirjoittaja köyhä:Meillä samoin. Mies töissä, minä kotihoidontuella ja iso asuntolaina. Silti on säästössä rahaa sen verran, että 500 eur ei tuntuisi missään. Mies ei ole suurituloinen todellakaan, mut sen mukaan eletään mihin on varaa. Olen ollut monta vuotta ennen lapsia töissä ja mies samoin ja on siis edelleen ja säästötilille on laitettu aina kun on jotain jäänyt yli kuukauden palkoista. Ihan pieniä summia kerrallaan, mutta vuosien varrella on siitä kertynyt kohtuullinen säästötili. Sellainen, että 500 eur voisi hyvinkin tarvittaessa nostaa sieltä.Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Alkuperäinen kirjoittaja PellekaijaPum:No minä en ole mikään isotuloinen, mutta olen koko työssäkäyntihistoriani ajan säästänyt pikkusumman/kuukausi, niin se jeesaa aika tavalla =)Alkuperäinen kirjoittaja ap:täällä on näköjään paljon isotuloisia...
Me ei myöskään todellakaan olla isotuloisia (yksi palkka tulee, ja sekin matala), mutta kotoa jo opittu se, että sitä pahan päivän varaa on aina oltava! Sit kituutetaan rankemmin jos liian vähiin tippuu.
Nää on just näitä omia valintoja. Me hankittiin lapset vasta lähemmäs 3-kymppisinä, ei kesken opiskeluiden niin kuin täällä monet tuntuu tekevän. Ensin ammatti, sitten vakituinen työ ja rahaa säästöön ja vasta sitten perhe. Sen ansiosta ei tarvii nyt kärsiä nälkää tai kolkutella sossun ovea, jos 500 eur yhtäkkiä tarvittais. Jokainen tekee kuten haluaa, mutta minä olen tyytyväinen tähän valintaan. Kamala ajatuskin, jos joutuisin nyt lasten kanssa miettimään mistä ruokaa pöytään...
Mut jos ei kuulu kirkkoon?Alkuperäinen kirjoittaja Soiku:No meilläkin oltaisiin nälässä, ellei olisi säästötiliä. Silloin kun laitettiin kimpsut ja kampsut yhteen, niin otettiin mun vanha pankin säästötili "sukanvarreksi". Ei siellä nyt hirmuisia summia rahaa ole, kun ei koskaan olla rikkaita oltu ja nyt vielä vähemmän.. Mut sen verran ollaan sinne säästöön saatu, että on varaa ostaa uusi pesukone, jos vanha rikkoontuu tai jos yhtäkkiä mies jää työttömäksi ja työkkärin kanssa takkuaa, niin pärjätään kuitenkin kuukausi eteenpäin.
Mutta jos oikeasti on sellainen ylimäääräinen meno, joka talouttaa heilauttaa, niin kannattaa kääntyä seurakunnan diakoniatyöntekijän puoleen. Monilla seurakunnilla on jonkinlainen avustusbudjetti, josta voi rahaa saada yllättäviin menoihin. Jos esim. lapsiperheen pesukone hajoaa, eikä ole varaa hankkia uutta tms.
KAIKKI ei halua tehdä lapsia noin VANHANA...tai elää miehen elättinä kotona.ja siks toiseks vaikka olisi kuinka nuori niin ei se sitä tarkota että sossun luukulla ravataan.OTA JÄRKI KÄTEESAlkuperäinen kirjoittaja köyhä:Meillä samoin. Mies töissä, minä kotihoidontuella ja iso asuntolaina. Silti on säästössä rahaa sen verran, että 500 eur ei tuntuisi missään. Mies ei ole suurituloinen todellakaan, mut sen mukaan eletään mihin on varaa. Olen ollut monta vuotta ennen lapsia töissä ja mies samoin ja on siis edelleen ja säästötilille on laitettu aina kun on jotain jäänyt yli kuukauden palkoista. Ihan pieniä summia kerrallaan, mutta vuosien varrella on siitä kertynyt kohtuullinen säästötili. Sellainen, että 500 eur voisi hyvinkin tarvittaessa nostaa sieltä.Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Alkuperäinen kirjoittaja PellekaijaPum:No minä en ole mikään isotuloinen, mutta olen koko työssäkäyntihistoriani ajan säästänyt pikkusumman/kuukausi, niin se jeesaa aika tavalla =)Alkuperäinen kirjoittaja ap:täällä on näköjään paljon isotuloisia...
Me ei myöskään todellakaan olla isotuloisia (yksi palkka tulee, ja sekin matala), mutta kotoa jo opittu se, että sitä pahan päivän varaa on aina oltava! Sit kituutetaan rankemmin jos liian vähiin tippuu.
Nää on just näitä omia valintoja. Me hankittiin lapset vasta lähemmäs 3-kymppisinä, ei kesken opiskeluiden niin kuin täällä monet tuntuu tekevän. Ensin ammatti, sitten vakituinen työ ja rahaa säästöön ja vasta sitten perhe. Sen ansiosta ei tarvii nyt kärsiä nälkää tai kolkutella sossun ovea, jos 500 eur yhtäkkiä tarvittais. Jokainen tekee kuten haluaa, mutta minä olen tyytyväinen tähän valintaan. Kamala ajatuskin, jos joutuisin nyt lasten kanssa miettimään mistä ruokaa pöytään...